Kaveri on eläkkeellä ja kuljeksii kesät ja talvet rannassa. Kesäisin löytyy juttukavereita kun änkeytyy ihmisten veneisiin muka milloin minkin asian varjolla jaarittelemaan, kyselemään neuvoja ja neuvomaan itse.
Tänä talvena on uusi ilmiö. Kaveri kuuhkailee telakka-alueella ja soittelee ihmisille höpöpuheluja. Minullekin soittanut kolme kertaa, että taitaa pressu irrota kun on niin kova tuuli ja yhden kulman alta pääsee tuuli pressun alle. Tänään soitti että on lunta tupruttanut varmaankin kannelle. Yhdelle kaverille oli soittanut kun telakoi masto pystyssä että nostin kilkattaa.
Ei viitsisi loukata kaveria mitenkään, jotenkin kuitenkin tympii turhat juoksutukset. Onko vastaavissa yliauttavaisista tyypeistä kokemusta?
Tänä talvena on uusi ilmiö. Kaveri kuuhkailee telakka-alueella ja soittelee ihmisille höpöpuheluja. Minullekin soittanut kolme kertaa, että taitaa pressu irrota kun on niin kova tuuli ja yhden kulman alta pääsee tuuli pressun alle. Tänään soitti että on lunta tupruttanut varmaankin kannelle. Yhdelle kaverille oli soittanut kun telakoi masto pystyssä että nostin kilkattaa.
Ei viitsisi loukata kaveria mitenkään, jotenkin kuitenkin tympii turhat juoksutukset. Onko vastaavissa yliauttavaisista tyypeistä kokemusta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaveri ei taida kuulua pursiseuraan? Siellä yleensä hoidetaan nämä höpöjutut ja -puhelut keskenään. Suurin osa tuntuu olevan eläkeläisiä, jotka istuvat kesäisin kommentoimassa meitä tavallisia kuolevaisia, jotka emme hallitse venettä yhtä hyvin kuin Kaikista Komein.
...on ollut huono tuuri seuran valinnassa. Itsekin olen erään veneilyseuran jäsen ja jossain määrin tekemisissä muiden jäsenten kanssa, mutta ikinä en ole kuullut laitureilla tai vaikkapa saarisaunassa kenenkään arvostelevan toisen jäsenen veneenkäsittelytaitoa. En edes niiden muutamien kilpapurjehtijoiden, joita seuraan kuuluu.
"ikinä en ole kuullut laitureilla tai vaikkapa saarisaunassa kenenkään arvostelevan toisen jäsenen veneenkäsittelytaitoa"
Poikeukselline pursiseura kyllä on :)
...poikkeus sitten, jos on poikkeus :) Voi tietysti olla, että ne porukan kilpapurjehtijat keskenään mollaavat toisiaan, sitä en tiedä. Ja tokihan nyt joku aina kehuu miten toinen on jäänyt kakkoseksi itselle, mutta ei tosiaan muistu yhtä ainutta tapausta, jossa olisi negatiiviseen sävyyn arvioitu "kun se ei osaa".
Minulla on kokemusta useammastakin pursiseurasta, vieläpä kilpapurjehtijana. Enkä ole minäkään missään saanut osakseni arvostelua osaamisestani. Enkä usko sen johtuvan mistään erityisestä osaamisen tasosta, sillä ei ole ollut tapana arvostella muitakaan. Sen sijaan selkeillä laituriseuroilla saattaa kuulla vinoilua satamassa oleilevilta papparaisilta. Siis niiltä, joilla ei venettä ole ollutkaan enää kymmeneen vuoteen, jos koskaan. Onko sillä sitten merkitystä normaalin itsetunnon omaavalle yksilölle, on toinen aihe.
Olen ilmeisesti papparaisiässä veneiltyäni yli 50 vuotta. Olen ollut neljän seuran jäsen, nykyisessä seurassani 35 vuotta, purjehdin aktiivisesti. Tähän mennessä en ole kuullut asiatonta arvostelua enkä mielestäni ole itsekään harrastanut sellaista. Pursiseuroissa on ollut ja on hyvä yhteishenki. Pyydettäessä saa ohjeita. Nuoret niitä kyselevätkin. Auttaminen esim. veneen laituriin tulossa on normaalia.
Luulisin myös, että venesatamissa mahdollisesti oleileviin veneettömiin papparaisiin ei kannata suhtautua töykeästi. Töykeä käytös ei paranna veneilijöiden yhteishenkeä missään, ei edes puhelinkeskustelussa.
Nuo soittelut ovat hyvin pieni hinta siitä, että kesällä laiturilla ja talvella telakalla on maksuton vartiointi. Näitä veikkosiahan on hyvinkin monessa satamassa, joillakin vain liikaa aikaa ja toiset sinnittelevät elämän reunassa yrittäen estää kokonaan laitapuolelle putoamisen. He tuntevat kaikki ja tietävät heti, jos joku ulkopuolinen on alueelle pyrkimässä. Sehän on heidän yksityisaluettaan pieneen ärsytykseen saakka. Aina itse jaksan oman "satamavahtimme", joita riittää omansa sekä laiturille että telakalle, kanssa muutaman sanan vaihtaa ohi kulkiessa ja vastaavasti tiedän saavani ympärivuorokautisen valvonnan veneelleni.
Tyypillisesti nämä vahdit ovat arkoja itsetunnoltaan, varsinkin ne elämän reunassa sinnittelevät. Siksi ylenkatsominen on loukkaus, joka kostetaan menetelmällä "enpä tee mitään, jos ton kaverin kiinnitysköysi katkeaa".
...vähän hentoisena pitäisi tuota tarjoustasi "positiiviseksi vastineeksi" soitteluista. Jos pelkästään tuolla perusteella asiaa harkitsisi, niin minä kyllä käskisin soittelijan olla häiritsemättä ja vieläpä pyrkisin valitsemaan ilmaisut mahdollisimman loukkaavasti siinä toivossa, että tyyppi katoaisi kokonaan maisemista.
Mutta tekstissäsi on toinen puoli, jolle minä panisin paljon enemmän painoa: epäilemättä kyse on paljolti siitä, että tällaisilla ihmisillä ei ole enää paljoa muuta elämän sisältöä. Työelämä on ohi, ihmissuhteet vähissä jne. Pieni kärsivällisyys ja ystävällisyys heidän suhteensa on minusta vain inhimillisyyttä. Seurasatamissa/-telakoilla voi jossain määrin ajatella niinkin, että liittymällä seuraan on myös jossain määrin sitoutunut sietämään muita seuran jäseniä. Yhdistys on kuitenkin määritelmällisesti ihmisten yhteenliittymä toisin kuin jokin kaupallinen toimija, jonka asiakkuuteen ei normaalisti sisälly mitään sitoutumista muihin asiakkaisiin.
Numero kännyn muistiin ja sit vaan punasta luurinkuvaa tai jättää vastaamatta. Miks tehdä asiasta ongelmaa.
Miesparalla ei liene muuta järkevää tekemistä. Jos hän on noin periaattessa soitellut aivan asiasta, ottakaa hänet seurassa juttusille ja värvätkää jonkun sortin vahdiksi, niin hän voi olla mielissään ja saada elämäänsä enemmän iloa ja sisältöä kuin arvaisikaan. Ohjeistakaa soittaminen, niin ei pirise jatkuvasti. Meitä on moneen veneeseen ja jotkut jäävät laiturille. Ei kuitenkaan tukita henkireikää.
Luopumisen aika tulee meille jokaiselle, vaikka olisi kuinka "viisas ja väkevä", ennemmin tai myöhemmin, syystä tai toisesta. Siksi ymmärrystä ja hienotunteisuutta tarvitaan.