Lapsena olin paljon vanhempieni kanssa ahdistavissa hoitokokouksissa ja nuorena meille järjestettiin hoitokokouksia pahimmillaan viikottain. Kärsin erittäin paljon siitä ahdistavasta ilmapiiristä sekä niistä julmuuksista joita jouduin pakon edessä katsomaan ja kokemaan. Erosin liikkeestä kaksikymmentä vuotta sitten kun en enää kestänyt sitä ahdistusta ja painostusta.
Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana yrittänyt useasti keskustella asioista vanhempieni kanssa tuloksetta. Olen saanut vastaukseksi: "Mitään tuollaista ei ole tapahtunut, sinä vaan haluat pilkata uskovaisia", "Olet omasta päästäsi keksinyt nuo asiat ja liioitellut tapahtuneita", "Jotain pientä on joskus saattanut tapahtua, mutta sinun kanssasi niistä ei voi keskustella koska et epäuskoisena ymmärrä Jumalan valtakunnan asioita", "Uskovaisten asiat eivät enää kuulu sinulle" tai "Ei sinua heitetty mihinkään,joten mitä valittamista sinulla on?" jne, jne
Aloin jo itsekin epäillä omia muistikuviani ja jopa sitä, että olenkohan oikeasti sekoamassa jos tuollaisia olen omasta päästäni keksinyt. Mutta viime vuosien aikana olen tavannut lukuisia kohtalotovereitani ympäri Suomen, olen tajunnut että se kaikki olikin oikeasti totta!
Nyt kun varmuuteni on kasvanut asioiden todellisesta tilasta, otin asian puheeksi äitini kanssa. Hän yhtäkkiä myönsi kaiken sen tapahtuneen jota minä olen vuosikymmenen ajan yrittänyt selittää. Mutta samalla hän väittää, että asiasta on aina keskusteltu avoimesti eikä mitään ole koskaan kiistetty. Nyt hän sai homman kääntymään tätsin päälaelleen. Vaikea olla tekemisissä tuollaisten kieroilijoiden kanssa jotka leikittelevätoman lapsensa elämällä taysin häikäilemättömästi.
Vaikea on ymmärtää ja käsittää, että nyt on tullut "ylhäältä" uudet ohjeet julmuuksien myöntämiseksi mutta samalla kiistämisen kieltämiseksi... Täysin käsittämätöntä peliä tuollainen.
Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana yrittänyt useasti keskustella asioista vanhempieni kanssa tuloksetta. Olen saanut vastaukseksi: "Mitään tuollaista ei ole tapahtunut, sinä vaan haluat pilkata uskovaisia", "Olet omasta päästäsi keksinyt nuo asiat ja liioitellut tapahtuneita", "Jotain pientä on joskus saattanut tapahtua, mutta sinun kanssasi niistä ei voi keskustella koska et epäuskoisena ymmärrä Jumalan valtakunnan asioita", "Uskovaisten asiat eivät enää kuulu sinulle" tai "Ei sinua heitetty mihinkään,joten mitä valittamista sinulla on?" jne, jne
Aloin jo itsekin epäillä omia muistikuviani ja jopa sitä, että olenkohan oikeasti sekoamassa jos tuollaisia olen omasta päästäni keksinyt. Mutta viime vuosien aikana olen tavannut lukuisia kohtalotovereitani ympäri Suomen, olen tajunnut että se kaikki olikin oikeasti totta!
Nyt kun varmuuteni on kasvanut asioiden todellisesta tilasta, otin asian puheeksi äitini kanssa. Hän yhtäkkiä myönsi kaiken sen tapahtuneen jota minä olen vuosikymmenen ajan yrittänyt selittää. Mutta samalla hän väittää, että asiasta on aina keskusteltu avoimesti eikä mitään ole koskaan kiistetty. Nyt hän sai homman kääntymään tätsin päälaelleen. Vaikea olla tekemisissä tuollaisten kieroilijoiden kanssa jotka leikittelevätoman lapsensa elämällä taysin häikäilemättömästi.
Vaikea on ymmärtää ja käsittää, että nyt on tullut "ylhäältä" uudet ohjeet julmuuksien myöntämiseksi mutta samalla kiistämisen kieltämiseksi... Täysin käsittämätöntä peliä tuollainen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lapsi?-Uskontoa ei saa käyttää aseena,ketään
vastaan.12v.On täysin selvillä jo hyvän ja pahan
välisistä asioista,Ketään ei voi.ei saa pakkokäännyttää.RAKKAUDENSÄVYSSÄ,voi kertoa rakastavasta,TAIVAAN-ISÄSTÄ,Mutta ollaan jo väärällä linjalla jos naamapunaisena karjutaan omille lapsille pakkopullaa.MITÄ hyvää siinä näkee?Ahdistuu vain.IÄN MYOTÄ KAIKKI SELKEYTYY,,
NUORET LÖYTÄVÄT OMAN PAIKKANSA SRK:Jos ei ahdistamalla viedä koko kaunista asiaa lokaan.
-toivon selkeyttä elämääsi.oli jo hyvä,kun kirjoitit.VAPISMUMMO,,,
Ne on ihan tavallisia vl-uskovaisia, jotka uhraavat lapsensa uskonnon alttarille vaikka heti jos vaaditaan!
Raamatussa opetetaan. Eihän Jeesuskaan huutanut naama punaisena ihmisille, että teidän on uskottava minuun. Usko on henkilökohtainen asia, johon ei voi pakottaa ketään. Lisäksi ketään ei voi pakottaa liittymään johonkin tietyyn uskontoon.
Jeesus sanoi Raamatussa näin:
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Jumala kutsuu jokaista aikanaan yhteyteensä, ja silloin voi tehdä oman uskonratkaisunsa.
Usko, kaste ja Pyhän Hengen lahja, siinä on meillä toivo pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Ja sen opettaa meille pyhä Raamattu.
Mark. 16:16
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kertomasi on aivan totta.Monet muut saman kokeneet kertovat samaa.
Tälläkin palstalla on niitä kieltäjiä ja vähättelijöitä vielä, joten kelkka ei ole vielä kokonaan kääntynyt toiseen suuntaan, tarkoitan kaikkien SRK:een uskovien kohdalla.
Mutta usko pois, sinä et ole sekoamassa, olet mieleltäsi aivan normaali. Olet kokenut suuren psyykisen stressin ja onhan se psykiatrisesti osoitettu, että kun tarpeeksi kauan väitetään mustaa valkoiseksi, niin vähitellen sitä alkaa uskoa, että on kai se ainakin vaaleanharmaata:) ja alkaa epäillä omaa mielenterveyttään.
Kokemuksesi ovat kauheita, kun niin tärkeä ihmissuhde kuin suhde omiin vanhempiin kokee tuollaisen kolauksen ja luottamuksen menetyksen.
Mutta vanhempasikin ovat uhreja, SRK:n uhreja. Heidät on aivopesty niin syvästi, että he uskovat ja nielevät kaiken, mitä sieltä sanotaan. Muistelen hoitokokousvuosilta saarnaa Aabrahamista, joka meni uhraamaan poikaansa Iisakia, kun Jumala niin käski. Tähän vedottiin, kun tottelevaisuuden nimissä vanhempia vaadittiin "hoidattamaan" lapsensa. Mikään ei saanut olla esteenä "puimatantereen puhdistukselle".
Nyt aikuisena, kun ymmärrät myös vanhempiesi olevan uhreja, voit uskoakseni antaa heille anteeksi, sillä "he eivät tiedä, mitä he tekevät".
Sitä vaan ihmettele, että kuinka SRK voi ohjata ulkoa ihan järkeviä ihmisiä taivaspaikan menettämisen uhalla. Sillä sehan siinä on kuitenkin takana. Annetaan siis tiukka ojhe kiistää kaikki ja sillä selvä. Sitten kun yhtäkkiä huomataankin, ettei kiistäminen tehoa, annetaan uudet uhjeet: "Myöntäkää tapahtumat".
Valehtelisinko itse omille lapsilleni jos minua uhattaisiin taivaspaikan menettämisellä. En valehtelisi, sillä kyllähän jokaisen täyspäisen ihmisen pitää tajuta, ettei tuolla tavalla asioita hoideta. Mutta SRK:n alamaisuus on sen verran kovempi juttu, etteivät loppupeleissä omatkaan lapset mitään merkitse kunhan itse pysytään yhteisön hyväksymänä.
On se vaan karu uskonto.
No ensinnäkin, istu alas ja onnittele itseäsi että olet vielä terve. Monella menee mielenterveys tuollaisessa ilmapiirissä.
Jos menisit esim.terapiaan, terapeutti varmaan kysyisi sulta, että millasia tunteita tällainen meininki sinussa herättää. Onhan tuollainen omiaan herättämään vihaa ja voimattomuutta. Enemmän kun keskittyminen näihin vanhempiesi vaihtuviin mielipiteisiin, kannattaa varmaan keskittyä omiin tunteisiin. Kannattaako sun lähtee mukaan tällaseen jossa ei koskaan tiedä mistä tuulee. Toihan on ihan samanlainen asia kun olisi päihdeongelmaisen kanssa tekemisissä, toisin sanoen ei koskaan voi luottaa.
Sinuna en keskittyisi mihinkään asioiden selvittämiseen vanhempiesi kanssa, hehän ovat osoittautuneet epäluotettaviksi. Niinkuin olet huomannut, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee, ihan sama on päihdeongelmaisten kanssa.Mitä he seuraavaksi keksivät?
Keskity siis omaan elämääsi ja ota yhteyyttä sellaiseen tahoon, jonka kanssa voit keskustella tästä hengellisestä väkivallasta luotettavasti.
Hyväksy se, että vanhempiesi elämässä kenties suurempi merkitys on lahkolaisuuden opinkappaleet kuin totuus sinänsä.
Noinhan se juuri on alkohostivanhempienkin kanssa. Tunnen niitäkin tapauksia, en vaan ole havainnut yhteyttä noin selvästi. Kuningas Alkoholi laittaa ihmisen tekemään kummallisia asioita ja pettämään lupauksensa kerta toisensa jälkeen -kuten SRK:kin!
Läheiset kipuilevat sen kanssa, että onko Kuningas Alkoholi meitä tärkeämpi kun hän aina sen valitsee, samoin kuin lapset joutuvat kipuilemaan SRK:n talutusnuorassa olevien vanhempiensa kanssa. Mielenkiintoinen rinnastus..
Riippuvuudesta on kysymys kummassakin tapauksessa.
Sanoi minu äitini, ja oikeassa oli sillä SRK pakotti monet panemaan välit poikki kokonaan epäuskoisiin lapsiin.
takia riitaantuu koko perhe, näin ennusti Jeesuskin. Eli seuratkaa häntä ja jättäkää väärät opit ja uskonnot.
Luukas 12:49-53
49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50 Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
52 Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
53 isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."
Monesti olen miettinyt tällaisissa tapauksissa, että missä se on se RAKKAUS? Se mikä on kaikkein tärkeintä vanhempien ja lasten välillä. Vanhempien pitäisi puolustaa lastaan pahuutta vastaan niinkuin eläin puolustaa pentujaan.
Ihminenkö sivistynyt?
Itken Luojani olkapäätä vasten ja pyydän, että Hän pitäisi huolta niistä pienimmistään, joita uskon sodissa kiusataan, sillä uskon sotaa se on tuollainen kidutus, vaikka ei "oikeita" aseita käytetäkkään.
Unohda koko juttu. Yksi ovi kun sulkeutuu, niin toinen avautuu. Kasvata omat lapsesi rakkaudella ja ennen muuta, rakasta ja pidä huolta itsestäsi.
Me "epäuskoiset" emme ikinä uhraisi lapsiamme millekään yhteisölle, mutta jokainen vl on taivaspaikkansa puolesta sen valmis tekemään.
heitä pelastukseen. Voi aivopestyjä raukkoja.
tarinaa esimerkkinä siitä, kuinka vanhempien kuuluu uhrata lapsensa SRK:n alttarilla kun käsky käy.
sillä kyseisessä luvussa Jumala kokeili Aabrahamin uskoa.
Tässä koko tarina:
1 Näiden tapausten jälkeen Jumala KOETTELI Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".
3 Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.
5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne."
6 Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.
7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"
8 Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Ja he astuivat molemmat yhdessä.
9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.
10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.
11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".
laittamalla heidät valitsemaan SRK:n ja lapsen väliltä. Saat vapaasti valita: hylkäätkö lapsesi vai luovutetaanko sinut saatanalle...
testaamassa pienen ihmisen sokeaa kuuliaisuutta: Vanhan Testamentin kiivas Jehova ja kolmen kyynärän SRK-epäjumala.