Mikä neuvoksi

Mieheni juo lähes joka viikonloppu ja pääosin olutta. Viimeaikoina hän on juonut sellaiset 20
(0,5 l)tölkillistä viikonloppua kohden. Joskus enempikin.
Alkoholinkulutus on hänellä ainakin laskurin mukaan riskirajoilla, eikä varmasti tee hyvää hänen terveydelleenkään.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/terveyden_riskitestit/alkoholilaskuri__ktl/
Omasta mielestäni hän juo vähän liikaa ja toivoisin hänen vähentävän ainakin siihen
1:teen mäyräkoiralliseen ja mielellään pienempiin tölkkeihin/annoksiin.
Hänen juomisensa saa usein riitoja aikaan, sillä itse en pidä sen sivusta katsomisesta, kun itse olen juonut hyvin harvoin ja pitkään aikaan en ole juonut tippaakaan ja pahimpien riitojen ja toistemme haukkumisten jälkeen hän lupaa aina vähentää juomisiaan ja parantaa tapansa, ettei sotke enää yhteiseloamme, mutta pysyy juomatta ehkä parhaimmillaan kaksi viikkoa ja sitten alkaa juoda taas entiseen malliin.
Useamman kerran olen jo halunnut erota hänestä ja pari kertaa melkein jo pakannutkin kamppeeni, mutta hyväuskoisena luottanut mieheni lupauksiin parantua.
Meille on tulossa lapsi, enkä tahtoisi asioiden menevän samaa rataa enää silloin, kun lapsi syntyy.
En tiedä, miten puhuisin miehelleni, että saisin hänet ymmärtämään, miten paljon hänen juomisensa minua häiritsee.
Miten saisin hänet vähentämään, kun tuntuu, ettei koskaan ota opiksensa, vaikka on jo aikuinen kolmikymppinen mies.

Tähän varmaan halutaan vastata ensimmäisenä, että "jätä miehesi ja etsi parempi", tai "ettet sinä voi miestäsi muuttaa", mutta toivoisin saavani mieluummin apua siihen, miten voisin hänelle puhua tästä asiasta ilman, että tarvitsisi alkaa sotimaan ja nielemään kyyneleitä..ja lopulta masentua, jos mitenkään mahdollista.
17832
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Sinun pitää antaa miehellesi tilaa juoda. Hänen pitää saada juoda niin kauan kuin hän ITSE ymmärtää, että juo liikaa.

Tuo syyllistäminen ja kyttääminen ei saa miehessäsi muutakuin uhoa aikaan. Saatta olla, että miehesi alkaa juoda salaa ja nopeasti. Hänen on kumminkin saatava alkoholi annoksensa säännöllisesti koska hän on riippuvainen alkoholista.

Ei siinä auta kiristys, uhkailu tai peloittelu. Kerrot aikuiselle miehellesi suoraan, että sinua peloittaa ja et halua, että lapsesi kasvaa päide ympäristössä, joten haluat miettiä tätä teidän yhteiseloa. Otat tilapäisasunnon ja annat miehesi rakastella kaljan kanssa rauhassa.

Pahennat tilannetta jäämällä tilanteeseen ja odottamalla, että jokin ahaa elämys pysähdyttäisi miehesi.

Mitä kauemmin viinaa juo sen vaikeampi siitä on päästä eroon. Sinä kärsit jo koska tännekkin kirjoitit, silloin se on ongelma.

Ongelma ei ratkea syyllistämällä vaan miehesi on tajuttava asian vakavuus.

Kuulostaa hullulta mutta sinä juuri mahdollistat miehesi juomisen!?

Äänestä
  • Olen ajatellutkin tuota ratkaisua, että muutan omilleni, mutta se on vähän hankalampi tehdä, kuin sanoa, sillä mieheni ei tahdo yksin asua isoa asuntoa ja lapsikin on ihan näillä hetkillä syntymässä, joten vaikea tässä tilanteessa on ottaa ja lähteä enää..
    Pitää odottaa ainakin lapsen syntymään saakka,


    valitettavasti.

    Äänestä

  • kirjoittaja kirjoitti:

    Olen ajatellutkin tuota ratkaisua, että muutan omilleni, mutta se on vähän hankalampi tehdä, kuin sanoa, sillä mieheni ei tahdo yksin asua isoa asuntoa ja lapsikin on ihan näillä hetkillä syntymässä, joten vaikea tässä tilanteessa on ottaa ja lähteä enää..
    Pitää odottaa ainakin lapsen syntymään saakka,


    valitettavasti.

    suunnitelmasti.

    Olin tismalleen samanlaisessa tilanteessa 4 vuotta sitten. Minä olin se joka joi. En ymmärtänyt enkä edes halunnut muutosta. Vaimoni ilmoitti eräänä päivänä, että hän haluaa miettiä asioita. Silloin ajattelin, että okei, pieni tauko tekeekin ihan hyvää...

    Kun olin kolmekuukautta ryypännyt sännöllisesti niin sain pohjakosketukseni krapuloiden kautta. Se oli jotain kamalaa kun pelkäsin, että sekoan ja menetän kaiken. Se veti aika nöyräksi.
    Nöyryys on uhoamisen vastakohta. Pahimmillan minä katosin vaimon nalkutuksesta kala- tai laivareissuille pariksi-kolmeksi päiväksi.

    Syyllistäminen murentaa juopon huonoa minä kuvaa entisestään. Päähän silittely mahdollistaa lisääntyvän juomisen. juoppo viina juomisenrauha voi saada herätyksen ja muutoksen halun elämään. Riski tietysti on se, että viina vie lopullisesti. Mutta silloin se on oma valinta.

    HOIDA ITSEÄSI.

    Vaimoni sairastui tilanteessa pahasti. Taustalla oli vielä omien vanhempiensa päihteiden käyttöä

    Äänestä

  • juominen menee kaiken edelle.Perhekkään ei merkitse tuontaivaallista,jos viinaa tekee mieli.
    lapsen itkusta keksitään syy juoda,kun ei saa nukuttua.Alkoholisti on itsekäs ihminen.
    Niin kauan kun ihminen itse ei halua lopetaa,ei kukaan voi mitään.

    Äänestä

apua Al-Anonin ohjelmasta.

Äänestä

Sait jo varmaan palstan vakkarivastaukset. Ja varmaankin neuvon kääntyä jonkin huuhaaliikkeen vertaistukiryhmän puoleen, ottaa avioero, jne..

Menkäätten perheterapeutille.

Tai sitten onhan näitä muitakin:

http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html

Äänestä
  • Juuri niin, että oiskoos ne juomisen syyt jossain muuaalla?

    Heitin leimataan sairaaksi ja käsketään pakkaan kamat ja lähteä. Jos vaikka ukon on paha olla akan kanssa ja ukko juo siksi?. Peloittaa isäksi tuleminen yms...

    Ehdotan, että laitatte parisuhteenne kuntoon. Silloin korjaantuu muutkin asiat, jos korjaantuu. Sitten katsotte uusiksi.

    Liian helposti tuomitaan ja luovutetaan nykyään.

    Äänestä

  • osmo-poloinen kirjoitti:

    Juuri niin, että oiskoos ne juomisen syyt jossain muuaalla?

    Heitin leimataan sairaaksi ja käsketään pakkaan kamat ja lähteä. Jos vaikka ukon on paha olla akan kanssa ja ukko juo siksi?. Peloittaa isäksi tuleminen yms...

    Ehdotan, että laitatte parisuhteenne kuntoon. Silloin korjaantuu muutkin asiat, jos korjaantuu. Sitten katsotte uusiksi.

    Liian helposti tuomitaan ja luovutetaan nykyään.

    Mieheni ei ole koskaan valittanut, että sillä olisi paha olla kanssani, vaan päinvastoin tahtoisi kanssani naimisiin, nyt kun olemme vasta kihloissa, mutta itse taas en naimisiin miehen juomisen tähden hingu. Vähän väliä ottaa naimisiin menon puheeksi, mutta minä vastaan aina, ettei kannata vielä kiirehtiä.. ja vihjaan samalla, että hänen pitäisi ensin parantaa tapojansa.
    Mies on juonut koko tuntemamme ajan aika paljon, mutta nyt kun lapsi on tulossa perheeseen, toivoisin sen juomisen vähentyvän ja reippaasti, mutta mieheni ei osaa oikein lopettaa, kun aloittaa ja hänen elimistönsä on jo niin tottunut suuriin alkoholiannoksiin, ettei hän koe kai vähemmän määrän enää riittävän..
    Nooden kaikenmaan alkoholikulutus laskureiden mukaan, hän kuuluu juomistavoiltaan riskiryhmään ja terveys siinä menee siloin häneltä myös helpommin, mutta mitenpä tästä miehelle sanot, kun ei saisi paasata, eikä torua, vaan olla vain hiljaa ja miettiä, että mitäpä tähän kelkkaan lähdin..

    Äänestä

  • kirjoittaja/aloittaja kirjoitti:

    Mieheni ei ole koskaan valittanut, että sillä olisi paha olla kanssani, vaan päinvastoin tahtoisi kanssani naimisiin, nyt kun olemme vasta kihloissa, mutta itse taas en naimisiin miehen juomisen tähden hingu. Vähän väliä ottaa naimisiin menon puheeksi, mutta minä vastaan aina, ettei kannata vielä kiirehtiä.. ja vihjaan samalla, että hänen pitäisi ensin parantaa tapojansa.
    Mies on juonut koko tuntemamme ajan aika paljon, mutta nyt kun lapsi on tulossa perheeseen, toivoisin sen juomisen vähentyvän ja reippaasti, mutta mieheni ei osaa oikein lopettaa, kun aloittaa ja hänen elimistönsä on jo niin tottunut suuriin alkoholiannoksiin, ettei hän koe kai vähemmän määrän enää riittävän..
    Nooden kaikenmaan alkoholikulutus laskureiden mukaan, hän kuuluu juomistavoiltaan riskiryhmään ja terveys siinä menee siloin häneltä myös helpommin, mutta mitenpä tästä miehelle sanot, kun ei saisi paasata, eikä torua, vaan olla vain hiljaa ja miettiä, että mitäpä tähän kelkkaan lähdin..

    Niin!! Olisko jotain tehtävissä??
    Kokemuksesta sanon, että oikeastaan ainoa asia, minkä kannattanee jo ehkä aika pitkällekin riippuvuuden puolelle itsensä juoneelle ihmiselle kertoa on, että välität hänestä (jos välität), rakastat häntä (jos rakastat ) ja että olet erittäin HUOLESTUNUT HÄNEN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄÄN.
    Täällä on mielestäni jo moneen kertaan todettu, että loppu on kiinni hänestä itsestään.
    Vertaisryhmiä voin suositella itsellesi, koska SINÄ olet tilanteessanne todella se, joka apua tarvitsee!!!

    Äänestä

Siihen, että miehesi juo liikaa, on jokin syy, mielestäni. Onko liittonne tasapainoinen? Yhteisiä harrastuksia? Nyt varsinkin, kun lapsi on tulossa, olisi pikimmiten tehtävä jotain. Tai oikeastaan miehesi olisi ymmärrettävä tehdä jotain. Tällä tavalla asiat taitavat mennä vai huonompaan suuntaan. Hänen olisi löydettävä jotain muuta pullon sijaan. Niin ettei aina olisi mielessä, koska taas seuraavan kerra otetaan. Oletteko kokeilleet ulkopuolista apua. Näin voisitte läytää toisenne ikään kuin uudelleen. toivon teille onnea, niin ettei pikkuinen vain joudu kärsimään alkoholin kirouksista perhe-elämässänne. Se kun saattaa pilata hänen koko elämänsä! Voistiko ehkäpä tästä keskustella hänen kanssaan.

Äänestä
  • Ei kukaan aikuinen(?) voi olla noin sinisilmäinen ja lapsellinen.
    Mieskö jo kaiket viikonloput vaan siksi kun ei ole mitään kivaa tekemistä?

    Täytyy olla provo koko viesti.

    Äänestä

  • strömström kirjoitti:

    Ei kukaan aikuinen(?) voi olla noin sinisilmäinen ja lapsellinen.
    Mieskö jo kaiket viikonloput vaan siksi kun ei ole mitään kivaa tekemistä?

    Täytyy olla provo koko viesti.

    Ei muuten ole provo ja sanonpa vielä sen, että tuo alkoholin ottaminen näyttäisi vain tekevän mieheni paremmalle tuulelle ja avoimemmaksi ainakin silloin, jos on muiden "ihmisten ilmoilla", kuten esim. sukulaisilla. Muutoin kun on aika sulkeutunut ihminen, eikä paljoa vieraammille ihmisille puhele. Silti on sama, onko kotona, vai kaverilla, vai anopilla kylässä, niin samanlailla tekee mieli juoda.
    Hän ei tahdo myöskään, että häntä kutsuttaisiin alkoholistiksi, sillä sitä hän ei mielestään ole, eikä ainakaan myönnä olevan menossakaan sellaiseen suuntaan, vaikka itseäni huolestuttaa, että on. Hän ei osaa sanoa itsellensä olevansa tarpeeksi humalassa ja että pitää hiljentää tahtia, jos on jo itsensä humalatilaan juonut. Jatkaa niin kauan, kuin pysyy hereillä ja mieluummin juo kerralla vaikka ne kaikki 12 tölkkiä kaljaa perjantai-iltana, kuin säästelee niitä jääkaapissa ja seuraavana aamuna ottaa loiventavaa, jos on kaappiin jotain jäänyt eilisestä. Jos ei ole, niin käy ostamassa kaupasta lisää juomaa. Oksentelu ei kuulu hänen tyyliinsä ja krapulaa yrittää vältellä aina "putkella", vaikka kolmantena päivänä olisikin ihan paska olo.

    Äänestä

  • keskustelun aloittaja kirjoitti:

    Ei muuten ole provo ja sanonpa vielä sen, että tuo alkoholin ottaminen näyttäisi vain tekevän mieheni paremmalle tuulelle ja avoimemmaksi ainakin silloin, jos on muiden "ihmisten ilmoilla", kuten esim. sukulaisilla. Muutoin kun on aika sulkeutunut ihminen, eikä paljoa vieraammille ihmisille puhele. Silti on sama, onko kotona, vai kaverilla, vai anopilla kylässä, niin samanlailla tekee mieli juoda.
    Hän ei tahdo myöskään, että häntä kutsuttaisiin alkoholistiksi, sillä sitä hän ei mielestään ole, eikä ainakaan myönnä olevan menossakaan sellaiseen suuntaan, vaikka itseäni huolestuttaa, että on. Hän ei osaa sanoa itsellensä olevansa tarpeeksi humalassa ja että pitää hiljentää tahtia, jos on jo itsensä humalatilaan juonut. Jatkaa niin kauan, kuin pysyy hereillä ja mieluummin juo kerralla vaikka ne kaikki 12 tölkkiä kaljaa perjantai-iltana, kuin säästelee niitä jääkaapissa ja seuraavana aamuna ottaa loiventavaa, jos on kaappiin jotain jäänyt eilisestä. Jos ei ole, niin käy ostamassa kaupasta lisää juomaa. Oksentelu ei kuulu hänen tyyliinsä ja krapulaa yrittää vältellä aina "putkella", vaikka kolmantena päivänä olisikin ihan paska olo.

    Aloitusviestisi on arkitodellisuutta n. 500.000 kodissa Suomessa. Sitä en epäillyt hetkeäkään provoksi.

    Mutta tuo ylempi hyssyttelevä ja ymmärtävä sosiaalitäti-ohje tyyliin: "jospa miehesi elämästä puuttuu jotain, rakkautta kenties, ja hän juo siksi" on provo.
    Seuraavaksi tällaiset yli-ymmärtävät tädit alkavat etsimään syytä miehesi juomiselle tämän lapsuudesta ja sen traumoista tyyliin:"jospa se naapurin setä sittenkin käski koskettaa sitä".

    Sinulle toivotan jaksamista, sitä tarvitset. Ja tarvitset myös aikaa itsellesi ja omalle elämällesi, ennenkuin on liian myöhäistä.

    Miehelläsi on voimakas kielto päällä, ja hän kuvitteleekin, että pystyy lopettamaan juomisen tai saamaan sen (taas) kohtuulliseksi, kunhan olosuhteet ja ympäristö vain antaisivat siihen mahdollisuuden.

    Äänestä

täysin samanlaiselta menolta,kuin meidän perheessä...tosin minä erosin miehestäni kesällä ja muutimme tyttären kanssa pois, koska puhuminen ei auta,eikä toista voi rakastaa raittiiksi! Sanot että miehesi juo "vähän"liikaa..nuo määrät on jo minusta ihan alkoholistille luettavissa, niinkuin minunkin exällä oli. Saunakaljat oli mäyris ja niiden jälkeen baariin, tosin viimeisinä aikoina hän joi monta päivää putkeen. Jos mies ei itse halua vähentää/lopettaa,ei siinä sinun puheet auta. Vaikka mies rakastaisi sinua mitenpaljon tahansa, on alkoholin voima liian suuri, ei siinä auta rakkauskaan. Minä katsoin tuota 10 vuotta ja varmasti yritin puhua, hyvällä ja pahalla, muttei minun rakkaus riittänyt. Enpä osaa mitään neuvoja antaa, muutakuin vielä totean, ettei ketään rakkaus tee raittiiksi!

Äänestä
  • esimerkkejä on tuhansia. Miehet juoneet ja rellestäneet. Välillä kadottu ties minne.Silti palattu, opittu ja nähty se elämän vaihe.

    Ehkä ennen ei annettu periksi, haluttiin selvitä.
    Juominen oli hyväksyttävämpää ennen vahaan. Nykyään kaikki haluaa niin paljon ja äkkiä. Kun elämä ei menekkään niinkuin haluaa on helpompi luovuttaa. Teidän suhteessa loppui rakkaus jos sitä edes koskaan oli edes ollutkaan.
    Rakkaus on nääs kahden kauppaa.

    ALkoholistin läheinen muuten sairastuu helposti läheisriippuvuuteen. Tekstistäsi päättellen sairastat sitä erittäin suurella todennäikösyydellä.

    Hoida itseäsi.

    Kamalin perintö mitä voit antaa lapsellesi on katkeroitunut äiti.

    Äänestä

  • ilmassa kirjoitti:

    esimerkkejä on tuhansia. Miehet juoneet ja rellestäneet. Välillä kadottu ties minne.Silti palattu, opittu ja nähty se elämän vaihe.

    Ehkä ennen ei annettu periksi, haluttiin selvitä.
    Juominen oli hyväksyttävämpää ennen vahaan. Nykyään kaikki haluaa niin paljon ja äkkiä. Kun elämä ei menekkään niinkuin haluaa on helpompi luovuttaa. Teidän suhteessa loppui rakkaus jos sitä edes koskaan oli edes ollutkaan.
    Rakkaus on nääs kahden kauppaa.

    ALkoholistin läheinen muuten sairastuu helposti läheisriippuvuuteen. Tekstistäsi päättellen sairastat sitä erittäin suurella todennäikösyydellä.

    Hoida itseäsi.

    Kamalin perintö mitä voit antaa lapsellesi on katkeroitunut äiti.

    kuinka kauan pitää katsella kun alkoholisti juo ja myrkyttää omaa ja perheen elämää? Juominen ei ole vaimon syytä, alkoholisti keksii aina syyn vaikka asiat olis kuinka hyvin.

    Äänestä

Hänelle tuo teksti jonka olet kirjoittanut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miehen juomiseen ?? kirjoitti:

Mieheni juo lähes joka viikonloppu ja pääosin olutta. Viimeaikoina hän on juonut sellaiset 20
(0,5 l)tölkillistä viikonloppua kohden. Joskus enempikin.
Alkoholinkulutus on hänellä ainakin laskurin mukaan riskirajoilla, eikä varmasti tee hyvää hänen terveydelleenkään.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/terveyden_riskitestit/alkoholilaskuri__ktl/
Omasta mielestäni hän juo vähän liikaa ja toivoisin hänen vähentävän ainakin siihen
1:teen mäyräkoiralliseen ja mielellään pienempiin tölkkeihin/annoksiin.
Hänen juomisensa saa usein riitoja aikaan, sillä itse en pidä sen sivusta katsomisesta, kun itse olen juonut hyvin harvoin ja pitkään aikaan en ole juonut tippaakaan ja pahimpien riitojen ja toistemme haukkumisten jälkeen hän lupaa aina vähentää juomisiaan ja parantaa tapansa, ettei sotke enää yhteiseloamme, mutta pysyy juomatta ehkä parhaimmillaan kaksi viikkoa ja sitten alkaa juoda taas entiseen malliin.
Useamman kerran olen jo halunnut erota hänestä ja pari kertaa melkein jo pakannutkin kamppeeni, mutta hyväuskoisena luottanut mieheni lupauksiin parantua.
Meille on tulossa lapsi, enkä tahtoisi asioiden menevän samaa rataa enää silloin, kun lapsi syntyy.
En tiedä, miten puhuisin miehelleni, että saisin hänet ymmärtämään, miten paljon hänen juomisensa minua häiritsee.
Miten saisin hänet vähentämään, kun tuntuu, ettei koskaan ota opiksensa, vaikka on jo aikuinen kolmikymppinen mies.

Tähän varmaan halutaan vastata ensimmäisenä, että "jätä miehesi ja etsi parempi", tai "ettet sinä voi miestäsi muuttaa", mutta toivoisin saavani mieluummin apua siihen, miten voisin hänelle puhua tästä asiasta ilman, että tarvitsisi alkaa sotimaan ja nielemään kyyneleitä..ja lopulta masentua, jos mitenkään mahdollista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu