Neuvokaapas tyhmää, mitä tehdä hautajaisissa joissa ei kauheasti sureta ja olen kuitenkin läheisessä suhteessa vainajaan?
Miten teen vainajan ystävien suhteen, jotka varmasti ovat sydän syrjällään tilanteen vuoksi ja he tulevat osoittamaan minulle osanottonsa, vaikka asian pitäisi olla toisin päin?
En tunne vainajan ystäviäkään, mutta kyse on tapoihinsa kangistuneesta pienestä maalaiskylästä ja sen vuoksi en voi hävitä kahvipannunkaan taakse. Olen sen vainajalle velkaa.
Miten teen vainajan ystävien suhteen, jotka varmasti ovat sydän syrjällään tilanteen vuoksi ja he tulevat osoittamaan minulle osanottonsa, vaikka asian pitäisi olla toisin päin?
En tunne vainajan ystäviäkään, mutta kyse on tapoihinsa kangistuneesta pienestä maalaiskylästä ja sen vuoksi en voi hävitä kahvipannunkaan taakse. Olen sen vainajalle velkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joops. Itselle tullut tavaksi käydä vain kirkossa ja haudalla, jos on sellainen vainaa ettei adressilla selviä. Jätän nykyisin järjestelmällisesti kaikki seurakuntatalo tms. peijaiset väliin.
Syy oli alunperin se, kun ei yksinkertaisesti kestänyt mennä jatkoille, otti niin koville. Sanoinkin sen aikoinani ihmisille.
Nykyisin ei kukaan ihmettele enää asiaa, eikä minua lasketa mukaan pitopalvelusta tilattavan lohisopan syöjäksi.
Niin, pienen tapoihinsa kangistuneen maalaiskylän hautajaisisa minäkin käyn kun käyn. Ennen oli häitä ja ristiäisiä, nyt pelkästään hautajaisia. Onpahan sentään jotain kosketuspintaa kotikyläänsä.
=DW=
Minun ei pitäisi sanoa, että mukavaa lukea vastauksesi vakavasta aiheesta. Itsekään en ole muistotilaisuuksien ystävä etenkään, jos en koe olevani osa porukkaa. Tässäkin tapauksessa jännitän, mitä osa sukulaisista keksii ja millaisia kohtauksia saavat, koska joukossa on tunteillaan tilaa vieviä persoonia ja heille tekisi mieli sanoa että on täällä muitakin surijoita.
Pienessä maalaiskylässä hautajaisissa ei ole kiire, mikä on se paras puoli. On aikaa lapioida hauta umpeen sukulaisten ja kylänmiesten voimin ja minulle se kyllä riittäisi.
Kiitos vastauksestasi!
äidin hautajaiset tulossa mä oon ainoa jälkeläinen ja mun jälkeläiset maailmalla (ulkomailla)..
Saattohoidossa on kotonaan päivistä on kiinni,siellä sukulaisrouvat kilpaa hoitaavat ja mua päivitteleevät(kamala on tytär)ei olla ikinä toimeen tultu äidin kanssa,miksi mun nyt pitäs häntä palvoo ja kumartaa(ei ole tunteita)
Miten mä meenkö vai en mee hautajaisiin,tunne on nyt sellanen kun hän on kotona ,että ei tupata kun ei tykätä,siis onko mun mentävä hautajaisiin näyttäytymään???(suvulle)surutyön tein viimeviikolla,itkin,itkin ja itkin,mutta en tiedä mitä itkin?????
tee kuten tunnet ja tahdot.
Hautajaiset, joista ap viestissä kirjoittelin perustuivat osin muodollisuuteen ja ulkoisiin arvoihin, eikä se ainakaan kertonut koko totuutta vainajasta.
Minä jo mokasin siinä, että muistelin vainajaa maanläheisenä ihmisenä. Olisi pitänyt sanoa vaatimaton, mutta mielestäni kyse on kahdesta eri asiasta.
Ehkä sekava vastaus, mutta hautajaisissa kannattaa tehdä kuten tuntuu. Niin sanoi pappikin, jonka kanssa juttelin enemmän miltä minusta tuntui.
Ihmiselämässä on kolme tärkeää asiaa.
Ensimmäinen on olla ystävällinen.
Toinen on olla ystävällinen.
Ja kolmas on olla ystävällinen.