sitten oikeastaan koko yönä. Välillä itkin ja nauroin ja jopa hymyilin muistelin ja taas muistelin... Ne hetket mieleeni palautui... hyvät ja huonot kiertelivät mielessäni. Sydän toivoo, että sinulla on kaikki hyvin ja oikeasti hyvä olla. Totuus vain paljastui... milloinkaan sinua en unohda. Seuraavaksi kun nähdään niin kaikesta ja kaikista huolimatta aion halata sinua ja toivon että voimme antaa kaiken anteeksi toisillemme. En pysty vaan enää todellisia tunteitani kätkemään.
Vanhoja muistelin...
ei tullut uni...
31061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valvotut yöt ovat mullekin tuttuja. kun niitä on liian paljon, niin ne kääntävät elämän päälaelleen. Alkaa elää niinä öinä unelmissaan ja päivätodellisuus on pakoa väsymystä ja velvollisuuksia vastaan. Mutta miksi ei saisi edes uneksia tässä hyytävän kylmässä maailmassa???Et uskaltaisi halata...koko paikka voisi palaa poroksi!
mutta tarkoituksensa kai tälläkin. Oli virhe taas katsoa kuviasi ja muistaa kaikki. Minulla on asiat kohtalaisesti, mutta uskoa ja toivoa en enää kykene. Haluaisin tietää mitä ajattelet nyt minusta, meistä, siitä, menneestä ja tulevasta, mutta tieto ehkä vain lisäisi tuskaa.
Toivottavasti teet mitä tahdot siellä missä viihdyt ja olet onnellinen.
Jotta voisin antaa sinulle anteeksi, on sinun pyydettävä sitä kaikesta pettämisestäsi ja valehtelustasi. Ja sen on tultava sydämestäsi. Ehkä siinä tapauksessa voisin harkita antavani anteeksi. Mutta en koskaan voi unohtaa kaikkia niitä asioita, joilla minua loukkasit.