Oma unettomuuteni ja uniongelmani alkoivat vuodesta 2003 jolloin aloitin vuorotyön. Töiden takia tuli mentyä yöunille eri työvuoroina kl 20, kl 3 ja kl 10 aikoihin. Nukkumaan meno venyi ja venyi aina ja lopulta olin keskiyöllä kaikkein virkeimmilläni. Sisäinen kelloni meni sekaisin epäsäännöllisestä nukkumaanmenosta ja valveillaolosta ja lopulta en osannut sanoa oliko kl 10 aamulla vaiko 22 illalla, sillä tuntui ihan samalta.
Yövuoroja oli kaikkein helpoin tehdä sillä en pystynyt enää nukkumaan öisin enkä päivälläkään. Ensimmäinen aamuvuoro meni vähitellen kokonaan unettomaksi ja olin koko työpäivän kuin zombie -en kunnolla hereillä, enkä unessa. Sairauslomaa kertyi ja lääkärissä käyntejä. Minulle määrättiin aluksi mirtatsapiinia unettomuuteen joka aluksi auttoikin ja nukuin todella hyvin. Sitten sen teho laimeni ja loppui. Söin myös melatoniinia ennen nukkumaan menoa eli kl 20, kl 3 ja kl 10 aikoihin riippuen päivistä. Lopulta sekään ei enää auttanut.
Sain seuraavaksi doxal rauhoittavaa masennuslääkettä jota myös söin epäsäännöllisin ajoin. Vuorokausi rytmini oli niin yöpainotteinen että vaikka olisinkin onnistunut kerran nukahtaman ajoissa ja heräsin jo kl 4 aamulla niin en pystynyt nukkumaan seruaavan kerran kuin vasta 26 tunnin kuluttua. En nuku päivällä koskaan nokosia joten siitä ei ole kysymys. Lopulta vuorokausi- ja unirytmini oli niin sekaisin että en pystynyt nukkumaan 3 vuorokauteen ja hakeuduin sairaalan päivystykseen silmät punaisina ja itkusilmissä kovan päänsäryn ja väsymyksen vallassa, lääkäri kirjoirri minulle vuorotyökiellon.
Työnantajani järjesti työaikani siten että töitä olisi jatkossa vain arkisin ja kl 10-18 joten oli iso askel kohti tervehtymistä. Valitettavasti uniongelmat, jotka eivät alkaneet hetkessä aiheuttivat vielä pitkään ongelmia ja jouduin heti ensimmäisenä päivävuoropäivänä viikon sairaslomalle unettomuuteni takia. Lääkäri kirjoitti minulle Tenox unilääkettä jota nyt syön iltaisin ja yritän saada sisäistä kelloa kuntoon ja vuorokausirytmiä palautumaan. Se onkin osoittautunut todella vaikeaksi. Unettomia tai vähäunisia öitä on takana taas useita. Viimeyönä nukahdin ensimmäisen kerran vasta kl 3 aikoihin jonka jälkeen nukuin kevyesti ja heräilin usein tuskanhikeen ja ahdistukseen. Aamulla nousin vuoteesta kuitenkin ylös kl 8 ja niin aion tehdä jatkossakin. Luultavasti joudun lopun elämääni nousemaan vuoteesta ylös kl 8, olinpa sitten nukkunut tai ei sillä sisäinen kelloni menee todella helposti sekaisin.
Nukkumisesta on tullut minulle suoritus jossa pelkään aina epäonnistuvani. Minua väsyttää muttei uneta. Vaikka olisinkin yöllä saanut nukuttua hyvin ja herään virkeänä niin seuraavan yön pelko iskee jo aamulla: nukkua kun pitää joka yö.
Tosin sen olen huomannut että nukkuminen ei ole kuitenkaan niin pakollinen asia kuin mitä uutisissa toitotetaan. Olen päivällä toimintakykyinen ja jopa suht pirteä jos takana on jo kolmekin tuntia yöunta. Kaikki on niin suhteellista.
Napoleon nukkui vain kaksi tuntia yössä ja historian ehkä kaikkein huonoin nukkuja ja unettomien kuningas oli itse Leonardo Da Vinci. Hän ei nukkut yöllä ollenkaan vaan hän torkahteli vartiksi aina joka neljäs tunti.
Muita hyviä ja huonoja uutisia unettomuudesta: Hyvät uutiset ovat se ettei unettomuuteen kuole. Ja huonot se ettei siihen todellakaan kuole vaikka välillä tuntuu ja melkein jo toivoo sitä pahimpina hetkinä :)
Tällä hetkellä nukun miten nukun arkisin ilman lääkkeitä ja viikonloppuisin otan kahtena iltana unilääkettä.
Unilääkkeet eivät paranna unettomuutta, vain siirtävät sitä - tai kuten tahdon ajatella: antavat lomaa siitä.
Valitettavasti kaikkien unilääkkeiden teho heikkenee käytössä joten pysyvää apua siitä ei ole.
Tehokkain neuvo unettomille on se että joka aamu (myös vapaapäivinä) tulee herätä ja nousta vuoteesta samoihin aikoihin ja vuoteeseen tulee myös mennä aina samaan aikaan joka ilta.
Säännölliset elämäntavat ovat lopulta paras ratkaisu unettomuuden hoitamiseen.
Itselläkin alkanut jo suurimmat pelot lievittyä ja yö yöltä menee helpommin. Ja en enää stressaa vaikka yöllä en nukkuisikaan. Kokeilen sitä sitten seuraavana yönä uudestaan :)
Kauniita unia kaikille unettomille.
Tunnelin päässä näkyy valoa.
Yövuoroja oli kaikkein helpoin tehdä sillä en pystynyt enää nukkumaan öisin enkä päivälläkään. Ensimmäinen aamuvuoro meni vähitellen kokonaan unettomaksi ja olin koko työpäivän kuin zombie -en kunnolla hereillä, enkä unessa. Sairauslomaa kertyi ja lääkärissä käyntejä. Minulle määrättiin aluksi mirtatsapiinia unettomuuteen joka aluksi auttoikin ja nukuin todella hyvin. Sitten sen teho laimeni ja loppui. Söin myös melatoniinia ennen nukkumaan menoa eli kl 20, kl 3 ja kl 10 aikoihin riippuen päivistä. Lopulta sekään ei enää auttanut.
Sain seuraavaksi doxal rauhoittavaa masennuslääkettä jota myös söin epäsäännöllisin ajoin. Vuorokausi rytmini oli niin yöpainotteinen että vaikka olisinkin onnistunut kerran nukahtaman ajoissa ja heräsin jo kl 4 aamulla niin en pystynyt nukkumaan seruaavan kerran kuin vasta 26 tunnin kuluttua. En nuku päivällä koskaan nokosia joten siitä ei ole kysymys. Lopulta vuorokausi- ja unirytmini oli niin sekaisin että en pystynyt nukkumaan 3 vuorokauteen ja hakeuduin sairaalan päivystykseen silmät punaisina ja itkusilmissä kovan päänsäryn ja väsymyksen vallassa, lääkäri kirjoirri minulle vuorotyökiellon.
Työnantajani järjesti työaikani siten että töitä olisi jatkossa vain arkisin ja kl 10-18 joten oli iso askel kohti tervehtymistä. Valitettavasti uniongelmat, jotka eivät alkaneet hetkessä aiheuttivat vielä pitkään ongelmia ja jouduin heti ensimmäisenä päivävuoropäivänä viikon sairaslomalle unettomuuteni takia. Lääkäri kirjoitti minulle Tenox unilääkettä jota nyt syön iltaisin ja yritän saada sisäistä kelloa kuntoon ja vuorokausirytmiä palautumaan. Se onkin osoittautunut todella vaikeaksi. Unettomia tai vähäunisia öitä on takana taas useita. Viimeyönä nukahdin ensimmäisen kerran vasta kl 3 aikoihin jonka jälkeen nukuin kevyesti ja heräilin usein tuskanhikeen ja ahdistukseen. Aamulla nousin vuoteesta kuitenkin ylös kl 8 ja niin aion tehdä jatkossakin. Luultavasti joudun lopun elämääni nousemaan vuoteesta ylös kl 8, olinpa sitten nukkunut tai ei sillä sisäinen kelloni menee todella helposti sekaisin.
Nukkumisesta on tullut minulle suoritus jossa pelkään aina epäonnistuvani. Minua väsyttää muttei uneta. Vaikka olisinkin yöllä saanut nukuttua hyvin ja herään virkeänä niin seuraavan yön pelko iskee jo aamulla: nukkua kun pitää joka yö.
Tosin sen olen huomannut että nukkuminen ei ole kuitenkaan niin pakollinen asia kuin mitä uutisissa toitotetaan. Olen päivällä toimintakykyinen ja jopa suht pirteä jos takana on jo kolmekin tuntia yöunta. Kaikki on niin suhteellista.
Napoleon nukkui vain kaksi tuntia yössä ja historian ehkä kaikkein huonoin nukkuja ja unettomien kuningas oli itse Leonardo Da Vinci. Hän ei nukkut yöllä ollenkaan vaan hän torkahteli vartiksi aina joka neljäs tunti.
Muita hyviä ja huonoja uutisia unettomuudesta: Hyvät uutiset ovat se ettei unettomuuteen kuole. Ja huonot se ettei siihen todellakaan kuole vaikka välillä tuntuu ja melkein jo toivoo sitä pahimpina hetkinä :)
Tällä hetkellä nukun miten nukun arkisin ilman lääkkeitä ja viikonloppuisin otan kahtena iltana unilääkettä.
Unilääkkeet eivät paranna unettomuutta, vain siirtävät sitä - tai kuten tahdon ajatella: antavat lomaa siitä.
Valitettavasti kaikkien unilääkkeiden teho heikkenee käytössä joten pysyvää apua siitä ei ole.
Tehokkain neuvo unettomille on se että joka aamu (myös vapaapäivinä) tulee herätä ja nousta vuoteesta samoihin aikoihin ja vuoteeseen tulee myös mennä aina samaan aikaan joka ilta.
Säännölliset elämäntavat ovat lopulta paras ratkaisu unettomuuden hoitamiseen.
Itselläkin alkanut jo suurimmat pelot lievittyä ja yö yöltä menee helpommin. Ja en enää stressaa vaikka yöllä en nukkuisikaan. Kokeilen sitä sitten seuraavana yönä uudestaan :)
Kauniita unia kaikille unettomille.
Tunnelin päässä näkyy valoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on todella ihanaa kuulla että jollakin on tuollaisenkin kokemuksen jälkeen toivoa paremmasta, toivon sinulle kaikkea hyvää. rauhallisia öitä