Onko teillä tapana viedä kynttilä sotaveteraanin, isänne haudalle itsenäisyyspäivänä? Entä sytytättekö kynttilät ikkunalle, katsotteko linnan julia?
Näin meillä on ollut tapana toimia jo vuosia.
Näin meillä on ollut tapana toimia jo vuosia.
Itsenäisyyspäivä
ukkeli
8541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus "aikojen alussa" jo otin tavan sytyttää itsenäisyyspäivänä joka ikkunalle kaksi kynttilää.
On siinä aina oma puuhansa, kun kuudelle ikkunalle ne laittaa, eikä joka ikkunalla ole ilman muuta paikkaa kynttilöille, vaan joutuu keksimään alustoja niille.
Ulkona kuljen sitten ihailemassa valaistusta ja joskus kierrän lenkin kylälläkin, mutta harvassa paikassa on kaikilla ikkunoilla kynttilät.
Linnan juhlat tietysti kuuluu itsenäisyyspäiväillan ohjelmaan - täytyyhän niitä katsoa silmä tarkkana keitä "tuttuja" näkyy.
Kyllä se on juhlan tuoja se sytytysrituaali, onhan se itsenäisen Suomen syntymäpäivä. Kakkuun nuo kynttilät kyllä ei mahtuisi, mutta kahvipöydässäkin on sinivalkoinen kynttilä.
Siinä on somaa seurailla linnan juhlien tervehdys seremoniaa. Seuraan kyllä naisten pukuja,,kuka on keksinyt sen erikoisimman ?
Sytytän joka toiselle ikkunalle ja se tarkoittaa täällä kotonani, että joka suunnalle näkyy 2 kynttilää. Sinivalkoisia ne harvoin ovat ja kukapa niitä näkeekään ulos. Katson linnanjuhlia ja juon lasin viiniä...ja niin olen pukeutunut ihan nätisti, joskaan en juhlavaatteisin:) Saatan jopa pyörähtää siinä olohuoneen lattialla samaan tahtiin kuin linnassa.
kuulostaa tosi hyvältä. Ihan käyp katteeks.
Kynttiläni sytytin ja sotainvalidi-isääni muistelin. Mietiskelin myös kahta setääni ja enoani, jotka kaatuivat ennen syntymääni.
Suurin uhrauksin itsenäisyys säilytettiin, ja halvalla siitä luovuttiin.
Haudalle en vie mitään, koska isäni ei ollut sotaveteraani. Sen sijaan kynttilän sytytän ja katson linnan juhlia. Kun olin nuorempi, siinä kolmi- nelikymppinen, oli asuinalueellamme lähes joka ikunassa kynttilä, nyt ei enää ainakaan viiteen viimeisiin vuoteen ole kellään muulla ollut kynttilää ikkunalla. Tapa näyttää siis jäävän unholaan. Sääli, sillä se on kaunis muoto muistaa itsenäisyyttä.
Linnan juhlien katsomisen mielekkyyttä mietin tänäkin vuonna, kun muutaman tunnin istuin kyttäämässä pelkkää kättelyä. Sitä tulee kyllä fundeeranneeksi, onko järkikulta ihan hallinnassa, mutta kai tämäkin vahtiminen on suomalaisuutta. Helsingin sanomien kolumnisti ehdotti, että kadettien paikalle pannaan kateellisten armeija. Siihen olisi varmaan väkeä tulossa.
Ei sinne ahtauteen tee mieli. Siellä pitää seisoskella tuntitolkulla ja töllöttää sielläkin.
Mutta juhlallista musiikkia ja väkeä juhla-asuissa.
Taisin katsoa linnan juhlia televisiosta täyden minuutin, kuten muinakin vuosina. Se riitti kertomaan kaiken tarpeellisen. Sinivalkoiset kynttilät sytytin ikkunoille ja kävin sankarihaudalla. Siellä ne todelliset sankarit lepäävät. Linnan juhlissa suurin osa lienee pintaliitäjiä. Epäilen suuresti heidän panostaan kriisitilanteessa. Silloin ei oikein avokaulaisissa selviäisi.
Juhlat ovat paikallaan. Kutsuttuja saisi kuitenkin olla ainoastaan noin puolet nykyisestä määrästä ja nykyistä huomattavasti järkevämmin valittuja.