Tänään kotiin tullessani rupesin ajattelemaan. Katsoin itseäni pitkään peilistä ja ajattelin. En enää halua tehdä tätä. En halua olla joka päivä ihan liian väsynyt kotiin tullessani, jolloin menen heti jääkaapille ja ahmin. Joka johtuu siitä, etten ole syönyt koko päivänä mitään. "Mieli ei voi koskaan täysin voittaa kehon käskyjä, vaikka miten sairas olisikin. Syömättömyydestä seuraa ahmiminen, joka johtuu yksinkertaisesti ravinnon puutteesta." Sitä olen kuullut niin usein, mutta tällä kertaa uskon sen itsekin. Haluan olla taas iloinen, nauttia elämäni asioista, kuten minun kuuluisikin. En halua enää olla väsynyt, vihainen ja surullinen. Syömättömyys ja ahmiminen ei ole kuitenkaan tuonut ollenkaan iloa elämääni. Ja olin jopa tyytyväinen siihen, mitä näin peilistä. NORMAALIPAINOISEN vartalon, vielä onneksi paksut hiukset ja ihan kauniit kasvot. Ymmärsin, että miksi kiduttaisin kehoani? Se ei ole tehnyt mitään pahaa minulle, vaan sairas mieleni sille. Mielenihän se sanoi, että en saa syödä ja pitäisi lähteä lenkille. Mieleni oli se, joka laittoi käteni hakkaamaan kehoani, koska tuntui pahalta. Ja sairaalle mielelle voi tehdä jotakin, yrittää ainakin. Ja nyt minä yritän. Koska syömishäiriö tuntuu liian pahalta kestettäväksi. Valitsen OIKEAN elämän. Yrittäkää tekin rakkaat! Jokaisen teidän ilo on liian arvokasta syömishäiriöiden tuhottavaksi!
Toivoa.
-No tears-
1271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tosi paljon tuosta tekstistä. Sain taas voimia lisää yrittää parantua tästä kamaluudesta! Ja alkaa taas elää oikeasti.