Kuulisin mielelläni kokemuksia myllyhoidosta, sen läpi käyneiltä! Mitä siellä käsitellään? Onko parantava/raskas/vaikea ajanjakso? Tuleeko ulos aivan toinen ihminen, jolla ei päällimmäisenä seuraavan juomiskerran ajankohta? Keille ehkä erityisesti sopii?
Itsestäni tuntuu, että välillä voi sanoa, ettei tee mieli alkoholia. Kun taas jo päivän parin päästä on vaikeuksia hillitä himoa. Kaikkea lähes on kokeiltu, tuloksetta. Olisiko myllyhoito se piste i:n päälle. nyt riitti!
Itsestäni tuntuu, että välillä voi sanoa, ettei tee mieli alkoholia. Kun taas jo päivän parin päästä on vaikeuksia hillitä himoa. Kaikkea lähes on kokeiltu, tuloksetta. Olisiko myllyhoito se piste i:n päälle. nyt riitti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Terve!
Kävin myllyhoidon Kalliolassa Nurmijärvellä loka-marraskuussa, yhteensä 4 viikkoa. Hoidossa keskitytään vain itseen. Siellä ei ole TV:tä, ei radiota eikä puhelintakaan saa pitää. Aikaa jää siten itsensä hoitamiseen. Ohjelma on tiivis.
Siellä käsitellään alkoholismia sairautena. Jokainen joutuu pohtimaan omaa elämäänsä ja riippuvuuttaan niin monelta kantilta, että paljon asioita selviää. Eväitä raittiuteen tulee tosi paljon. Myllyhoito on tosi myllytystä!
Siellä oppii käsittelemään tunteitaan ja puhumaan niistä muille. Siellä voi päästä alkoholismista eroon ja lisäksi mm. huonosta itsetunnosta, esiintymisjännityksestä, pelkoneurooseista ja muistakin ongelmista.
Terapeuteista ja muusta henkilökunnasta suurin osa on entisiä alkoholisteja, joten kokemusta heillä on. He ovat pätevöityneet nimenomaan päihdeterapeuteiksi. Netistä löydät lisää tietoa. Tässä aluksi.
Kannattaa ehdottomasti pyrkiä myllyhoitoon. Kotikunnasta voi saada maksusitoumuksen. Kuulemani mukaan myllyhoito on parasta, mitä alkoholisti voi saada. Yhdyn tähän.
Hyvältähän tuo kuulostaa. Itselläni, kuten varmaan monilla muillakin, on ongelmana erilaiset pelot. Näitä en osaa tarkemmin määritellä. Pelkää vain, ettei hallitse elämäänsä. Tai oikeastaan en osaa itse asiassa edes sanoa, mitä plekään. Joksus tuntuu, että pelkään jopa ihimisä, läheisäkin. Eniten omaa isääni! Ei oikein nauti mistään. Heikko itsetunto jne. Olisiko lapsuuden kokemuksilla osuutta asiaan. Isäni oli myös alkoholisti. Rikkinäinen koti. Itselläni on poika ja pieni tyttö. Pahinta, mitä voin vain ajatella on, että he saattaisivat kärsiä tilanteestani.
Onko hoitotulos mielstäsi pysyvää kokemuksellasi? Mitä hoito maksoi sinulle?
Haluan vielä lisätä edelliseen. Omasta elämästäni puuttuu sellainen rento, iloinen ote. Tuntuu ettei saa nauttia, kun on tullut tehtyä alkoholin takia virheitä. Tässä rangaistus! Elämä ilman iloa. Arkista harmaa. Kuitenkin kaikkea on, hyvä pieni, nuorekas perhe, loistavat lapset ja huolehtivainen vaimo. Materiapuolella tulemme toimeen.
Vielä kysymys sinulle. Oletko nyt varma, että alkoholi ja ongelmat sen kanssa on sivuutettu?
Tukahduttaminen ja painostus ovat masennuksen pääsyitä. Jos ne poistetaan ihminen voi nostaa päänsä, parantua ja olla tyytyväinen elämään.
Syyllistämällä saadaan kaikkeen tekemiseen negatiivinen sävy, josta vuosien aikana patoutuu lisää vihaa, katkeruutta ja epätoivoa. Moni turvautuu lääkkeisiin ja muihin riippuvuuksiin, koska elämää ei yksinkertaisesti osata hallita.
Kuvitellaan, että heikkous on voima ja että ryhmässä heikotkin ovat vahvoja.
Pelko ja varovaisuus johtuvat siitä, koska sisällä on jäänteitä jostain aavemaisesta, joista ei olla koskaan päästy, eikä tulla pääsemään kokonaan eroon.
Terve!
Myllyhoidon käynyt tässä vastailee.
Pelot johtuvat jostakin. Minulla niiden syntymiseen vaikuttivat esim. stressi, avioero, perimä ja rakkaudeton lapsuus. Olin ylimääräinen, liika kakara. Piti ansaita olemassaolo suorittamalla ja mielistelemällä. Sekään ei auttanut.
Kun pelkoja alkoi ilmetä, ne olivat niin hirveät, että jouduin niiden vuoksi syömään rauhoittavia ja käymään terapiassa pari vuotta. En näet pystynyt menemään esim. suihkuun, en toiseen kerrokseen kerrostalossa, en torille, en yleisön eteen, en tapaamaan äitiä jne. jne. Myllyhoidossa pääsin eroon viimeisistä peloista ja jopa rauhoittavistakin.
Pelkojen estämiseen ja hallitsemiseen käytin aikoinaan myös viinaa. Että viinaa ja rauhoittavia samaan syssyyn! Viinaa myös, jotta olisi ilon hetkiä. Oli siis masennustakin enkä osannut iloita oikein mistään.
Viina voi myös aiheuttaa masennusta, sehän tiedetään. Että mikä oli ensin? Sitä voi miettiä.
Sen voin sanoa, että apua löytyy vaivaan kuin vaivaan. Nykyään sekä neurooseihin että alkoholismiin saa apua - ilmaistakin. Pitää olla vielä sen verran terve, että jaksaa hakea apua. Avun saaminen nääs voi olla työn takana. Ainakin minulla oli.
Myllyhoidon omavastuu oli lokakuussa 26 euroa/vrk, mihin myös voi saada avustusta sossusta eli ilmaiseksi koko hoidon tapauksesta riippuen.
Neuvoni siis on: hae apua ammattiauttajilta. Olen maallikko näissä asioissa vaikka olenkin paljon kokenut ja kärsinyt sekä peloista että alkoholismista. Olen kuitenkin paljon terveyttä viime aikoina saanut. TSEMPPIÄ JA TOIVOA!
Olitko työelämässä hakeutessasi hoitoon? Mitenköhän työnantaja kuukauden sairaslomaan suhtautuu? Työpaikkani kun on määräaikainen, vuoden mittainen tällä erää.
Kaiken kaikkiaan, onko olosi nyt kevyt ja iloinen, kaiken "vaivan" arvoinen?
mitä luulet???
Viimeistään saat leiman ALKOHOLISTI ja vaikka joskus olisit ihan oikeasti kipeä niin krapula sinulla on.
Se hoito sopii joillekkin ja joillekin ei!
Älä odota liikoja niin et pety.
Kaikki riippu niin paljon siitä yhteisöstä missä elät ja toimit. Tiedän henkilöitä jotka ovat saaneet tukea ja ymmärrystä jopa töissä. Kannustusta ja tukea.
Itselläni on piiri jossa ei muuta tehdä kuin vittuillaan tai hyssytellään. Riippu kait siitä mitä työtä teet.
Olen kyyninen ja pessimistinen suhteesta "sairauteen" nimeltä alkoholismi.
Jos saisin valita toisin, niin olisin vaan laittanut korkin kiinni enkä olisi ruvennut itkemään surkeuttani.
Olisi PALJON helpompaa nyt.
Työyhteisöni on kyllä siinä mielessä terve, että se suhtautuu asiaan oikein, rakentavasti. Ilmapiiri on poikkeuksellisen hyvä. Alkoholi ja sen tuomat haitat, kuin myös myönteiset puolet, ovat tunnettu asia yhteisössämme. Kaikki tiedostavat sen ja tukevat toisiaan. Mitään piikittelyä en ainakaan kohdallani ole huomannut. Päinvastoin.
Kun kirjoitat, että olisi helpompi vain laittaa korkki kiinni, niin mikset sitten tee sitä! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Olet itsekin tiedostanut ongelmasi. On vain niin, että asia on sen verran vaikea, monimutakinen, ettei se ole pois päiväjärjestyksestä tuolla pienellä teknisellä liikkeellä. Valitettavati näin on. se- miksi toisista tulee alkoholisteja ja toisista ei, tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Jos näin kyynisesti voi sanoa.
Kyllä se vain niin on, että oma elämä on tärkein. Älä ajattele työtäsi tai työnantajaasi vaan hoida itsesi kuntoon. Meillä on vain yksi elämä. Kun pääsee eroon peloista ja viinasta, tervehtyy niin monin tavoin, että voi nähdä maailman ja elämän aivan toisin silmin. Elämä on sen arvoinen, että kannattaa elää selvin päin. Olen kokenut. Olen meinannut itseni jopa tappaa, mutta onneksi jäänyt henkiin ja saanut hoitoa ja ymmärrystä. Vertaistuki on A ja O.
Mene ensiksi vaikka A-klinikalle ja PUHU REHELLISESTI KAIKISTA VAIVOISTASI. A-klinikassa pääset alkuun.
Syytät ympäristöä ja olosuhteita pahasta olostasi, vaikka sen mitä todennäköisimmin aiheuttaa sairautesi - alkoholismi, jopa kuivanakin.
Olet ehtinyt varmaan riittävän usein "ruuvata vaan korkin kiinni", että tiedät ihan hyvin ettei se onnistu, vai mitä? Apua siihen tarvitaan.
käsittämätöntä syyllistämistä! Miten voit sanoa toista sairaaksi tietämättä hänestä ja hänen taustastaan mitään. Tuliko hyvä olo?
Havainnolistan erään seikan joka on "tyypillinen" katkeroitunelle juopolle. Teet asian selväksi, että näin se on MINÄ TIEDÄN!