Miten voisi nykyään pärjätä muuttamatta kuitenkaan omaa -kaikesta parjauksesta huolimatta- arvokasta, ujoa persoonaansa? Kuka nyt ei haluaisi olla parempi seura-ihminen, itse en vain tahtoisi kajota siihen mitä olen, en voi enkä halua tehdä ujoudelle ja jonkinasteiselle sisäänpäin kääntyneisyydelle mitään.
Menee vain hermot kun jokainen tarhatäti ja "pelimies" on vuosien saatossa sanonut päin naamaa että ujous on huono asia, ujo ihminen on huono ihminen ja hän on tahallaan valinnut osansa eikä vain jaksa muuttua.
Vitut, mielestäni kenenkään joka ei tunne olevansa suupaltti sinkoilija ei pitäisi sellaiseksi väenväkisin ruvetakaan, aivan sama mitä tarhatäti ja MTV asiasta sanovat. On kuitenkin vähän vaikeaa olla joskus häpeämättä itseään jos televisiosta tai muualta ei löydy yhtä ainoata ujoa tai introverttia sankaria.
Mikäs sitten koko kirjoituksen pointti oli, en tiedä. Televisiota en kuitenkaan avaa enkä aio muuttua piirunkaan vertaa koska sieluni on epämuodikas.
Menee vain hermot kun jokainen tarhatäti ja "pelimies" on vuosien saatossa sanonut päin naamaa että ujous on huono asia, ujo ihminen on huono ihminen ja hän on tahallaan valinnut osansa eikä vain jaksa muuttua.
Vitut, mielestäni kenenkään joka ei tunne olevansa suupaltti sinkoilija ei pitäisi sellaiseksi väenväkisin ruvetakaan, aivan sama mitä tarhatäti ja MTV asiasta sanovat. On kuitenkin vähän vaikeaa olla joskus häpeämättä itseään jos televisiosta tai muualta ei löydy yhtä ainoata ujoa tai introverttia sankaria.
Mikäs sitten koko kirjoituksen pointti oli, en tiedä. Televisiota en kuitenkaan avaa enkä aio muuttua piirunkaan vertaa koska sieluni on epämuodikas.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että muuttuminen olisi jotenkin luonnotonta
joskus tosiaan tuntuu että ympäristö ja mediat suoltavat juuri sellaista p....., että kaikkien pitäis olla seura miehiä/naisia, ja olkaa oma itsenne!!?? Miksi pitäisi tosiaan muuttua, jos en kelpaa ympäristölle tällaisena kuin olen, niin se on ympäristön ongelma ei minun oma. Ja ihmiseen pystyy mielestäni paremmin luottamaan kun ei tarvi koko aikaa seurata mitä roolia nyt vedetään, siis ollaan kaikki omia aitoja ihmisiä ei mitään aivopestyjä ihmissuhderobotteja... T-minä itte
Ujous ei koskaan ole yksin- tai määräävä tekijä sen suhteen onko joku hyvää seuraa vai ei, yleensä sen sanelevat ujouden mukana tulevat luonteenpiirteet.. epävarmuus, huono itsetunto/luottamus, sulkeutuneisuus, vähäsanaisuus yms. tai ylipäätään kaikki mikä ulkopuolisten silmissä voi näyttää jotenkin oudolta, mikä lyö sosiaaliset pasmat sekaisin.
Huomasin tuon itse armeijassa kun koitin iskeä aikani kuluksi juttua toisen alokkaan kanssa, ja se ei vastannut koskaan kuin korkeintaan yhdellä sanalla. Myönnän että oikeastaan rupesi vituttamaan sekä "kylmä" vastaanotto että samojen piirteiden löytyminen minustakin. Hitto vieköön, kaikki ne vuodet ihmiset olivat luulleet että olin vain kylmä ja ilkeä, enkä lainkaan kiinnostunut samalla kun itkin yksinäisyyttäni jossain nurkassa kaikki vuodet ala-asteelta eteenpäin.
Ujot ovat oikeasti ihan hyvää väkeä, usein hyväntahtoisempiakin tai ainakin ihan normaaleja sisimmässään siinä missä muutkin, mutta juuri yleinen roolimalli sotkee, tai sotki ainakin omaa itsetuntoani.
Suunnaton järkytys oli kun viiden vuoden viiveellä aloin tajuamaan kaikki tytöt jotka olivat olleet ihastuneita ja suorastaan kerjäsivät aloitetta, ja itse pidin kaikkea sitä vittuiluna, koska vuosituhannen vaihteessa jätkän piti olla jasper pääkkönen ja eminem että olisi voinut olla kiinnostava.
Kukaan ei tosiaan ollut kertonut että ujot ja hiljaisetkin saattavat olla joillekin kuumaa kamaa, ja tästä syystä otin kaikki jälkeenpäin ajateltuna aivan normaalitkin kontaktit pelkkänä vittuiluna - kuka nyt haluaisi hiljaisesta nössövässykästä mitään? No ne halusivat, ja itse mokasin.
Mokista kuitenkin oppii, ja alan pikkuhiljaa ns. paskat nakata siitä minkälaiset jätkät musiikkivideoissa räppäävät, ne räppäävät siellä ja normaalit ihmiset räpiköivät täällä. Ihan sama onko hiljainen ja kuinka kovan shown lyö pystyyn, show olisi varsin turha jos maailmassa ei olisi yhtä ainoaa kuuntelijaa, ja hyviä kuuntelijoita arvostetaan.
On oikeastaan ihan sama kuinka paljon meteliä itsestään pitää kunhan ei ole mulkku. Luotettavat ja mukavat (hiljaisetkin) tyypit ovat ok seuraa siinä missä muutkin, ehkä joidenkin mielestä moottoriturpia parempiakin.
Ujoudesta ei ole tuon taivaallista haittaa, kunhan kaikki oheispiirteet ympärillä ovat kunnossa.
Tosiaan, ujoa on aika hankala lähestyä mitenkään... Kun ei siihen saa kontaktia ollenkaan.
Itse yritän olla välittämättä siitä miten muut ajattelee minut......olen ujo, ja tiedostan että minut koetaan kylmäksi ja ylimieliseksi.... mutta kun minulla on omat syyni olla hiljaa.... en osaa niitä itsekään oikein selittää.... yritän itseasiassa jokapäivä miettiä että miten pääsisin tästä ulos...... se on vähän hankalaa.... en syytä kuitenkaan ketään muita kuin itseäni, siitä että olen yksin.
Tiedän myös yhden pojan, joka ei vastaa kuin yhdellä sanalla eikä koskaan aloita keskustelua kenenkään kanssa. Se on toisinaan rasittavaa. Ite olen kans ujo, mutta en sentään noin ujo. Tai oikeastaan se riippuu seurasta, jos ryhmässä on kauheita hälisijöitä ja paskanjauhajia, niin ei siinä saa edes suunvuoroa, eikä heitä kiinnosta mitkään "asiallisemmat" puheenaiheet. Silloin en puhu mitään. En osaa vääntää paskaläppää, eikä edes hirveästi kiinnosta.
Olettepas taas kirjoittaneet hyvin asiasta. Ujojen porukassa on - tyypillistä kyllä - älykkäimmät kirjoittajat.
Vaikeita kysymyksiä! Kukapa ujo ei tosiaan haluaisi osata paremmin seurustella ja saada ystäviä! Hiljaiset ihmiset ovat mukavia, mutta tutustuminen puhumatta on vähän hankalaa. Mikä neuvoksi? Ujous pitäisi hyväksyä ja kai samalla vähän yrittää olla rohkeampi.
Mahtavaa kuitenkin, että nykyään jo uskalletaan nähdä oma temperamentti hyvänä asiana! Edistystä on tapahtunut paljon entisaikoihin verrattuna.
Hiljaiset, vaatimattomat ihmiset ovat maan suola!
Vaikutat fiksulta ja ajattelevalta ihmiseltä. Olisikohan parasta, että hakeutuisit kaltaistesi seuraan, etkä yrittäisi pakolla olla jotain muuta mitä olet? Tiedän kyllä tuon dilemman ja painiskelen itsekin asian kanssa.
Itse en seuraa valtavirtamedioita ja yritän löytää sieluni sisimpäni jotain muuta kautta, kuten kirjoja lueskelemalla ja pohtimalla elämää.