koira ja vauva

koiraa mutta käsittääkseni koirat kyllä useimmiten osaavat varoa uutta tulokasta ja hyväksyvät kun annatte rauhassa tutustua vauvaan ja haistella ja muuta.ettei koira tunne itseensä mitenkään uhatuksi tai hylätyksi tms. yleensä koira ottaa lapsen suojeltavakseen,ainakin meillä on lapsuuden perheessä ollut,muistan!
ja mustasukkaisuutta voi tulla mutta yrittäkää muistaa huomioida koirakin alusta alkaen vaikka vauva onkin kaikkien huomion keskipiste, musta hyvä neuvo on että sekä isä että äiti vievät vuoroillaan koiran lenkille niin siinä koira saa sit jakamatonta huomiota molemmilta.

tsemppiä,hienosti se menee!

tiibetinspanieli, joka oli esikoisen syntyessä jo reilu 4v. Ei ollut juurikaan tottunut lapsiin ja se mitä oli lasten kanssa niin oli aika arka. Johtui siis siitä, että on itse niin pieni, arka ja rauhallinen ja lapset aika rajuja ja arvaamattomiakin.

Meillä mies tuli hakemaan minut sairaalasta ja minä menin ensin yksinäni sisälle koiraa moikkaamaan. Sitten vasta mies tuli vauvan kanssa sisälle. Vauvaa näytettiin koiralle, mutta ei tyrkytetty eikä asia oikein kiinnostanutkaan koiraa.

Siinä sitten ajan kanssa välillä jotain herkkupaloja laitettiin ihan vauvan lähelle, kun makoili lattialla ja koira sitten haki niitä siitä. Oli tosi arka menemään lähelle. Just katselin jotain vanhaa videota ja siinä koira yrittää ja yrittää uskaltaa hakea vauvan kyljestä makupalan.

Koira ei ole koskaan koittanutkaan ottaa vauvan/lasten leluja, joten sitä ei ole tarvinnut edes kieltää.

Koiran kippojen paikkaa ei ole vaihdettu ja lapset on pian oppineet liikkumista opetellessaan, että niihin ei mennä. Minusta ei ole koiralle oikein, että kippoja aletaan kantaa jonnekin tiäs minne. Lapsi pitää opettaa, että ne on koiran ja niihin ei mennä. Ja kokemuksesta tiedän sanoa, että nopeesti ne lapset sen hoksaa. Esikoinen tais käydä kaksi kertaa, kakkonen oli sitkeempi, mutta oppi sekin.

Koira on vähitellen kouliintunut tuossa ja uskaltaa nykyään jopa käydä näpistämässä lapsen kädestä jonkun herkun, jos lapsi ei ole varuillaan. Ennen kun ei meinannut uskaltaa ottaa edes tarjottua makupalaa lapsen kädestä. Koira on opetettu siihen, että lapsi saa kaivaa vaikka sen kitusista pullan ja sillä ei ole mitään sanottavaa siihen.

Hyvin on yhteiselo siis sujunut ja koira on oppinut olemaan lasten kanssa ja leikkii ja touhuilee miten sattuu kiinnostamaankin. Erityisesti herkkuvahti on eli aina kyttäämässä, kun lapset syö. 4v onkin jo hoksannut, että jos ei itse jaksa syödä niin aina voi tarjota koiralle... salaa siis. ;)

Koira helmikuussa 9v ja kolmas lapsi syntyy maalis-huhtikuussa.

eka koira tuli meille hieman ennen vauvaa ja oli kaltoin kohdeltu, vaikka se ei se syy ollut sen meille tuloon. Vähän jännättiin miten käy kun koira tottuu olemaan erilailla kuin siihen asti ja sitten siihen tulee joku rääpäle..

Koira oli fiksu ja toisaalta aika tohotin luonteeltaan.

No, ennakoitiin sitten sen verran, että vauvan tavarat levitettiin todella hyvissä ajoin kämppään paikoilleen. Laitokselle otin sideharson jota käytin sitten vauvan alla ja tissisuojana yms jotta uudet j aoudot hajut tarttuvat siihen koiralle tutustuttavaksi. Mies sitten haistatti sitä kotona, mutta ei antanut koiralle, vaan piti sitä vauvan istuimessa ja sängyssä niin että haisu oli saatavilla.

Kun menimme kotiin niin mies kantoi vauvan istuinta ja minä olin valmis iloisille tervehdyksille. Koira nimittäin oli jo vartin poissaolon jälkeen kuin ei olisi vuosiin nähty joten useamman päivän poissaolo oli siihen moninkertainen riemu. Vastaanoton jälkeen menimme sitten koiran kanssa yhdessä vauvan luo. Koira sai haistella sitä rauhassa istuimessaan ensin ja sitten mies edelleen riisui vauvan ja laittoi sänkyyn. Ja siitä se arki alkoi...

Meillä oli sikäli onnekasta, että kumpikin pystyi käymään koiran kanssa lenkillä yksikseen kuten ennenkin. Lisäksi sitten vaunuttelut.

Meillä koiran vahtivaisto oli niin hyvä, että se omi vauvan heti ja vahti sitä tarkkana. Koskaan ei ollut tilannetta että olisi tarvinnut pelätä mitään, tosin meillä oli aina niin että vauva ja koira ei jääneet samaan tilaan keskenään ilman silmälläpitoa lyhyeksikään aikaa kuitenkaan.

Samoilla konsteillla tuotiin vauva taloon kun koiria oli kaksi ja sitten vielä kolmannenkin koiran aikaan ja kaikkien kanssa on mennyt hyvin. Vauva ei tunge koiran reviirille ja koiran "emo" on vielä koiraakin varten... Ekan lapsen kohdalla asia on isoin juttu ja toisaalta eka vauva on koiralle uusi juttu. Vaikka hauskinta on ollut kun koira ja vauva on kasvaneet rinnatusten!

Niin ja koiran hoito oli järjestetty lähinnä isovanhempien avulla silloin kun yleensäkin olimme poissa koska asuivat ihan lähellä. Hoitolaan en veisi ja sitten toisi sieltä karuun todellisuuteen kun vauva jo on kotona. Jollekin se voi olla hyvä, mutta ei minusta reilua koiralle..

Niin ja en oikeasti luottaisi siihen, että koira osa avaroa vauvaa. Jos se varsinkin on mustis niin silloin ei taatusti, mutta tuskin muutenkaan siihen voi koskaan luottaa!

Minua pelotti myös tuo sairaalasta kotiin tulo... kotona odotti sillon(10kk sitten) vajaan vuoden ikäinen sekarotuinen koira, joka oli ollut se meidän perheen vauva siihen asti! Ja tuo meidän koira on TODELLA VILKAS! Parin ekan päivän aikana itkeskelinkin paljon kun näytti ettei koira yhtään osaa varoa ja oli kokoajan meossa niin innolla ja voimalla nuolemaan vauvaa, mutta noin viikon aikana koira oppi varomaan vauvaa. Nyt tosiaan vauva on jo 10kk vanha ja puolin ja toisin ovat toisilleen hurjan tärkeitä! Missään vaiheessa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Koira käyttäytyy yhtä kauniisti myös muiden vauvojen kanssa(ystävien ja sukulaisten). Siitä se on saanut kehuja ja ihmettelyjä muilta. Mutta myös koirissa on eroja... Niin ja meillä oli pitkään ennen synnytystä esillä kotona vaunut, sitteri jne.. niitä koira tutki paljon. Ja sitten kun vauva oli syntynyt niin isi sairalassa käydessän "hieroi" vauvaa riepuihin jotka toi koiralle kotiin haisteltavaksi.....

oli 11 kk vauvan syntyessä. Vauvan tavarat ei paljon ennakkoon olleet esillä. Synnäriltä tuotiin vauvanhajuinen riepu koiran nuuskittavaksi terveydenhoitajan neuvosta. Samoin kakkavaippa. Eritteillähän koira paljolti viestii ja asiat määrittelee.

Isännälle mukavat kotiin kuskattavat;)Kovasti koira oli niistä ollut kiinnostunut.

Isäntä haki koiran hoidosta kun oltiin juuri kotiuduttu vauvan kanssa. Koira hoidossa anopilla,koska mies tekee keikkatöitä,ja oli töissä myös ollessani synnärillä.

Tervehdin itse ensin riehakkaan koiran ja sitten vauvan herättyä annettiin koiran nuuskia vauvaa.

Alussa varsinkin vauvaa pidettiin paljon sitterissä koska koira erittäin riehakas. Vauvaa on annettu koiran vähän nuolla alusta asti. Ja nyt kun tyttö 7kk,tarjoaa hän aina iloisesti kättään nuoltavaksi kun koira tulee lähelle. Vauva on muutenkin kovin innostunut koirasta(myös muiden koirista;))ja juttelee ja hymyilee aina kovasti koiralle.

Koira on aika hyvin ymmärtänyt mitkä on vauvan tavaroita,eikä niihin juuri koske.

Kun vauva muutaman kerran on kovasti pukiessa itkenyt,on koira aloittanut aivan omituisen valitus-ulinan,jota ei olla koskaan ennen kuultu. Sen kun vauva kuulee niin hiljenee sitä aika pian kuuntelemaan:)

Kaksin ei koiraa ja vauvaa ole jätetty. Kun käyn esim.suihkussa,niin jätän suihkuhuoneen oven auki,jotta kuulen mitä täällä touhutaan;)

Vaunuilu oli alkuun vähän hankalaa,koska koira sitkeästä opetukssta huolimatta,vetää melkoisesti. Siihen ongelmaan oiva apu oli vedonesto valjaat.

Alusta asti koiraa on huomioitu mahdollisimman paljon samaan tapaan kuin ennenkin. Kun vauva,alussa varsinkin itki,ei heti rynnätty hänen luokseen jos oltiin koiraa rapsuttamassa tai sen kanssa touhuamassa. Tehtiin joku mutka matkalla,että koira ei tulisi vauvalle mustasukkaiseksi sen takia,että vauvan itkun takia hänet hylätään ja vauva saa huomion.

Nyt koira toisinaan tarjoaa jo lelua vedettäväksi vauvalle;) Ja olenpa pari kertaa yllättänyt vauvan maistelemasta koiran lelua ja koiran makaamassa kiltisti vieressä:)

Hyvin se menee kun muistaa myös sitä "esikoista" hyvin huomioida:)

Meillä on uros dopperi ja kun olin sairaalassa isäntä oli koiran kanssa kotona.
Sairaalasta isi sai mukaansa (vaikka vanha pyyhe) käynnin yhteydessä rätin joka oli ollut koiralle vartavasten vauvan kopassa että halu jäisi rättiin. Se vietiin koiralle että saisi uusia hajuja jo senkin vuoksi että vauvan haju olisi tuttu kun kotiudutaan.
Kotiin kun tultiin menin ensin itse moikkaamaan koiran ja sitten hain istuimessa kököttävän vauvan ja sanoin "tämä on sitten äidin vauva" , pyysin istumaan ja annettiin koiran haistella vauvaa niin että tulivat tutuksi.
Kyllähän sitä kannattaa olla tarkkana alussa ettei satu mitään mutta meillä ainakin haukku otti pojan suojelukseensa ja vartioi edelleen jos poika menee yksin vaikka leikkimään omaan huoneeseensa.
Ainut asia mikä on huomattu että nyt kun poika on 2.5v ja kävelee koiran vierellä on häntä! kun sitä täytyy heiluttaa välillä kauhian paljon ni se osuu just poikaa naamaan... Poika on tosin oppinut jo laittamaan käden naamansa eteen jos kävenee heiluna hännän ohi!
Kyllä meidän haukku otti pojan omakseen, sukulaisten huolista piittaamatta!
Meillä koira sai aina tulla haistelemaan vauvaa kun halusi... silloinkin kun imetin.
Nyt meille on tulossa toinen vauva eikä ole minkäänlaisia epäilyksiä mistään!