heipä hei,
tälläista tulin ajatelleeksi, millaisia hyviä muistoja teillä viime kesältä, siis sellaisia josta tuli todella hyvälle tuulelle/tai missä otettiin muut veneilijät huomioon esim. apua antamassa laituriin tultaessa. Nimimerkistäni huomaattekin etten hirveän vanha ole, siis 22, moottoriveneilijä henkeen ja vereen, mutta autan enemmän kun mielelläni esim purjevenettä laituriin, sellaista kun näkee suhteellisen harvoin..? vai miten on? tälläinen auttaminen tuo itselle ja varmasti autettavallekin hyvän mielen. eiköhän laiteta "talkoot" pystyyn ja veneillään ens kesän sulassa sovussa kaikki, veneestä riippumatta, ja pidetään hauskaa vesillä :)
kesää odotellessa, veneilijä85
tälläista tulin ajatelleeksi, millaisia hyviä muistoja teillä viime kesältä, siis sellaisia josta tuli todella hyvälle tuulelle/tai missä otettiin muut veneilijät huomioon esim. apua antamassa laituriin tultaessa. Nimimerkistäni huomaattekin etten hirveän vanha ole, siis 22, moottoriveneilijä henkeen ja vereen, mutta autan enemmän kun mielelläni esim purjevenettä laituriin, sellaista kun näkee suhteellisen harvoin..? vai miten on? tälläinen auttaminen tuo itselle ja varmasti autettavallekin hyvän mielen. eiköhän laiteta "talkoot" pystyyn ja veneillään ens kesän sulassa sovussa kaikki, veneestä riippumatta, ja pidetään hauskaa vesillä :)
kesää odotellessa, veneilijä85
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulla on oikea asenne.
Ensinnäkin olet kasvamassa OIKEAKSI veneilijäksi. Tuollaviisiin pitäisi kaikkien meidän toimia.
Oma mieleenpainuvin muistoni oli kun pysäytin veneeni aamuyhdeksältä keskelle Pihlajaveden selkää pläkätyynessä. Mitään ei kuulunut eikä missäään liikkunut mikään silmin havaittava. Mietin jotta ompas kerrankin hyvä olla. Aikani siinä kannella toljottaessani pulpahti norppa pintaan muutaman metrin päässä veneestä. Siinä se katseli minua ja lupsutteli sieraimian pitkät ajat. Katseltiin toisiamme silmiin ja kysyin jotta mitäs kuuluu. Norppa tuhahti jotain ihan kuin ymmärtääkseen, katseli minua hetken ja sukelsi syvyyksiinsä.
Oli niin mainio olo jotta otin konjakin norpan kunniaksi.
liian usein tapaa "hetimullekaikki, et oo mitään kun ajat moottorilla tai purjeilla" asennetta.
tuollaisia kaivattais enemmänkin tänne saaristomerenkurkulle. pitäkää tuo,KIITOS
Lämmintä~ 30 kieppeillä ja koneet seis keskellä vanhaaselkää. Kahvi kiehuu ja kakarat hyppii uimaan paatin katolta. Pari tuntia aurinkoa ja pläkässä lillimistä. Siitä sitten pikkuhiljaa kohti Korpilahtea ja perillä kylmä olut sataman kuppilassa.
Ajelin aikani moottoriveneellä. nykyisin olen purjehtija. Ihmettelen missä te muut olette veneilleet. Itse olen havainnut laituuriin tulossa avun kelpaavan niin moottori- kuin purjeveneillekin. Samoin tuo satamaseurustelu. Ei sillä ole väliä mikä vene on kaikki ovat aina ystävällisesti keskustelleet yhteisistä asioista.
Tosin vieläkin on muutamia kipparilakkisia kundeja niin moottori- kuin purjeveneissäkin, jotka ovat niitä maailman napoja ja tietävät kaikesta kaiken. Niitä on onneksi nykyisin hyvin harvassa. Olen mielestäni hyavainnut kaikkien veneilijöiden olevan veneilijöitä. Varsinkin kun veneilee hieman kauempana kuin aivan kotisataman ympäristössä.
Missä mahtavat olla nuo "törpöt" kun en ole törmännyt millään laiturille enkä vesillä. Kyselin kerran ennenkin missä noita tapaa, että olisi voinut käydä katsomassa. Jos niitä oleilee noiden seurojen saaritukikohdissa niin niistä minulla ei ole kokemusta. Olen liikunut niin moottori- kuin purjeveneelläkin jopa kanootilla.
Viime kesänä sain kuulla kunniani Nauvon satamassa yhdeltä maailmanpurjehtijalta kuinka paska veneen kuljettaja olen kun kahden purjeveneen väliin kehtasin moottoriveneellä tulla. Syy oli se että veneen keulakaide kävi kiinni tämän täydellisen kipparin kaiteeseen. ( Siis oikeasti ihan olematon kosketus!) Siitä kehittyi sellainen suukopu ja riita ettei tosikaan kun kehtasin kohteliaasti kysyä josko tämä voisi näyttää minulle aiheutuneet vahingot niin korvaisin ne hänelle. Kysehän ei ollut siitä että mitään vahinkoa olisi sattunut. Keksi äijä vaan syyn aloittaa tolkuton jäkätys ja posken soitto.
Melkein tekisi mieli laittaa tyypin nimi tähän ja moneen muuhunkin julkiseen keksusteluun. Voisi ehkä oppia vähän käytöstapoja. Ainakin oppisi hyväksymään sen ikävän tosiasian että kaikki eivät ole yhtä täydellisiä kuin hän.
maailma se venejlijöjden, olen sitä mieltä että purjehtijat ja me moottoriveneilijät mahdumme hyvin yhdessä merellä ja laitureilla.
Itse avustan toista veneilijää sen tullessa laituriin, mutta ei aina,jos veneessä on iso miehistö ne kyllä pärjää,riippuu säästä ja tuulesta, täytyy olla vähän pelisilmää.
Hämmästyksekseni minun täytyy kyllä sanoa että jotkut purjehtijat eivät tervehdi minua, (nillä joilla on joku vihreä viiri kuviolla). Jotkut purjehtijat myös väittää että purjehtiminen on enemmän merimiestaitoa kuin mottoriveneellä ajaminen mutta ei oteta tota niin raskaasti.
Veneilyterveisin ja yhteistyön toivossa!
Itselle jäi viime kesästä erityisen positiivisena mieleen Naantali: mahtava satama, hieno kaupunki, kohtuulliset hinnat ja ystävällinen palvelu. Mukavia ihmisiä myös laiturilla.
Eihän tuo niin outoa ole jos erityypin veneilijät vittuilevat toisilleen. Ihmisethän ovat pohjimmiltaan typeriä.
Viime talvena satuin tiellä tilanteeseen jossa uusi mersu oli suistunut tien oheen eikä päässyt pois. Pysähdyin ja lupasin hinata heidät tielle kuhmuisella Toyotallani. Ojaan suistuneen auton nainen olisi ollut hyvillään mutta nuori pikkutakkiherra ei apua halunnut, pärjäävät ilman apuakin.
Muutama vuosi takaperin satuin iäkkäällä puoliplaanarillani tilanteeseen jossa koeajossa olleen pikaliipparin propelli oli vajonnut meren syvyyksiin ja hinasin heidät läheiseen satamaan turvaan myrskyn alta. Silloinkin kovin asioista tietäväinen veneilijä ei tullut edes kiittämään tai kysymään olisivatko he kenties jotain velkaa. Hinatussa veneessä ollut nainen kelasi hinausköyden minulle ja antoi viiskymppisen pahoitellen ettei ole enempää vaikka mitään en pyytänyt.
Mikähän kun pärjään naisten kanssa paremmin kuin useimpien miesten. Pitäiskö veneily ja autoilu sallia vain naisille. Naistaksaritkaan eivät ole niin kireitä kuin miehiset vastineensa.
Eläköön kaikki naiset ja minä heidän joukossaan.
on aikahuono itsetunto varsinkin kun on joutunut tilanteeseen jossa pitäisi apua pyytää.
saavuimme Ölannin eteläärjestä lähteneenä Christiansöön satamaan. Upea aamu. Ei paljon tuulta, vähän virtaa satamassa. Katsoimme rauhassa paikan mihin mennä. Veneitä oli jo tuolloin(n. 11 nurkilla aamulla) 2-4 venettä rinnakkain kylki kiinni laiturista lukien. Peruutimme rauhassa yhden Tamskalaispurkkan kylkeen. Paikalla ei ollut yhtään moottoiveneilijää hermoilemassa köysien vastaanottamisen kanssa, itse asiassa satamassa ei ollut yhtään moottorivenettä. Ihana aurinkoinen aamu. Kaikki ymmärsivät, että näissä olosuhteissa ajamme veneen toisen viereen sen enempää ulkopuolisten "häirintää" tarvitsematta. Kumpa veneily olisi aina tällaista. Ei laiturilla hermoilevia köysien vaastaanottajia, jotka sotkevat kokonaan kokeneen pehemiehistön kuviot.
Normaalioloissa pärjään toistaiseksi iän tuomasta kömpelyydestä huolimatta laiturioperaatioisssa itsekin, mutta otan mielelläni ja kiitollisuudella asiallisen avun vastaan kun esim. tuuli painaa sivulta. Siinä tuppaa yksinseilaavalle tulla vähän kiire. Mutta miksi pitää laiturilla huutaa tässä touhussa kuin satamahinaaja?
satamaan. Intohimoisten, yhteen venetyyppiin vannovien tosiosaajien mukana. Nämä yleensä ovat niitä, joista ne ongelmat ja hässäkät saavat alkunsa. Veneily on asennekysymys, eikä kalustoriippuvaista.
hymyssä suin. Sellaista toiset huomioivaa ystavallistä merihenkeä pitäisi löytyä, onneksi olet jostain saanut "positiivisen tartunnan" oikeaan merihenkeen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa ;) Tsemppiä ja säilytä tuollainen positiivinen oikea asenne, vaikka välillä voikin tulla vähän "lunta tupaan".