Kun harkitsimme ensimmäisen koiran ottamista jo yli vuosi sitten, muistan keskustelleemme paljon tuttavien ja tuntemattomienkin kanssa asiasta. Oli aluksi ihan mielenkiintoista yhdessä pohtia, keskustella, vertailla ja kuulla heidän mietteitään. Päälimmäiseksi minulle jäi kuitenkin mieleen se ettei "mihinkään meille sopivaan rotuun päästy". Kaikissa esille tulleissa roduissa oli jotakin miksi se ei meille sovi. Terrierit kuulemma eivät tule ollenkaan kysymykseen; "ette te niiden kanssa pärjää", spanieleillakin on niin jääräpäinen luonne että "parempi unohtaa". Villakoirista sanoivat että ne on niin älykkäitä että ongelmia tulee. Suurempien koirien kohdalla oli taas se että kuulemma tarvitsevat niin paljon liikuntaa että "ei teidän kannata". Kultainen noutaja tai labradorinnoutajakaan ei kuulemma sopinut erinäisistä syistä (vaikka näitä rotuja muutoin suositellaan ensikoiran hankkijoille). Jäi aika paha maku näistä keskusteluista. Ihan kun meille ei kertakaikkiaan sopisi mikään koirarotu, vaikka olemme mielestäni aivan tavallisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä.
Ymmärrän toki että esim. dobermann (tätä emme tosin harkinneet) ei ole paras vaihtoehto ensikoiraksi (joillekin tietenkin voi olla ihan hyvä vaihtoehto), mutta näistä "ystävien" pohdinnoista jäi se kuva ettemme kyknene kerrassaan minkään koiran pitoon. Osa heistä on itse on kyllä hankkinut koiran suurimmaksi osaksi koiran ulkonäön perusteella, esim. eräs vinttikoiran omistaja ja valkoisenpaimenkoiran omistaja. Heillä on ollut ja on vieläkin suuriakin ongelmia koiran pidossa.
Kuinkas kävikään, otimme sitten erään seisojatyypin koiran harrastuksiemme vuoksi(jo yli vuosi sitten) kavereidemme "vastustelusta" huolimatta ja taidammekin olla ainoat jotka mm. säännöllisesti ulkoiluttavat koiraansa, ja ainoat joidenka koira saa väh. 2 tuntia liikuntaa päivässä. Tottelevaisuudestakin voi rehellisesti sanoa että olemme onnistuneet näitä tuttaviamme paremmin - koiramme on n. 90% tottelevainen, toki vielä riittää koulutettavaa ja parantamisen varaa, koirammehan on vielä nuori. Kritiikkiä tosin tuttaviltamme sataa, koskien koiramme ulkonäköä ja osaamista harrastuksessa...
Kaipa näiden puheiden tarkoituksena oli "auttaa" meitä koiran valinnassa, tuskin he (osa kylläkin) pahaa tarkoittivat, mutta auttamista ei ole se että murskaa täysin toisten haaveet koiran ottamisesta... Ja luulen, että jos joku on todella motivoitunut ottamaan koiran, hän kyllä pärjää koiran kanssa, ainakin tuollaisen peruskoiran, kuten juuri labradorinnoutajan tai spanielin kanssa.
Ymmärrän toki että esim. dobermann (tätä emme tosin harkinneet) ei ole paras vaihtoehto ensikoiraksi (joillekin tietenkin voi olla ihan hyvä vaihtoehto), mutta näistä "ystävien" pohdinnoista jäi se kuva ettemme kyknene kerrassaan minkään koiran pitoon. Osa heistä on itse on kyllä hankkinut koiran suurimmaksi osaksi koiran ulkonäön perusteella, esim. eräs vinttikoiran omistaja ja valkoisenpaimenkoiran omistaja. Heillä on ollut ja on vieläkin suuriakin ongelmia koiran pidossa.
Kuinkas kävikään, otimme sitten erään seisojatyypin koiran harrastuksiemme vuoksi(jo yli vuosi sitten) kavereidemme "vastustelusta" huolimatta ja taidammekin olla ainoat jotka mm. säännöllisesti ulkoiluttavat koiraansa, ja ainoat joidenka koira saa väh. 2 tuntia liikuntaa päivässä. Tottelevaisuudestakin voi rehellisesti sanoa että olemme onnistuneet näitä tuttaviamme paremmin - koiramme on n. 90% tottelevainen, toki vielä riittää koulutettavaa ja parantamisen varaa, koirammehan on vielä nuori. Kritiikkiä tosin tuttaviltamme sataa, koskien koiramme ulkonäköä ja osaamista harrastuksessa...
Kaipa näiden puheiden tarkoituksena oli "auttaa" meitä koiran valinnassa, tuskin he (osa kylläkin) pahaa tarkoittivat, mutta auttamista ei ole se että murskaa täysin toisten haaveet koiran ottamisesta... Ja luulen, että jos joku on todella motivoitunut ottamaan koiran, hän kyllä pärjää koiran kanssa, ainakin tuollaisen peruskoiran, kuten juuri labradorinnoutajan tai spanielin kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mukava kuulla, että olette hyvin pärjänneet. jokainenhan on aloittelija aluksi, se pitäisi kaikkien muistaa. olen jostain joskus kuullut, että sellaiset ihmiset, jotka osaavat kasvattaa lapsensa hyvin, ( ymmärrät varmaan; rajat ja rakkaus, jne.)osaavat kasvattaa myös koiransa hyvin. ja, täytyy myöntää, että paljon on samankaltaisuuksia koirien kuin lastenkin kasvatuksessa; johdonbmukaisuus, rajat,...
meillä on ollut kymmeniä koiria. ensimmäisen oman koiran otin 17v vastoin äitini tahtoa otin huskyn.. se oli virhe (se ei ole seura,palveluskoira) minulla ei ollut tarjota sille sitä tekemistä mihin oli se tarkoitettu joten se oli todella turhautunut ja vaikea koira.. näitä on niin monta kertaa minulle käynyt kun en kerta kaikkiian uskonut viisaampia.. viimeksi olti pyreneitten koiran.. ongelmia tuli koska asun kerros talossa ja se ei saanut vahtia pihaa.. no se tuhosi kaiken omaisuuteni.. nyt minulla on ollut 5 vuotta kääpiö snautseri ja ei ole juurikaan ongelmia ollut, helppo kouluttaa koska nauttii miellyttämisestä ja se on tärkeää että koiralla on palvelu halua!!!
teille rodut: spanielit- jos jaksaa turkkia
ranskan bulldoggi
sileä karvainen tai lyhytkarvainen mäyräkoira
westie
phalene
villakoiora
collie
kultainen noutaja
labbis
border collie---tylsistyy helposti(häiriö käytöstä)
tolleri
sakemanni
tanskandoggi
ja nartut on helpompia...
Luin kirjoitustasi huvittuneena... Olisin itse voinut kirjoittaa saman. Kun aloimme puhua ystävillemme koiran hankkimisesta niin aivan samoja kommentteja saatiin kuin sinäkin. Ei sitä rotua, eikä tätä rotua. Ei meilläkään halua mihinkään dobberiin tai vastaavaan. Pitkän harkinnan ja rotuihin tutustumisen jälkeen päädyimme Tanskandoggiin. Voi sitä ihmettelyn ja kauhistelun määrää, kun ilmoitimme minkä rodun olimme valinneet. Soittelimme ja kävimme tutustumassa rotuun ihan "livenä" parin kasvattajan luona, joista kumpikaan ei tyrmännyt ajatusta myydä ensikoiraksi doggia. Siitä on nyt 5 vuotta kun ensimmäinen doggi neiti meille tuli ja toinen 3 vuotta sitten ja hyvin on mennyt. Koirat ovat hyvä käytöksisiä koirakansalaisia toisin kuin muutaman ystäväni koirat jotka ovat eläneet kuin "pellossa" ilman minkäänlaisia rajoja. Tsemppiä etsintään ja sen sinulle oikean rodun valintaan...
..ystävät tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on oma itsetunto ja sen kuunteleminen. Kai sitä itse tietää mistä pärjää ja mistä taas ei.. Jotkut imhmiset/ystävät haluavat aina vähätellä toisten taitoja ja nostaa esille omat, monesti olemattomat taidot..
Me otimme omaksi ensi koiraksemme Russelin.. Ja vaikka sitä haukutaan vaikeaksi koiraksi, niin meille se sopi hyvin joukkoon.. taitaa itselläkin olla luupään vikaa..
Koira oman persoonan ja syvän harkkinan mukaan.. Sekä pitkäjänteistä ja määrätietoista kasvatusta.. niin eiköhän se siitä..
Onnea teidän koiranelämään.. :)