On ollut viikon ajan mielessä kuolleet possut ja nokitut kanat. Ei niistä eroon pääse.
Pala kurkussa otin possun suikaleita (kotimaisia) pakkauksen, ja tein ruuan.
Pitäisi paneutua toisenlaisiin resepteihin. Millaista arkiruokaa kannattaisi ajatella pelkistä kasviksista?
Pala kurkussa otin possun suikaleita (kotimaisia) pakkauksen, ja tein ruuan.
Pitäisi paneutua toisenlaisiin resepteihin. Millaista arkiruokaa kannattaisi ajatella pelkistä kasviksista?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Punaisen lihan olen jättänyt jo aiemmin kovin vähälle ja nyt saa joulukinkkukin jäädä kauppaan.Kalaa syön paljon, mutta sitäkään ei aina tuoreena saa.
Joulun laatikot ja rosolli ovat hyviä. Tänään laitoin purjo-perunakeittoa. Lisään sulate- tai tuorejuustoa keittojen liemeen vaihteeksi. Sienisalaatit ja - muhennokset sekä -keitot ovat herkkua, kanttarellejakin on pakasteessa paljon. Vuohenjuusto on maukasta, samoin feta. Ne sopivat hyvin kaikkiin kasviksiin., lämpiminä ja kylminä. Pitäisi ostaa joku hyvä kasviskeittokirja. Pinaattisoppa maistuu munanpuolikkaitten kanssa, samoin pinaattiletut ja juureksista tehdyt pihvit. Ei kylmää porkkanaraastetta kauan jaksa puputtaa.
Kasvatetaan pienissä altaissa ja verkkokasseissa tuhansia kappaleita samoissa tiloissa. Niin Suomessa kuin Norjassakin. Mutta kalahan on vaan fisu, eihän sen tunne mitään?
Hain toissapäivänä naapurin isännältä puolikkan sian valmiiksi paloteltuna. Suolavedessä kinkku kellii pari viikkoa, luuttomat lavat ja kyljet toimitin rahtipalvaamoon, kaslerit ja kyljykset pakkaseen. Päästä sisukaluista ja hivenlihasta värkkään tytinää. Näin olen tehnyt kolmisenkymmentä vuotta. Ja jatkan nin kauan kuin jalka kulkee, ja siat naapurissa kasvaa.
Joulun laatikoista minusta on parasta porkkanaloota. Rosoliakin syön, mutta silli pitää olla erillään.
Et kerro, miksi olet jättänyt punaisen lihan. Tuli vain mieleen, että niitä punalihaisia eläimiä tarvitaan, jotta voi syödä vaikkapa juustoa. Luulisin, että kilipukin liha on punaista, lampaan sukulainenhan se on.
Kaikkien elävien olentojen kärsimykset järkyttävät mieltä. Joskus vain tuntuu, että eläimistä nousee suurempi haloo kuin ihmisistä.
Enkä oikein jaksa uskoa, että maailmaa tulee sen paremmaksi, jos muutama eläkeläinen jättää lihansyönnin.
Naudan- ja sianlihan olen jättänyt lähinnä sen takia , että kehoni ei tunnu pitävän niistä. Verenpaine aleni, kun jätin punaisen lihan minimiin. Lihapitoiset ateriat myös väsyttivät, eikä liha enää maistu niin hyvältä suussa kuin aiemmin. Lampaan mausta en ole koskaan pitänyt. .En ole kuitenkaan ehdoton, voin kylässä maistaa liharuokiakin. Siipikarjan liha on mautonta, varsinkin marinadit tympivät.
Tuotantoeläimet ovat ihmisten armoilla. En ymmärrä, miksi niitten oloja ei voi järjestää siedettäviksi edes maatalouteen uppoavien tukimiljardien avulla.Ei tarvitse tässäkään ottaa vastakkainasetteluasennetta : niin kauan kuin on kärsiviä ihmisiä, eläinten kärsimykset ovat toissijaisia.
Kalle-Aaretin onnellinen possu maistuukin varmaan hyvältä eikä siihen tule strssilihan makua pitkällä teurastusmatkalla. Voisin hänen possuherkkunsa hyvinkin sulattaa, ihan konkreettsestikin. Sellaista lihaa ei vain ole kaikkien saatavilla.
Kalanviljely on tietenkin arveluttavaa myös, mutta jotenkin mutu-tuntuma sanoo, että kalalla ei ole samanlaista tuntoaistia, vedetäänhän niitä koukuillakin ylös. Myrkkyähän luonnon kaloissakin on, mutta yritän vaihdella kalalajeja ja pakstekalakin joskus kelpaa.
Rosollista olen samaa mieltä kuin edellinen: sillit ja kermakastikkeet erillään. Nyt kun jouluherkuista pääsi puhumaan, graavisiika on ehdoton, siian ja muikun mäti (jos ei ole rahasta kiinni), erilaiset silakat ja jopa lipeäkala.
Voiskohan tosta vaan lonkalta heittäin ruveta kasvissyöjäksi tällä iällä ?
Oiskohan tuo aineenvaihdunta kehossamme ohjelmoitu sekaruoan hyväksikäyttöön ? Se lienee satojen vuosien takainen geeneissä tullut ominaisuus.
Tulisi ennen kasvisruokadieetin aloittamista käydä ravitsemusneuvojan luona. Luumme alkavat olla haprasta laatua. Tähän asti niiden suhteen on riskeerattu, syöty sekaruokaa, mitä sattuu.
Löytyisikös vanhusten neuvola, joka löisi käteen selvät, monipuoliset kasvisruokaohjeet. Ilmaiseksi tai maksusta.
Selviäisi siinä, mitä pitää apteekista pullossa ja purkissa sen kasvisruoan lisukkeeksi ostaa.
Itse pidän kasviksilla kevennetystä ruoasta, kotimaan tuotteista.
Sioista puheenollen nehän vuotavat vettä runsaasti kuten naudat ja hevosetkin. Teurastamossa ovat puhtaita kuin pulmuset.
pois lisäksi vielä vehnäjauhot ja liian sokerin,niin vot,jopa voi suolenmutka hyvin!
Ite tein niin, ja eipä enää pieretä! Eikä taju lähe seuraavalta joka huussiin mun jälkeen menee!
kokeilkaa ihmeessä, miten ihanalta tuntuu massussa kun ei enää kuprua ja mölyä!
Kasvisruokailijaksi ei ihan tarvi heittäytyä,voi ottaa kananmunaa ja maitotuotteita ja silti voi hyvin!
Suosittelen. JA kysykää terveyskeskuksessa terveydenhoitajalta jos ruoka-asiat kiinnostaa. Hän neuvoo,kuuluu työhön!
Osa perheestäni on kasvisyöjiä ja olen sen takia
itsekin jättänyt lihan syönnin hyvin vähälle.
Lihan voi korvata soijalla monissa ruokalajeissa
ja esim tekemääni soijamakaroonilaatikkoa lapset
luulivat lihamakaroonilaatikoksi, maku on lähes
sama kun maustaa hyvin.
Soija on erittäin proteiinipitoista ja siksi suositeltavaa.
Kalaa syömme runsaasti ja mieluimmin ei-viljeltyä, koska monissa kalanviljelylaitoksissa
on suuria vahingollisia bakteerikantoja.
Netistä löytää paljon hyviä ruokaohjeita ja
myös ravintotaulukoita niille, jotka aprikoivat
lihasta luopumista.
Syömme runsaasti hedelmiä, emmekä tarvitse vitamiineja tai muita rohtoja.
Kaikki arvot ovat kohdallaan, paino hallinnassa
ja kuntoilu maistuu ja elämä hymilee.
Minä luulen sen johtuvan osaksi ainakin kasvisruokavaliostamme.
Kyllä tuli tosiaan mieleen ryhtyä kasvissyöjäksi nuo kauheat kuvat nähtyäni.
Laitan tähän nyt kuitenkin linkin tämän päivän Turun Sanomien mielipide osastolta. Se on sikojen kasvattajalta.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:1:2007-12-08;4:139:0:0:0;4:140:0:0:0,104:9:503450,1:0:0:0:0:0:
Hyvä, katicat*, että toit tuon linkin tänne. Niin tärkeä asia kuin eläintensuojelu onkin, on sen nimissä tehty paljon karhunpalveluksia (tai pitäisi sanoa ihmisten eoäpalveluksia) eläimille.
Esim. minkkien päästäminen luontoon on ollut kamalaa ajattelemattomuutta. En syytä harhaanjohdettuja nuoria vaan epäasiallisten kampanjoiden vetäjiä.
Tämä viimeisin on taas osoittautumassa tiedoilta täydelliseksi vesiperäksi.
Kun maatiaisjärjellä ajattelee, niin oikeassa tuottaja tietenkin on.
Onhan selvää, että teurastamo ei osta viallista elikkoa teuraaksi.
Kun aikanani oli elintarvikeliikkeessa työssä, opin lihasta yhtä ja toista, mm. että eläin saattaa teurastusmatkalla stressaantua niin, että liha on pilalla.
Joskus naudan paisti oli kummallisen punaista ja eri väristä kuin muut paistit, ja viisas työtoverini tiesi, että eläin oli stressaantunut, ja liha pysyy kaikesta hauduttamisesta riippumatta sitkeänä. Hän sanoi aina, etten saa suositella ko. lihaa asiakkaalle.
Tietenkin on niin, että tuottajan kannattaa pitää elikot mahdollisimman hyvin, että kauppa kävisi.
Kyllähän sitä ihmettelee, mitä virkaa on pitää tuotantoeläimiä, jos ne kuolevat toistensa potkimina ja nokkimina. Mistä ansio saadaan?
Kuitenkin - panee ajatteluttamaan. Eihän se, että noudatetaan direktiivejä, vielä takaa, että kanaset ovat onnellisia ja possut iloisia. Tarvitaan siinä paljon muutakin.
Häkkikanalatkin ovat kyllä melkoisia keskitysleirejä. Muistan sen aina, kun ostan munia. Yritän ostaa edes "vapaan kanalan" tuotteita. Mutta mistä ne aina tietää!
Oikeutta eläimille ja muut sen kaltaiset tähtäävät juuri vähän tietävien sumuttamiseen.
Yritetäänpä ensin ottaa asioiden perusteet selville ennenkuin nostetaan jonninjoutava äläkkä sairaskarsinaan siirretyistä.
Kannattaa lukea Turun Sanomissa julkaistu.
Maalaistalon,vai sanoisinko,pientilan kasvattina.
Kasvattitytär,evakko,sotapakolainen.
Näistä lähtökohdista yritän repiä elämäneväitä.
Olen ollut kasvissyöjä,elävänravinnon nauttija sekä kaikkea siltä väliltä.
Elävästä ravinnosta:kävin kurssilla töissäoloaikanani,parikymmentä vuotta sitten.
Siitä ajasta voin sanoa,olin energinen,väsymätön.
Kudoin mattoa vielä kahteentoista yöllä,kuuteen menin töihin.
Sikoja,niinkuin muutakin eläimiä teurastettiin ja syötiin kasvattikodissani.
Lapsen mieleen jäi ne vasikat jotka juuri olivat nähneet päivänvalon ja sitten niitä jo syötiin.
Metsään menin piiloon,kun sika teurastettiin ja olisin verta joutunut vatkaamaan.
Kalastan ja joudun saaliin perkaamaan.Aina ristin käteni ja siunaan,luojan antaman saaliin.
Kasvattiisäni,vaikka olikin karski ihminen,siunasi aina ruuan.
amateuksen ruokavalio enämpi kala ja kasvis voittoista
En ole edes perehtynyt ruokavalioihin. Syön lähes kaikkea mitä on tarjolla. En toki mässäile liikaa, en myöskään ole harkinnut jyrkkiä muutoksia. Mitä noilla tressaa itseään. Niin, mitään vitamiinipillereitä en ole koskaan napsinut, tuntuu että monipuolinen sapuska hoitaa homman.
Kaipa ihminen on "petoeläin", liha on ollut tärkeä osa aina ravinnossa, toisin kun hevosella ja elefantilla. Niinpä en anna tilapäisten hässäköiden "panikoida" itseäni. Kahdeksaskymppi on pitkällä menossa - "radikaaliksi" muuttuminen on myöhäistä.
"Kaikkea vähän" on hyvä ohje.
Ikääntymisen osalle voi muistaa suojaravintoaineiden lisäämisen. Ravintoaineiden imeytyminen on heikentynyt. Saantisuositus enemmän kuin nuoremmilla.
Tuli mieleen muinoiset hiekkalaatikkokeskustelut 35 vuoden takaa. Saksalaissyntyinen sairaanhoitaja-äiti, lääkärin vaimo, kotiäiti, kertoi antavansa 3 lapselleen melkoisen runsaasti vitamiineja päivittäin.
Naapureina mainittuja lapsia on tullut seurattua. En tiedä, mikä tuli geeneissä, mikä oli vitamiinien ansiota, mutta malli-ihmisiksi kehittyivät. On terve ulkonäkö, hipiä, älykkyys ja sosiaalinen kyvykkyys. Jaksoivat läpi korkean koulutuksen, väitöskirjat ja korkeisiin virkoihin.
Vajaat 80 vuotiaat Amerikan vieraat popsivat ihmeteltävän runsaasti vitamiineja. Olivat kovin terhakoita minun sukulaisikseni. Kannattaisikohan seurata esimerkkiä ?
Meille ikääntyneille hyvä uni ja päivän virkeys antavat suoriutumiskykyä.
pohjoisen pallonpuoliskolla eivät pahitteeksi.
Liikapopsiminen pahasta. Päälle 70 v ei kannata enää ajatella linjoja eli laihduttaa. Kohtuu vaan kaikessa. Enemmän kalaa, kasviksia ja hedelmiä. Lihanhimokin hiipuu iän myötä. Muistaa nesteytys. Vesipullo vaikka pöydälle. Viljatuotteet kunniaan. Lounaaksi se puuro ja jaksaa näillä tankkaukilla taapertaa. http://www.kuopionateria.fi/ateria/kuopionateria.nsf/TD/260905113052934?OpenDocument&MenuItem=260905122131HL763
tätä saa apteekeista http://www.tkk.utu.fi/extkk//vanhustenravitsemus/opas.php
Tiesitkö http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=1873
http://www.sci.fi/~tiina/homeopa2.htm#aikuinen
Kun on ikänsä laihduttanut, niin on jo viimeistään 7kymppisenä lopetettava ainakin puhuminen siitä. Minä olen sen termin vaihtanut painonhallintaan. Eikös tunnukin mukavammalta. Siinä ikäänkuin vahditaan, ettei enää lisää pääsisi tulemaan. Ainahan se suunta on ylöspäin muuten, ellei ole tullut jo päälle se kuihtumisvaihe, mikä kielii ajanlaskun alkavan olla asianomaisen kohdalla loppusuoralla. Nimittäin jos laihtuu laihduttamatta.
Lopetin puhumisen ja paino alkoi vajeta 1½ kg vuodessa. Kymmenen vuoden kuluttua painan siis 15 kg vähemmän. Se on elämän laki tällä iällä.
Luotettava ravitsemustieto palstalla olisi hyvästä kaiken aikaa. Meissä löytyy huuhaahan uskojia melko lailla.