Iän ikuinen klisee, miksi jeppe siis juo? Olemmeko me niin tyhmiä, heikkoja, kärsimme huonosta itsetunnostamme, lapsuuskoti oli rikkinäinen vai mikä mättää? Onko syy vain meissä itsessämme vai voisimmeko kenties pikkuriikkisen sysätä syitä juomiseen ulkopuolellekin? Eihän terve aikuinen ihminen käyttäydy niin kuin alkoholsiti tekee. Itsekin monasti lievästi sanoen oudoksuu käyttäytmistään. Tuntee huonoa omaatuntoa, joka muuten itselläni on kovin yleistä. Joskus ihan ilmansyytä!
Voiko vuosien, vuosikausien juomisesta toipua niin, ettei totaalisesti tee enää mieli. Sen kun saavuttaisi! Olisi helppo olla ja elää. Tänäkin vuonna olin puoli vuotta juomatta. Nyt olen juonutn ehkä kolme-neljä kertaa viimeisen kolmen viikon aikana. Pelkään, että taas pahenee. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin paheneekin. Miten toimia nyt toisin? On alentavaa olla riippuvainen.
Voiko vuosien, vuosikausien juomisesta toipua niin, ettei totaalisesti tee enää mieli. Sen kun saavuttaisi! Olisi helppo olla ja elää. Tänäkin vuonna olin puoli vuotta juomatta. Nyt olen juonutn ehkä kolme-neljä kertaa viimeisen kolmen viikon aikana. Pelkään, että taas pahenee. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin paheneekin. Miten toimia nyt toisin? On alentavaa olla riippuvainen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sama vene, sama suunta, karikkoja ei näkyvissä.
ei saisi syyllistää itseään liikaa. Syylistäminen voi johtaa masennukseen ja epätoivoisiin tekoihin.
Puolivuotta juomatta on kovajuttu. Harva pystyy.
Elämästä pitäisi nauttia. Ei suorittaa.
Tee ensin, mieti sitten.
Kertomus poikkeavuudesta;(pyydän anteeksi vertaiskuvallisessa tekstissäni ilmenevää tylyä kielenkäyttöä)
Oli kerran Jari jolla oli pieni muna. Jari löysi paikan jossa oli paljon muitakin pieni munasia ihmisiä. Siellä Jari sai rohkeutta olla poikkeava. Siellä kaikki tiesi että kaikilla on pieni muna. Siellä todettiin, että pieni munaisuus ei ole itsestä kiinni vaan perimästä. Ja kun sen munan koteloi, niin se pysyy piilossa.
Vain pieni munainen tietää miltä pieni munasesta tuntuu. Kaikki lähtee siitä, että hyväksyy olevansa pieni munanen eikä normaali munanen. Pieni munaisesta ei koskaan tule normaali munasta.
Jarin nousi epäilys siitä, että onkohan asia näin kun pieni munaset kertoivat kaikille ihmisille joilla oli normaali muna tai suuri muna, että he ovat pieni munasia kaikesta huolimatta.
Ja kaikilla isomunaisilla vasta pieni muna onkin.
Joka tapauksessa Jari päätti pysyä pieni munaisten leirissä koska se oli ainoa paikka missä hän tunsi olevansa joku. Siellä kun kaikki laittoivat pienen munansa samaan koriin, niin oltiin kaikki yhtä suurta munaa.
Suurinta tyydytystä Jari saa siitä kun huomaa että pieni munasia on todella paljon. Jokainen pieni munainen haluaa, että pieni munaisten ryhmät kasvaisivat ja että kaikille joilla yleensä on ollut munat joskus, niin oikea paikka on pieni munaisten ryhmä
Että tämmästä, selkiskö?
Mä oon itekin känyyt AA.ssa ja aion mennä sinne uudestaan, mutta dokaamista en silti aio lopettaa koskaan. Alkoholismi ei ole sairaus. Idiootit. Ihminen juo, koska haluaa juoda. Mä olen juoppo, mutta sellasta sairautta ei ole olemassakaan, se on vaan TAPA.
..miellyttävän vaikutuksen takia.
Jos tähän asti olet toiminut yksin, pyydä nyt apua toisilta ihmisiltä. Niin on helpompi olla ottamatta se eka huikka.
Irwin aikoinaan lauloi että ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Mutta ei se sanonta päde kaikkiin.
eikä muuten päteny irwiniinkään
tuo ei tippa tapa jne. Sitä mantraa on kiva lauleskella alkoholistin mielestä ja huomaa, että se onkin mielekästä puuhaa se juominen kun muutkin jopa julkkikset niin laulevat. Nyt moni viinan ylistäjä laulaakin sitten jo siellä suuressa bändissä.
että moni "ylistäjä" ehti elää ja kokea elämäänsä enemmän kuin sinä ikinä koskaan..
ai niin¨¨ säähän elätkin ikuisesti!?
viddu mikä saapas
Juon koska vain silloin nautin tästä paskasta ihmiselämästä.
Sama vika mulla.
terve
Olen ollut nyt reilut kolme vuotta juomatta.Lopettaminen oli todella vaikeaa.. Join viimeisellä kesälomallani kahdeksan päivää yötä päivää ja kovaa viinaa.Yksin kämpilläni. Kun kunto alkoi pettää, menin päiväksi keskussairaalaan selviämään letkuihin.ja sieltä sitten seuraavana päivänä katkaisu hoitoon... Olo oli aivan kamala. Maan päällinen helvetti. Silloin tajusin, että ei tämä ole normaalia. Joka viikonloppu pe ja lauantai vintti pimeäksi....
Katkaisusta ohjattiin AA toimintaan ja ramppasin siellä vuoden...vedin Antabusta...Siinä oli vaan ongelma ,että kuukauden käytön jälkeen tuli tosi kova akne....
En tiedä, olenko sanottavasti onnellisempi tai parempi ihminen nyt raittiina. Mutta 100% varmasti monta ongelmaa vähemmin. Osaan nykyisin käsitellä suru ja vitutus asiat huikeasti paremmin kuin aikaisemmassa elämässäni. Ennen jos vitutti niin otin aina siihen viinaa ja siirsin ongelman alkoholin voimilla seuraavaksi päiväksi tupla suurena...sitä rumbaa kesti monta vuotta...
Yritin lopetella monta kertaa ennen sitä pitkää putkea....Jos huomenna...ei vaan huomista tullut. Perustelin aina itselleni, kaikkihan juo...tuokin kaveri kaupassa osti mäyräkoiran , miksi en minäkin?
Monena Sunnuntaina rukoilin Jumalaa ja Saatanaa vuoron perään auttamaan....en saanut apua kummaltakaan...
No joo....Ensimmäinen Suuri askel kohti raittiutta ;ainakin minulla oli tunnustus ja taito sanoa. Olen Mika ja alkoholisti...SE oli aivan saatanan vaikea tunnustaa heikkoutensa ja sairautensa itselleen...
Siitä se kuitenkin lähti.
Elämä ei todellakaan ole helppoa Raittiinakaan, mutta voin taata ja vannoa,että yhtenäkään aamuna ei ole harmittanut ,että olipa harmi kun olin eilen selvinpäin...ei yhtenäkään
Nyt ole varma ,että olen loppuikinä parantumattomasti sairas...En voi ottaa ikinä...en yhtään. Sitä ensimmäistä huikkaa/kaljaa ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa minulle...
Onnea kaikille ..Raittiina oleminen on jatkuvaa taistelua alkoholia vasten...Mutta kyllä tämä on jo melko helppoa...Ja uskon että helpottuu koko ajan...
Ensimmäiset päivät,viikot ja kuukaudet olivat sairaan vaikeita...Oli vaikea tajuta, miksi minua näin rangaistaan. Kun en kerta voi juoda, miksi joudun kärsimään...En pysty nukkumaan, vituttaa, mikään ei kiinnosta.....
Tulipa pitkä tarina...
Hauskaa Joulun odotusta kaikille
Tosta jos on selvinnyt, niin eikö sitä ole jo aika vahva ihminen. Pikkumurheet ei paloa heilauta. Vaatii kyllä rajua luonnetta olla aluajan koskematta pulloon. Ja tahtoa nimenomaan. Oikoshan ne rajat kokeiltu.
Miksi? Mulle on lääkärit yms. sanoneet, että mä olen alkoholisti eikä mun pitäis käyttää alkoholia ollenkaan. Miksei? Mun mielestä alkoholi on peruselintarvike, sitä ilman voi elää, mutta elämä on vitusti kivempaa viinan kanssa.
lopeta toi pelleillu ja puhu asiaa apina
Olet saanu jo muutaman mielestäni oleellisen vastauksen kysymykseesi. Jeppe ja jokainen ihminen muutenkin juo, koska haluaa muuntaa tunnekokemuksiaan.
Viinasta on mahdollista päästä irti ja jopa niin, että himo tai pikemminkin tarve juoda ja humaltua poistuvat. Se vaatii pitkän toipumisprosessin, jossa keskitytään elämään hieman toisenlaista elämää kuin silloin, kun viinaa käytettiin. Mutta se on mahdollista!!!!!
Täällä joku oolof-idiootti pullistelee juomisellaan ja sillä, ettei alkoholismi muka olisikaan sairaus, vaan joku merkillinen tapa. Juo sinä ooloffi vaan ja juo paljon mutta lopeta toi paskan jauhaminen täällä, jossa ihmiset oikeesti hakee apua elämänsä suureen ongelmaan!!
Olen useaan otteeseen apua hakenut ja saanutkin. Toisaalta taas kerran sortunut. Se lopullinen niitti vielä puutuu! Onko vain purtava hammasta omin päin kun ei ulkopuolinen apu mene perille. En voi sanoa, että tämä on niin tuskallisen puuduttavaa olla ilman. Olo on mukavan kevyt. Etenkin aamut palkitsevat! Eikä ole masennusta sillä tavalla. Ongelmani on vain se, että pikku hiljaa lipuu taas käyttöön ja sitten kerran menee pahasti överiksi.
pystyn kanssa ottamaan vaikka kajan tai kaksi, ei ongelmia. Pystyn olemaan juomatta, ei ongelma.
Tunnen syntyneen riippuvuuden olevan syvällä jossakin, jostakin se aina kumpuaa kun tilanne on otollinen. Niin pitkään kumminkin törpötteli, että ei niistä ns."hyvistä" kokemuksista pääse eroon ikinä.
Joskus on juotava se känni, niin taas huomaa kuinka typerää ja tarpeetonta se oikeasti on. Syyllisyys ja vitutus on joka kerta armottomampi.
Tauot pitenee ja määrät vähenee selvästi.
Vähennän riippuvuutta asteittain. Ennen join joka toinenpäivä nykyään kolmen´neljän kuukauden välein. En anna mennä örvellyskännin puolelle, koska tiedän, että silloin on "pakko" aamulla loiventaa ja silloin leikitään tulella.
En juo enää ikinä yksin enkä pahaan oloon.
Minulla on täydellinen olo ja varmuus siitä, että kriisi juomiseni on mennyttä.
Vielä selvitän tunne-elämääni ja pureskelen sitä miksi join.
Tuntuu hyvältä, ei tarvitse sairastaa vaan voi elää ja välillä ottaa rennosti, silti täysin tiedostaen tilanne. Pahinta mitä voi tehdä itselle on se, että harrastaa ruoskintaa ja moittii itseään "sairaaksi" joka päivä. Siitähän itsetunto vasta vahvistuukin..
Jos ruma ihminen sanoisi joka päivä itseleen, että; ´hei, olen ruma´ niin olisiko hän sisimmässään sinut itsensä kanssa? Noup!
"Olleet ongelmat on pakko unohtaa, muuten elämä on jatkuvaa ongelmaa"
Uutta matoa koukkuun.
E T E E N P Ä I N
Olen kautta aikain halunnut eristäytyä. Olen juonut mieluiten yksin. Tiedostan tämän. En vain osaa arvostaa itseäni muiden rinnalla. Väheksyn itseäni, osaamistani ja mitä vain. Olen myös hiljainen. Piätäisi olla muka jotain maailmaa mullistavaa, jos suunsa aukaisee. Varsinkin isommassa seurassa. Kuitenkin olisiko minulla syytä tähän. Olen valmistunut kurssin priimuksena!
Nytkin minulla on pullo viskiä ja konjakkia työpaikkani kaapissa. Ihan hyvin on säilynyt jo kuukauden pari. Sulassa sovussa muden tavaroiden kanssa. ei oo tarvinnu kantaa kotiin. Oli minulla kotonakin aiemmin konjakkia. Annoin sen lahjaksi. Tosin mieluummin olen kiusaamatta itseäni kotoasalla ylimääräisillä viinaksilla. Kaiken varalta.
Sitten taas viime viikolla oli yhdet läksiäiset. Siellä tuli otettua. Mutta loppu siihen iltaan. Ei edes tehnyt mieli aamulla loiventtaa, vaikka olo oli lohduton.
Jotenkin tuntuu, että perimmäiset syyt ovat hyvin, hyvin syvällä. Välttämättä se alkoholin tuoma kevyt olo ei ole pääsyy juomiseen. Jotain muuta siellä on takana. Turvattomuuden tunne, pelot, en osaa tarkemmin määritellä. Tunne-elämän sairaus. Toiset hakevat helpostusta alkoholista, toiset ýlensyömällä, kuka mitenkin.
Kun muistaa pari asiaa, ollaan aika pitkällä. Ensinnäkin, kuten sanoit, ei kannata liikaa pyöriskellä/murehtia tämän asian kanssa. Meillä ihmisillä on kaikilla omat ongelmansa. Alkoholin aiheuttamat tulevat vain niin helposti ilmi. Toinen on se, että mielestäni niin kauan, kun pystyy kärsimään krapulansa ottamatta aamulla helpotusta, ei vielä ole kaikkea menetetty. Jos nyt koskaan. Jos sortuu aamulla korjailemaan oloaan, niin silloin on tosiaan paha tilanne!
10/2007 on asiasta juttua.