Vaikea tapaus :(

Hei! Ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu pahalta. Mutta en ymmärrä yhtään, että kummilastesi vanhemmat esittävät ylipäätänsä mitään lahjatoiveita. Vai oletko pyytänyt niitä heiltä? Jos et ole pyytänyt, niin minusta on sangen omituista lähettää "vapaaehtoisesti" lahjatoivomuksia, ja vieläpä sellaisia, jotka miellyttävät vanhempiä. Jos olet pyytänyt lahjavinkkejä, niin toisten pitäisi mielestäni olla niin fiksuja, että pysyvät kohtuudessa tai sanovat, että ei ole mitään erityistä, mitä LAPSI haluaa.

Itselläni on tällä hetkellä 6 v, 8 v ja 11 v lapset, mutta hekin ovat joskus olleet 2 v. Tiedän siis kokemuksesta, että 2 v ei ymmärrä pätkän vertaa merkkivaatteiden tai hintojen päälle. Häntä saattaa ilahduttaa ihana tarra-arkki tai kaunis lahjanaru paketin ympärillä sen Espritin paidan sijaan (siis ihan oikeasti). Sitä paitsi alle kouluikäiset tytöt ovat parhaassa prinsessaiässä, joten esim Espritin vaatteet ovat heistä todennäköisesti sangen rumia. Mitä enemmän kimaltaa sen parempi.

6 v:n osalta on ihmeellistä, että olet nähnyt häntä välimatkasta ja omasta vauvasta huolimatta 4 krt vuodessa. Enpä voi väittää kyenneeni samaan edes lähimpänä asuvan kummilapseni suhteen, joka asuu 2,5 tunnin ajomatkan päässä.

Joululahjoja tulee tosiaan yleensä lapsille useampia, joten tuskin toinen lapsista huomaa mitään. Mutta jos menet heillä käymään muuna aikana, niin onhan tietysti yksi tapa viedä kummallekin lapselle jokin pieni hyvin edullinen lahja. Tai sitten vie vaikka vaan emännälle kukkia, jos lapsilla ei ole mitään erityistä juhlapäivää. Ei lapset välttämättä mitään odota elleivät ole siihen tottuneet.

Minusta sinä kuuntelet aivan liikaa toisten toiveita/vaatimuksia heidän lähtökohdistaan. Ole oma itsesi ja tee se mihin pystyt sekä rahallisesti että ajallisesti. Meille äideille /kummitädeille riittämättömyyden, huonouden ym tunteet ovat tavallisia jo omienkin lasten osalta, mutta joku raja niissä pitää olla. Ei ihmisen tarvitse toimia muiden mielipiteiden mukaan, jos ei koe niitä hyviksi. Jos sinun tapasi toimia ei kelpaa jollekin, niin ei sille sitten voi mitään. Pahalta se tietysti tuntuu, mutta tämä maailma on todellakin täynnä rajattomia toiveita, vaatimuksia, mielipiteitä, joista pitää pystyä löytämään se oma tiensä. Jos sinun antamaasi lahjaa kommentoidaan ikävästi, niin kommentoija siinä lähinnä osoittaa oman sivistymättömyytensä.

Toivottavasti tämä auttaa sinua yhtään - tsemppiä sinulle ja kulje ihan rauhassa omaa tietäsi :) Tämä pätee myös monessa asiassa oman lapsesikin suhteen, sillä neuvojia yleensä riittää kyllä asiaan kuin asiaan.

Jos kummilapsesi venhemmat ovat noin kiittämöttömiä tapauksia,niin älä osta yhtikäs mitään.
Kyllä pitäisi sen verran aikuisten ihmisten päähän mahtua,että jos teillä on pieni lapsi ja tiukkaa tekee niin saisivat olla kiitollisia siitä,että ylipäätänsä kummilapset jotain saavat,eikä vaatia kaiken maailman turhuuksia.

Itse en edes suostuisi mitään kallista tuossa tapauksessa ottamaan (tiedän millaista on olla tiukilla).

Tässä taas selvätapaus missä kummilapsen vanhemmat pitävät kummin tehtävänä ostella pelkästään niitä lahjoja lahjattomille räkänokilleen.Että pistää vihaksi tommoset ihmiset.

Onpa uskomattomia ihmisiä. Älä välitä moisista lahjatoiveista, vaan ostat sitä mihin sinulla on varaa. Jos ei kelpaa, hommatkoot vanhemmat kalliit lahjat itse!

Ajattelemattomia ovat vanhemmat todellakin.
Omat vanhempani ovat myös tällaisten vanhempien lapsen kummeja ja joka vuosi on tullut ohjeita, mitä pitäisi ostaa. Ensin ohjeet tulivat vanhemmilta ja nykyään kun lapsi on jo 15v. hän soittelee itse ja sanoo mitä pitää ostaa.
Vanhempani ovat alkaneet laittaa vain rahaa hänelle, koska jos ei juuri haluamaa lahjaa tule, ei lahja ole minkään arvoinen.
Typerää opettaa lapsiaan tällaisiksi.

Lahjavinkkinä; Ostaisin itse 2v. jotakin tällaista, josta tyttö varmasti tykkää (luultavasti) ja hinta näyttäisi olevan alle 20€
http://www.perhepuoti.fi/images/icons/tuotekuvat/rooliasut/keijunsetti.jpg
ja antaisin piut paut vanhempien toiveille ja nupinoille

Meillä on kolme kummilasta, yksi heistä on siskonpoika jolle ostamme vähän paremman lahjan (sovittu vanhempien kanssa 50-60€) he ovat meidän lapsen kummeja. Toisille ostamme noin 2. euron lahjta. Lapsi ja venhemmat aina olleet tyytyväisiä. Täytyy ihmetellä sinun tuttujesi asennetta. Laita heille viestiä, että teidän vauva haluaa joululahjaksi Reimatecin haalarit, hatun, kengät ja lapaset :o)

Osta vaan jotain pientä, lapsi siitä varmasti kuitenkin tykkää. Osta leluja jos vain merkkivaatteet kelpaavat.. Ja anna vanhempien tuhahdella rauhassa.

No johan on. Minä taas nimenomaan painotan, että tärkeintä on pitää yhteyttä lapseen lahjat aivan toisarvoin homma. Ja olen kieltänyt ostamasta kallista.

Tuohon tilanteeseen minä sanoisin kyllä asiat täysin suoraan ja varsin tiukkasanaisestikin, teroittaen, ettei kummien tehtävä ole olla lahja-automaatti!

Voimia vain sinulle ja olen pahoillani tuollaisesta käytöksestä.

eihän kummi ole mikään lahja-automaatti! Kuitenkin on asiallista muistaa kummilastaan jollain tapaa.

Kukin vielä toimii omien varojensa puitteissa ja ikävä kyllä makunsakin.. Eli ei meilläkään kummien lahjat ihan nappisuorituksia todellakaan ole, mutta lapsi kelpuuttaa ne ja jopa pitää onhan ne kummin ostamia joten mikä minä olen sanomaan mitään? Eihän ne minulle ole..

Itseasiassa on jotenkin ällöttävän ja raivostuttavan sekoitusta tuollainen merkeillä brassailu. On laatumerkkejä joista tietyissä tapauksiss aon järkevää maksaa kun siinä saa jonkin ominaisuuden kaupan päälle. Esim juuri talvikengät vaativat aikamoisia ominaisuukisa suomen talvessa ja hintaakin kertyy. Sen sijaan autoillessa ja kaupassa kelpaa ihan halpiskamakin mainiosti. No, meillä hankitaankin käytön eikä merkin mukaan..

Jos tavaran on oltava jotain tiettyä merkkiä niin osta jotakin ihan muuta. Hanki vaikka kirja tai äänikirja, niissä kun ei ole merkkituotteita olemassa.. Myös muut pelit tai piirustus/väritysjutut voisi olla sopivia tai vaikka muovailutarvikkeet. Eli jätä ne vaatteet väliin ja unohda ne vaunut kokonaan!

Toiveet on toiveita ja mielestäni niitä tulee esittää kun kysytään. Joitakin tapoja pitää ihmisillä myös olla. Tosin taas tuli todistettua, että ei se miltä näyttää kerro ihmisestä paljoakaan lopulta..

Meillä mies sai oikein hekotuskohtauksen kun kummilapsen äiti kertoi pojan toivovan kummisedältään tiettyä pleikkapeliä. Ensinnäkin mies inhoaa koko pleikkaa suunnilleen ja toiseksi hänen mielestään pojan elämässä ei muuta ole kuin pelaaminen. Sai sitten pehmeän paketin jouluna..

Tuo toisilel lapsille ostaminekin on aika hassu juttu. Moni kun kuvittelee, että lapset ei tajua miksi toinen saa ja toinen ei. Kyllä ne tajuaa. Ja todellakin joulunahan saa kaikki vaikka mitä vai ostaako ko perhe lapsilleen samat lahjat kaikille? Jollekkinhan voi tula paha mieli.. Ja luultavasti jokaisella lapsella on kumminsa. Ainakin meillä joulun aikaan kummit eroteltiin varsin hyvin kun toivat pakettinsa eikä kukaan jäänyt mielestään vähemmälle vaikka jollain kummina on pariskunta eli yksi paketti ja toisella eripariset joka tarkoittaa kahta pakettia..

Ota siis oma linjasi nyt tässä asiassa ja odota että tuo pienempi kasvaa ja silloin voit kysyä suoraan häneltä ilman välikäsiä. Isomman lapsen kohdalla olisi ehkä hyvä pyytää lapsi joskus vierailulle ettei sitten tule tuollaista harvoin nähdyn henkilön lahjapainetta... Meillä ekaluokkalainen soittelee itse jo sujuvasti kummeilleeen ihan muuten vaan ja on tehnyt niin jo pitkään vaikka usein eivät näekkään.

kummius on sinäänsä lahja. saada siis olla lapsen elämässä mukana (jos saa).
itse sain joka kesä pienempänä ollessa olla pari viikkoa kummitädin ja sedän kanssa maalla.
yksi kesä kummitäti oli ostanut aivan ihanan ruusukuviollisen mekon. olin niin ylpeä siitä.
yksi joulu toinen kummitätini lähetti linja-auton mukana paketin. kävin sen pysäkiltä hakemassa. oli itse kutonut lapaset ja kaulaliinan. olin tosi onnellinen niistä ja vieläkin muistan sen.

onko sinulla sukulais-suhde näiden äitien kanssa? yrittävät kyllä käyttää kummisuhdetta
törkeästi omaksi hyväkseen.
6-vuotiaalle voisit keräillä kaikkea pikkukivaa
pakettiin. joku hieno kynä ja vaikkapa päiväkirja. kortti johon kirjoitat kivan runon jne.
2-vuotiaalle vaikka kivat aamutossut.

älä anna vanhempien vaikuttaa lahjan ostoon taikka suhteeseen lapsen kanssa. tärkeintä ei tosiaankaan ole raha vaan se että muistat. lapsille jää kuitenkin niitä kivoja muistoja.

Ei kummi ole mikään lahja-automaatti. Ostat sitä, mitä parhaaksi katsot (jos ostat). Ei ole pakko ostaa mitään. 6 vuotias varmaan pitäisi kynä/paperisetistä tai hiuslenksuista, näitähän löytyy montaa eri tyyliä. Askartelujutut on myös kivoja. Kirjat ovat aina hyvä lahja eivätkä maksa tolkuttomasti. Onko 2-vuotiaalla joku lelusarja (Lego Duplo tms) jota hänellä on jo? Siihen voisi ostaa jonkun pienen lisän.

Minusta on kyllä törkeää lähteä vaatimaan jotain tiettyä lahjaa ja arvostella lahjoja ääneen muitten kuullen. Jokainen lahjanantaja valitsee lahjan huolella ja käytettävissä olevalla rahamäärällä. Tähän ei lapsen äidillä pitäisi olla mitään sanomista. Ja jos vanhemmat ovat niin varakkaita, että mitä tahansa voivat ostaa, niin ostakoot itse tavaransa. Ja kummi voi ostaa lahjan vain kummilapselle, vanhempien tehtävä on sitten tasata pakettien lukumäärä, jos katsovat sen tarpeelliseksi.

Meillä tehtiin yhden kummiperheen kanssa sopimus, että lahjoja ei osteta puolin eikä toisin. Ei siksi, että ei ole rahaa (no ei sitä ole liikaakaan), vaan siksi, että lapset saavat jo muutenkin ihan kamalasti lahjoja. Asumme lähellä, joten näemme muuten aika usein ja syömme yhdessä vuorotellen toistemme kotona.

ei todellakaan tartte must tollast sietää ja ostaa kalliita mihin ei edes varaa! Ajatushan tärkein ja muistaminen edes!

Jos pelkäät että ostamasi ei kelpaa ja niit ei koskaan käytetä niin entäs jos avaat lapselle sellaisen tilin (olen kuullut tälläisestä) että keräät sinne rahaa esim lapselle ja sinne ei vanhemmilla oikeutta mutta lapsi saa oikeudet tiliin täyttäessään 18v. Laittaa tilille vuoden aikana kympin pari tai mitä tahansa (mitä esim lahjaan olisi mennyt) ja vuosien aikana kerkee kertyä iso summa! Ja kun on 18 on varmasti tosi tyytyväinen kun on esim rahaa omaan kotiin jotain hankkia tai ajokorttiin vähän yms.

Raha ehkä typerä lahja mutta jos muuten antamasi menevät hukkaan niin näin ei menisi.. kelvatkoon vanhemmille tai ei.

Tai kysyt vain lapselta itseltään mistä pitää! Tuskin hän tajuaa vain merkin päälle! Että espritin vaatteita vain haluan... Ehkä lapselle kelpaakin halvat rattaat tai hyppynarut joista on sitten ilonen, oli vanhemmat tai ei!

Tsemppiä!!!!

vanhemmille mene,vaan lapselle.Elikkä ei heidän tarvi niistä pitää,vaan pääasia että tenavat tykkää =)

suklaarasiat! :)
Varmasti tulee mussutettua ja siihen ei (kai) voi sanoa että ovat väärää merkkiä :)

osta lelu joka piipittää ja kilisee, pörisee ja pärisee, ja jota lapsi varmasti rakastaa yli kaiken :D

pointtinahan on ostaa LAPSELLE lahja, ei vanhemmille. Vanhempien lahjatoiveita ei tarvitse kuunnella, vaan yrittää ilahduttaa lahjan saajaa. Jos itsellään on varaa hankkia mitä tahansa, hankkikoot. Sinun velvollisuutesi se ei ole.

Oletettavasti jokainen ketjussa vastannut on sanonut samaa, en lukenut kaikkia. Muistathan aina että sinun elämäsi on sinun, ja ihmiset joihin et tunne yhteenkuuluvuutta, eivät ole välttämättömyys. Vain velvollisuudesta yhteyden pitäminen kun se tarkoittaa aina jonkun pillin mukaan tanssimista, ei ole mikään laki. Ei vaikka kyse olisi sukulaisista tai niihin verrattavista. Joskus on vain opeteltava olemaan itsekäs, itsekkyys ei tässä tapauksessa ole mikään pahe!

***

Jos oikein mennään kummiuden perusjuurille, niin kummin tehtävähän on: "Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa"/ Wikipedia. Ei tässä edes puhuta mitään lahjoista :)

Et sinä ole mikään joulupukki, jolle voi lähettää toivomuslistoja. Etkä sinä ole vanhempien vaan lasten kummi. Vanhemmilla ei pitäisi olla osaa eikä arpaa koko juttuun vaan kyseessä on sinun ja kummilapsesi välinen suhde, jonka arvoa, määrää tai aikaa ei ole missään määritelty - eikä ainakaan rahassa.

Ja jos ei muuta niin anna vaikkapa sitä kristillistä kasvatusta :)

Ihmetellä voisi myös, miten kummilastesi vanhemmilla on varaa kaikkiin merkkivaatteisiin ym - onko osa maksatettu niistä toisilla...?

Minun veljeni (perheetön) on it-miljonääri ja lahjat meidän lapsille on sen mukaiset tyyliin "tulin kahvilla käymään ja tässä olisi lapsille 800 euroa kun en ennättänyt poikkeamaan kauppaan" - tämä on muuten ihan tosi juttu. Minä ostan veljelleni jouluksi nättejä käsipyyhkeitä kun ei se kuitenkaan muista vaihtaa pyyhkeitä. Tai lakanoita - enkä edes mitään satiinisia vaan ihan käyttölakanoita. Tai kahvimukeja tms, yleensä noin 20 eurolla. Minä en edes yritä pystyä samaan kuin hän enkä ryhdy mihinkään kilpavarusteluun. Meillä meidän tavalla ja varoilla.

Sori mutta viestistäsi tuli mieleen omat vanhempani. Heillä on tapana ensin tivata tivaamasta päästyäänkin mitä haluan jouluahjaksi. Lapsesta asti olen vihannut lahjoja koska niiden vastaanottaminen on aina saanut minut tuntemaan itseni ahneeksi ja itsekkääsi uhrautuvien vanhempieni riistäjäksi. Jo ihan pienestä pitäen ehdotinkin heille ihan lahjatonta joulua, mutta sepä ei heille käynyt.

Olen jo aikuinen, mutta tänä vuonna kävi taas samoin kuin kaikkina muinakin vuosina. He tivasivat niin kauan lahjatoiveitani että menin sitten lopulta sanomaan että voisin tarvita sijauspatjan sänkyyni - ihan vain päästäkseni eroon tuosta perkuleenmoisesta tivaamisesta. Ja sitten se valistus ja moralisointi alkoi; "ei me kyllä tänä vuonna sitten osteta kovin paljoa joululahjoja... tänä vuonna me ei sitten ei tuhlata paljoa rahaa lahjoihin, älä sitten vain odota että saat tänä vuonna paljon lahjoja jne." *niin, ku minähän oikein ase ohimolla heiltä niitä lahjoja vaadin joka vuosi... >:-(*

Tuo on se mihin he koko tällä jokavuotisella lahjafarssillaan tähtäävät; Heidän tarkoituksensa on nimenomaan saada minut näyttämään ahneelta ja itsekkäältä hemmotellulta idiootilta kakaralta jolloin he itse näyttävät hyviltä ja uhrautuvilta vanhemmilta. Minulla on selvä rooli. Roolini heidän näytelmässään on olla itsekäs ja ahne, hemmoteltu kakara, joka vain riistää omia viattomia vanhempiaan, koska sillä tavalla he itse saavat tuntea itsensä jotenkin paremmiksi, hyveellisemmiksi ja uhrautuviksi vanhemmiksi. Vanhemmiksi jotka ovat ahneen ja itsekkään lapsensa viattomia uhreja. Tätä roolijakoa he esittelevät hyvin mieluusti myös ulkomaailmalle.

Se on pahimmanlaatuista peilaamista. Tämä roolijako oikein korostuu aina näin jouluna. Käytännössä joululahjat eivät olekaan siis lahjoja joiden tarkoitus olisi tuottaa MINULLE vilpittömästi vain hyvää mieltä. Oikeasti nuo oksettavat jouluahjat ovat lahjuksia joiden tarkoitus on kiillottaa vanhempieni sädekehää minun kustannuksellani. Niiden antaminen tuottaa nimenomaan HEILLE hyvää mieltä, eikä sillä ole mitään väliä millaisen mielen ne minulle aiheuttavat.

---

Eli oletkohan nyt ihan tosissasi? Ootko ymmärtänyt kaiken ihan oikein, vai haluatko vain korostaa sitä miten ahneita ja pahoja ihmisiä ne paremman elintason omaavat ovat verrattuna sinuun, köyhään raatajaan, joka nöyrästi vain toteuttaa rikkaampien itsekkäitä vaatimuksia? Siis sinä = hyvä, he = pahoja?

Minun on hyvin vaikea uskoa että kukaan lähettelisi lapsensa kummeille tuollaisia lahjatoiveita oma- aloitteisesti. Ettet vain olisikin pyytänyt lahjatoiveita itse ihan vain siksi, että sitten saisit taas kauhistella heidän ahneuttaan? Erityisen vaikeaa tuota on uskoa siksi että väität noita ahneita tapauksia olevan oikein tuplasti. Pöh... tuskin. ;-)

Tekstistäsi tuli mieleen lisäksi eräs työkaverini. Sellainen koko elämänsä köyhänä elänyt yksinhuoltajanainen, joka ei mistään muusta puhukaan kuin rikkaista ja heidän merkkivaatteistaan. Jumalauta kun yksikin Adidaksen huppari tulee vastaan, sitä katkeraa vuodatusta! Samaan aikaan tällä naisella on kyllä varaa juosta baareissa tuhlaamassa tuoppeihin moninkertainen määrä rahaa johonkin huppariin verrattuna. Kovasti haluaa ajatella, että jokainen hyvän elintason omaava (tai ainakin siltä ulospäin vaikuttava) on syntynyt kultalusikka suussa ja pitää rahaa ja elintasoaan itsestäänselvyytenä. Kuvaavaa oli silloin kun hänen ensimmäistä kertaa tapasin, että hän ulkoisen olemukseni perusteella kuvitteli myös minun olevan upporikas. Olin silloin työtön, ja vieläpä pitkäaikais sellainen. =) Hänen köyhyytensä on elämänasenne enemmän kuin tosiasia. Siinä surkeudessa on niin kiva rypeä. Lisäksi hänellä on se vakaa käsitys, että köyhä ihminen on sama kuin hyvä ja nöyrä, ja rikas on automaattisesti paha ja ahne. Ei pidä unohtaa, että monet rikastuneetkin ihmiset ovat ansainneet omaisuutensa sillä, etteivät ole jääneet ruikuttamaan omaa surkeaa tilaansa, vaan ovat rohkeasti menneet yrittämään, ja tekemään vuorokauden ympäri töitä tulevaisuutensa eteen.

Toisaalta jos todella - mitä suuresti epäilen - nuo ihmiset käyttäytyvät noin, niin mitä hittoa suostut sellaiseen? Kai sinä nyt herranjumala tiedät että voit aikuisena ihmisenä itse päättää millaiseen kohteluun suostut ja millaiseen et. Vielä kysyt pitäisikö sinun nyt sitten ostaa ne kalliit lastenvaunut! Mitäs luulisit?

Kyllä tuo köyhyyskompleksi nyt taitaa olla ihan oman pääsi sisällä, sorry vain.

"He kuitenkin hyvin tietävät (olen monesti sanonut suoraan) että meillä on taloudellisesti tiukkaa ja vaikka lasta ei ihan vielä oltu suunniteltu, niin todella iloinen ja haluttu tapaus on :)
Me emme itse voi ostaa lapselle merkkivaatteita ja uutena ei hankittu vaunuja tai muutakaan tarviketta. Eikä kaduta, meistä lapsen onnellisuus tai kasvun onnistuminen ei riipu uusista kamppeista tai kalliista vaatteista."

Nyyhkyti nyyh... kyllä tuo sinun hyvyytesi saa mut melkein kyynelehtiin. Ja vauvallehan on tosi tärkeää saada uudet vaunut. Mitään muutahan ei vastasyntyneen vauvan päässä liiku kuin että saako hän nukkua päiväunensa uusissa vain vanhoissa vaunuissa. Se on vauvalle henkilökohtaisesti tosi tärkeetä.

tuon törkeän perheen lapselle raamattu lahjaksi, muistutukseksi siitä että kummin tehtävä on hoitaa uskonnollinen kasvatus.. =)=)=) varmaan saa äiti harmaita hiuksia

Joo, todellakin olet vaikea tapaus.

"6v:lle ostin myös ehdotuksesta huolimatta Lotta&Lassi merkkiset paidan ja hameen. heillä kyllä lapset puetaan myös kalliisiin merkkeihin, yleensä vain espritin vaatteisiin.. Eli tuskin niitä sitten lapsen päällä koskaan näkee..."

Mistä sen tiedät, eikös tämä lapsi asunut 650km:n päässä? Mistä siis tiedät käyttävätkö he tuomiasi vaatteita? Vai onko sinulla kys. paikkakunnalla salainen agentti vahtimassa sitä käyttääkö tuo lapsi tuomiasi lahjoja vai ei?

Hyvin tarkasti näytät olevan perillä myös tämän 2- vuotiaan kummilapsesi vaatteiden hinnoista ja siitä mitä vaatekappaletta he käyttävät missäkin tilanteessa. Aika omituista... ei minulle tulisi ihan heti mieleen alkaa pitää kirjaa kummilasteni käyttämistä vaatteista puhumattakaan niiden hinnoista. Ja katson ettei se kuulu minulle sitten pätkän vertaa millaisia vaatteita ja kuinka usein he pitävät lastensa päällä. Mistä tiedät että kengät maksoivat 99e? Kävitkö salaa tsekkaamassa kaupasta, vai kysyitkö suoraan? ;-) Selvästi olet itse hyvin merkkituotetietoinen. Merkkituotteet näyttää merkitsevän sinulle itsellesi paljon. Ehkäpä jopa enemmän kuin näille ahneille ja pahoille kummilastesi vanhemmille...?

"Kummitytön äiti syyllistää minua usein, että pitäisi enempi touhuta kummitytön kanssa ja miksen useemmin käy heillä."

Voi herranjestas sentään. Vai että syyllistää sinua kylään pyytämisellä? No sepä vasta syyllistämistä. Just joo.

Aika jännä juttu että kuitenkin "sivumennen" mainitset käyväsi heillä neljä kertaa vuodessa pari päivää kerrallaan, eli siis huomattavan usein välimatkaan verrattuna, kuten itsekin tiedät.

"Pienen vauvan kanssa toi reissailu ei kuitenkaa toisten luo kylään oo ihan helppo juttu, varsinkin kun matka on noin pitkä, että pitäis heillä viipyä pitempään. Lahjatoiveet on sitten sen mukaisia ja kummitytön äiti perustelee niitä sillä, ettei muuten nähdä usein."

Rivien välistä tuosta voisi äkkiseltään saada käsityksen, että olet nuo visiitit tehnyt aina tämän pienen vauvasi kanssa... mutta sehän ei ole mahdollista koska vauvasi on vasta puolivuotias ;-).


Ja väitätkö todella että kummilapsesi äiti sanoo "koska matkustat 650km neljä kertaa vuodessa meidän luokse, ja pidät lisäksi yhteyttä puhelimitse, se ei riitä ja siksi sinun täytyy ostaa lapsellemme kalliimpia lahjoja"?? Ja pöh! Älä valehtele.

Mitä sinä haet tuolla kirjoituksellasi? Jotain synninpäästöä kun itse et pue lastasi merkkivaatteisiin? Sädekehäsi kiillotusta? Todistelua että olet parempi ja nöyrempi ihminen kuin mainitsemasi kummilasten vanhemmat?

Kasvata selkäranka.

Tuli vain mieleen tätä lukiessa miten vääristynyt kuva kummilastesi vanhemmilla on kummitädeistä yms. Olen 17v. tyttö ja mulle kummitädit on aina ollut ensisijaisesti LÄHIMMÄISIÄ. Heidän ensisijainen tehtävä on minulle aina ollut olla apuna ja luoda tunne että minusta välitetään. Aina olen tiennyt että kummitädeille voin kertoa huolia ja jutella asioita jos joku vaivaa enkä kehtaa jostain syystä äitille kertoa. Usein olen saanut kummitädiltäni joululahjaksi raha-arvan ja jotain pientä. Ne on oikeasti aina ollut hyviä lahjoja. Pienempänä sain pehmoleluja kun tykkäsin niistä älyttömästi. Ei mun vanhemmat oo koskaan sanellu mitä mulle pitää antaa lahjaksi. Naurettava ajatus. Lahjojen ideahan on se että sä osoitat ajattelevasi sitä kummityttöä. Tänä vuonna esim. tiedän saavani toiselta kummitädiltä hänen kutomat villasukat. Hän itse kysyi tahdonko jotain kudottua kun se aiko alkaa kutomaan. Ne tuleekin tarpeeseen... Olen ihan hulluna villasukkiin :)Yksi mikä ainakin useimmille lapsille on mielunen lahja on just pehmolelut... Mun lempikuva mun lapsuudesta on yks missä just 1v. avaan lahjaa minkä sain mun enolta. Siinä oli sellanen mun itteni kokonen pehmonalle. Vieläki se siellä sängyllä mulla istuu :)

ja lähetä vaikka kirjalahjoja - ne voisivat tuoda sydämen sivistystä jota vanhemmilta ei tule tippumaan pisaraakaan - se on kummin tehtävä!

Olen kyllä ajatellut, että jotkut äidit tuntuvat olevan hyvinkin kylmiä ja merkkitietoisia, mutta jos tuollaviisiin ruvetaan vieraiden kuullen haukkumaan lahjoja, niin HUH-HUH!

Meilläkin on ollut vähän ongelmana se, että kun ei opiskelijan tuloilla ole ollut varaa ostella kummilapselle ja sukulaislapsille lahjoja, ainakaan hintavia. Me ostetaan jotakin käytännöllistä ja mukavaa, mutta täysin omien varojen mukaan, vaikka lahjatoiveitakin saadaan. Me on saatu toiveiksi aina just jotain yli 50 euron juttua, esim. viihde-elektroniikkaa, mutta ei meillä ole mitään niin kallista vara ostaa. Olen ostanut H&M:n vaatteita, jotka ovat nättejä, eikä niistä ole ainakaan minun kuullen valitettu - olisi kyllä aika järkyttävää kuulla tuollaista kertomaasi tekstiä lahjan saajan puolelta!

Jos siellä aletaan hirveästi valittaa lahjoista, niin tee vastaveto, ja anna lahjaksi jotakin vielä "pienempää". Lahjan tarkoitus ei mielestäni ole se, että ostetaan jotakin suoraan puutteeseen ja käskystä, vaan lahjan antaja päättää mitä haluaa antaa ja minkä arvosta riippuen esimerkiksi suhteen laatuun.

En voi toivotella kuin voimia ja jaksamista, kannattaa pitää puoliaan. :)

Laita omatekoinen joulukortti, ja kirjoita siihen "Meillä ei ole tänä vuonna mahdollisuutta toteuttaa lahjatoivettanne, mutta kaikesta huolimatta: ONNELLISTA JOULUA, toivoo...".

En kerkee nyt muiten viestejä lukemaan, mutta sellaista kun Sinulle on tapahtunut, sellaista valitettavasti on muillakin.

Minusta Sinun kannattaisi nyt ajatella myös itseä ja omaa perhettä. Ei ne vaativat kummilasten äitit näytä nyt kovin fiksuja olevan. Ne eivät taitaa arvostaa Sinua lainkaan.

Älä missä nimessä alaa ostaa kalleita lahjoja. Jos kerran ei ole varaa niin ei ole. sinulla on oma pikkuinen kotona kenelle sinun on ostettava.

On todella vääriin että mammat valitsevat lahjat ja vaatimalla vaativat niitä. Ei se niin menee.
Sitäpaitsi kummitehtävä ei oo lainkaan lahjojen kiikuttaminen vaan lapsen kanssa oleminen ja lapsen puolesta rukoileminen...se alkuperäinen kummijuttu on tainnut monelta unohdua ja päällimäisenä on vaan lahjan saaminen.

Minusta kun ei kelpaa se mitä ostat ja mihin Sinulla on varaa niin olkoot ne sitten ilma.Ensiksi teidän pitäisi olla ystävät ja sitten vasta ne kummijutut, lahjat ja kaikki muu. Käsittämättömän törkeä edes vaatia mitään, lahjat pitäisi olla vapaehtoista, ilolla annettuja ja oman mielen mukaan ostettuja.

Sinun lahjat on ollut oikein hyviä, minusta H&M vaatteet on ihania.
Sinun pitää nyt ihan oikeesti ajatella myös itseä ja ehkä sun on heille sanottava tai kirjoitettava, että sä et pystyy parempaan ja jos heille on tärkeä vaan raha etkä sinä ihmisena ja ystävänä, niin sitten ei sillä kummiudella ole arvoa lainkaan. Sinun on vaan oltava rohkea ja tehtävä heille selväksi, ettei näin voi.

Jos ne eivät sinua arvosta niin miksi haluat heitän edessä ryömiä , muista että vaatimukset aina kasvaa ja kun lapset on isot niin varmaan joutuisit ostamaan jo mopoja ja auttoja ja eihän sitten mikä pieni käy, se on oltava vähintään uuden mallin Mersu .

Minä lopetin kummilahjojen ostamisen erälle lapselle kun huomasin että heidänkin äitille oli tärkeä vaan hintalappu sen lahjan päällä. Koskaan ei edes kiitetty, koskaan ei näytetty edes pientäkin kiinostusta lahjasta.
Kun synttärit oli tulossa niin meitä ei edes kutsuttu, koska silloin oli toiset kummit paikalla, silloin isovanhemmat ja silloin koulukkaat. Minun olisi ilmeisesti lahja laitettava vaan oven taakseen ja lähettävä itse pois, koska mä en tainnut olevan edes kutsun arvoinen.
Mikä minunkin päässä liikkui kun suostuin puolituntemattoman kummiksi?
Se heitän käyttäytyminen oli todella loukkaava ja en suostunut siihen enää vaikka pahalta tuntui lapsen puolesta.

Mieti itsekin mikä on sinulle tärkeä ja mikä on oikein, älä anna sellaisillä pomputtaa itsensä koska he eivät todellakaan ansaitse sinun kaltaista kummikseen.

hyvää jatkoa sinulle ja pidää omasta muksusta hyvää huolta, se on nyt ihan tärkein.

En lukenut kirjoitustasi loppuun, koska jo alkulauseista selvisi tekstin sisältö ja alkoit ärsyttämään: kummilta vanhemmat vaativat kalliita lahjoja lapsilleen.

Kummiuden ei ole tarkoitus olla arvokkailla lahjuksilla miellyttäminen. Älä suostu siihen!

Osta kummilapsillesi sitä mitä itse haluat ja mihin taloudellisesti pystyt. Jos vanhemmat suuttuvat, suuttukoon. Kummilapset ei kärsi vaatimattomammista lahjoista, mutta he kärsivät liian paljon liian varhain kaiken saamisesta.

Lapsille ei ole hyväksi elää materiaalisessa yltäkylläisyydessä. Liika on liikaa ja liika aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ehkä kummilastesi vanhemmat ovat itse juuri sellaisia tyytymättömiä kaiken helposti saaneita ihmisiä. He eivät osaa arvostaa mitään pientä ja vaatimatonta ja siksi ovat onnettomia.

Huh huh vaan! Sinä ostat sitä, mitä haluat ja pystyt ostamaan. Voit myös laittaa lahjaksi lupauksen tyyliin "tammikuun viimeisenä viikonloppuna haetaan pulkkamäkeen ja kaakaopiknikille". Itse arvostaisin sellaista lahjaa varmaan kaikista eniten.

Kummi ei ole lahjakone. Älä suostu olemaan sellainen. Toki varmaan moni meistä ostaisi merkkivaatteita, jos varaa olisi, mutta harvalla on. Tavalliset vaatteet kelpaavat ihan hyvin.

Älä anna lapsen vanhempien vaatimusten jyrätä sinua. Sinä saat muistaa miten haluat - tai olla muistamatta.

Tiedän, että oman kummipoikamme äiti arvostaa kallista laatua, mutta laitamme hänelle sitä, mikä meistä tuntuu hyvältä. Kelpaa tai ei. Onneksi äiti ei kuitenkaan koskaan ole arvostellut ääneen, kuten sinun tapauksessasi. Tyhmyyshän siinä paistaa läpi. Älä anna kuitenkaan tyhmien vanhempien vaikuttaa suhteeseesi kummilapseen.

Minullakin on kummilapsi jonka äiti on TODELLA vaativa. Lahjoiksi ei riitä pelkästää kallis, pitää olla myös suurta ja vaikeasti hankittavaa.
Vaan minäpä tyttö ostankin kirjan jokainen vuosi.
Tänä vuonna laitan kummitytölleni hienon koirarotu-kirjan sillä tiedän tytön rakastavan koiria. En laita leluja, enkä mitään krääsää. Vaatteetkin menenvät pieniksi, kirja taas voi tuoda iloa ja oikein käytettynä säilyä pitkään.

Laita siis kirja.

Inhottavaa kun on tullut tuo ameriikkalainen malli suomeenkin, lahjan täytyy olla todella kallis ja jopa postinkantajalle laitetaan lahja vaikka ei tiedetä hänen nimeään!

HEi, ostapa kana, pässi täi vaikka moskiittoverkko Afrikkaan heidän lahjansa sijaan ja lähetä siitä tieto tälle lälläriporukalle. Esim. Plan tai kirkon ulkomaanapu välittää tämmoisiä asioita. Menevät vähät rahasi edes oikeampaan osoitteeseen. Minäkin ajattelin pennoseni sinne antaa, kun kummilapsilla on jo kaikkea. Yököttää koko tavararivous nyt jouluna. Tää maailma on ihan seinähullu joka tapauksessa...

"sori ilmaus" että kummin tehtävä on muuta kun ostaa kalliita paketteja lapselle.. siis itse kummina jos jotakin ostan ostan sitten varojen ja käytön jne mukaan:)

jos ihmiset ei niitä käytä ei sitten jos käyttää sitten käyttää.. mutta eipä minulta ikinä ole mitään vaadittu mutta hiukan joskus toinen siskoni kommentoinut lahjoja mutta jätän kommentit sikseen:)

toki kun harvoin nään vien kumminkin tätäinä 3lapselle samat jutut melkeinpä oli kyse lelusta paidasta tms:D mutta eihän sellasta voi kumminkaan kummilta vaatia (jos et ole täti kaikille (kuten minä;D))

kummin kuuluu olla tukija lasten elämässä eikä mikään tavara lähde!! tee lakko äläkä osta mitään:)

Meillä on nyt itsellämme esikoinen jolla on 4 kummia; mieheni sisko ja hänen miehensä, minun sisko sekä ystäväni. Nooh, mieheni sisko ja hänen miehensä ovat erittäin varakkaita ja heidän oma lapsensa on aina "merkkivaatteissa" ja minä olen kieltänyt heiltä niiden ostamisen meidän tytölle. Koska minun mielestä kummin tehtävä ei ole olla lahjakone, vaan sen lapsen tuki, turva ja sydänystävä tässä kylmässä maailmassa.

Oma kummitätini ei ole koskaan ostanut minulle mitään merkkijuttuja, mutta olemme tehneet kaikkea muuta ihanaa. Esim. lapsena kesäisin olen ollut hänen kanssaan hänen mökillään ja siitä on ollut minulle paljon enemmän iloa kuin merkkivaatteista.

Kummallista miten maailma on mennyt tähän. Kummeiksi saatetaan jopa valita varakkaimmat ystävät, kalliiden lahjojen toivossa. Huhhuhuijjaa.

Minä ainakin haluan että minun lapseni kummit ovat lapselle läsnä. Ei se tarkoita että pakko olisi joka viikko nähdä, sillä yksikään meidän lapsen kummeista ei asu kanssamme samassa kaupungissa, mutta silloin tällöin otamme puolin ja toisin yhteyttä. Ja nyt kun joulukin tulee, ovat kummit kyselleet minulta että mitähän meidän neiti tahtoisi lahjaksi niin olen kaikille vastannut että ostakaa mitä tahdotte. Ei sen väliä.

Ole sinäkin kiltti ja ajattele niitä lapsia. Minä tykkäsin ainakin lapsena tosi paljon jos sain värityskirjan tai jotain muuta pientä.

6-Vuotiaalle voisikin jo tosi hyvin ostella tehtäväkirjan. Se olisi varmaan kiva.

Mutta onnellista joulun odotusta sinulle ja lapsellesi.

No huh... Kamalaa stressiä aiheuttaa asia, jonka pitäisi olla puolin ja toisin mukava ja rento! Tuli ihan puistatuksia kun luin juttusi!

Meitä ihmisiä on näköjään moneen menoon. Toiset haluavat elää jonkinlaista näyttelyelämää hienoine kamppeineen ja miettivät aina mitä muut ajattelevat. Ehkä sellainen pönkittää itsetuntoa tai jotain, en tiedä. Sallittakoon tyyli heille, mutta ei siihen pitäisi kaikkia läheisiä pakottaa!!

Lahjojenvaihdossa pitää olla ilo mukana, muuten se on pelkkää turhaa tavaransiirtoa paikasta toiseen! Mitä iloa on lapselle saada aina kaikki haluamansa asiat kaikilta ympäröiviltä ihmisiltä? Onko lapsen suurin onni ja ilo elämässä se, että saa kalliita merkkitavaroita joka syntymäpäivä ja joulu? Tavaramäärillä ei korvata lämmintä kotia, ystävällisiä ihmisiä, hyviä ystäviä eikä hauskoja kokemuksia!

Sinä olet itse oikeastaan ratkaisevassa asiassa! Teet itse päätöksen antaudutko vanhempien naurettavaan pompotukseen ja mielivaltaiseen terrorisointiin. Jatka ihmeessä omien pakettiesi antamista! Paras lahjasi lapselle on tuossa tilanteessa olla oma itsesi ja normaalijärkinen aikuinen muutenkin. Myöhemmässä elämänvaiheessa lapsi saattaa hyvinkin tukeutua sinuun, kun elämässä tulee tiukkaa!

Omalle kummilapselleni annan tänä jouluna uuden tyynyn ja tyynyliinan pienillä yllätyksillä höystettynä. Pakettini ei ole rahallisesti kovin kallis, mutta tiedän että pienituloisessa perheessä lahjani on varmasti arvokas. Kun tiedän, että lapsi saa painaa jouluiltana päänsä uuteen tyynyyn ja puhtaaseen tyynyliinaan, niin se on samalla paras lahja myös minulle.

osta mieluummin se halpa lahja!! jos on itellä tiukkaa niin ei sitä kannata niitä vähiä varoja kalliisiin lahjoihin laittaa kun halvallakin saa hyviä lahjoja. ja sitä paitsi kummin tehtävä ei ole lahjojen kiikutus kummilapsille vaan se yhdessä olo! en ole mitenkään uskovainen joten mulla sen kristillisen kasvatuksen antaminen kummilapsille on jätetty kokonaan ja sen tilalla olen muuten lapsen tukena ja vietän paljon aikaa tämän kanssa.

osta se halpa lahja ja jos tulee kommenttia niin kerro ihan rehellisesti että ei ole varaa ostaa kallita lahjoja. ja sanoppas vielä että ne lahjat on kummilapsillesi eikä heidän vanhemmilleen.

meilläkin on todellaa tiukkaa ton rahan suhteen ja lahjojen osto on jääny minimille. netistä olen tilannut lahjoja pari kappaletta. esim. netanttilasta on hyvä tilata kun eräpäivä on vasta kuukauden päästä tilauksesta. ja siellä on muistaakseni joku löytönurkka kohta mis onaletuotteita. ite tilasin sieltä 2wokkipannua lahjaksi sukulaisille ja ei maksanu ku 1euron kappale!!! eli noille kahdelle lahjalle tuli hintaa 2euroa! :) ja kirpparilta olen ostanut muutaman lahjan myös, kynttilöitä. kirppariltakin saa hyviä lahjoja, jotkut kun tuo sinne kynttilöitä ihan uusina ja avaamattomissa paketeissa ja hinta on murto-osan siitä mitä kaupassa maksaisit samasta tuotteesta.

Joo elikkä mulla on ihan sama tilanne paitsi, että minulla on vain 1 kummilapsi (tyttö). Hän on 1v3kk ja tytölle pitäsis ostaa fisher pricen pikku keittiö. Hinta noin 50€.

Meillä 6kk oleva poika minä pojan kanssa kotona ja mies töissä, mutta ei mitään miljoonia tienaa... (käteen jää 1200€/kk) ja minä saan 450€ ja lapsilisä... laskujen jälkeen (siis vuokra, sähkö, autolaina, puh laskut ym) jää käteen ruoka kauppaa ja bensoihin n. 400€ (bensa kulut n. 80€/kk) elikkä siis elämiseen jää rahaa 320€ josta sitten vaipat ja ruuat ostetaan ja monesti ollaan sillai oltu että enne kun palkka tulee ollaan rahattomin 5-7 päivää:(

Mutta tosiaan elikkä 50€ pelkästään kummitytön lahjaan on mielestäni meidän kukkarolle ISO kolo koska kuitenkin meidänkin pojalle jotain pientä haluttais näin ekana jouluna ostaa=) Joten tein "radikaalin" ratkaisun ja ostin tytölle 20€ lelun... tiedän että tulen saamaan "paskaa" siitä niskaani, mutta mä en jaksa välittää... aluksi itsekin stressasin siitä, että mitähän ne nyt sit sanoo jne... Mutta mieheni sai mut "ymmärtämään", että yhtäpaljon se sillä 20€ lelulla leikkii ku sillä 50€ lelulla.

Ja kummityttöni äiti on varsin suorasanainen minulle kun on minun sisko!

Aijon kyl sanoa, että kyllä sen lelun meille voi takaisn palauttaa jos ei se kelpaa...
Poika voi sit sillä leikkiä kun vähän kasvaa=)

...mun mielestäni.Älä kuuntele kummilastesi vanhempia.Itselläni 6v. tyttö joka rakastaa kaikkea prinsessahömppää ja Hello Kittyä.Osta jotain sellaista ja varmasti kummityttösi pitää niistä!2v.ei tarvitse vielä mitään hienoja nukenvaunuja.Joku peruslelu,vaikka dubloja kasa on varmasti mieluinen lapselle,äidistä viis!Kyllä meilläkin suku yrittää vaikuttaa lahjojen ostoon mutta me ne maksamme kun kerran ostamme ja koskaan ei lapset itse ole sanoneet että lahja olisi tyhmä!!Kamalat äidit on kyllä kummilapsillasi!!!

Ihan niin kuin joulussa olisi pelkästään kyse vain lahjoista ja siitä kuka kenellekin antaa ja mitä!
Lasten juhlahan se on, ja lapsille nyt jotain annettakoonkin, mutta kohtuus kaikessa. Näiden lasten vanhemmat ovat itse ilmeisesti kasvaneet kodissa, jossa rakkaus ja välittäminen on kuitattu tavaralla, mitä enemmän sen parempi. Puistattavaa!
Itse asettaisin kyllä kyseenalaiseksi myös ystävyyteni noiden ihmisten kanssa - millaisia pinnallisia hupsuja he ovatkaan! Hyvää vauhtia kasvattamassa lapsistaan samanlaisia pintaliitäjiä.

Meilläkin on mieheni kanssa muutamia kummilapsia. Koskaan eivät kummilasten vanhemmat ole vaatineet mitään tiettyjä lahjoja, mutta itsellä vaan on ollut sellainen olo, että "hienommalle" perheelle (siis jotka pukeutuvat merkkivaatteisiin yms) pitää olla hienommat (=kalliimmat) lahjat ja "tavalliselle" perheelle (joilla itselläänkin taloudellisesti tiukkaa) "välttää" vähän halvemmat lahjat. Itse keksitty mielikuva varmaan... Ja olen kyllä koko ajan pyrkimässä siitä eroon.

Mutta todella yllätyin, kun kuulin, että meidän lapsemme kummitädin sanoneen, ettei meidän lapsellemme (tai MINULLE) kelpaa mitkään halvat lahjat ja ettei tämä kummitäti kuulemma viitsi edes tulla lapsemme juhlille (kastajaiset, syntymäpäivät), koska ei ole niin hieno ihminen kuin me! Itse en ole kertaakaan vaatinut keneltäkään mitään tiettyjä lahjoja lapsellemme -tai lahjaa ollenkaan, itse ovat kuitenkin muut kummit tuoneet. Enkö todellakaan koe, että olisimme sen kummemmin hienoja ihmisiä. Taloudellisesti on tiukkaa meilläkin ja myös kirppisvaatteitakin lapsemme käyttävät.

Tuli silloin vaan mieleen, että ehkä minäkin olen saanut jotenkin väärän kuvan ihmisistä, joille luulen kelpaavan vain kalliiden lahjojen...

Et osta kenellekään YHTÄÄN MITÄÄN. Sanot että on rahat nyt niin tiukilla, ei pysty. Ja sit jätät norsunv*nassut ja tuhahtelut ihan omaan arvoos.

Hyvää Joulua.

Sinuna ostaisin lapsille lahjaksi kirjat. Maksavat 10-20 euroa, säilyttävät arvonsa ja niistä on iloa pitkäksi aikaa. Lukeminen on sitä paitsi hyväksi lapsen kehitykselle, joten vanhemmilla ei pitäisi olla asiaan mitään nokan koputtamista.

Törkeää sanella, mitä lapsille pitää ostaa lahjaksi ja lähetellä pyytämätta lahjalistoja. Mihin katosi se ajatus, että lahjassa tärkeintä on ajatus? Kummin tehtävä ei ole olla lahjalinko, joten pidä pääsi.