Meillä on muuten ihana suhde. Hellyyttä, hoivaa ja huolenpitoa löytyy roppakaupalla ja muutenkin on hyvä olla yhdessä. Tai no... ei oikein mies sovi minun ystävä porukkaan ( ei tuu parhaan kaverin miehen kanssa toimeen tai siis ei ole mitään puhuttavaan kun ovat niin erilaisia). Mutta muuten tulee kyllä toimeen perheeni kanssa, varsinkin iskä pitää hänestä kovasti.
Asiaan... meillä vaan siis ei ole juuri ollenkaan seksiä ja sitten kun sitä on niin ei se minua kyllä tyydytä. Se on sellaista tässä vain vähän sutasen, ilman suudelmia ja hyväilyjä. Ainoa paikka mihin hän koskeen on sukuelimeni. Se on melko nopeasti ohi ja en oikeasti saa siitä yhtään mitään... Surettaa, kiukuttaa, ärsyttää ja taas surettaa.
Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja nautin erittäin paljon seksistä, koskettelusta, intohimosta ja kaipaan niitä suunnattomasti.
Alussa seksi sujui noin kuukauden ajan ihan ok, mutta sitten se hiipui. Erosimme vajaan vuodenpäästä juuri tästä syytä. Palasimme kuitenkin taas yhteen ja seksi sujui taas muutaman kuukauden okei, mutta taas viimeiset kymmenen kuukautta on ollut melkein kuollutta (1 kerta /2 kk).
Nyt olemme jo sitten kihloissa ja naimisiin menossa keväällä. Vauvakin on hankinnan alla... siis joo vauva... meillä vain sitä ei tehdä normaaliin tapaan vaan olemme jonossa lapsettomuushoitoihin, kun minullakin on putket tukossa. Siis emme saisi itse vauvaa alulle vaikka harrastaisimmekin seksiä :-(
Nyt vaan on alkanut hirvittämään, että haluanko todella elää loppuelämäni suhteessa jossa ei ole seksiä... juu minulla on käytössä myös oma käsi ja kaalimato, mutta se ei missään tapauksessa korvaa kunnon seksiä, intohimoa ja yhtymistä miehen kanssa yhdeksi.
Nyt vain eilen taas kun olin parhaan ystäväni luona ja sillä oli myös yksi eX:äni, joka tulee hienosti ystäväni miehen kanssa toimeen ja joka TODELLA HALUAISI MINUA, niin tulee sellainen toivoton olo tämän suhteen suhteen. Mä haluan seksiä ja mä haluan, että voitaisiin edes joskus pitää hauskaa kavereiden ja heidän miesten kanssa...
Siis älkää ymmärtäkö väärin, en kaipaa sitä eksää. Emme sovi yhteen, mutta olemme hyviä ystäviä ja välillämme on syvää seksuaallista vetovoimaa mutta tulevaisuutta meillä ei ole. Kaipaan vain niittä asoita... VARSINKIN SEKSIÄ ja tulee vain mieleen, että ehkä minä voisin vielä löytää jostain ihimsen kenen kanssa mennee henkisestikkin yhtä hyvin ja sais hieman seksiäkin...
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN????
P.S. Tässä suhteessa minua pitää se, että me molemmat haluamme perhettä. Minulla on hirveä lapsen kaipuu. Tiedän, että mieheni olisi erittäin hyvä ja rakastava isä. Minun ei koskaan tarvitse pelätä miestäni (kuten aijemmissa suhteissa), voin luottaa häneen ja arki hänen kanssaan on helppoa ja mutkatonta.
Asiaan... meillä vaan siis ei ole juuri ollenkaan seksiä ja sitten kun sitä on niin ei se minua kyllä tyydytä. Se on sellaista tässä vain vähän sutasen, ilman suudelmia ja hyväilyjä. Ainoa paikka mihin hän koskeen on sukuelimeni. Se on melko nopeasti ohi ja en oikeasti saa siitä yhtään mitään... Surettaa, kiukuttaa, ärsyttää ja taas surettaa.
Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja nautin erittäin paljon seksistä, koskettelusta, intohimosta ja kaipaan niitä suunnattomasti.
Alussa seksi sujui noin kuukauden ajan ihan ok, mutta sitten se hiipui. Erosimme vajaan vuodenpäästä juuri tästä syytä. Palasimme kuitenkin taas yhteen ja seksi sujui taas muutaman kuukauden okei, mutta taas viimeiset kymmenen kuukautta on ollut melkein kuollutta (1 kerta /2 kk).
Nyt olemme jo sitten kihloissa ja naimisiin menossa keväällä. Vauvakin on hankinnan alla... siis joo vauva... meillä vain sitä ei tehdä normaaliin tapaan vaan olemme jonossa lapsettomuushoitoihin, kun minullakin on putket tukossa. Siis emme saisi itse vauvaa alulle vaikka harrastaisimmekin seksiä :-(
Nyt vaan on alkanut hirvittämään, että haluanko todella elää loppuelämäni suhteessa jossa ei ole seksiä... juu minulla on käytössä myös oma käsi ja kaalimato, mutta se ei missään tapauksessa korvaa kunnon seksiä, intohimoa ja yhtymistä miehen kanssa yhdeksi.
Nyt vain eilen taas kun olin parhaan ystäväni luona ja sillä oli myös yksi eX:äni, joka tulee hienosti ystäväni miehen kanssa toimeen ja joka TODELLA HALUAISI MINUA, niin tulee sellainen toivoton olo tämän suhteen suhteen. Mä haluan seksiä ja mä haluan, että voitaisiin edes joskus pitää hauskaa kavereiden ja heidän miesten kanssa...
Siis älkää ymmärtäkö väärin, en kaipaa sitä eksää. Emme sovi yhteen, mutta olemme hyviä ystäviä ja välillämme on syvää seksuaallista vetovoimaa mutta tulevaisuutta meillä ei ole. Kaipaan vain niittä asoita... VARSINKIN SEKSIÄ ja tulee vain mieleen, että ehkä minä voisin vielä löytää jostain ihimsen kenen kanssa mennee henkisestikkin yhtä hyvin ja sais hieman seksiäkin...
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN????
P.S. Tässä suhteessa minua pitää se, että me molemmat haluamme perhettä. Minulla on hirveä lapsen kaipuu. Tiedän, että mieheni olisi erittäin hyvä ja rakastava isä. Minun ei koskaan tarvitse pelätä miestäni (kuten aijemmissa suhteissa), voin luottaa häneen ja arki hänen kanssaan on helppoa ja mutkatonta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikea paikka, eikä varmasti löydy yhtä selkeää vastausta.
Tee niinkuin sydän sanoo...
Olin parikymppisenä naimisissa ja sitten erosimme. Tunsin huonoa omaatuntoa koska rakastin häntä kuitenkin. Emme silloin edes ajatelleet lapsien hankkimista. Vasta vähän myöhemmin kun minulla li jo lapsi toisesta suhteesta, juttelin ex:ni kanssa lapsista. Kun kysyin milloin hän meinaa hommata omia, hän kertoi että oli hiljattain käynyt tutkimuksissa eikä voi saada lapsia.
Tämän keskustelun jälkeen olen saanut rauhan omalletunnolleni, koska rakkaudesta huolimatta, liittomme olisi myöhemmin päättynyt kuitenkin eroon, lapsettomuudesta johtuen.
Kerro ja keskustele tilanteestasi rehellisesti nykyisen ja kenties tulevien pariesi kanssa ennenkuin teet mitään päätöksiä vakavammasta suhteesta. Lapset ovat kuitenkin parisuhteen suola pidemmällä tähtäimellä
Mailaile,jos haluat puhua asiasta. Olen 21v. Nainen ja minulla on 3v. poika=)
niin tohinoissani olin,että heti maili unohtui.. eli [email protected]
Moikka!
Tee niinku mä ; hanki kaksoiselämä. Mä oon tehny sitä jo vuoden ja se on ihanaa! Mulla on neljä vakkaripanoa (musta 3-8v. nuorempia "poikia") Ne on innokkaita, avoimia, kauniita ja helppoja :) Mä oon kyl aika nätti, sekin tietty auttaa asiaa.
Perhe-elämä erikseen. Kerran täällä eletään. Ai niin, kunhan kortsua käytät, ni ei tuu amatöörimaisia "yllätyksiä" =)
Jos oot tosissas, niin huora olet. Etkö ajattele ollenkaan muita kuin itseäsi. Joko sitä on jonkun ihmisen kanssa tai sitten ei. Jos ei toinen miellytä , niin suhde pitää lopettaa. Et voi saada kaikkea! Vai tykkäisitkö jos miehesi panisi vieraita? Tyyppillistä itsekkyyttä! "kerran täällä eletään"
Totta. Ja tosissani olen. Kaiken VOI saada, kun tarpeex haluaa. Sori, mut se on totta. Narsistista ajattelua? HELL YEAH. Mua muuten ihan oikeesti rupes kiihottaa toi sun viestikin. Tiedän et se on totta. Mut silti ne orgasmit mitä saan..vie voiton. Kateellinen?
Helvetin tekopyhää... Miehet on aina tehneet noin, miksi ei nykyään myös naiset?? En väitä että on mitenkään suositeltavaa, mutta onko joskus miehiä huoriteltu tästä aiheesta..?
Nii just. Nyt eletään tätä päivää ystävät hyvät. Ehkäpä miehet eivät kestä sitä että nykyajan naisetkin osaa "ottaa" omansa ja harrastaa syrjähyppyjä. Tosiaan, on aika junttia rueta huorittelemaan. Mut niinhän se on että jos mies tekee sitä, on sankari, ja jos nainen, ni sitä ollaan automaattisesti itsekkäitä huoria. Eipä mua kyllä ees tuo huora sana ees haittaa, se on niin junttia.
Itsellä ei ole ollut tarvetta ikinä pettää vaimoani. Jos pettäisin, en voisi elää valheessa, vaan omatunto kyllä pakottaisi kertomaan. Joillain ihmisillä vielä nykyaikana on sellainen. Eikä mieskään todellakaan ole mikään sankari kun pettää vaan selkärangaton luuseri. Pettäjä tekee hallaa niin itselleen kuin vaimolleen ja mahdollisesti petoskumppaninkin miehelle ja vaarantaa vielä koko perheensä hyvinvoinnin vain hetken hurmion takia. Sitähän se on nykyaikana, kaikki mulle heti muista välittämättä. Sitten ihmetellään kun ihmiset voi nykyaikana huonosti. Rehellisempää on pistää vaan suhde poikki jos hommat ei yksinkertaisesti toimi yrityksistä huolimatta.
Olen kolmekymppinen mies, enkä koskaan ole saanut seksistä mitään suuria viboja. En edes koe tarpeelliseksi harrastaa sitä. Se kerran viikossa on pakollista, jotta vaimo pysyisi edes jotenkin tyytyväisenä, mutta kun oikein ajattelee, niin viimeksi on murrosikäisenä tehnyt mieli. Pariinkymmeneen vuoteen ei ole haluttanut.
Tähdennetään vielä sen verran, etten ole impotentti. vaan penis kyllä toimii. Korvien välistä tämä johtuu. En arvosta seksiä, en nauti siitä, en tiedä miksi sitä pitäisi harrastaa ja miksi helvetissä joka puolelta pursuaa pornoa ja seksiä. Koen seksin likaiseksi ja iljettäväksi ja tyhjänpäiväiseksi ajanhukaksi, surulliseksi velvollisuudeksi.
Näin meillä. Jos teilläkin samoin.
Heipä vaan na79!
Kyllähän se niin on että parisuhteessa yksi tärkeimmistä asioista on puhuminen. Eikä pelkästään lässytys vaan että puhutaan avoimesti ja asioiden oikeilla nimillä. Mielessäni on siis se että jospa miehesi on hieman ujohko seksiasioissa eikä osaa tuoda omia halujaan esiin. Jos seksi ei ole tyydyttävää niin halu siihen loppuu. Se selittäisi miksi seksi suhteen alussa kiinnostaa mutta lopahtaa ajan kuluessa. Miehesi vain hoitaa ikävän velvollisuuden hätäisesti alta pois. Sekin vielä että jos sinä olet aktiivisempi osapuoli teistä niin miehestäsi tuntuu ahdistavalta kun sinä haluat ja vaadit seksiä. Miehesi vaikuttaa kiltiltä ja hiljaiselta. Monet hiljaiset ihmiset ovat hiljaisia toisten miellyttämisen vuoksi.
Eli keskustelua rohkeasti ja useasti :)