Kun olin nuori poika minulta kuoli suht kaukaisen sukulaispariskunnan isäntä. Sukulaiset olivat kuitenkin henkisesti läheisiä, toimivat lastenvahtina jne jne. Emäntä myi talonsa koska ei pystynyt hoitamaan sitä ja muutti kerrostaloon.
Kun olin jotain 11-12 vuotta vanha niin emäntäkin menehtyi vanhuuteen, ja sain käsittääkseni periä jonkin verran rahaa. Vanhempani olivat kuitenkin velkaisia, ja ne käyttivät perintöni omien velkojen maksuun.
Päivän Iltalehdessä on mielenkiintoinen juttu aiheesta. Äiti kavalsi alaikäisen poikansa perinnön ja sai siitä syytteen niskaansa. Minun tapaus on yli 10 vuotta vanha, mutta kuvitellaan ettei se ole. Olisiko minulla mahdollisuus vaatia vanhemmiltani korvauksia?
Kun olin jotain 11-12 vuotta vanha niin emäntäkin menehtyi vanhuuteen, ja sain käsittääkseni periä jonkin verran rahaa. Vanhempani olivat kuitenkin velkaisia, ja ne käyttivät perintöni omien velkojen maksuun.
Päivän Iltalehdessä on mielenkiintoinen juttu aiheesta. Äiti kavalsi alaikäisen poikansa perinnön ja sai siitä syytteen niskaansa. Minun tapaus on yli 10 vuotta vanha, mutta kuvitellaan ettei se ole. Olisiko minulla mahdollisuus vaatia vanhemmiltani korvauksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sekä kavallusrikos että saatava vanhentuneet. Saatavan vanhentuminen olisi katkennut, mikäli todistettavasti olisit viimeisen 10 vuoden aikana vaatinut rahojasi.
Saatavan vanhentuminen lasketaan siitä, kun olet tullut täysi-ikäiseksi. Täysi-ikäiseksi tultuasi voit vaatia vanhempiasi tekemään tilin siitä, miten ovat käyttäneet omistamiasi heidän hallinnassaan olleita varoja.
"Saatavan vanhentuminen lasketaan siitä, kun olet tullut täysi-ikäiseksi."
Mikäli perintö on saatu 11-12 vuotiaana, on saaja ollut jo yli 20 vuotias silloin, kun saamisoikeus (vahingonkorvaus ?)on vanhentunut. En ole varma, mutta luulisin, ettei vanhentumisaikaa lasketa täysi-ikäiseksi tulosta. Miten lie ?
Sinänsä vanhemmat ovat sekä rikosoikeudellisessa, että siviilioikeudellisessa korvausvastuussa rikoksen/saatavan vanhentumiseen saakka
Jos et ole varma jostain asiasta, miksi sitten esität luulojasi täällä? Vanhemmat hallitsevat vajaavaltaisen omaisuutta tämän puolesta. Normaalisti vajaavaltaisuus päättyy 18-vuotiaana (poikkeuksia on). Kun vajaavaltainen tulee täysivaltaiseksi, tulisi vanhempien tilittää hallussaan olevat varat niiden omistajalle (lapselleen). Jos yleinen vanhentumisaika on 10 vuotta ja vajaavaltaisuus kestää pääsääntöisesti 18 vuotta, niin oikeudenmenetyksiähän tapahtuisi säännönmukaisesti, jos perinnönsaaja olisi 8-vuotias tai nuorempi perinnön saadessaan. Kyllä aika lasketaan täysi-ikäiseksi tulosta. Väärät neuvot aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin neuvomattaoleminen.
"Väärät neuvot aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin neuvomattaoleminen."
Oikeassa olet. Tämä asia vain on melko kinkkinen siinä mielessä, että koko tilanne on laiton. Se, että vanhemmat edunvalvojina ovat velvollisia huolehtimistarkoituksessa ottamaan alaikäisen varat haltuunsa, ei oikeuta vanhempia käyttämään varoja esim. omien velkojensa maksuun, kuten alkuperäisen viestin mukaan olisi tapahtunut. Silloin muodostuu vanhempien ja alaikäisen välille velkasuhde, jolloin alaikäiselle olisi sitä varten määrättävä toinen edunvalvoja, jonka taas olisi huolehdittava mm. vanhentumisen katkaisemisesta.
Mikäli asia ymmärretään esittämälläsi tavalla, että varat ovat olleet vanhempien hallussa "hoidettavana", on tilanne vanhentumisen suhteen tietenkin kuten sanoit. Alkuperäisessä viestissä puhuttiin kuitenkin nimenomaan vanhempien syyllistymisestä rikokseen, jolloin vanhentumiskysymys ei olisi yksiselitteinen.
" Alkuperäisessä viestissä puhuttiin kuitenkin nimenomaan vanhempien syyllistymisestä rikokseen, jolloin vanhentumiskysymys ei olisi yksiselitteinen. "
Miten niin ei ole yksiselitteinen? Jos rikosvanhenee 10 vuodessa, se vanhenee siinä. Mutta luuletko, että jotkut 12 vuotiaat pystyvät katsomaan omaisuutensa perään jos eivät osaa laskea edes karkkirahojaan. Sen takia siinä on varmaan se 18 vuotta, jolloin se alkaa vasta vanhentua.
Väärässä oleminen ei ole mikään häpeilyn asia. Voi myöntää vaan suoraan, eikä kierrellä ja kaarrella
Ymmärtääkseni tämä ei ole palsta, jolla jokin asiantuntija antaa vastauksia kysymyksiin, vaan ollaan keskustelupalstalla.
Ei todellakaan ole häpeä myöntää olevansa väärässä, mutta nyt ei ole siitä kysymys.Tässä puhutaan kahdesta eri asiasta: Edunvalvojan normaalista toiminnasta ja hänen lainvastaisesta toiminnastaan.
Normaalitilanteessa edunvalvoja pitää omista varoistaan erillään päämiehensä, esim. alaikäisen lapsensa varat. Alaikäinen on itsenäisesti oikeuskelpoinen, eli hänellä on oma omaisuutensa ja vanhemmalla omansa, aivan kuten vieraillakin henkilöillä. Näin siis juridisesti, käytännössä on tietenkin yleensä aivan muuta.
Alaikäinen ei kuitenkaan ole oikeustoimikelpoinen, eli sen vuoksi edunvalvoja tekee oikeustoimet hänen puolestaan ja lukuunsa sekä lakimääräisesti huolehtii hänen omaisuudestaa. Edunvalvoja ei siis saa sekoittaa alaikäisen lapsensa varoja omiinsa, eikä käyttää omiin tarkoituksiinsa, esim. omien velkojensa maksuun. Mikäli edunvalvojan, eli vanhemman ja lapsen intressit menevät ristiin, ei edunvalvoja voi tehdä oikeutoimia lapsen puolesta. Esim. lapsen varojen lainaaminen itseleen on tällainen toimi.
Mikäli tilanne on se, mitä tässä kysyttiin, että vanhemmat ovat hukanneet alaikäisen varat maksamalla niillä omia lainojaan, ei ole kysymys lain mukaisesta menettelystä. Tietenkin, mikäli varat maksetaan vapaaehtoisesti takaisin, asia on OK. Sehän on selvä. Mutta jos vanhemmat ovat maksukyvyttömiä tai -haluttomia silloin, kun täysi-ikäisyys koittaa ja varoja lähdetään hakemaan oikeusteitse, voidaan hakea luovutustuomio. Siis vanhemmat velvoitetaan luovuttamaan tietyt heidän hallussaan olevat varat aikuistuneelle lapselleen. Tämä siis ns. normaalitapauksessa. Tuomio voidaan hakea 10 vuodessa täysi-ikäiseksi tulemisesta. Tällöin ei ole lainkaan kysymys vanhempien velasta lapselleen, vaan siitä että heidän on luovutettava lapsen varat.
Mikäli asiaa ajatellaan alkuperäisen kysymyksen pohjalta, jolloin aikuistunut lapsi syyttää vanhempiaan kavalluksesta, eli hän esimerkiksi tietää, etteivät hänen varansa ole tallessa, jolloin hänelle on syntynyt vahingonkorvaussaatava, ei vanhentumisaikaa lasketa samalla perusteella kuin "normaalitilanteessa", vaan vanhentumisaika voimassa olevan lain mukaan lasketaan vahingon tapahtumisesta. Tämän ajatuksen mukaan kirjoittamani aikaisemmat viestit olivat ehkä harhaanjohtavia, mutta tätä tarkoitin. Anteeksi mahdollinen epätäsmällisyys ja tietenkin voin tunnustaa olleeni väärässäkin.
Oikeassa olet teoriassa. Lapsi voi tietenkin myös täysi-ikäiseksi tultuaan hyväksyä vanhempiensa "vipin", jolloin velkasuhteen pätemättömyys korjautuu ja velasta voidaan vahvistaa tuomio.
Luonnollisestikin, mikäli lapsi pitää vanhempiensa toimintaa rikoksena, ei pätevää velkasuhdetta ole, vaan kysymys on vahingonkorvauksesta, jolloin todellakin vanhentumisaika lasketaan vahingon tapahtumisesta. Tulkinta on kuitenkin se, että kysymys on vahingon ilmenemisestä, josta taas seuraa tässä tapauksessa se tulkinnanvaraisuus, josta tahra kirjoitti.
Vanhempasi ovat ilmeisesti eläneet velkoineen ahdingossa ja tämä menetetty perintösi on varmasti hyvin pitkälle käytetty myös sinun lapsuutesi turvaamiseksi.
Jos vanhemmillasi on nykyään varallisuutta, niin yritä keskustelemalla heidän kanssaan saada kompensaatiota. Tuntematta tarkoin olosuhteita, tuntuu häikäilemättömältä ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin omia vanhempiaan kohtaan jonkun rahasumman takia. Mutta - sellainenhan tämä maailma nykyään valitettavasti on !