Hei nimimerkki Pinja.
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten teillä on mennyt, joko olette tavanneet isovanhemmat?
Kerrotko?
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten teillä on mennyt, joko olette tavanneet isovanhemmat?
Kerrotko?
Nimimerkki Pinja
kuulumisia?
6686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
enkä ole tänne vielä kuulumisia kirjoitellut. Asiassa on tapahtunut aikamoinen käännös, huonoon suuntaan. Ensinhän he ilmoittivat haluavansa tavata, mutta melkein kuukauden jälkeen ottivat yhteyttä kirjeitse missä ilmoittivat muuttaneensa mielensä. Kirjeestä kävi myös aika selvästi ilmi, miten lapsen isä asian on selittänyt. Minut syyllistettiin koko asiasta, olen laskelmoiva ja itsekäs. He eivät siis halua tavata minua tai lapsenlastaan. Heidän valintansa, mutta vielä itse kirjoitan heille ja kerron asiasta minun puoleni, koska nyt ovat vain kuulleet toisen puolen ja sekin on selitetty aivan väärin. Lapsen isä on saanut itsensä ns.puhtaalle pöydälle. Kirjeen jälkeen annan asian todellakin olla ja tiedän tehneeni oikein. Minua ei kaduta kirjeen lähettäminen, mutta erittäin ihmeissäni olen heidän toimistaan. Annoin heille mahdollisuuden olla mukana lapsenlapsensa elämässä, he tekivät valintansa- eivät halua olla mukana lapseni tulevaisuudessa. Harmittaa todella paljon poikani puolesta, mutta taas ehkä näin sitten on parempi- enää en heitä oikeastaan edes halua lapseni elämään. Tuollaiset ihmiset, jotka tuomitsevat täysin vieraan ihmisen kuulematta edes häntä... eivät ole sen arvoisia että haluaisin heille lapseni paremmin esitellä! Onneksi lapsellani on omat vanhempani ja isovanhempani jotka ovat todella rakkaita! Kiitos kuitenkin kaikille, jotka olette kirjoituksiini vastailleet ja jonkin verran kuitenkin avittaneetkin päätöksen teossa kirjeen suhteen. Se tuli tehtyä ja tekisin sen uudestaankin, vaikka tiedän mitä se toi tullessaan. Nyt minun on kuitenkin myöhemmin helpompi vastata lapseni kysymyksiin isää koskevissa asioissa. Tein mitä pystyin ja varmasti poikani tulee ymmärtämään miksi olen näin toiminut. Ehkä taas kirjoittelen tänne ja ainakin käyn lukemassa muiden tilanteista.
Kaikille oikein lämmintä ja rauhallista Joulun odotusta! :)
Helposti voi noin käydä, että oma poika kertoo asian "todellisen" laidan. Sinut on helppo luokitella onnenonkijaksi.
No olet yrittänyt, mistä kunnioittava kiitos.
Harva edes koettaa tällaisessa tilanteessa ottaa yhteyttä lapsen isovanhempiin.
Sinulla on nyt kuitenkin tieto ja ehkä kirjekin heiltä tallella, joten kun joskus kerrot pojallesi asian, on sinulla esittää kirje todistuksena.
On kuitenkin hyvä, että asia ei enää paina mieltäsi ja voit jatkaa elämääsi ilman tätä pähkäilyä.
Ikävä että asia sai tuollaisen käänteen.
Jos isovanhemmat suhtautuvat noin, eivät he ansaitse olla isovanhempia.
He eivät tiedä mistä jäävät paitsi.
Hienoa kuitenkin että otit yhteyttä ja että sinulla itselläsi on hyvät vanhemmat.
Voisikohan sitä ajatella että vaikka vuosittain, jouluksi, lähettäisit lapsen kuvan, voihan olla että mieli muuttuu, ja jonakin päivänä he haluaisivatkin tavata poikaasi.
onhan se niinkin, että heidän mielensä voi muuttua jossain vaiheessa. Silloin katsotaan tilannetta uudestaan jos niin käy. En kuitenkaan halua olla heille "tuputtamassa" lastani vaan se täytyy silloin tulla heidän omasta tahdostaan ja aloitteestaan. He tietävät lapsenlapsestaan ja heillä on minun yhteystietoni, jos haluavat tehdä asiaan muutoksen niin ottavat sitten yhteyttä. En voi enkä halua pakottaa heitä isovanhemmiksi. Luulen asian kuitenkin tulevan heille eteen vielä moneen kertaan, vaikkapa vain jo äitien-ja isänpäivinä. Miettivät varmasti asiaa, eihän tällaista voi kuitenkaan kokonaan unohtaa vaikka haluaisikin. Minä hyväksyn heidän päätöksensä ja jatkan elämääni lapseni kanssa niin kuin tähänkin asti olen tehnyt! :) Lämmintä Joulun odotusta... :)
Hei Pinja!
Äkkiseltään sinun ja lapsesi kohtalo muistuttaa paljon minun ja lapseni kohtaloa, vaikka en ole tapaustasi alusta saakka seurannutkaan. Voin hyvin kuvitella millaista elämäsi on ollut ennen ja jälkeen noiden kirjeiden. Pähkäilyä mitä tehdä ja kannattaako yrittää.
Minun lapseni oli myös täydellinen yllätys toisille isovanhemmilleen. Aluksi isoäiti vaikutti suhtautuvan myönteisesti asiaan, mutta juteltuaan poikansa kanssa (joka syyttää minua ties mistä) perui puheensa. Sanoi ettei kiinnosta. Itkin, tärisin, henki salpautui ja mietin tulevaisuutta. Pelkäsin miten pystyisin lapselleni kertomaan sen, miksei hänellä ole isää ja toisia isovanhempia läsnä elämässä. Nyt lapsen ja isovanhempien välillä on todella löyhä suhde, mutta lapsi kuiten tietää, että hänelläkin on toiset isovanhemmat tuolla jossain. Isää hän ei ole edelleenkään koskaan nähnyt ja tuskinpa tulee koskaan näkemäänkään.
Olet tehnyt kaiken sen mitä voitkin tehdä. Et voi pakottaa isovanhempia tai isää kiinnostumaan lapsestasi. Sitten kun isompana lapsesi alkaa ymmärtää asioita, on hänellä varmasti mielessä monta kysymystä. Näihin kysymyksiin voit vastata hyvällä omallatunnolla. Ja olet oikeassa: lapsesi ei tarvitse elämäänsä sellaisia ihmisiä, jotka eivät hänestä välitä. Hänellä on sinut ja sinä olet selvästi rakastava ja huolehtiva äiti.
Katkeruutta tunnen vieläkin sekä isää että isovanhempia kohtaan. Ihmettelen suuresti, miten joku voi kääntää selkänsä omalle lapselleen ja lapsenlapselleen. Tuollainen ei mahdu minun maailmankuvaani.
Toivon sydämestäni sinulle hyvää jatkoa. Uskon, tai oikeastaan tiedän, että sinä tulet selviämään. Onneksi vaikuttaa siltä, että sinulla on tukiverkosto kunnossa. Muista myös hakea ammatti-ihmistä juttuseuraksi, jos joskus tuntuu siltä ettet yksin ja läheisten avulla selviä eteenpäin. Lapsesi on sinulle tärkein, ja se että isovanhemmat ja isä ovat hänet hylänneet, EI TEE LAPSESTASI YHTÄÄN SEN HUONONPAA.
Tekstiäsi lukiessa todella tuntui, että tiedät mistä puhun/puhut. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset oikeasti toimivat noin. Meillä isä on kyllä nähnyt lapsensa noin 8kertaa ensimmäisen 1,5 vuoden aikana. Sen jälkeen ei häntä ole näkynyt lasta katsomassa. Sitä en tiedä tuliko vain minun mielikseni käymään vai halusiko ihan oikeasti tulla. Ei häntä ainakaan väkisin tarvinnut paikalle raahata.
Eihän pieni lapsi ole tehnyt mitään saadakseen tällaista kohtelua. Hän se on joka tässä tilanteessa kärsii eniten- varsinkin kun ymmärtää mikä tilanne on. On totta, että voin hyvällä omallatunnolla kertoa lapselleni totuuden asioista kun se tulee ajankohtaiseksi. Ei minulla ole asiassa mitään salattavaa.
No, jokainen tekee omat valintansa ja elää sen mukaisesti. Itse tein omani ja olen onnellinen! Toivotan teille ihanaa joulua ja onnea vuodelle 2008! Katsotaan mitä se tuo tullessaan :)
Hyvää jatkoa ja kiitos vielä kerran... :)