Varasteleva ystävätär

kleptomania on sairaus.

Kurjaa katsoa vierestä, kun toinen varastelee. Ei vissiin kaupoista, mutta ainakin minulta pikkuasioita. Huomatessani hänen vieneen minulta jotakin suutun ja alan "etsimään" tavaraa vimmatusti ja johan tavara taas jostakin kumman syystä kohta löytyy paikasta josta jo katsoin useaan otteeseen. Tätä on jatkunut siitä asti kun tutustuin häneen. Kurja juttu, mutta kleptomania tosiaan on sairaus. Silloin kun en hänen "kepposiaan" kestä en pyydä häntä luokseni kylään. Kleptomania on todella raastava ominaisuus ja pilaa todella pahasti muuten hienon ihmisen maineen!

Voi olla, että mitta täyttyy joku kerta niin pahasti, että lauon asiat suoraan päin näköä.

Mulla oli kans tosi hyvä ystävätär. Lyöttäytyi oikeen läheiseksi mulle, soitteli jatkuvasti ja ehdotteli kaikkea kivaa, tuli joskus lahjan kanssa käymään ihan vaan piristääkseen, sosiaalinen ja hauska ja kiva kaveri.

Kunnes selvisi, että tää kaikki oli pelkkää esitystä, koska hän oli kaveria mulle päästäkseen lähemmäs mun miestä. Hänen pääajatuksensa oli varastaa multa mies. Onneksi mies ei ole tavara jolla ei ole omaa tahtoa. Niinpä tämä nykyään entinen ystävätär poltti erittäin pahasti näppinsä, kun yhteisen illanvieton aikana halusi keskustella mieheni kanssa syrjemmällä ja valehteli tälle että minä muka haukun häntä tälle feikkiystävä-ämmälle, ja hänestä se on niin kauheaa, koska mieheni on niin ihana ja auttavainen ja komeakin, että jos vain hänet haluaisi tuollainen mies, kyllä saisi ja heti.

Ei tajunnut varastelunhaluinen, että mun ja miehen suhde ei ollutkaan millään tavalla naarmuilla vaan että kaikesta aina puhutaan ja todellakin tiedetään, mitä toinen toisistamme ajattelemme. Niin tuli kylmää vettä niskaan ämmälle, kun mieheni vastasi, että eipä kuullosta ollenkaan vaimoltani, taidat olla joko väärässä tai sitten hiukan omituinen. Voidaan asia selvittää heti vaimoni kanssa. Arvatenkaan "ystävätär" ei palannut enää ulkoa sisälle, vaan lähti samantien, eikä ole enää hänestä näkynyt eikä kuulunut.