Vika lentokoneessa

Tässä itse koettuna tarina siitä, mitä tapahtui, kun Finnairin kone hajosi Intiassa Ahmadabadin kentällä Thaimaasta takaisin tultaessa.

Kone lähti Phuketista myöhässä paluulennolle, kun sen hydrauliikkaa oli korjailtu jo Suomen päässä. Kun laskeuduimme Admadabadin kentälle, niin paikallinen aika oli silloin noin 23:00.

Ahmadabadissa pari tuntia todella rähjäisessä terminaalissa kärsittyämme Finnairin miehistö tuli ilmoittamaan, että koneella ei voinut lentää, koska siitä olivat vuotaneet lähes kaikki hydrauliikkaöljyt pihalle. Tämä tieto kerrottiin noin klo yksi yöllä.

Finnairilla ei ilmeisesti ollut kentällä mitään sopimusta maapalveluista eikä mekaanikoista, joten paikallista mekaanikkoa ei löytynyt mistään. Parin tunti myöhemmin Finnair ilmoitti, että korjaaja tulee Suomesta seuraavalla koneella, joka laskeutuu noin klo 10 aamulla.

Sen jälkeen "matkustajakarjaa" ryhdyttiin rahtaamaan paikallisiin hotelleihin. Koska kellään ei ollut Intian viisumeita, niin kaikilta kerättiin passit pois ja tilalle annettiin vain muoviset numeroliput pantiksi.

Hotellien järjestely ja kuljetukset ontuivat tosi pahasti, koska Finnairilla ei tainnut olla paikallista agenttia eikä mitään maapalveluita järjestettynä tälläisten tilanteiden varalle.

Kuljetuksia hotellin joiduimme odottamaan (osa) jopa aamu-kuuteen saakka paikallisten hoitaessa asioita tunnetusti "tehokkaalla" tyylillään. Vain paljon puhetta ilman mitään tuloksia.

Kaikki Finnairin henkilökunta oli häipynyt paikalta jo kello kaksi yöllä ja jättänyt matkustajat paikallisten käsiin. Lähtivät ilmeisesti takaisin luksushotelliinsa, vaikka heillä oli reilusti vielä työvuoroa jäljellä. Lennon vastaava purserikaan ei jäänyt paikalle, vaikka oli esimiesasemassa.

Edes Finnairin yhteysnumeroa ei pyynnöistä huolimatta suostuttu antamaan puhumattakaan, että olisi pidettu selkeä tiedotustilaisuus majoituksen järjestelyistä tai paluusta takaisin lentokentälle.

Sen kuuden tunnin aikana, jonka olimme kentällä odottamassa kuljetuksia meillä tarjottiin vain hieman vettä, vaikka ruokaa oli saatu viimeksi koneessa noin klo 21:00 paikallista aikaa. Onneksi ei ollut sokeritautisia tai muuten sairaita mukana.

Kun lopulta pääsimme kentältä, niin se ryhmä, jonka mukana minä lähdin istutettiin kolmeen pieneen hotellin autoon. Niitä ajoivat nuoret miehet, jotka ajoivat keskenään kilpaa pitkin huonokuntoisia pimeitä katuja koko 25 km matkan. Ajo oli todella vaarallista ja varsinkin suomalaisnaiset tosi peloissaan. Lopulta päädyimme maaseudulla olevaan hotelliin, jonne ajoimme loppumatkan peltojen lävitse tosi huonoja teitä.

Perilla oleva hotelli oli tosi huonokuntoinen "läävä", jossa ei ilmeisesti ollut tarpeeksi huoneita, kun he halusivat majoittaa kolme ihmistä per 2 hengen huone. Pariskuntien jakaminen aiheutti entistä enemmän pelkoa ihmisissä.

Hotellihuoneet olivat todella likaisia, varsinkin WC-tilat. Hotelliin majoitetuista noin 60 suomalaisesti kukaan ei tietääkseni ollut viitsinyt käyttää suihkuja/kylpyjä, jotka olivat todella likaisia ja joista ei edes tullut kuumaa vettä.

Saapuessamme meille ei osattu kertoa mitään siitä, koska meidät haetaan takaisin kentälle. Paikalla ei ollut edes intialaista edustajaa lentokentältä.

Aamulla klo 8 onnistuin selittämään tilanteemme hotellin vuoropäällikölle, joka ei tiennyt tapahtuneesta mitään. Pyynnöstäni hän selvitti asiaa lentokentältä ja kertoi, että sieltä tulisi joko hotelliimme aamulla noin klo 10.

Mutta eipähän kuulunut mitään klo 10. Onneksi toinen suomalainen onnistui saamaan hotellin järjestämään meille aamiaisen. Sen piti olla klo 10, mutta tarjoilu alkoi tietenkin myöhässä. Eikä siellä aamiaisella osa tohtinut edes syödä mitään, kun hotellin keittiökin oli todella likaisen näköinen. Minä söin, koska edellisestä ateriasta oli kulunut 14 tuntia. Onneksi ruoka pysyi sisällä.

Puolen päivän aikoihin paikalle saapui joku lentokentältä, muttei tiedotus siitä parantunut. Mitään selkeää tietoa ei saatu häneltä eikä myöskään Finnairilta tai Aurinkomatkoilta Suomesta, vaikka molempiin oltiin yhteydessä useaan kertaan. Noin klo 15:00 lopulta saatiin tieto, että bussit tulevat noutamaan noin 1,5 tunnin kuluttua.

Bussien saavuttua suomalaisten ryhmähenki pelasti kolme matkustajaa, jotka meinasivat unohtua hotelliin nukkumaan. Yksi suomalainen haki hotellikirjan ja pidettiin nimenhuuto sen tarkistamiseksi, etä kaikki olivat mukana. Lentokentältä lähetetty intialalainen ei tehnyt mitään varmistaakseen, että kaikki olivat mukana.

Finnairin edustajan näimme vasta koneessa, kukaan heistä ei ollut vaivautunut tulemaan terminaaliin meitä vastaan.

Olisin odottanut, että edes koneessa olisi pyydetty anteeksi Finnairin ala-arvoista toimintaa, mutta koko vuorokauden myöhästyminen kuitattiin pahoittelemalla yhdellä sanalla lennon myöhästymistä.

Ja sen lisäksi koneen kapteeni piti nuhtelulta kuullostaneen puheen, jossa matkustajia lähes varoitettiin levittämästä "huhuja" siitä, että koneessa olisi ollut vakava vika.

Anteeksipyyntöjä oli turha Finnairin suunnasta odottaa.

Silminnäkijä kirjoitti:

Tässä itse koettuna tarina siitä, mitä tapahtui, kun Finnairin kone hajosi Intiassa Ahmadabadin kentällä Thaimaasta takaisin tultaessa.

Kone lähti Phuketista myöhässä paluulennolle, kun sen hydrauliikkaa oli korjailtu jo Suomen päässä. Kun laskeuduimme Admadabadin kentälle, niin paikallinen aika oli silloin noin 23:00.

Ahmadabadissa pari tuntia todella rähjäisessä terminaalissa kärsittyämme Finnairin miehistö tuli ilmoittamaan, että koneella ei voinut lentää, koska siitä olivat vuotaneet lähes kaikki hydrauliikkaöljyt pihalle. Tämä tieto kerrottiin noin klo yksi yöllä.

Finnairilla ei ilmeisesti ollut kentällä mitään sopimusta maapalveluista eikä mekaanikoista, joten paikallista mekaanikkoa ei löytynyt mistään. Parin tunti myöhemmin Finnair ilmoitti, että korjaaja tulee Suomesta seuraavalla koneella, joka laskeutuu noin klo 10 aamulla.

Sen jälkeen "matkustajakarjaa" ryhdyttiin rahtaamaan paikallisiin hotelleihin. Koska kellään ei ollut Intian viisumeita, niin kaikilta kerättiin passit pois ja tilalle annettiin vain muoviset numeroliput pantiksi.

Hotellien järjestely ja kuljetukset ontuivat tosi pahasti, koska Finnairilla ei tainnut olla paikallista agenttia eikä mitään maapalveluita järjestettynä tälläisten tilanteiden varalle.

Kuljetuksia hotellin joiduimme odottamaan (osa) jopa aamu-kuuteen saakka paikallisten hoitaessa asioita tunnetusti "tehokkaalla" tyylillään. Vain paljon puhetta ilman mitään tuloksia.

Kaikki Finnairin henkilökunta oli häipynyt paikalta jo kello kaksi yöllä ja jättänyt matkustajat paikallisten käsiin. Lähtivät ilmeisesti takaisin luksushotelliinsa, vaikka heillä oli reilusti vielä työvuoroa jäljellä. Lennon vastaava purserikaan ei jäänyt paikalle, vaikka oli esimiesasemassa.

Edes Finnairin yhteysnumeroa ei pyynnöistä huolimatta suostuttu antamaan puhumattakaan, että olisi pidettu selkeä tiedotustilaisuus majoituksen järjestelyistä tai paluusta takaisin lentokentälle.

Sen kuuden tunnin aikana, jonka olimme kentällä odottamassa kuljetuksia meillä tarjottiin vain hieman vettä, vaikka ruokaa oli saatu viimeksi koneessa noin klo 21:00 paikallista aikaa. Onneksi ei ollut sokeritautisia tai muuten sairaita mukana.

Kun lopulta pääsimme kentältä, niin se ryhmä, jonka mukana minä lähdin istutettiin kolmeen pieneen hotellin autoon. Niitä ajoivat nuoret miehet, jotka ajoivat keskenään kilpaa pitkin huonokuntoisia pimeitä katuja koko 25 km matkan. Ajo oli todella vaarallista ja varsinkin suomalaisnaiset tosi peloissaan. Lopulta päädyimme maaseudulla olevaan hotelliin, jonne ajoimme loppumatkan peltojen lävitse tosi huonoja teitä.

Perilla oleva hotelli oli tosi huonokuntoinen "läävä", jossa ei ilmeisesti ollut tarpeeksi huoneita, kun he halusivat majoittaa kolme ihmistä per 2 hengen huone. Pariskuntien jakaminen aiheutti entistä enemmän pelkoa ihmisissä.

Hotellihuoneet olivat todella likaisia, varsinkin WC-tilat. Hotelliin majoitetuista noin 60 suomalaisesti kukaan ei tietääkseni ollut viitsinyt käyttää suihkuja/kylpyjä, jotka olivat todella likaisia ja joista ei edes tullut kuumaa vettä.

Saapuessamme meille ei osattu kertoa mitään siitä, koska meidät haetaan takaisin kentälle. Paikalla ei ollut edes intialaista edustajaa lentokentältä.

Aamulla klo 8 onnistuin selittämään tilanteemme hotellin vuoropäällikölle, joka ei tiennyt tapahtuneesta mitään. Pyynnöstäni hän selvitti asiaa lentokentältä ja kertoi, että sieltä tulisi joko hotelliimme aamulla noin klo 10.

Mutta eipähän kuulunut mitään klo 10. Onneksi toinen suomalainen onnistui saamaan hotellin järjestämään meille aamiaisen. Sen piti olla klo 10, mutta tarjoilu alkoi tietenkin myöhässä. Eikä siellä aamiaisella osa tohtinut edes syödä mitään, kun hotellin keittiökin oli todella likaisen näköinen. Minä söin, koska edellisestä ateriasta oli kulunut 14 tuntia. Onneksi ruoka pysyi sisällä.

Puolen päivän aikoihin paikalle saapui joku lentokentältä, muttei tiedotus siitä parantunut. Mitään selkeää tietoa ei saatu häneltä eikä myöskään Finnairilta tai Aurinkomatkoilta Suomesta, vaikka molempiin oltiin yhteydessä useaan kertaan. Noin klo 15:00 lopulta saatiin tieto, että bussit tulevat noutamaan noin 1,5 tunnin kuluttua.

Bussien saavuttua suomalaisten ryhmähenki pelasti kolme matkustajaa, jotka meinasivat unohtua hotelliin nukkumaan. Yksi suomalainen haki hotellikirjan ja pidettiin nimenhuuto sen tarkistamiseksi, etä kaikki olivat mukana. Lentokentältä lähetetty intialalainen ei tehnyt mitään varmistaakseen, että kaikki olivat mukana.

Finnairin edustajan näimme vasta koneessa, kukaan heistä ei ollut vaivautunut tulemaan terminaaliin meitä vastaan.

Olisin odottanut, että edes koneessa olisi pyydetty anteeksi Finnairin ala-arvoista toimintaa, mutta koko vuorokauden myöhästyminen kuitattiin pahoittelemalla yhdellä sanalla lennon myöhästymistä.

Ja sen lisäksi koneen kapteeni piti nuhtelulta kuullostaneen puheen, jossa matkustajia lähes varoitettiin levittämästä "huhuja" siitä, että koneessa olisi ollut vakava vika.

Anteeksipyyntöjä oli turha Finnairin suunnasta odottaa.

Lähtö parin viikon päästä AM:n matkalla, Finnairin koneella. Tuohan kuulostaa ihan törkeältä. Meillä on penskojakin mukana, toivottavasti ei ole samanlainen lento tulossa. Täytynee katsella seuraavat matkat silmälläpitäen jonkun toisen maan välilaskupaikkoja, tai hankkia sitten suora lento. Kait te teitte valituksen Finnairille ja kunnon korvausvaatimukset? Eihän edes eläimiä saa kohdella noin huonosti, saatikka maltaita maksavia matkaajia.

Joku finnairin puutarhatonttu lue (äly)kääpiö on päättänyt rahastaa näillä tilavammilla paikoilla. Minun mielestäni tilavammat paikat voisi automaattisesti antaa ensin sellaisille kehitysvammaisille jotka eivät kertakaikkiaan mahdu näille standardipaikoille. Esimerkiksi yli kaksimetrisille. Itselläni oli tällä kertaa, pituuteni lisäksi, jopa lääkärintodistus diabeteksesta jotta saisin tilavamman paikan. Periaatteesta en maksa kalliin matkan lisäksi sopivasta istumapaikasta. No ei sillä matkalla ollut edessäistujallakaan mukavaa kun polveni ovat etummaisen munuaisissa eikä penkkiä voi taatusti kallistaa. Käytäväpaikalla saa toisen jalan suoraksi mutta nukkua ei uskalla, olen senverran usein saanut tarjoiluvaunut jalalleni. Ikkunapaikalla voin istua välillä poikittain muun perheen kustannuksella. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkavat jalat puutua ja alkaa verryttelyvaihe käytävällä. Mutta ei sen väliä - siitäkin kärsivät vain muut finnairin matkustajat. Lentoyhtiöltä on täysin edesvastuutonta istuttaa diabeetikkoa pisimmillään 7 tuntia tällaisessa välissä.
Muuta kyllä finnairin palvelu pelasi tälläkin lennolla. Matkalla oli tietenkin yksi örveltäjä joka oli hukannut rahansa ja passinsa ja joka häiritsi vieressäistujiaan. Tämä saunatonttu siirrettiin tietenkin istumaan tällaiselle exit -paikalle joka oli vapaana. Toivottavasti hänelle lähetetään firman puolesta lasku erikoispalvelusta.
Enpä ole nähnyt jalkojani niin turvonneina kuin tämän lennon jälkeen. Vähän aikaa mietin pitäisikö käydä näyttämässä lääkärille...

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1466543

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200712166991330_uu.shtml