joo... oon ollu puol vuotta polttamatta ja äsken kävin röökillä,... ottaa niin paljon kaikki päähän!! vitun mieski on jossai.. en tiiä häipyny himasta ku kävin kaupassa.. oon itkeny tossa muutaman tunnin koska se sano mulle aamulla ilkeesti, eikä voinu lohduttaa.. vittu sen elämä ei oo muuttunu mikskää ku tulin raskaaks... juo ja vittu ei välitä.. vittu en jaksa oikeesti...
vituttaa....
paksukainenrv32
182593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itseä vitutti myös niin äärettömästi aika ajoin kun odotin. Varsinkin alussa.
Miehen elämä sai jatkua samanlaisena, baarissa käynteineen ja minä sain kökkiä kotona!
Pientä ymmärrystä voisi niiltä miehiltä herua, mutta ilman kunnon keskustelua sitä ei tipu. Eli oletko kertonut miehellesi miltä susta tuntuu että se juoksentelee ja katoaa tolla tavalla?
Mutta älä pistä lasta masussa kärsimään siitä, ei ole hänen vikansa, joten koita olla polttamatta vaikka kuinka vituttaisi! Itse lopetin myös tupakoinnin juuri raskauden takia, enkä kertaakaan sortunut koska ajattelin sitä pikkuista.
Vituttaa täälläkin. Loppua kohden mennään. Ukko juhlimassa pikkujouluja ja minä kotona toisen lapsen kanssa. Tunnen itseni rumaksi, paksuksi ja ärsyttää, kun baarit pullollaan kauniita naisia ja pelkään mieheni nauttivan siitä. Meillä kun seksiä ei pahemmin nykyisin ole..
Onko vitutus normaalia raskaana, koska mielestäni tunnen itseni masentuneeksi? En ole oikein varma mitä tunnen. Mieheni on kiltti, mutta tällä hetkellä vihaan häntä...en tiedä miksi...
Täälläkin on toi vitutuskäyrä nousussa.
Mies ei kylläkään hyppää baareissa,mutta ei kyllä autakkaan kotona.
Nyt kun pitäisi ottaa iisisti ja valmistautua synnyttämään saakin hoitaa miljoona asiaa.
Käydä kaupassa(roudata niitä painavia kasseja),siivota koko kämppä yksinään,eli pestä lattiat,imuroida tiskata jne,käyttää koiraa ulkona,tehdä ruokaa.Eli teen kaiken ihan itse eikä apua heru.
Eilen kokopäivän siivotessani loukkasin selän.Todella vaikea kävellä kun alaselkää vihloo.Noh pakkohan se on koira viedä ulos kun ukko vaan pelailee pleikkaa.
Kyllä sapettaa...
Mä oikeesti kans vihaan sitä just nyt.. ja oon helvetin mustasukkanen vaikka ennen en oo ollukkaa, ja mies on just sellanen että ei pettäis.
en tajua tuntuu hirveeltä kun mieleen tulee kaikkea.. esim yks päivä mökötin ja itkin että ooon miehen mielestä ruma ja ällö vaikka se ei ollu mitään vihjannu sinne suuntaankaan.. mielenterveys ei todellakaan ole kunnossa mulla.
oon puhunu miehelle täst mut ei tunnu ymmärtävän miten pahalta tuntuu.. sanoo vaan että en voi sitä määrätä ja ettälapsen takia se sitte lopettaa juomisen.. eli en ole sille yhtä tärkee! kun se vitun juntti ei tajua että en ehkä odota niin kauaa!! oon antanu sen aika vapaasti mennä mutta kun rupee ahistaa yksin olo ja pyörii ties mitä itsari juttuja mielessä kun tulee niin epätoivonen olo, niinku mulla ei ois mitään merkitystä tässä maailmassa. ja sitte kun oon kärsiny paniiki häiriöistä niin sanoin miehelle että soittaa välillä ja laittaa viestiä ihan mitä vaan ja varsinki että vastaa mulle ku tekstaan niin ei aina vastaa kun ei kuulemma jaksa tai kerenny!!! voi kyllä se kaljhan juominen onki kiireistä ja rasittavaa puuhaa.. ei helvetti! välillä pelkään että käyn siihen kiinni, entisessä suhteessa turvauduin usein väkivaltaan kun hermot meni. en tahdo ylittää sitä rajaa koska se ei ole tervettä ja mies vihaa väkivaltaaa... en tiiä kun on niin kakara tuo ukko!! ja helvetin itsepäinen ja itserakas!
Sama ongelma täällä!
Kaiken saan ihan itse tehdä.
Ja, jos vähän siisteyttä pyydän, niin olen rasittava mäkättäjä. Itse siis kaikki sotkut korjattava...
Äijä vaan pelaa tv-peliään, istuu tietokoneen ääressä, roikkuu kavereiden kanssa puhelimessa, treeneissä jne...
Kaikesta myös joudun itse päättämään, luulisi olevan mukavaa, mut ei enään. Ois kiva jos toinenki osallistus esim. lastenhuoneen sisustukseen ym tärkeisiin asioihin.
OTTAA NIIN PÄÄHÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ettekö tunteneet miehiä ennen kuin aloitte lapsen tekoon? Itse olette kumppaninne valinneet. Olen itsekin eronnut nuorena. Kyllä huonosta miehestä eroon pääsee, kun niin päättää. Virhearviointeja voi tehdä jokainen, mutta jos jää kehityskelvottoman vätyksen kanssa jumiin loppuelämäksensä, ja tekee sellaisen kanssa vielä lapsia, niin saa kyllä katsoa peiliinkin.
Nykyisen mieheni kanssa eletty onnellisesti yhdessä jo 6 vuotta. Aina hän on kotihommissa auttanut, suhde on hyvin tasa-arvoinen. Kun aloin odottamaan ensimmäistä, mies lopetti täysin omasta aloitteestaan tupakan polton. Totesi ettei se ole hyväksi lapselle, jos isä polttaa. Siitä on kolme vuotta, eikä edelleenkään polta.
Nyt olen raskaana uudelleen. Tämänkin raskauden aikana mies on todella aktiivisesti mukana, tukena ja ihana. Jouduin valitettavasti sairaslomalle pienen istukan vuodon takia. En saa käydä edes kaupassa... Mies hoitaa kaiken, eikä valita pätkääkään. Minua ärsyttää itseäni, kun pitäisi vaan maata. Aloin pesemään pönttöä eilen, ja silloin mies hieman suuttui -en saisi. Hän suojelee lasta vatsassani. Se on mielestäni ihanan miehekästä.:)
Itse olen mieheni valinnut.:) Kuten tekin...
olen tuntenut mieheni 6-vuotta ja 1v ollaan seurusteltu.. ja minusta hän on ollut aina paras isä ehdokas, tai siis olen joskus leikilläni haaveillut perheestä hänen kanssaan... ja sittenhän se toteutui..
muttakun tuntuu että olen niin kiltti, annnan aina anteeksi ja haluan huolehtia muista ja pidän huolen että miehellä on hyvä olla
ja tuntuu että olen äidin jatko miehelle! se on niin lapsellinen ja itsekäs!! jos yritän puhua tunteista hän suuttuu ottaa itseensä ja puolustautuu ja yrittää keksiä jotain mistä moittia minua! ihan sama kaivaa ittellensä kuoppaa koko ajan.. en jaksa loputtomiin!
Onneksi olkoon! Lapsesi vatsassa köhii varmasti vieläkin tupakan aiheuttamassa kohmelossa. Etkö tiedä, mitä tupakointi aiheuttaa sikiölle?
Ai niin, sori mä unohdin. Jos äitiä sattuu vituttamaan, pelottamaan, tympäisemään tai mitä ikinä, niin se on hyvä syy tehdä lapselle pahaa. Vitutus oikeuttaa lapsen kiduttamisen. Sitähän sinä juuri teit.
Mene hoitoon hyvä ihminen ennen kuin toi menee pahemmaksi! Äläkä mainosta sitä jalkoväliäsi! Kaikenlaiset pikkupillut se saakin lapsia. Olisi sunkin vauva ansainnut paljon paremman kodin. Hyi mikä äiti, hyi hyi hyi!!!
TODELLINEN IDIOOTTI!
Älä tuomitse jos et ihmistä tunne, ÄÄLIÖ!!!
sinun lapsestasi kasvaa empatiakyvytön idiootti, joka tulee aina moralisoimaan ja kiusaamaan ihmisiä, joilla syystä tai toisesta menee huonosti.
Ai sori, mää unohdin että ihmiset saa olla täysi kusipäitä toisille ihmisille sillon kun ne on itse niiiiiiiin paljon parempia eikä ikinä tee mitään yhtään väärin. Toisten lohduttaminen ja kannustaminen on ihan turhaa, kun päälle voi räkiä ja kiroilla ja syyllistää.
Mene hoitoon hyvä ihminen, ennen kuin alat suoltamaan tuollaista ripulia suustasi muuallakin kuin nettipalstoilla. Kaikenmaailman tekopyhät vittuilijat ne hommaakin kakaroita ja kasvattaa niistä vielä samanlaisia mulkeroita. Hyi mikä ihminen, hyihyiyhyi!
osannut itse asiaa ilmaista.Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
pikku pilluksi muo haukut etkä ikää tiedä! ja jalkoväliäni oon mainostanu???
joo joo! tiedätkö miten paljon sterri hormoonia erittyy lapseen kun äiti on ahdistunut!!
tiedän ihan hyvin mitä tupakka aiheuttaa! äitini poltti ja käytti päihteitä. synnyin keskosena istukan irtoamisen takia, eli on ihan siinä ja siinä että olen täällä tänään.
Minusta tulee helvetin hyvä äiti! ei kiinosta mitä ajattelet! kerrankin ajattelin helpottaa omaa pahaa oloa niin haukutaan! itsari olis sitte varmaa parempi?
Kenestäköhän se huono äiti tulee; nuoresta, huolehtivasta naisesta vai sinusta, joka käyt täällä haukkumassa tukea tarvitsevaa ihmistä? Niin, mietihän sitä. Raskaana tai ei, ihmisillä on tunteet ja jos niitä loukataan jatkuvasti, saattaa tulla ahdistusta. Eikö ole siis hienoa, että henkilö tulee purkamaan tuntojaan, sanoo kaiken mitä ajattelee mielenpäältä. Tiedät varsin hyvin itsekin, kuinka eri asia purkaa sydäntään ja toteuttaa mielitekonsa.
Kerrassaan naurettavaa empatian puutetta! Häpeä, säälittävä paksuna oleva nainen. Hyihyihyihyi, itelles! Täällä nauraa koiratkin.
Eikö olisi kannattanut olla silloin varma ja selvillä millaisen miehen kanssa ryhdytte lapsia tekemään. Eikä nyt täällä valittaa kun on vaikeaa. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja jättäkää tuollaiset surkimukset. on paljon miehiä pullollaan jotka ovat valmiita teidän pienten kultienne isäehdokkaiksi. Tiedän että tuki on todella tärkeää raskaana ollessa ja yksin ei ole helppo olla. Mutta kun pääsette niin paljon helpommalla ilman noita surkimuksia, kun ei tarvitse niiden jälkiä korjata eikä pestä pyykkiä. olette mahtavia ihmisiä ja tärkeitä uudelle tulokkaalle. jaksamista ja zemppiä! kyllä se vielä helpottaa!!! Vauva auttaa selviämään ette ole koskaan yksin!!
itsari olis sitte varmaa parempi?
Vaihtoehto se on sekin! Synnytä vaan ensin se lapsi.
Tässäpä sen näkee miksi tänä päivänä ei mikään avioliitto kestä, js edes sinne asti ikinä päästään. Ennen on oltu yhdessä niin ylä kuin alamäissäkin, mutta nykyään jos ei tänä aamuna naama miellytä niin se on sit moro. Asiat kun ei ratkea sillä et aina erotaan heti kun tulee vähän ongelmia. Niitä pitää opetella selvittämään ja kokeilla kaikkea ja vasta sitten miettiä eroa jos ei mikään onnistu. Varsinkaan kun tässä tapauksessa ei ollut kyse mistään väkivallasta tai muusta pahemmasta.
Mä olen ollut mieheni kans 6 vuotta, ja esikoista ootellessa kolme vuotta sitten homma oli ihan samanlaista. Mies joi ja meni ja kavereita laukkas juomassa ja mä olin yksin, mut kun lapsi syntyi niin johan jäi juominen. Miehet kun ei pysty samalla tavalla käsittämään tätä kaikkea mitä odotukseen kuuluu, ne kasvaa isäks vast sit kun se lapsi on jo syntynyt, me kasvetaan jo odotusaikana siihen vastuuseen. Kai ne miehet haluaa viimeisen kerran elää vielä sitä elämää ennen ku sit astuu siihen vastuun maailmaan, miehille ku tuntuu toi eläminen olevan tärkeämpää kuin naisille. Eikä kannata itseään asettaa arvojärjestykseen lapsen kanssa, mä voin ihan rehellisesti sanoa et vaikka miestäni rakastan niin en hänen takiaan tekis ihan mitä tahansa, mutta lapseni takia antaisin vaikka henkeni. kyllä me ollaan rakkaita miehillemme vaikka ne ei sitä osaa näyttääkään.
Eikä se mies vaihtamalla välttämättä parane, jos meitä on näin monta joilla samoja juttuja ollu miesten kans niin miten voisi olla mahdollista että meille kaikille riittäisi super avulias mies, me kun eletään vielä siinä sukupolvessa jossa on jälkiä vanhasta ajasta jolloin mies teki työt ja nainen hoiti kodin...ei niitä opittuja perinteitä niin vaan lähdetä muuttamaan, me voimme tehdä parhaamme ja kasvattaa omat lapsemme tekemään enemmän töitä kotona niin ei tarvi meidän naisten valitella kun joudumme kaikki tekemään..nimim. aivan samat vitutukset läpi käynyt!!
No enpä ihmettele, ettei mies viihdy kotona, jos noin rankasti "vituttaa"...
Mä olen 4 vuotta rakentanut parisuhdetta ja noiden vuosien aikana olen päässyt omasta"vitutuksesta", sekä miehen iltajuoksuista eroon. Pari vuotta sitten tuntui, että tämä parisuhde ei ikinä kehity sellaiseksi, että siihen voisi lapsen hankkia. Toisin onneksi kävi pitkän ja yksinäisen, sekä yheisen puurtamisen jälkeen. Nykyään mies käy omien kavereiden kanssa silloin tällöin baarissa, mutta useimmin minä lähden (kyllä, kyllä...lihavana ja rumana ja mielialoja täynnä) mukaan iltamenoihin, joissa ollaan jaksamiseni ehdoilla molempien vapaasta tahdosta. Ja joskus tulee lähdettyä myös tyttöporukalla iltaa istumaan. Omat masennukset unohtuu, kun pääsee itsekin välillä tuulettumaan.
Ja itse olen hämmästyksekseni huomannut, että vartaloani ennemminkin kehutaan ja kadehditaan, kuin että olisin (niinkuin itse suurimmaksi osaksi valitettavasti yksin kotona ajattelen!!) lihava ja ruma hidaste mieheni kyljessä. Ja hämmästyksekseni mieskin kulkee rinta rottingilla rinnallani ja muutenkin saan prinsessan kohtelun ravintoloissa ym.
Ja eihän tuo baarissa hyppääminen ihmistä määritä, vaan kannattaa lähteä piristämään itseään konsertteihin, teatteriin ym. ym. Kuka sitä nyt kotona nyhräisi, kun sitä kuitenkin ehtii tahtomattaankin tehdä. mee ny nopeeta ja nauti menemisen mahdollisuudesta oma vointisi huomioonottaen. Kun arvostat ja hellit itseäsi, niin saattaisi se miehesikin löytää uuden puolen sinusta. Muista, ettei miehesi ole velvollinen sinua viihdyttämään, vaan voit itse myös olla aktiivinen! Ja joskus ei vain parien harrastukset ja mieltymykset täsmää, joten mikä estää (miehesi kieltäytymisen jälkeen siis!) kysymästä ystävää kaveriksi menoihin!
Pää pystyyn!
Pakko vielä avautua, kun on näin herkullinen keskustelunaihe...
Itse mäkätin siivouspäivistä ensimmäiset kaksi yhdessäelon vuotta. Isäntä ei kuulemma osannut/ jaksanut/ ehtinyt tms, kun ennalta yhdessä sovittu siivouspäivä koitti. Kyllä kumilanka kiristyin ainoastaan minun päässäni niin monta kertaa, että päätin lopettaa koko siivouksen:
Muutaman kerran tilasin sikakalliin siivoojan kotiin ja jätin isännälle laskun. Johan on moppi heilunu sen jälkeen kohtalaiseen tahtiin meidän 2 hlön taloudessa ja välillä jopa mieheni aloitteesta.
Ruokaostoksia varten lähetän tarkan kauppalistan miehelleni välillä kännykkään (mies kun ei mikään kokkikolmonen todellakaan ole) ja jos ei siitä vinkistä ymmärrä ruokaa kotiin tuoda, niin saa sitten maksaa kalliin ravintolalaskun.
Itse tykkään helliä ja lelliä miestäni, mutta mieheni ymmärtää nykyään sen, että jos en oikeasti (raskaana tai ei) jaksa tehdä kotitöitä, niin hän automaattisesti tarjoutuu auttamaan/ tekemään osan yhteisistä töistä.
Ja olen myös huomannut sen, että miesten itsetunto on monesti kotitöiden kohdalla nollalukemissa. Olen pyrkinyt tarjoamaan sellaisia tehtäviä, mitkä mieheltä luonnistuu (Esim.Jos mies "ei osaa" lajitella pyykkiä, niin minä laitan pyykit koneeseen ja mies käynnistää koneen ja ripustaa pestyt pyykit silloin, kun hänelle se sopii. Aluksi miehelle "sopi" vain silloin, kun puhtaat kalsarit oli loppu, nykyään hän osaa jo ennakoida :0)
Niin, että pientä psykologista silmää peliin, niin elämä helpottuu huomaamatta!