Minulla on 13v poika, jonka kanssa on mennyt sukset ristiin muutamaan otteeseen aika ilkeästikkin. Poika aloitti tänä syksynä 7-luokan. Sen myötä häntä on alkanut kiinnostaa aivan uudet asiat mitkä ei aikaisemmin kiinnostanut. Nykyään tytöt kiinnostaa ja ulkona pyöriminen myöhään. Ei sillä että noissa olisi jotain pahaa, mutta kun tuon ulkonapyörimisen myötä on tullut myös alkoholi. Poika on jäänyt minulle kerran kiinni juomisesta (tuli umpikännissä kotiin perjantai iltana klo. 21 ja sammui lattialle) tupakkaan hän ei ole tietääkseni koskenut, mutta varmahan en voi olla. Koulu menee pojalla melko penkinalle, koulusta tullu pari kertaa puhelu että onko teidän poika luvalla poissa koulusta vai mikä on? Olin ihan ihmeissäni. Asia selvitettiin pojan kanssa, mutta tuntuu kun ei vieläkään usko. Kun kokeisiin käsketään lukemaan niin, pitää tyyliin istua siinä pojan vieressä että varmasti tietää että sekirja on siinä auki. Miten saisi pojan vähän kiinnostumaan koulusta ja terveydestään?
13v poika temppuilee
mitä tehtävissä
102576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota yhteyttä kouluun ja kysele, ollaanko siellä huolestuneita. Kysy kaveripiiristä ja kerro, mitä olet havainnut. Opettajat voivat ottaa asioita puheeksi yleisemmällä tasolla tai antaa vinkkejä, miten toimia.
Olet aiheesta huolestunut - liian moni katsoo tuollaisen kuuluvan normaaliin murrosikään. Se ei johda oikein hyvään aikuisuuteen, sillä lapsen aivot eivät saisi näin varhain joutua alttiiksi riippuvuuden syntymiselle.
Uskalla olla jyrkkä ja kieltää silloin kun itsestäsi tuntuu, ettei poika mene turvallisilla vesillä. Ja paras neuvo mitä varmaan voi yleensäkään antaa on, että rakkaudella ja rakastamisella on ihmeellinen voima.
rangaistusta.
Nyt sitten peruutat viikkorahat, eikä perjantaina ulos,kotiin viimeistään kuudelta. Ja jos ei tule,menet hakemaan,kyllä kait tuonikäisten paikat on rajallisia pienillä kylillä pyöriä. Ostarilla ne kaupungeissakin on,omillaan.
Ja kun lintsaa,otat nyt muutaman päivän ja meet myöhemmin töihin ja saatat sen kakaran kouluun. Ruokatunnit säästät ja meet hakemaan sen koulusta pois.
Ja sanot, että koska ei osaa käyttäytyä kuten kuuluu,homma jatkuu vaikka amikseen asti!
Tiukka linja!
tai luokanvalvoja (koulun systeemistä riippuen) olisi nyt se taho mihin otat yhteyttä. Vanhemmasta voi tuntua vaikealta ottaa yhteyttä kuraattoriin, kun eihän meidän poika...
mutta sitä varten ne työntekijät on olemassa. Ja poikasi etua tunnut jo ajattelevan ja jatka sillä linjalla. helpompi nyt on puuttua asiaa kuinparin vuoden päästä. Yksin ei tarvi rämpiä.
Tuntuu lohduttavalta huomata, että muutkin ovat sitä mieltä, että lapsilla pitää todella olla rajoja! Yksi omista pojista on samanikäinen, mutta ei vielä ainakaan ole vastaavalla tavalla hölmöillyt. Mutta jos hölmöilisi, juuri näin minäkin tekisin. Tuttavien perheissä on ollut poikien kanssa vastaavia ongelmia ja eikä näissä perheissä ole muuta osattu tehdä kuin hokea, että lapsi etsii itseään (tämä oli mun mielestä paras kommentti, 13 v. ??!!), hakee omia rajojaan (eikä vanhemmat mitenkään aseta rajoja vaan lapsi itse voi kokeilla kuinka paljon pää kestää?) yms.
Minusta vaikuttaa joskus siltä, että ei uskalleta/jakseta/viitsiä asettaa rajoja, kohdata sitä jankuttavaa teini-ikäistä vaan mennään siitä mistä aita on matalin ja mikä on helpointa. Eihän se kivaa ole huomata, että oma lapsi voi käyttäytyä hölmösti tai toistaa samaa asiaa kerta toisensa jälkeen kiukuttelevalle teinille. Joskus on ollut puhetta lasten kanssa lintsaamisesta ja olen jo valmiiksi sanonut, että minä istun sitten vaikka luokkahuoneessa mukana varmistamassa että tunnilla ollaan. Siinähän sitten miettivät, että olisiko kiva, että mutsi tönöttää luokassa haukkana :-)
Totta kai jokainen toivoo, että ei se meidän lapsi, mutta mistä sitä koskaan tietää, realisti täytyy olla ja kun jotain tapahtuu niin siihen täytyy tarttua ennen kuin tilanne pahenee.
on kuin meiän kotoa,paitsi,että viinan tilal ollu tupakka..mä laitoin viikon kotiarestia ja saman verran tietsikkakieltoa,harrastuksis sai käydä.ensin soitin terkkarille ja sit kuraattorille.nyt on kaks kertaa poika käyny kuraattorin kans juttelemas ja tuntuu kuin ois tilanne vähä rauhottunu.tupakast ei oo nyt jääny pariin viikkoon kiinni eikä koulus oo ollu puhutteluja jne.muutaman karmean raivoamisen jälk.(voi naapuriparat...!)on pystytty onneks juttelemaan rauhallisesti ja olen aina vakuuttanut poikaani siitä,että rakkaudesta ja välittämisestä nää rajat,käskyt ja kiellot johtuu.tsemppiä ja voimia sinne!älä jää yksin.
Meillä oli muutama vuosi sitten samantapainen tilanne, johon ei tuntunut mikään tepsivän. poika oli tuolloin vasta 12. Kuvioissa oli kännisekoilut ja tupakka ja satunnainen varastelu, eikä koulu kiinnostanut. Yritin saarnata ja rangaista ja vaikka mitä, mutta ei kuunnellut. Välit siinä oli vähällä mennä kokonaan.
No puhuin tästä asiasta pojan kummisedän kanssa joka on hyvä ystäväni, ja hän muistutti omalla pojallaan olleen samanlaisia kokemuksia varhaisnuoruudessa mutta oli kuitenkin lopettanut hölmöilyn myöhemmin. Tämä poika oli tuolloin jo 22-v nuori aikuinen ja terveellistä elämää viettävä absolutisti.
No päätimmepä sitten yhdessä että kummisedeän poika voisi tulla viettämään vähän aikaa meidän pojan kanssa ja siinä samalla vähän hienovaraisesti valistaa päihteistä. Epäilevällä asenteellahan me siihen lähdettiin mutta ihme tapahtui ja poika kuunteli kuin kuuntelikin tätä parikymppistä paljon paremmin kuin omaa äitiä tai koulukuraattoria. Ei se nyt yhdellä kertaa tapahtunut mutta vähitellen näistä kehittyi kaverit ja poika alkoi saada hyviä vaikutteita toiselta, alkoi kuunnella. Kaipa se on se että poika koki toisen väähän vanhemman pojan vähemmän 'painostavaksi auktoriteettiääliöksi' ja enemmän kaveriksi.
No näistähän tuli kovinkin läheiset kaverit ja kyllä siinä vierähti kivi sydämeltä kun poika ei enää lähtenytkään viikonloppua viettämään sen tavanomaisen kännijenginsä kanssa, vaan tämän tutun ja luotettavaksi tietämäni nuorenmiehen. Kyllä olen kiitollinen sekä poikani kummisedälle siitä että tälläisen idean keki kuin myös kummisedän pojalle siitä, että on jaksanut ryhtyä pojalleni vähän kuin isoveljeksi, tukihenkilöksi ja ystäväksi samassa paketissa.
En ole varma, oliko se teho niinkään tämän vanhemman pojan antamassa 'valistuksessa' vai enemmänkin siinä ystävyydessä ja välittämisessä joka näiden välille muodostui, poika sai siis muita mielenkiinnonkohteita kuin typerät pusikkokäännäämiset. Oli miten oli, olen kuitenkin kiitollinen.
Tapahtumista on nyt kolme vuotta ja edelleen nämä kaksi liikkuvat tiiviisti yhdessä, eikä ole enää kertaakaan jäänyt poitsu kiinni mistään ei-toivotusta. Onnelliselta ja hyvinvoivalta vaikuttaa kaikinpuolin, koulu menee ihan ok, ja minunkin välit häneen ovat parantuneet. Kummisedän pojasta puolestaan on tullut melkein osa perhettä :)
Mutta häpeämättä myönnän että omin avuin en olisi pojan pahimmasta vuodesta selvinnyt. Rohkeasti vain kyselemään apua eri ihmisiltä! ja muista myös, että ammatti-ihmistä parempi voi joskus olla ihan vapaamuotoisempi keskustelukumppani. Jostain syystä tuntuu, että nuo varhaisnuoret eivät kauheasti tykkää kuunnella auktroteettejä, vaan tykkäävät pikemminkin uhmata niitä... Mutta kun kuvioihin astuu ns. "hyvä tyyppi" ja kertoo että 'juominen on turhaa, tehdään jotain mielekkäämpää' niin sillä voi olla suurempi vaikutus :)
Ratkaisit homman upeasti. Rohkeaa myöntää, että tarvitsee apua. Olen itsekin huomannut, että tämä vanhemman (siis liki samanikäisen nuoren ihmisen, ei tyhmän/tylsän isän tai äidin...) juttutuokio ja huomio auttaa usein. Ihan vastaavalla tavalla kuin on näitä aviomies-remonttireiska- tai tuki-isäpalveluita (mitä ne nyt on nimeltään, yh-äitien lapsille tms.), pitäisi olla jotain yhteistä toimintaa murrosikäisille vähän vanhempien kavereiden kanssa, juuri tällainen tukihenkilö. Hyvä harrastus on tietysti kullan arvoinen, mutta pahimpana aikana sekään ei välttämättä kiinnosta.
Meidän pojalla alkoi kanssa samat jutut seiskalle mentäessä,tupakan maistelu ja kaljoittelu.Myös kaikenlainen aikuisten auktoriteettien uhmaaminen tuli kuvioihin.
Ensimmäisen kerran tupakasta kärähdettyään lupasi tehdä parannuksen ja minä armahdin.
Toisella kertaa mukana oli myöskin olut,ja vihelsin pelin poikki kerrasta.Pidimme palaverin pojan kavereiden vanhempien ja koulun kanssa,annoin kuukauden arestin ja jäädytin viikkorahat.
Huomasin,että poika oli itsekin helpottunut,että asiaan puututtiin heti kovalla kädellä,eikä sen kummemmin lässytetty,nyt ei menetä kasvojaan myöskään kavereiden keskuudessa,mikä olisi pahinta
mitä tuon ikäiselle voi sattua.
Maalaisjärki käyttöön ja ja vanhempien täytyy olla vanhempia,ei kavereita! Nuoret ja lapset tarvitsevat selkeät rajat,jotta voivat niiden puitteissa tutustua itseensä ja tähän maailmaan!
Tää on tätä =(...
rajat ja rakkautta.Huoh! Miten pidät rajat, jos teini hilpaisee karkuun kesken työpäiväsi koulusta? Miten löydät kadonneen kaupungin melskeestä yöllä? Luuletteko, ettemme me ole koettaneet rajoja laittaa. Joskus tuntuu siltä, että kovimmin kapinoivat ne, joilla on tiukimmat rajat... Kaikki perheneuvolat sun muut on koetettu.
Useimmiten tällaisia ohjeita antaa joku, jolla enintään keskivaikea nuori. Harvemmin ne, jotka ovat viikkoja etsineet omaa teiniään kaikkialta.
Joskus voi kaikki mennä pieleen pelkästään sen takia, että nuori tutustuu vääriin kavereihin. Alice Millerin opeista huolimatta ei aina ongelmat johda sylttytehtaalle.
valiteetavasti monet vanhemmat eivät vain osaa olla uskottavia se on nykyään niin yleistä se on luonnekysymys mihin vaikuttaa vanhempien oma lapsuus myöskin. mielestäni olen onnistunut antamaan lapsilleni rakkautta,välittämistä,halimista vielä 9v poikakin kiehnää kainalossa jos hänestä siltä tuntuu....vastapainoksi auktoriteettini on aina ollut aivan ehdoton sitä ei juurikaan edes koetella,on asioita joista ei neuvvotella,on asioita mikä on pakko.....kasvatus on sitä että annetaan tiukat rajat missä mennään rakkauden lisäksi lapselle rajat tuo turvaa tyttöni täytti juuri 18v murrosikä meni hyvin koska tytttö kunnioitti isäänsä vaikka asioista oltiin eri mieltä niin keskusteltiin silti. koskaan ei ole 18vuoteen tarvinnut kuunnella haistattelua tms eikä kyse ole pelosta vaan kunnioituksesta