Tänään näin jotain.
En edes ajatellut sinua
tai luulin niin.
Kuitenkin ne tulivat jostain,
sinun surulliset kasvosi.
Luulen, ettet enää minua rakasta,
mutta miten minä tietäisin.
Tunnen vain sinun surusi.
Siitä en pääse yli.
Sinussa on jokin suru,
se on ollut aina.
Et ollut edes onnellisena
ilman kasvojesi kätkettyä surua,
et minun kanssani, ehket koskaan.
Pelkään että sinun surusi
on liian syvällä
kenenkään löytää.
- Olisin kyllä tahtonut,
mutta olisinko voinut?
En edes ajatellut sinua
tai luulin niin.
Kuitenkin ne tulivat jostain,
sinun surulliset kasvosi.
Luulen, ettet enää minua rakasta,
mutta miten minä tietäisin.
Tunnen vain sinun surusi.
Siitä en pääse yli.
Sinussa on jokin suru,
se on ollut aina.
Et ollut edes onnellisena
ilman kasvojesi kätkettyä surua,
et minun kanssani, ehket koskaan.
Pelkään että sinun surusi
on liian syvällä
kenenkään löytää.
- Olisin kyllä tahtonut,
mutta olisinko voinut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sydän sanoo sen kauniimmin.
Kiitos.
Kiitos lempeydestä arviossasi.
Voi että tämä on vaikeaa,
tämä tallaaminen eteenpäin.
Tahtomiset ja pystymiset eivät välttämätt
kohtaa vastaanottoa.
Mikä meitä oikein vaivaa?
Minä putosin runoosi, ihan kaulaa myöten,
Kiitos siitä, Lekart!
Olen joskus ennenkin sanonut, että pidän sinusta. Johtuuko se sitten kommenteistasi vai runostasi, ota siitä siten selvää.
Ihana runo taas sinulta!
Tämä voisi olla kuin itselleni kirjoitettu.
Joskus ihminen vain piilottaa sen kaiken surunsa, ulospäin pitää näyttää iloiselta.
Tulisipa ihminen jolle voisi joskus kaiken kertoa mutta tuskinpa sitä enään pystyy keneekään luottamaan kaiken jälkeen.
Se kenelle näitä runoja kirjoitat on menettänyt paljon.
Vaikka kirjoittaa surullisen runon, sekin voi tuottaa iloa, kummallinen juttu. - Kun lukee sellaisen kommentin kuin sinun.
taaskaan Lekart, koska tämä Sinun runosi menee
ytimeen asti - suru.
Niin paljon kuin Sinulta on tullut runoja, niin
tämä puhuttelee ehkä enemmän kuin yksikään aiem-
pasi. Aika tekee tehtäväänsä, mutta se kaipaus ei
anna Sinulle rauhaa, eikä Hänen kasvonsa.
Surullisen kaunis.
Sinä tunnet jo runoni ja siksi minutkin. Mutta ei tarvitse aina olla kohtelias. Voisit joskus sanoa suoran, ettei tämä nyt oikein ollut mistään kotoisin. Sinulta sen ehkä kestäisin. Tai en tiedä. Kokeile. Mutta kiitos sinulle!
Monta kertaa tunnet surun
se ei näy kasvoilta
ei silmistä
se vain asuu sisällä
et osaa auttaa
odotat toisen kertovan
olo on avuton
Kiitos runostasi....
Näin se on - ja oli. Varmaan monen kohdalla jotain samaa. Rakkauskaan ei riitä poistamaan jotain lapsuudesta asti kasvanutta tai kasaantunutta. Ei edes ottamaan selvää.