Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    pelko lapsuudesta

    asuin nelivuotiaaksi saakka eräässä pienessä kylässä. Vuosi sitten kävin siellä ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen. Keskellä "kylänraittia" on vanha, hylätty teollisuusrakennus, jonka ohi ajaessani säpsähdin. Sain kylmiä väreitä, aloin täristä ja hikoilla.

    Kyseiseen rakennukseen liittyy vain yksi muisto. Olin pienenä lapsena ukkospäivänä kävelemässä siitä ohi, enkä sen jälkeen uskaltanut ennen poismuuttoamme kävellä silmät auki kyseisen rakennuksen ohi. Tuolla matkalla ei tapahtunut mitään epänormaalia muiden paikallaolijoiden mukaan.

    Nyt rakennus on alkanut kummitella unissani, mutten vieläkään pysty tosielämässä menemään sen lähelle tuntematta lähes veret seisauttavaa kauhua. Onkohan tämä aivan normaalia?
    2397
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    juttu,miksi kaivella olemattomia ongelmia.Pahat traumatkin on parempi unohtaa.

    Äänestä

    miettiä, että mikä sinua pelotti silloin lapsena siinä rakennuksessa.
    Sinun täytyy käydä läpi ne tunteet uudelleen eli nostaa tunteet pintaan ja kertoa tunteesi ääneen jollekkin luottohenkilölle.Ääneen asioiden sanominen vapauttaa pahoista muistoista/tunteista

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    elmander kirjoitti:

    asuin nelivuotiaaksi saakka eräässä pienessä kylässä. Vuosi sitten kävin siellä ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen. Keskellä "kylänraittia" on vanha, hylätty teollisuusrakennus, jonka ohi ajaessani säpsähdin. Sain kylmiä väreitä, aloin täristä ja hikoilla.

    Kyseiseen rakennukseen liittyy vain yksi muisto. Olin pienenä lapsena ukkospäivänä kävelemässä siitä ohi, enkä sen jälkeen uskaltanut ennen poismuuttoamme kävellä silmät auki kyseisen rakennuksen ohi. Tuolla matkalla ei tapahtunut mitään epänormaalia muiden paikallaolijoiden mukaan.

    Nyt rakennus on alkanut kummitella unissani, mutten vieläkään pysty tosielämässä menemään sen lähelle tuntematta lähes veret seisauttavaa kauhua. Onkohan tämä aivan normaalia?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu