vankila???

Kyllähän ihmisellä pitäisi olla myös omaa aikaa, edes pikkasen joka päivä, että jaksaisi taas. Kaksosissa on kyllä paljon 'työtä'. Sinun pitäisi äidin kanssa sopia, miten molemmat saisitte omaa aikaa ja hengähtää.

Tässä sitä onkin kysymystä kerrakseen. Itselläni oli aikoinaan kaksoset ja perheeseen kuului myös tuolloin pari vuotias esikoinen :)

Eli tuntui, että vuorokaudessa pitäisi olla 26 tuntia, että kaiken saisi tehtyä.

Syöttämistä,
siivoamista,
pyykinpesua,
leipomista,
neuvolassa käyntiä,
pukemista,
riisumista,
ulosmenoa,
sisääntuloa,
vannausta,
vaipanvaihtoa,
päiväunia,
vellinkeittoa,
nenänniistoa,
pyllyn pyyhkimistä,
lelujen keräämistä,
kaupassa käyntiä,
ruuanlaittoa,
kyynelten pyyhkimistä,
polvien ja pikku havereidn paikkausta,
iltasatuja,
"pikkukakkosia"
jäähtyneitä kahveja
ja puhumattomia puheluita.

Sellainen oli äidin osa, silloin kun oli lapset pieniä ja niitä oli 3 kerrallaan.

Ei vapaapäiviä, ei vapaa-aikaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt ne on jo isoja ja niillä on välillä ikävä minua :) Ja minulla niitä.

miehellä on sitä omaa aikaa..Vuosi sitten oli näin: kaksoset oli vastasyntyneitä, poika 2 v ja tyttö 3v!Ja kuitenkin päästim meihen mökkilomalle viikonlopun yli! Kyllä kaikki sitä lomaa tarvii ( myös äiti)!Nyt meillä on näin:Poika täytti 3 ja tyttö on neljä kaksoset täytti vasta vuoden.Miehellä on kaksi työpaikkaa (toinen on yötyö ja toinen on päivä) ja kuitenkin saadaan mahtumaan omaa aikaa ja nukkumiset erikseen! Sitä täytyy vaan olla luova! Voihan se olla raskasta mutta täytyy saada välillä muutakin kun olla vaan kotona. Mieheni harrastaa kalastusta ja varsinkin kesällä hänellä on omaa aikaa oikein kunnolla.Silloin hän jopa on viikonlopunylikin poissa kotoa..MInä en kyllä minnekkääm lähe yöksi mutta eipäs mua paljoo kiinnostakkaan! Puhu sun vaimos kanssa, muuten suhde voi ajaa karille!

Olisiko mahdollista hieman jakaa aikaa, että sekä sinä että äiti saisitte välillä omaakin aikaa? Sitä kyllä molemmat tarvitsevat (kokemusta on...)
Ja jos saisitte jonkun hoitamaan lapsia illaksi tai kahdeksi? Saisitte yhteistäkin aikaa, ettette toisianne unohtaisi....

Uskomatonta mutta totta.. meillä keskustellaan aivan samoista asioista. sanonpa vaan kokemuksesta 2,5v kaksospoikien äitinä, että jaksaminen voi siellä vaimollakin olla aivan äärirajoilla.. Se "vapaa-aika" siellä kotona on täynnä kaikkea mahdollist ruuanlaitosta siivoamiseen, pyykinpesuun yms. Itse "saan" mahdollisuuden lähteä harrastamaan =lenkille, jos otan lapset mukaan. ei äidillä kotona lomaa tai vapaa-aikaa ole. valvon yöt (pojat heräsivät 2v vielä n 4krt/yö/henkilö)ja päivät jos tarvitsee ja vaikka itse olisi sairas on silti yritettävä jaksaa. Ei siinä mies aina heräile vaikka kuinka herättelee. sitten sitä onkin jo niin hereillä itse, että sama jos vaihtaa ite sen vaipan tms.
Yritän kovasti ymmärtää tätä miesten ajattelua, muttei tunnu onnistuvan.Olishan se äidinkin kiva hoitaa sitä sosiaalista puolta yhtä vaikeaa se hänellekin on.
Totta että ystäville aikaa ei tahdo olla. puhelin on kuitenkin keksitty, eikä sen yhteydenpidon tarvitse olla vaan yksipuolista.Kyllä kai ne ystävätkin voivat kyläillä, vai pitääkö miesten ja naisten tavata aina erikseen.. aikansa kutakin, ymmärrän kyllä kokemuksesta että edes monet yhden lapsen äiditkään eivät voi ymmärtää miten paljon työtä 2 samanikäistä teettää..

..en nimittäin 5v kaksoispoikien isänä oikein ymmärrä ininääsi. Että onkohan nyt minä-minä-minä hemmon tullut hankittua lapsia hiukka väärällä asenteella, statukseksi tai jotain..? Kannahan vastuusi ja tee velvollisuutesi, kyllä sitten papparaisena ehdit harrastaa yksin ihan tarpeeksi.

jaksanut, kun vasta nyt kysyt oman ajan perään. Todellakin tarvitset omaa aikaa!! Itselläni vanhin oli 3 v. kun syntyi kaksoset ja välissä 2v. Mieheni (myöhemmin paljastui asperger-aikuiseksi) lähti, kunkaksospojat olivat 6 vk vanhoja. Tilanne oli kuulemma hieman vaikea kontrolloida. Hän palasi, mutta katosi jälleen aika ajoin viikonkin reissuun. No vihdoin lähdettiin perheneuvolaan ja perheterapeutti sanoi, että tämä ei vetele. Sinun kysymyksesi on todellakin oikeutettu, koska en syytä edes lasteni isää eronkaan jälkeen hänen väsymyksestään. Mahtavaa, että olet ollut läsnä jo 2- vuotta ja nyt vasta kaipaat hieman omaa aikaa!! Sitä tarvitaan ja yritä saada sitä puhumalla, ex-miehelläni oli vaan vähän suurempi tarve omaan aikaan ja hänkin sen sitten sai tavalla tai toisella.