Halloo pahvit! Menkää katsomaan Kansallisteatterin Tuntematon sotilas; se on rock, se on punk, se ei rienaa ketään niinkuin ymmärtämättömät ovat lehtijutuissa kirjoittaneet. Tai se rienaa kaikkea, juuri sitä, mikä nyky-yhteiskunnassa mättää: sitä, että "jokaisen on laulettava", sitä että kehitysvammaisia pidetään taakkana, sitä, että elämän pitäisi olla yhtä lemmenlaivaa... Upea, tässä ajassa elävä ja hengittävä, iholle tuleva tulkinta.
Tekisi mieli kirjoittaa pitkästi, mutta näin lyhyesti: todella katsomisen arvoinen! Harmi, että loppuunmyyty pitkälle kevääseen.
Ja älkää uskoko kaikkeen, mitä mediassa on kyseisestä tulkinnasta kirjoitettu. On uskollinen alkuperäisteokselle, Väinö Linna olisi varmasti nyökytellyt sitä katsellessaan, että "näinhän tämä pojat tänä päivänä on..."
Tekisi mieli kirjoittaa pitkästi, mutta näin lyhyesti: todella katsomisen arvoinen! Harmi, että loppuunmyyty pitkälle kevääseen.
Ja älkää uskoko kaikkeen, mitä mediassa on kyseisestä tulkinnasta kirjoitettu. On uskollinen alkuperäisteokselle, Väinö Linna olisi varmasti nyökytellyt sitä katsellessaan, että "näinhän tämä pojat tänä päivänä on..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka kuinka paljon olisi kirjoitettavaa kyseisesestä mestariteoksesta. Viime lauantaina näin.
Nyky-yhteiskunnan energistä kritisointia tippaakaan alkuperäisteosta loukkaamatta. Jos "Väpi" kirjoittaisi Tuntemattoman 2007, se olisi juuri tämän kaltainen.
Oikein tunsi energialatauksen suonissaan, esitys on rock, se on punk! Pakko nähdä, ei voi sanoin selittää.
Kun Koskela laulattaa yleisöllä vanhaa punaisten kapinalaulua ja huutaa laulakaa perkele, kaksiajaon aikahan on ohi, menee kylmät väreet. Minä poikahan lauloin...tai Hauhian rintamachatti, vatsahaava meinasi revetä. Ei sillä, ettei monimuotoinen kerronta loisi myös herkkiä, syviä tunteita. Sodan ja itsekkään, jakautuvan nyky-yhteiskunnan vastainen, ajatuksia herättävä teos.
Koskelan sanoin: Kirjoittakaa perkele! Eikö 40 -ihmisillä ole kantaa kuin kaljuuntumiseen ja hyvänhuomenen toivotuksiin?
Hauska nähdä, että joku muukin (yksi) on ymmärtänyt, mistä tässä on kyse!
Lauletaan kapinalauluja jos joskus törmäillään...
Niitä lauluja onkin minulla muistissa monta. Kristian Smeds on humaanilla tavalla kapinallinen ja herättäjä. Tulee mieleen John Lennon. Ansaitsisi tunnustusta, toivottavasti ei jää väärinymmärretyksi neroksi, kuten suuret persoonat usein omana aikanaan ovat.
Smedsin toimintatavassa on hienoa se, että Tuntemattoman ohjaus on tehty ryhmätyönä näyttelijöiden kanssa ideoita kaavaillen alusta saakka.
Erikseen täytyy mainita vielä kohua herättäneen roolivalinnan, tummaihoisen suomalaisen, Henry
Hanikan, roolisuoritus Rokkana. Hypnoottisen loistava suoritus. Intensiivisyys Rokan ja majuri Sarastien korostetusti esille nostetussa kuulustelukohtauksessa on käsinkosketeltava ja siinä kulminoituu tarinan ydin.
Menen kyllä katsomaan toisenkin kerran..