En tiedä mitä tehdä:/
Olen ollut naimisissa 20v. mieheni kanssa, emmekä ole eroamassa nytkään, mutta raha asiamme mietityttävät minua. Mieheni on tienannut viimeiset 10v.erittäin hyvin ja itse olen käynyt töissä vain satunnaisesti. Nyt on tiedossa myös yrityskauppa josta tulee huomattava summa rahaa.
Olen tietenkin mielestäni siipeilijä. Vaikka mieheni ei ole itse edes maininnut avioehtoa, olisikohan se viisasta kuitenkin tehdä? Saan rivien välistä kuitenkin lukea rahankäytöstäni ja hintatietoutta jaellaan auliisti, vaikken nyt mikään himoshoppaaja olekaan. Saati mitä miehen suku ajattelee kaupan jälkeen.
Olen ollut naimisissa 20v. mieheni kanssa, emmekä ole eroamassa nytkään, mutta raha asiamme mietityttävät minua. Mieheni on tienannut viimeiset 10v.erittäin hyvin ja itse olen käynyt töissä vain satunnaisesti. Nyt on tiedossa myös yrityskauppa josta tulee huomattava summa rahaa.
Olen tietenkin mielestäni siipeilijä. Vaikka mieheni ei ole itse edes maininnut avioehtoa, olisikohan se viisasta kuitenkin tehdä? Saan rivien välistä kuitenkin lukea rahankäytöstäni ja hintatietoutta jaellaan auliisti, vaikken nyt mikään himoshoppaaja olekaan. Saati mitä miehen suku ajattelee kaupan jälkeen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sopimus, joten sinun on keskusteltava asiasta miehesi kanssa.
Jos teillä on yhteisiä lapsia, en näe mitän syytä avioehtoon, koska lapsenne ovat ainoat perijänne erosittepa tai ette, joten omaisuus säilyy suvussa.
Itselläni on tilanne, että mieheni on ainut joka perheessämme on tienannut viimeiset 8 v. Olemme keskustelleet avioehdosta ja tulleet siihen tulokseen, että sellaiselle ei ole tarvetta. Rahankäytöstäkään ei ole tullut neuvotteluja, vaikka kaikki mitä menee on mieheni tienaamaa. Hän maksaa yksin myös talolainamme kuten kaiken muunkin.
Aikoinan jouduin jättämään työni yksinomaan mieheni työn vuoksi ja nyt olemme tässä tilanteessa. Ikää on jo niin paljon, että uudelleen työelämän pääseminen on osottautunut kohdaltani mahdottomaksi.
Itsellä kävi, niin, että isäni kuoli, jolloin myös kaksi siskopuoltani olivat jakamassa pesää (n. 120 t€).
Onneksi heillä oli avioehto, jolloin äitini omaisuus 500 t€ jäi hänelle yksin, jolloin ainoana hänen lapsena perin äitini ja siskopuolilla ei ole osaa eikä arpaa siihen omaisuuteen.
Miehesi puheet rahankäytöstä ja miehen suvun mahdoliset mielipiteet kiusaavat sinua, ymmärsinkö oikein?
Mietipä nyt, mitä avioehto toisi, antaisiko se sinulle paremman mielen? Miehesi sanailu rahankäytöstä voisi jatkua entisellään, eihän avioehto vaikuta siihen, miten avioliiton aikana käytetään rahaa. Ja sukulaisille on turha kertoa perheen sisäisestä asiasta - mielipiteet tuskin muuttuisivat.
Minusta ongelmasi on pikemminkin sellainen, että sinun kannattaisi käydä joko yksin tai miehesi kanssa parisuhdeneuvojalla. Ehkä voisit aloittaa sillä, että käyt yksin. Saisit eväitä tunteiden ja tilanteiden käsittelyyn.
BTW, minusta sinä et ole siipeilijä. Olet miehesi valitsema puoliso, jota hän varmaan arvostaa ja tarvitsee ihan muiden asioiden kuin rahan vuoksi.
tehdäkkö ollakko ullakko
Yksi noista on suomea, mikähän?
Onnittelen siitä, että olette olleet naimisissa jo noin kauan. Kun ajattelet avioehtosopimusta mainitsemassasi tilanteessa, saattaa lukijalle syntyä käsitys, että sinulla on jotenkin huono omatunto.
Keskustele miehesi kanssa. Avioehtosopimusta ei mielestäni kannata tehdä, koska se olisi etujesi vastaista. Pitkään jatkunut avioliitto nakertaa mahdollisesti tehtyä aioehtosopimusta. Jos sopimusta ei ole tehty, pitkä liitto lisää kynnystä sopimuksen teolle. Juridisesti olet vahvoilla eikä sinun tarvitse ajatella miehesi suvun mahdollisia reaktioita. Neuvoni on, että tuon yrityskaupan jälkeen nautitte elämästä, ettekä heittäydy rähmälleen rakakasan ylle.
Kiitos asiallisille vastaajille :)
Pelkään arvosteluksi tuloa, koen huonoa omaatuntoa jne,jne... Tarvitsen aina isoihin päätöksiini monta eri mielipidettä.
Tiedän kyllä, että olen todelakin kantanut korteni kekoon elämässämme, ennen kovallakin työnteolla ja nykyisin pyörittämällä tätä arki rumbaa hyvin pitkälti yksin, koska mieheni on yrittäjä.
Tunnen, että avioliittomme on parhaimmillaan juuri nyt, rakastan miestäni suunnattomasti mutten niinkään hänen sukuaan. Anoppini menettää tod.näk. elämänhalunsa yrityskaupan jälkeen koska pelkää minun kuppaavan kaikki rahat.
Sopimuksesta en ole enään uskaltanut puhua, koska mieheni ei oikein pitänyt aiheesta.
Sinulla on itsetunto-ongelma. Siihen oikea ratkaisu ei ole se, että yrität solmia kannaltasi epäedullisen taloudellisen sitoumuksen.
Onneksi miehesi vaikuttaa sentään asialliselta ihmiseltä. Jos hänellä esimerkiksi olisi ollut mahdollinen salarakas kiikarissa, hän olisi ottanut nimesi avioehtopaperiin riemumielin.
Miksi ihmeessä tekisit avioehdon? Minun ymmärrykseni mukaan se tehdään joko kuoleman tai/ja avioeron varalle, mutta ei vaikuta elämään ja rahankäytöön avioliiton aikana. Sitä ei voi edes yksin tehdä, vaan yhteistuumin miehesi kanssa.
Jos olet kantanut kortesi kekoon hoitamalla kotia ja perhettä, niin miksi et voisi nyt nauttia kaupasta tulevasta rahasta myös itsekin? Meillä ei ole avioehtoa emmekä aio sitä tehdäkään juuri siitä syystä, että molemmat olemme osallisina tähän yhteiseen "bisnekseen2 eli kotiin. Jos ja kun mies myy omissa nimissään olevaa omaisuutta, niin taatusti me nautimme yhdessä rahoista! Korvaani karahti siis oikein pahasti tuo käyttämäsi ilmaisu "tietenkin siipeilijä". Etkä ole!
Edelliselle tiedoksi että, joku voi oikeaasti tunnistaa olevansa oikeutettu vain omaan ansioonsa ja täten kunnioitan suuresti ajatusta joka kykenee kertomaan itselleen ja toiselle olevansa vaikkapa "siipeilijä" ja täten voi olla että saa myös arvostuksen juuri siihen ihmisyyteen mikä on näissä avioliiton omaisuus asioissa eron ym kommelluksien aikana unohtunut lähes täysin.
Viimeinen konsti on iät ja ajat ollut avioliitoissa kun "rakkuden" tilalle haettu rahastusta korvikkeeksi sille mikäli ei liekki ole enää sama kuin ennen.
Siis ehdottomasti avioehto ja nimen omaan vähemmän tienaavan vaatimuksesta. On varma tae luottamuksen lisääntymiseen ja ehkä vielä sinetti liitollekkin vaikka ei aivan olisikaan se nuoruuden imitsi enää hehkuttamassa.