Haluaisin jatkaa elämääni ja olla normaali kuin kaikki muutkin ja ennen kaikkea olla onnellinen. Mutta se kaikki tuntuu niin kaukaiselta..Miten voin päästä yli asioista jotka piinaavat ja piinaavat,,Kaikista raskainta oli kaikista rakkaimman ihmisen menetys..Ongelmani on etten pysty unohtamaan häntä ja muutenkin mikään ei tunnu enään miltään.Mikään ei ole niinkuin ennen..
Mielialat menevät vuoristorataa..Välillä olen melkeen itsemurhan partaalla kun osat mielikuvat,ajatukset piinaavat eikä niistä pääse eroon taas välillä menee hyvin ja melkein pystyy hymyillä elämälle..mutta aina ennemmin tai myöhemmin tulee se romahdus sinne kuoppaan..
Usein olenkin siellä omassa ajatusmaailmassa,muistelen menneitä ja häntä.
Nukkuminenkin onkin paras vuorokaudessa,sillä silloin ei tarvitse ajatella yhtään mitään..
Ehkä joku päivä hyppäänkin siltä sillalta jos pääkoppa ei enään kestä..välillä on semmoinen olo ettei vaan jaksa eikä pysty..Eikä kukaan saa muo piristymään..Haluaisin vaan palata siihen aikaan mikä oli ennen..Mutta se ei ole mahdollista..
miten saan itselleni sen tajutuksi..joskus haluaisin taas paeta kaikkea ja muuttaa johkin ihan muualle ja aloittaa ihan uuden elämän..tosin en tiedä olisiko siitäkään apua..
Haluaisinkin kysyä miten te jotka olette menettäneet rakkaan ihmisen olette päässeet siitä yli? Tuntuu ettei tämä tuska lopu ikinä..=(
Mielialat menevät vuoristorataa..Välillä olen melkeen itsemurhan partaalla kun osat mielikuvat,ajatukset piinaavat eikä niistä pääse eroon taas välillä menee hyvin ja melkein pystyy hymyillä elämälle..mutta aina ennemmin tai myöhemmin tulee se romahdus sinne kuoppaan..
Usein olenkin siellä omassa ajatusmaailmassa,muistelen menneitä ja häntä.
Nukkuminenkin onkin paras vuorokaudessa,sillä silloin ei tarvitse ajatella yhtään mitään..
Ehkä joku päivä hyppäänkin siltä sillalta jos pääkoppa ei enään kestä..välillä on semmoinen olo ettei vaan jaksa eikä pysty..Eikä kukaan saa muo piristymään..Haluaisin vaan palata siihen aikaan mikä oli ennen..Mutta se ei ole mahdollista..
miten saan itselleni sen tajutuksi..joskus haluaisin taas paeta kaikkea ja muuttaa johkin ihan muualle ja aloittaa ihan uuden elämän..tosin en tiedä olisiko siitäkään apua..
Haluaisinkin kysyä miten te jotka olette menettäneet rakkaan ihmisen olette päässeet siitä yli? Tuntuu ettei tämä tuska lopu ikinä..=(
Vastaukset 3
Vanhimmat
melkein kaikkeen,pahoistakin traumoista on vaan mentävä eteenpäin,menneeseen ei voi jäädä makaamaan.
mutta hyvä terapia ja terapeutti ovat kullan arvoisia toipumisprosessissa.
Itse en vaikeista traumoista olisi selvinnyt ilman hyvää terapiaa.
Samat täällä. Päivät menee makoillen ja muistellen vuosia (86-2004) jolloin kaikki oli hyvin.
2005 alkoi elämän pilanneet tapahtumat.
Ja kaikki tapahtunut kännissä.
Odotan aina nukahtamista koska silloin ei tarvitse tehdä mitään. Aamulla herään ja ikävät ajatukset ja muistot piinaavat mieltä. Haluan kuolla. Nukkuminen on ihanaa silloin olen elossa. Haluan kuolla ja nukkua aina.