40 -ikäinen mieheni tuntuu haikailevan nuoruuttaan.
Hän ihastui vastikään parikymppiseen tyttöseen ja kauhistui tajutessaan, että tämä näkee hänet VANHANA.
Nyt mies on ostellut uusia vaatteita, värjännyt hiuksiaan, ryhtynyt vimmaisesti urheilemaan ja kiinnostunut uudestaan nuorten musiikista.
Perhe ja parisuhde, "vanhasta" (30 ) eukosta puhumattakaan, ovat menettäneet hohtonsa.
Tällaisiako te olette, "kypsät" aikuiset miehet?!? Naurettavaa.
Hän ihastui vastikään parikymppiseen tyttöseen ja kauhistui tajutessaan, että tämä näkee hänet VANHANA.
Nyt mies on ostellut uusia vaatteita, värjännyt hiuksiaan, ryhtynyt vimmaisesti urheilemaan ja kiinnostunut uudestaan nuorten musiikista.
Perhe ja parisuhde, "vanhasta" (30 ) eukosta puhumattakaan, ovat menettäneet hohtonsa.
Tällaisiako te olette, "kypsät" aikuiset miehet?!? Naurettavaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuule, jokainen vanha nainen jää toiseksi... kun naisten lapsenteko kyky lopahtaa varhemmin.
Mutta tota sun tarinaa en silti uso.
Mitä näistä miehistä on tullut, suurin osa rooleja kerta kaikkiaan kun istuu miehille paremmin.
www.youtube.com/watch?v=GOxM6dgBkyY&feature=related
enemmän hämmästeltäväksi nuoruuden haikailun - onko se se kuuluisa keski-iän kriisi, ei pitäisi iskeä vielä 40-vee miehiin - et hämmästele sitä että jollain on kaksi naista... etpä tietenkään
www.youtube.com/watch?v=mS3H6Qjq0k8&feature=related
Ei, ihastus vain - ei mieheni tuota nuorta neitoa hurmatuksi saanut.
ihteäs kutut.
Niillä on varmaan joku yhteinen kieli. Muuta kuin vain ähkymistä.
www.youtube.com/watch?v=H1oKhJz1PNo&feature=related
Mites te kaikki naiset?
Hyvät aikuiset että tämä tauti kun iskee se ei kysy sukupuolta joten ihan turha syyllistää miehiä/naisia tai vaikka kissaa.
40 v ikä on siitä jännä et kyl se vaan on joku ihme rajapyykki syntymän ja kuoleman välillä, ja joskus se aiheuttaa mitä kummallisimpia ilmiöitä.
Ei tuossa alkuperäisessä sanomassa "miehen epätoivoinen nuoruudenkaipuu" viestissä minusta ole mitään ihmeellistä. Elämää vaan. Ja totta vaan on että kyllä se siitä ohi menee, toivottavasti ei vaan satu mitään liian kohtalokasta.
Minulla on ystävä, 45 v (huom 5 omaa lasta) joka pukeutuu kuin minun 23 v tyttäreni, mikä minulle ei tulisi edes mieleen. Kummasti silmä vilkuilee nuoria uroita, joitain ikäviä sekoilujakin on sattunut. Eipä sitä voi muutakun vierestä seurata. Kun sille ei vaan voi mitään. Keskusteltu on mutta en halua olla törkeä ja sanoa että kuule kasva aikuiseksi.
Ehkä paras ratkaisu tällaisiin ongelmiin on se että kaikki 40 nostavat päänsä pystyy, arvostavat itseään aikuisena ja ihmisenä, oli sitten läskiä tai luita, ryppyjä tai ei, jos ei mitään muuta niin 40 tietää seksistä pääsääntöisesti jo sen mitä 20 ikäisellä ei valitettavasti ole vielä aavistustakaan?!?
40 on upea ihminen!
on kyllä joka junaan;)Itse olen aivan tyytyväinen ikääni..siis viidenkympin "nurkilla"kun olen ja elän.Yleiskunto on suhtkoht hyvä,kiitos nuoruuden rankan työnteon.
Selvähän se,että parikymppiset näkevät tuonikäiset vanhoina.Minä puolestani pidän heikäläisiä vielä pentuina ja elämää kokemattomina,mitä ovatkin.
Ei ole tuulesta temmattu se "keski-iän kriisi". Kenellä se sitten mitenkin ilmenee. On aivan tyypillistä, että alkaa miettiä, mihin eletty elämä on mennyt ja mitä on tullut saavutettua. Kuka minä olen ja mitä minä haluan.
Minä olen kokenut tuon aivan saman pohdiskelun jo muutama vuosi sitten. Sinäkin koet sen vielä - lievempänä tai voimakkaampana. Se kuuluu ihmisen kehityskaareen. Ei sitä kannata pelätä tai kauhistella, siinä voi oppia paljon itsestään. Ja sehän on tarkoituskin. Näitä pohdiskeluja voi tulla vielä myöhemminkin - vielä en niistä tiedä. Kaikki meitä kuitenkin kasvattaa ja kehittää, kuten tarkoitus onkin. Ei ole tarkoitus, että kulkisimme elämämme läpi muuttumatta.
Moni toteuttaa nyt niitä asioita, jotka on jäänyt tekemättä tähän mennessä. Sekin on aivan luonnollista. Minä en lainkaan naura ihmiselle, joka vihdoinkin saa sen ensimmäisen prätkänsä tai veneensä tai kuka mitäkin. Perheellset varsinkin ovat joutuneet monessa kohdin laittamaan itsensä sivuun kasvattaessaan lapsiaan ja huolehtiessaan perhe-elämästä ja parisuhteesta. Joskus ihmisen on ajateltava itseäänkin. Toki otetuista vastuista (parisuhde, lapset, työ jne.) pitää edelleenkin huolehtia.
Tämä on kaikki vaan sitä elämää:)
Näinhän se menee. Tarviiko se kriisi vaan kokea joka kymmenen vuoden perästä uudelleen?
Tämä minun mieheni on jo kertaalleen elämänsä pohtinut ja laittanut sen uuteen kuosiin. Minäkin olen jo se toinen, nuorempi eukko.
Vaan en kyllin nuori näköjään.
Mulla on kohta vuoden ollut uusi naisystävä, joka on minua 24 v nuorempi. Luulin olevani samanikäinen ulkoisesti, kun olin nähnyt itseni joka aamu peilistä partaa ajaessani.
Muuta, mutta sitten? Eräs tuttavamme otti meistä valokuvan, jossa seisoimme vierekkäin ja oli valmistuttanut siitä 10x15 cm kuvan.
Teki mieleni repiä heti se kuva, kun huomasin miten vanhalta näytin tämän naisystäväni rinnalla.
Kiukuttelin siitä vielä itselleni ollessamme kahden
Tarjosin hänelle oitis itseni jättämistä suuren ikäeron takia.
Siihen hän ei suostunut ja sanoi, ettei sillä ole merkitystä (hän on tosiaan rakastunut).
Se kai jää sitten minun tehtäväkseni, liika on liikaa.
Miksiköhän iskin hänet silloin. Hän on viehättävä ja kaunis nainen. Mitä hän näki minussa?
varmaan itsekkin jossain vaiheessa,voi olla että et esim. 50 v täytettyäs hallittekaan itteäs ja alat etsiin ns.menetettyä nuoruutta tai jotain muuta.Näin se menee..mutta lohduttavaa on se että olipa sitten mies tahi nainen niin jonkinlaiset "kriisit" me jokainen käymme.Ei me toista ihmistä voida omistaa ruumiillisesti eikä henkisesti ja oisko siinä edes mitään järkee.