Lyhyesti:
Olen kohta 20-vuotias tyttö (nainen) ja olen lukiossa neljättä vuotta. Jouduin lopettamaan urani vakavan rasitusvamman vuoksi. En ollut mikään huippu, mutta treenailin aikaisemmin paljon. Olen urheilulukiossa enkä tutustunut keheenkään, koska kaikki oli tiiviisti kaikki välkät omat lajinsä pöydissä; välkät meni minulla koneella ollessa. Kakkosen alussa masennuin kuin älysin, ettei kavereita ole ja kaikki vanhat tutut ovat uusissa piireissä ja mesettelyksi jää, eikä ketään oikeestaan kiinnosta tavata. Yo kirjoituksetkin menivät päin persettä, että en pääse opiskelemaankaan ja sitä kautta saamaan kontakteja. Kaikki taitaa lähes olla A arvosanoja....En tosiaan tiedä mitä tekisin. Voisihan ennen päivien päättämistä yrittää ottaa yhteyttä ihmisiin joihin minulla on ollut yhteyksiä elämän varrella....
NEUVOT KELPAAVAT...???
Olen kohta 20-vuotias tyttö (nainen) ja olen lukiossa neljättä vuotta. Jouduin lopettamaan urani vakavan rasitusvamman vuoksi. En ollut mikään huippu, mutta treenailin aikaisemmin paljon. Olen urheilulukiossa enkä tutustunut keheenkään, koska kaikki oli tiiviisti kaikki välkät omat lajinsä pöydissä; välkät meni minulla koneella ollessa. Kakkosen alussa masennuin kuin älysin, ettei kavereita ole ja kaikki vanhat tutut ovat uusissa piireissä ja mesettelyksi jää, eikä ketään oikeestaan kiinnosta tavata. Yo kirjoituksetkin menivät päin persettä, että en pääse opiskelemaankaan ja sitä kautta saamaan kontakteja. Kaikki taitaa lähes olla A arvosanoja....En tosiaan tiedä mitä tekisin. Voisihan ennen päivien päättämistä yrittää ottaa yhteyttä ihmisiin joihin minulla on ollut yhteyksiä elämän varrella....
NEUVOT KELPAAVAT...???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä noista jutuista mikään ole sellainen, että kannattaisi niiden vuoksi itseään jojoon vetää. Toki epäonnistuminen tuntuu usein ikävältä ja sellaisten kasautuminen sitten vielä siitä hieman ikävämmältä, mutta ei kai kukaan ole säätänyt, että kaiken pitäisi mennä aina ensimmäisellä kerralla oikein. Hakeudut sellaisiin paikkoihin ja ryhmiin, joissa uskot voivasi tutustua muihin ihmisiin, uusit kirjoitukset (jos siltä tuntuu), luet ahkerasti pääsykokeisiin, menet töihin, laitat glitteriä kulmiin, nakkelet niskojasi, kopistelet korkojasi, heilautat helmojasi ja jätät menneiden murehtimiset niille, jotka eivät muuta voi.
Tai sit voit syödä kahmalokaupalla karkkii, snif. :
Sulla on nyt hermot liian kireällä. Aina sitä jaksaa ja haluaa elää, täältä pääse pois helposti, MUTTA on vaikea tulla takaisin. So just at LEAST CONSIDER ÄBÖYT THIS.!!!!!!!
Ensinnäkin, et ole ainut.
Minä olin itse joskus tuossa tilanteessa, ja olin vitsin ylpeä että sain YO lakin !Mikset olis säkin.
YÖ vuoden jälkeen en keksinyt muutakaan niin menin puhelinmyyntifirmaan töihin olin vuoden ja tienasin rahaa, sain uusia upeita tuttavuuksia ja sain nauraa monesti kuollakseni.
Siinä samalla mietin että mitäs täälä kallisarvoisella elämällä tekisi.
Päädyin siihen tulokseen, että papereilla ei yliopistoon mennä, ja nyt kun mietinkin niin enpä haluaisikaan yök:)
Minä hain ihan ammattikouluun , lähihoitaja linjalle ja siitä alkoi uusi elämä! Ei ahistanut yhtään vaan sain uuden reiän elämääni. Opiskelujen ohessa tein töitä joita irtos eka harjottelun jälkeen....Ja uusia luokkakavereita ja uuden bestiksen;)
Nyt olen valmis ja vakipaikkaa ei ole mutta keikkaa kylläkin ja sillä pärjään saa vähän vapaatakin...
Ja nyt sittenmin aattelen että lähtisin jatkamaan AMK;hon...
Ja kaiken noiden samanlaisten ajatusten kuin sinulla niin niiden ohella aloin lenkkeilemään, ilmoittauduin kuntosalille yms, niin olen löytänyt ihanan miesystävän.
ELI NYT NUO AJATUKSET HELKUTTIIN.
KOSKA TÄÄLLÄ MAAILMASSA ON KUOLEMANSAIRAITA JOILLA EI OLE VARMUUTTA HUOMISESTA.ON RAHATTOMIA JOPA KODITTOMIA!!!!
NIIN EI KENENKÄÄN ELÄMÄ KAADU JOHKIN YO KIRJOTUKSIIN KOSKA NIILLÄ PAPEREILLAKAAN EI LOPPU PELISSÄ TEE MITÄÄN.
NYT NOUSE SUOSTASI JA HOMMAA TÖITÄ VAIKKA HANTTISELLAISIA NIINKU MÄKIN ,NIILLÄ TIENÄÄ HYVIN. JA MIETI IHAN OIKEASTI REITTIÄ OPISKELUJEN SUHTEEN ETTÄ PÄÄSET ETEENPÄIN. EI SIELLÄ JOJOSSA OLE KUITENKAAN KIVA KIEPPUA:)
"välkät meni minulla koneella ollessa" - Samoin.
"ettei kavereita ole ja kaikki vanhat tutut ovat uusissa piireissä ja mesettelyksi jää" - Samoin.
"Yo kirjoituksetkin menivät päin persettä" - Eivät vielä ole menneet, mutta tulevat menemään.
En siis taida olla paras neuvomaan, mutta aina sitä jotenkin selviää. Ei elämä tästä enää paljoa pahemmin voi turpaan antaa. Tai jos voi, niin antaa tulla vaan.
ovat sellainen juttu, että monet suorittavat niitä uudestaan. Useat ihmiset menevät parantelemaan vuoden takaisia arvosanojaan, siinä ei ole mitään uutta. Se, mikä tilanteessasi on hienoa, on se että olet käynyt riittävästi kursseja osallistuaksesi kirjoituksiin. Olisi paljon pahempi, jos et voisi niihin osallistua (olisi etenemiseste tai lukio vasta alkumetreillä). Tuolloin olisi varsinaisesti aihetta olla maassa, ei nyt.
Rasitusvamma on kyllä ikävä juttu, mutta siitä huolimatta elämä jatkuu! Voit pitää vuoden lepoa, parannellen arvosanojasi ja miettien, mihin todella haluaisit pyrkiä (ellet sitten tiedä sitä jo). Läheskään kaikki ylioppilaat eivät aloita heti loman jälkeen opintojaan. Monella menee välivuosi tai toinen pähkäillessä, mihin sitä pyrkisi, ilman että mitään kurjaa rasitusvammaa olisi edes sattunut. Mielestäni sinä lähdet samalta viivalta kuin hyvin moni muukin ylioppilaaksi valmistunut. Ei mitään ihmeempää. En näe tilannettasi ollenkaan minään niin surkeana:).
Mitä kavereihin tulee, ei kaikista ihmisistä tarvi saada kavereita. Lukiossasi olevat ihmiset ovat olleet vain yksi vaihtoehto, mistä hankkia kavereita. Vaihtoehtoja on paljon enemmän. Älä yhtään mieti, mikset tutustunut silloin ja silloin ihmisiin koulussasi, vaan suuntaa huomio tähän hetkeen: Missä sinä haluaisit tutustua ihmisiin? Mitkä paikat sinua kiehtovat?
Toivoa ei pidä menettää mistään tuollaisesta. Usko tai älä, mutta nuo asiat korjaantuvat.
Älä puhu mistään päiviesi päättämisestä. Ota niihin ihmisiin yhteyttä. Tiedä vaikka olisivat innostuneita hengailemaan. Jos ei onnistu, niin älä toivoasi menetä. Et ole ainoa yksinäinen ihminen täällä ja aina voit jättää tänne sähköpostiosoitteesi, niin aivan varmasti joku ottaa yhteyttä.