Sinipallokalat eivät soveltuneet taistelukalojen
seuraan! Ne nyppivät jatkuvasti sekä koiraiden
että naaraiden eviä niin pahasti, että joudun nyt
pikaisesti siirtämään pallokalat omaan
akvaarioonsa. Sama ongelma on varmaan monien
muidenkin huntukalojen kanssa. Vilkkaat
pikkukalat sensijaan pääsevät palleroita helposti
karkuun, vaikka ne jahtaavat toki niitäkin.
Taistelukalauros ei enää uskalla tulla edes
ruokailupaikkaan, koska "pikkuampiaiset"
väsyttävät sen jatkuvalla hätistelyllään. Myös
Isoleopardimonni on tullut jossain määrin
vauhkoksi ja pelokkaammaksi. Siirrän siis
sinipallerot omaan yksinäisyyteensä
lajiakvaarioon, aluksi vain yhden partamonnin
kera. Ehkä käytän niitä joskus paljon myöhemmin
kotilontuhoojaiskuryhmänä, mikäli kotilot taas
lisääntyvät räjähdysmäisesti,... tai ainakin
siirrän niille aika ajoin kotiloita isommasta
akvaariosta. Palleroille ei harvoinkaan tapahtuva
siirtely lienee hyväksi. Olen kuullut, että
jotkut niistä voivat pullistaa siirron aikana
itsensä ilmalla kohtalokkain seurauksin. Vähän on
siis minulla huonoja kokemuksia näistä
sinipalleroista - eivät ne ole aivan niin sopivia
seura-akvaarioon kuin on annettu ymmärtää!
Vilkkaiden ja nopealiikkeisten kalojen kanssa ne
saattavat sopia yhteen. Partamonneja en havainnut
niiden hätistelevän, mutta kaikkia kolmea
monnislajiani (Isoleopardimonninen,
leopardimonninen, pantterimonninen) kyllä.
seuraan! Ne nyppivät jatkuvasti sekä koiraiden
että naaraiden eviä niin pahasti, että joudun nyt
pikaisesti siirtämään pallokalat omaan
akvaarioonsa. Sama ongelma on varmaan monien
muidenkin huntukalojen kanssa. Vilkkaat
pikkukalat sensijaan pääsevät palleroita helposti
karkuun, vaikka ne jahtaavat toki niitäkin.
Taistelukalauros ei enää uskalla tulla edes
ruokailupaikkaan, koska "pikkuampiaiset"
väsyttävät sen jatkuvalla hätistelyllään. Myös
Isoleopardimonni on tullut jossain määrin
vauhkoksi ja pelokkaammaksi. Siirrän siis
sinipallerot omaan yksinäisyyteensä
lajiakvaarioon, aluksi vain yhden partamonnin
kera. Ehkä käytän niitä joskus paljon myöhemmin
kotilontuhoojaiskuryhmänä, mikäli kotilot taas
lisääntyvät räjähdysmäisesti,... tai ainakin
siirrän niille aika ajoin kotiloita isommasta
akvaariosta. Palleroille ei harvoinkaan tapahtuva
siirtely lienee hyväksi. Olen kuullut, että
jotkut niistä voivat pullistaa siirron aikana
itsensä ilmalla kohtalokkain seurauksin. Vähän on
siis minulla huonoja kokemuksia näistä
sinipalleroista - eivät ne ole aivan niin sopivia
seura-akvaarioon kuin on annettu ymmärtää!
Vilkkaiden ja nopealiikkeisten kalojen kanssa ne
saattavat sopia yhteen. Partamonneja en havainnut
niiden hätistelevän, mutta kaikkia kolmea
monnislajiani (Isoleopardimonninen,
leopardimonninen, pantterimonninen) kyllä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://groups.yahoo.com/group/pufferfish
Toivottavasti ainakaan minä en ole antanut
ymmärtää sinipallokalan olevan mikään Pertti
Peruskala jokaiseen seura-altaaseen, mielestäni
olen pyrkinyt informoimaan päinvastoin (mm.
artikkelini Akvaariomaailmassa 6/00). Sopivat
seuralaiset löytynevät vain kokeilemalla. Omat 5
palloani elävät nyt rauhanomaista rinnakaiseloa
Corydoras habrosus -parven kanssa ja monniset
jopa kutevat altaassa.
Ruokithan pallojasi kunnolla? Nälkäisinä ne ihan
varmasti ottavat välipalaa toisten kalojen evistä
ja pyrstöistä. Omani saavat ruokaa vähintään
kaksi kertaa päivässä ja paastopäivän pidän vain
joka toinen viikko. Ruoka on aina isokokoista
artemiaa, surviaisia tai hyttysentoukkia.
Pallojen pitäisi aina olla pallollaan eli vatsa
vähänkin kuopalla oleva pallo on nälkäinen.
Kokoonsa nähden ne syövät tajuttoman paljon.
Minä olen muuten siirrellyt pallojani välillä
tiuhaankin (kotiloita syömään, kutualtaaseen,
evakkoon vuotavasta pytystä, uuteen altaaseen
jne.) eivätkä ne ole koskaan "puffanneet" eli
pullistaneet itseää. Se voisikin olla
kohtalokasta; pallokala kuolee jos se pullistaa
itsensä ilmassa. Vedessä tapahtuva puffaaminen on
pallokalan luontainen suojautumiskeino, mutta
ehkäpä sinipallo ei ole isojen sukulaistensa
veroinen pullistelija, koska missään tilanteessa
en ole koskaan havainnut minkäänlaista viittausta
pullistumiseen.
Sain artikkelistasi positiivisen kuvan
sinipallokaloista (vaikka mainitsit tosiaan
mahdolliset haitatkin) ja siksi uskaltauduin
hankkimaan niitä kotilontuhoojiksi
taistelukalojen seuraan. Annan niille
pakastematoja aamuin illoin, joita syövät
hauskasti innolla. Juuri syötyäänkin ne näyttävät
kuitenkin seurailevan muita kaloja. Nyt on seura-
akvaarioon palannut entinen rauha, mutta kotilot
nostavat taas päätään...
Mikäli joidenkin kalojen käytös muuttuu pysyvästi
(tulevat säikyiksi tms.) sinipallokalojen tultua
jo aiemmin kansoitettuun akvaarioon, on
mielestäni syytä harkita niiden siirtoa. Tekisin
kokeen nimenomaan näinpäin, sillä silloin huomaa
vaikutuksen. Jos evien havaitsee selvästi
lyhentyvän yön aikana, on jo kiire siirtää
pallerot toiseen paikkaan. Yksinään ne kuitenkin
vaikuttavat (pienessä) akvaariossaan jotenkin
apeilta (kun lehdilläkään ei kotilot kiipeile).