Olen 16-vuotias poika, ja haluan sanoa isille ja äideille muutaman sanan liikunnan harrastamisesta.
Mielestäni liikuntaharrastukset ovat henkisesti ja fyysisesti kehittäviä ja niiden harrastusmahdollisuuksia on runsaasti eri puolilla Suomea. Myöskin ilmaista liikuntatomintaa on paljon.
Itse en pienempänä saanut harrastaa liikuntaa, muuten kuin perheen piirissä, vaikka järjestettyä liikuntatoimintaa toki oli. En siis saanut mennä mukaan liikuntakerhoon, vaikka olisin halunnut. Mainitsemani perheen piirissä liikkuminenkin on ollut erittäin pienimuotoista ja satunnaista.
Esimerkiksi, kun olin ehkä 10 vuoden ikäinen,
eräs kaverini pyysi minua tulemaan mukaan sinä kesänä järjestettyyn jalkapallokerhoon, ja olisin innolla mennytkin, mutta vanhempani eivät antaneet. Kun kysyin syytä, niin sain äidiltäni vastauksen, että urheilijat käyttävät usein alkoholia, ja että pienestä pitäen aletaan sitä juomista nykyisin harrastamaan.
Muuhunkaan järjestettyyn liikuntaan en ole saanut osallistua tästä syystä. Rahasta se ei ole ollut kiinni, jos te, lukijat niin epäilette.
Oikeastaan ryhmäliikunnasta tehtiin minulle tabu.
Olen henkilökohtaisesti mielestäni kärsinyt tästä paljon, likunnannumeroni on ollut aina huono ja olen joskus koulussa joutunut kiusauksen kohteeksi mm. tästä syystä.
Nykyisin olen paikkaillut tätä tekemällä pitkiä lenkkejä sauvojen kanssa, käymällä viikoittain salilla sekä esimerkiksi hiihtämässä talvisin. Koululiikuntaa valitsin mahdollisimman paljon.
Vanhemmat, antakaa lapsenne harrastaa liikuntaa ja tukekaa liikuntaharrastuksia, sillä runsas liikunta kuuluu lapsen elämään!
Mielestäni liikuntaharrastukset ovat henkisesti ja fyysisesti kehittäviä ja niiden harrastusmahdollisuuksia on runsaasti eri puolilla Suomea. Myöskin ilmaista liikuntatomintaa on paljon.
Itse en pienempänä saanut harrastaa liikuntaa, muuten kuin perheen piirissä, vaikka järjestettyä liikuntatoimintaa toki oli. En siis saanut mennä mukaan liikuntakerhoon, vaikka olisin halunnut. Mainitsemani perheen piirissä liikkuminenkin on ollut erittäin pienimuotoista ja satunnaista.
Esimerkiksi, kun olin ehkä 10 vuoden ikäinen,
eräs kaverini pyysi minua tulemaan mukaan sinä kesänä järjestettyyn jalkapallokerhoon, ja olisin innolla mennytkin, mutta vanhempani eivät antaneet. Kun kysyin syytä, niin sain äidiltäni vastauksen, että urheilijat käyttävät usein alkoholia, ja että pienestä pitäen aletaan sitä juomista nykyisin harrastamaan.
Muuhunkaan järjestettyyn liikuntaan en ole saanut osallistua tästä syystä. Rahasta se ei ole ollut kiinni, jos te, lukijat niin epäilette.
Oikeastaan ryhmäliikunnasta tehtiin minulle tabu.
Olen henkilökohtaisesti mielestäni kärsinyt tästä paljon, likunnannumeroni on ollut aina huono ja olen joskus koulussa joutunut kiusauksen kohteeksi mm. tästä syystä.
Nykyisin olen paikkaillut tätä tekemällä pitkiä lenkkejä sauvojen kanssa, käymällä viikoittain salilla sekä esimerkiksi hiihtämässä talvisin. Koululiikuntaa valitsin mahdollisimman paljon.
Vanhemmat, antakaa lapsenne harrastaa liikuntaa ja tukekaa liikuntaharrastuksia, sillä runsas liikunta kuuluu lapsen elämään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, olet oikeilla linjoilla!