Joka kerta kun aletaan syömään, niin tyttö alkaa kitisemään ja vitisemään ja lopuksi itkeä vaikka on ihan tuttuja ruokia ja mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei ole tehty vaan rutiininomaisesti edetään kuten ennenkin. Eikä aukaise suutaan vaan kaikki menee siihen pisteeseen, että itku tulee ja äidiltä menee hermot!! Siis mitä ihmettä nyt on meneillään?? Ruoka ei ole liian kuumaa, se on varma juttu vaan sehän jo ehtii jäähtyäkin siinä tappelemisessa...Onko tämä nyt joku vaihe (tyttö 6 kk) ja mikä vaihe siis kyseessä? Voiskos joku valaista tai kertoa, jos samanlaisia kokemuksia.
Grrrr.....hermot menee ja itse tässä vielä flunssassa ja karmea olo, niin ei jaksaisi senkään vertaan tätä vastaanpanemista =(
Niin tosiaan, tyttö on AINA tähän asti ja alusta asti, kun alettiin kiinteät, odottanut suu auki uutta lusikallista kuin linnunpoika ja nyt ei mikään käy... *HUOH!*
Grrrr.....hermot menee ja itse tässä vielä flunssassa ja karmea olo, niin ei jaksaisi senkään vertaan tätä vastaanpanemista =(
Niin tosiaan, tyttö on AINA tähän asti ja alusta asti, kun alettiin kiinteät, odottanut suu auki uutta lusikallista kuin linnunpoika ja nyt ei mikään käy... *HUOH!*
Vastaukset 7
Vanhimmat
teillä hampaita tulossa ? Meillä poika reilu 8 kk ja ihan sama homma: aina on ollut tosi "hyvä" syömään ja kaikkee on syönyt hienosti, eikä uusia ruokia ole otettu käyttöön, mutta viime päivinä on syönyt tooooodella huonosti. Laittaa just kans suuta kiinni ja alkaa lohduttomasti lopulta itkemään =( Hermohan siinä tosiaan meinaa mennä, mutta koitan olla hermostumatta ainakaan niin että poika huomaisi, ettei syömisestä tulisi sitten entistä enemmän painajaista..
Mut tosiaan eilen huomattiin, että yläetuhammashan se sieltä oli puskenut läpi =) Edelleen syöminen takkuaa, ootellaankin nyt sille paria. Aiemmista hampaista (alhaalla kolme) ei tosin ole ollut tuota ruokahaluttomuutta...
Niin ja hedelmäsoseet ja jugurtit meillä uppoaa parhaiten, olenkin niitä sitten koittanut enemmän syöttää et edes jotain menisi...
Voiskohan tästä olla teilläkin kyse ?
että siis tuo kylmä tekee tietysti hyvää, jos hampaita tulossa, ja taas lämmin ruoka usein silloin ei maita. Tosin joillain menee se ruokahalu kokonaan hampaiden tulon takia.
Meidän poika oli jossain vaiheessa samanlainen. En muista minkä ikäisenä, mutta ainakin se oli puolen vuoden sisällä siitä, kun kiinteät aloitettiin. Muistan vain sen, kun kiukuttelu meni niin pahaksi, että lopulta molemmat itkettiin, kun itsekin olin niin toivoton, kun ruoka ei vain mennyt alas. Meillä on kuitenkin alusta alkaen ollut se ajatus, että jos ei syö sitä mitä annetaan, niin sitten on ruokaa tarjolla seuraavalla aterialla (ellei ruoka ole ollut jotenkin erikoista, lähinnä vain kokeiltu, miten se pojalle maistuisi). Poika nyt kohta 2-vuotias ja ruoka maistuu hyvin ja lähes kaikki ruuat menee hyvin.
Meillä myös 8 kk tyttö normaalisti syö kuin linnunpoika. Nyt viikko sitten eka hammas puhkesi, eikä tyttö suostunut syömään lusikkaruokaa ollenkaan kolmeen päivään. Maito onneksi kelpasi ja tyttö oli ihan tyytyväinen sillä. Lapsi pärjää muutaman päivän ilman kiinteää sapuskaa. Väkisin syöttämällä voit tehdä syömisestä ongelman...
hammasveikkaajiin. Meilläkin kun hampaita tulee, ei ruoka maistu.
Tai sit tietty jos hänkin on kipeäksi tulossa, niin voi olla myös siitä.
Mitä enemmän minä ja mieheni hermostumme lapsen kitinään syödessä, sitä enemmän lapsi alkaa kitistä... Lapsi päättää kuinka paljon jaksaa syödä, ei saa pakottaa, muuten kitinä lisääntyy ja ruokailu ei enää ole mielenkiintoinen ja kiva juttu. Leikin varjolla tapahtuu kaikki lapsen opettelu tähän elämään oli kyse sitten syömisestä, vaipanvaihdosta ja pukeutumisesta tai hampaiden pesemisestä jne. Saan lapsen syömään ja kaikkee muuta kehumalla kuinka kiltti ja reipas tyttö hän on. Nauratan välillä ja ohjaan huomion aina hetkeksi johonkin muuhun jos homma ei heti toimi. Välillä on itsellänkin hermot riekaleina kun mikään ei tunnu auttavan, mutta kun taas saan koottua itseni ja olen päättäväinen sekä RAUHALLINEN niin taas sujuu.
Koittakaa jaksaa, kyllä se siitä, ei ne kauaa noin pieniä kiukkupusseja ole... Kohta kirotaan ku ne alkaa tuomaan poikakavereita joilla on lökäpöksyt ja pipa päässä helteellä... Tai koittaa tupakkaa ja alkoholia piilossa vanhemmilta... Ja jälki-istunnot...
Niin, on toi 11kk tyttö aika suloinen pakkaus kun miettii mitä kaikkea vielä kasvun myötä saattaa olla edessä. Vielä on helppoa kun on kyse vain siitä että itku tulee syödessä.
Meillä auttoi se kun poika sai oman lusikan käteen. Heiluttelee sitä tyytyväisenä, kun äidillä on samanlainen. Työntää sitä eteen, kun äiti syöttää.