Osoittakaapa että olen väärässä...menin viime viikolla junalla Helsinkiin ja siellä oli ns. ylioppilaita tai paremminkin opiskelijoita, jotka kehuskelivat olevansa parempia ihmisiä johtuen koulutuksesta ja samalla vähättelivät muuta opiskelua....asiaan..
Millä perusteilla ihminen voi olla parempi, jos on ylioppilas tai korkeakoulun käynyt?
Miten ihminen, joka ei ole elänyt yhtään päivää todellisessa elämässä ja ns. arjessa, voi arvostella muita ihmisiä?
Huomatkaa, että en arvostele opiskelun tärkeyttä elämässä, vaan ihmisiä, jotka luulevat olevansa muita ylempänä jonkun koulutuksen vuoksi. Ajattelin nyt kirjoittaa tänne, kun aihe on sivuuttanut minua jo useamman vuoden elämän eri tilanteissa. Olen itse opiskellut aikuiskuolutuksessa ja oppisopimuksella ja olen ylpeä koulutuksestani, mutta ei se tee minusta ylimielistä " de va jette kiva"- snobia.
Millä perusteilla ihminen voi olla parempi, jos on ylioppilas tai korkeakoulun käynyt?
Miten ihminen, joka ei ole elänyt yhtään päivää todellisessa elämässä ja ns. arjessa, voi arvostella muita ihmisiä?
Huomatkaa, että en arvostele opiskelun tärkeyttä elämässä, vaan ihmisiä, jotka luulevat olevansa muita ylempänä jonkun koulutuksen vuoksi. Ajattelin nyt kirjoittaa tänne, kun aihe on sivuuttanut minua jo useamman vuoden elämän eri tilanteissa. Olen itse opiskellut aikuiskuolutuksessa ja oppisopimuksella ja olen ylpeä koulutuksestani, mutta ei se tee minusta ylimielistä " de va jette kiva"- snobia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Missä ihmeen tilanteessa voi päästä tuntemattomien kanssa puhumaan ihmisten paremmuusjärjestyksestä? Ja vielä junamatkalla!
Kerro, mitä nuo ihmiset täsmälleen sanoivat. Millä sanoilla vähättelivät muita? Sanoivatko suoraan olevansa parempia ihmisiä? Kuinka keskustelu alkoi - ettei vain olisi ollut pientä provosointia jostakin suunnasta tarjolla?
Jos sitten oikeasti oletkin onnistunut törmäämään porukkaan, jossa on tuollaisia puhuttu ilman provokaatiota tai nousuhumalaa, voit lohduttautua sillä, että olet törmännyt aikamoisiin torveloihin. Lukion ekaluokkalainenhan on maailman tietäväisin ihminen, kunnes hänestä tulee abi, joka tietää ihan kaiken. Kun on päästy yliopistoon, syksyn pehmitelty aloitus saa olon tuntumaan yli-ihmismäiseltä, mutta jo keväällä opintopisteitä laskettaessa Kelaa varten olo on taas aika pikkuinen. Valitettavasti on vaikea vältellä egonpullistumisvaiheessa olevia ihmisiä, kun niitä on jatkuvasti jossakin.
Asiainlaidan olen nähnyt sekä itsessäni että ympäristössäni. Silloin kauan sitten. Useimmat meistä kasvavat kyllä aikuisiksi. :)
Onpa taas kysymyksenasettelu.
Minulla on akateeminen koulutus tietojenkäsittelystä. Väitän sen perusteella, että minä olen varmasti sinua parempi sellaisissa asioissa, joissa tarvitaan teoreettista tietojenkäsittelytieteen osaamista.
Sinulla on duunarin koulutus. Sanokaamme, että olet vaikkapa putkimies. Olet varmasti minua parempi asentamaan putkia. Väittäisinpä jopa, että sinun asentamasi putket aiheuttavat vähemmän vahinkoja esimerkiksi vuotojen muodossa kuin minun asentamani putket.
Olenko minä siis sinua parempi vai päinvastoin, vai voiko asiaa edes määritellä?
Ihan normaalia, että tietyssä iässä kun nuori on tullut ympäröivästä maailmasta tietoiseksi, mutta omakuva suhteessa siihen on vielä vähän hakusessa, sitä mielellään samaistuu johonkin ryhmään, jolla on jokin selkeä identiteetti. Sitä sitten vielä vahvistetaan vertailemalla omaa ryhmää muihin ryhmiin. Kyllä se ihq omakin identiteetti sieltä vielä löytyy ja kasvaa niin vakaalle pohjalle, ettei sitä tarvitse enää hakea itseään muihin vertailemalla.
Toivottavasti identiteetti tosiaan kasvaa kullakin riittävän vahvaksi. Valitettavasti yhteiskunta tuntuu kuitenkin kovasti arvostavan erilaisia vertailuja. Viime aikojen uutisista tulevat mieleeni nyt esim. PISA-tutkimuksen hehkuttaminen, yliopistorankingit...
Onneksi toistaiseksi yhteiskunnan rakastamia vertailujen tarkoitus kuitenkin pohjimmiltaan on tilanteen karkoittaminen ja pohtia kuinka niiden esille tuomat epäkohdat voitaisiin oikaista.
PISA -tutkimuksen hyvät tulokset antavat koko kansalle hyvää identiteettiä, joten se ei ole Suomalaiselle yhteiskunnalle mitenkään pahasta, eikä edistä lokerointia.
Yliopistojen rankinglistat ja kotimaisten huonosijoitus antavat enemmän yliopstoille aihetta miettiä missä on akateemisessa koulutuksessa menty vikaan, kuin että ne edistäisivät lokerointia Suomessa. Tietysti jos sijoitukset olisivat parempia, niin kyllähän media siitä kansallista identiteettiä taas repisi.
...kun kirjoitat tällaista: "Miten ihminen, joka ei ole elänyt yhtään päivää todellisessa elämässä ja ns. arjessa, voi arvostella muita ihmisiä?"
Terv. ylimielinen, jonka ei tarvitse lähteä tällaisiin nokitteluihin mukaan.
"Osoittakaapa että olen väärässä...menin viime viikolla junalla Helsinkiin ja siellä oli ns. ylioppilaita tai paremminkin opiskelijoita, jotka kehuskelivat olevansa parempia ihmisiä johtuen koulutuksesta ja samalla vähättelivät muuta opiskelua"
Ymmärrät vamaan itsekin, että on mahdotonta osoittaa näin netitse sen kummemmin oikeaksi kuin vääräksikään väitettä, että olet mennyt junalla Helsinkiin, ja että Helsingissä oli ihmisiä joiden statusta et osannut määritellä. Yhtä mahdotonta on osoittaa oikeaksi tai vääräksi sitä puhuivatko he lainkaan tai tulkintaasi heidän mahdollisista puheistaan. Tarinastasi ei käy ilmi olivatko ne ihmiset nyt sitten loppujen lopuksi ylioppilaita (joita on puolet ikäluokista nykyään), amk-opiskelijoita, yliopisto-opiskelijoita vai jotain muita opiskelijoita - joten ei siitä sen enempää.
Itse olen 40 yliopisto-opiskelija, ja minulla oli takana sekä toimihenkilön että duunarin hommia yhteensä liki parikymmentä vuotta ennen hakeutumistani yliopistoon v. 2004. Työttömyyttäkin tuli maistettua 90-luvulla. Arkea on nähty, ja on nähty juhlapyhiäkin. En minä silti ihmisenä valmis ole, en likimainkaan. Hyvä sinulle, jos olet jo kaiken nähnyt. Tylsää loppuelämää sitten vain.
"Miten ihminen, joka ei ole elänyt yhtään päivää todellisessa elämässä ja ns. arjessa, voi arvostella muita ihmisiä? "
Ihan samalla tavalla kuin sinä - pelkkien luulojensa varassa. "Muita ihmisiä" ne ovat nimittäin yliopisto-opsikelijatkin ja kovinpa kärkäs tunnut sinäkin olevan heitä lokeroimaan ja arvostelamaan. Miksi muutoin kirjoittaisit tänne sen sijaan, että olisit tiedustellut vastausta ongelmaasi niiltä junassa/Helsingissä/tms. näkemiltäsi ihmisiltä?
Tulin siihen tulokseen ettei pohjimmainen syy olekaan ihmisissä vaan rahan luomassa statuksessa....ja tuo status nousee opiskelun ja rahavirran mukana aina vaan ylemmäs johtajatasolle asti....on niitä tosin mukavia johtajiakin...kaikki ihmiset, kun ei vain ajattele rahaa...pahoittelen jos olen loukannut kirjoituksillani...
Olen ollut tänä syksynä yliopiston luentosarjalla, jossa erään nimeltämainitsemattoman tiedekunnan opiskelijoille satelee luennoitsijoilta tällaisia kommentteja: "no, silloin kun tämä sopimus XX tulee voimaan niin te olette silloin jo hyväpalkkaisissa töissä!" ja niin edelleen muita kehuskelevia lauseita, joissa muistutetaan, kuinka hyvä ala on valittu. Siis aikamoista nostatusta nuorille ihmisille, jotka päätoimisesti opiskelevat ja monilla ei juuri muuta kokemusta elämästä ole. En ihmettele, että se nousee joillekin hattuun.
Mielestäni kritiikkisi on asiaa.