mitä me luullaan.lokeroida ei voida oikeastaan mitään.vaikka eläisi kuinka hyvin aina saa takkiin rotunsa takia.suomen maata rakastan ja neljä vuoden aikaa ,tämä on isänmaa minulle. meillä tummilla ja vaaleilla on pitkä matka toistemme kunnioittamiseen.työ elämässä olen aina ollut syrjittynä rotuni takia mutta en voi jättää työtäni,töitä on vaikea saada. työ maalleni tuli ulkomaalainen töihin kaikki olivat valmiit opastamaan häntä ja kahvi tauolla kelpaa samaan pöytään.yksin olin taloon tullessa ja yksin olen vieläkin.loppujen lopuksi meillä tummilla ja vaaleilla on paljon yhteistä jo kulttuurisesti.mikä on vaaleet kun hyväksytte ulkomaalaisen ja jätätte tumman syrjään ?
elämä ei ole niin yksinkertaista
papitar
2266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pahalta. Itse en ole joutunut tuollaisen eteen, eikä kenenkään muunkaan pitäisi. Kyllä olen puo lestasi pahoillani, ja kehoitan tarttumaan asi aan työpaikallasi. Avoimuus ( en yritä , enkä pysty antamaan päteviä neuvoja),mutta keskustele asiasta lähimmän esimiehesi t. -naisen kanssa.
Eihän tuossa mitään muuta voi tehdä, kun työpai kastaan on kuitenkin jotenkin pidettävä kiin ni. Jos menee ( on jo mennyt) liiallisuuksiin, niin lähde pois jo itsesi takia.
Kaikesta huolimatta Hyvää Jolunodotusta
t. taavi
Kyse on avoimuudesta ja sen puutteesta. Mustalaiset ovat satoja vuosia suomessa olleina omineet suomalaisten umpimielisyyden. Kun osoitat olevasi kiinnostunut muualta tulleen elämäntarinasta ja osoitat myötätuntoa esim.pakolaisleirillä olleelle, hän kiittää sinua vedet silmissä ja erotessanne halaa. Mustalainen ei tee näin. Jos kyselet hänen elämän tarinastaan, saat nokkavan vastauksen ja sinut koetaan uteliaaksi ja tyhmäksi akaksi, tai ruvetaan syyttelemään, että koitat makeilla mustalaisille. (Kaikkihan eivät näin tee..)
Jos olisit työpaikallani vetäisin sinut mukaan kahvipöytäkeskusteluun ja haluaisin oppia tuntemaan sinut yksilönä, en vain heimosi edustajana. Mutta jos et suostu puhumaan minulle, ollaan patti tilanteessa. Ystävyys/vuorovaikutus ei toimi sillä lailla, että minä koitan "lypsää" sinua ja sinä vaikenet kuin muuri ja vastaat harvakseltaan ja tylysti. Ei tarvitse kertoa niistä asioista, joista ei voi, tai jotka ovat vaikeita, mutta puolitiehen on tultava vastaan, tavalla tai toisella. Haluaisin todella oppia tuntemaan tämän tumman työtoverini. Jos hän ei koskaan anna mitään vinkkiä, että olisi kiinnostunut minusta ja minun elämäntilanteestani, on vähän vaikea tutustua. Olen ihminen, jonka niskaan ei tarvitse kaataa kovin montaa ämpärillistä kylmää vettä. Opin kyllä kerrasta, enkä tuppaudu, jos ei tykätä. Avoimuutta sitä tarvitaan ja sitkeyttä, että me ihmiset emme luovuttaisi ihan heti, vaan vasta sitten kun on aikansa yrittänyt.
On totta mitä sanoit, että niitä yhdistäviä tekijöitä luulisi suomen kansalaisilla olevan enmmän kuin mitä muualta tulleilla.
Kurjaa olla yksin, tässä elämässä...