vaan sanoin miten kaikki on. Karistin sut kai kokonaan viereltä, kyllä mä tiesin et niin voi käydä. Uhkarohkeutta tai jotain muuta. En vaan jaksanu pitää sisälläni sitä juttua. Ja jos olis ollu eri tilanne, olisin sanonut muutakin. Vähiten halusin ja haluan, että menisit kauemmaksi etkä enää uskaltas mulle mitään kertoa.
Oon jokseenki niin heikkona suhun , sä tiedät, sä näät ja mun ei ees tarvis sanoa mitään. Oon mustasukkanen sellasesta, mistä en kuulus olla. Ihan tyhmää mut ihan totta. Et ehkä pidä musta sen vuoksi, että en vaadi sulta mitään mut niin se on. Se ei sovi mulle, pelkkä sanakin vaatimisesta saa mut voimaan pahoin. Joten kuulostaa varmasti todella ristiriitaselta.
Jos luet tämän, niin oon onnellinen. Ainaki tiedät vähän enemmän mun sekavasta ajatusmaailmasta. "Joka hetki voitoin taikka häviöin se olet sinä jota ikävöin-- kun näyttämällä sulle kaikkein pimeimpäni, sen jota toisilta kaiken voimin peittelen" =)
Oon jokseenki niin heikkona suhun , sä tiedät, sä näät ja mun ei ees tarvis sanoa mitään. Oon mustasukkanen sellasesta, mistä en kuulus olla. Ihan tyhmää mut ihan totta. Et ehkä pidä musta sen vuoksi, että en vaadi sulta mitään mut niin se on. Se ei sovi mulle, pelkkä sanakin vaatimisesta saa mut voimaan pahoin. Joten kuulostaa varmasti todella ristiriitaselta.
Jos luet tämän, niin oon onnellinen. Ainaki tiedät vähän enemmän mun sekavasta ajatusmaailmasta. "Joka hetki voitoin taikka häviöin se olet sinä jota ikävöin-- kun näyttämällä sulle kaikkein pimeimpäni, sen jota toisilta kaiken voimin peittelen" =)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tarkennusta hieman en pääse asian ytimeen. Mitä haluat kertoa? Mene vielä kauemmaksi vai mitä?
enkä todellakaan pyydä ketään pois menemään, miks pyytäsin. ei mulla oo haluja sellaseen , tärkeistä ihmisistä haluan pitää kiinni.
haluaisin leikkiä sun kaa ritari ja mun oma prinsessa leikkiä... Jos vaikka leikittäisiin eka ihastunutta, että ei mene heti liian vakavaksi. Muuten palaa koko talo. :)
Olen huonona sinuun ja varmaan olet oivaltanut sen viimein, koska en pysty käyttäytymään seurassasi normaalisti. Olen liian läpinäkyvä en osaa peittää tunteitani vaikka en sanokaan mitään.
Minua kiehtoo se, että oivalsin, että jollakin tasolla olemme hyvin samanlaisia. Uskon ja toivon, että meillä voisi olla jotain enemmänkin…
vuoksi tykkään susta =) ajattelet niin "oikealla tavalla" mut et liian fiksusti, ja jos et oo huomannu( mitä kyllä epäilen) niin kaikenlaiset pelit ja leikit on ihan kivoja... miksipä ei... mut ottasin mä nuista sun vasteluista huolimatta sut kotonaki käymään...
sitä, että voisin olla jotain senkaltaista mitä kaipaat elämääsi, en kuitenkaan painosta sinua mihinkään, koska sellainen ei kuulu ritarin elämään. Haluan panna toimeen ja kukistaa lohikäärmeen, joka estää meitä päätymästä yhteen ja saada prinsessan omakseni. Jos ei muuta jos edes yhden suukon saan poskelle.
Viimeinkin löysin petoni mun, sen polttavan katseen tunnistan. Jos en lohikäärmettä murra ja voita, se minut syököön. :D
A flash of red, a patch of green
A horrid and horrendous scene
A stick of steel that whirrs and hums
The knight in shining armor comes
A damsel screams, a hero yells
And from a distance, chiming bells
Discarded bones lie in the lair
Only brave men go in there
A heavy whack, a final blow
And down, down, down does the creature go!
Knight and damsel ride off to the east
He goes to wed the greater beast.
Suuri Lohikäärme varasti prinsessan. Ritari, joka oli kirottu, annettiin miekka, jolla voi taistella hyvien asioiden puolesta. Hän voisi pelastaa prinsessan. Ritari tiesi jos hän miekan paljastaisi, saattaisi se olla hänen turmionsa. Olisi helpompaa seistä vaan huomaamattomissa, kieltäen miekkaa omistavansakaan ja tyytyä tavalliseen elämään.
Ritari kävi taisteluun ja pani toimeen lohikäärmettä vastaan, prinsessan puolesta tietysti. Lohikäärme oli ovela ja viekas lisko teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ollut enää sijaa. Suuri lohikäärme, muinaisaikojen käärme, joka ritarinkin niin monesti eksytti, syöstiin turmioon ja sen pään ritari katkaisi. Lopussa ritarin suudelma herätti prinsessan unestaan, johon paha lohikäärme oli prinsessan tainnuttanut.
Rakkauden Ritari ei halunnut mennä itään vaan perille asti, koska muuten ei tulisi onnellista loppua. :)
Mut Keatsin Armottomassa Impyessä kävi ritskulle huonosti. Se nainen ol kaiken kurjuuven takana. Niinhän se on! Tosin Nyssmahin ritari oli se pahis!
Kannattaa miettiä, milloin ois kiva olla mikin.
tollanen ritari on se ainoa oikea ritari. Ehkä mun ei tarvis nukkua sataa vuotta tai etsiä lasikenkiä , ehkä tulisin vaan kun olisit noin ihmeellinen
kuullut metsän vihreästä lohikäärmeestä, jonka voi nähdä vieläkin jos siihen uskoo ja näkymättömästä prinsessasta?
Tarinaan liittyy tietty myös urhoollinen ritari, joka etsii näkymätöntä prinsessaa vaan löytääkö hän perille onkin sitten vaikeampi juttu. =D
Hui pitää mennä töihin karu arki iskee vannoutuneimmallekin ritarille, jospa sitä vois tehdä pari urotyötä jo heti aamulla tuossa työmatkalla vaikka. =) Tähän aikaan aamusta ei taida oikein prinsessat olla vielä liikkeellä.
ei tartte tappaa lohikäärmettä. Kaikilla ei ole lieskoja.
turmaan vaan niitä lohnareita, jotka kiusaa prinsessoja, syö neitsyitä.
Ritarina olemisen perustus onkin se, että hyväksytään se, että kuolema korjaa väistämättä. Ritari miettii kuolemaa aamulla heti ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, sekä pitkin päivää, jotta sitä ei ikinä unohtaisi ja jotta kuolema olisi mukana jokaisessa askeleessa, hengenvedossa ja miekan esille tuonnissa.
Lopussa sitten Ritari kiittää jumalaa tai sitä mihin sitten ikinä uskookin jos vaan aika riittää matkanpäässä ennen kuin viikatemies noutaa ritarin, joka on saanut elämältä ilon, onnistumisen, vapauden ja täyttymyksen ritarina ja miehenä, koska hän tietää, että hän ei ikinä unohtanut tai hukannut yhtään hetkeä joka hänelle on ritarina ja ihmisenä annettu.
Hän voi kuolla tyynesti, koska hänen elämän maljansa on täynnä ja hän on suorittanut tehtävänsä loppuun asti.
koska sitä en haluais nähdä, en sitä enkä sitä että kärsit jostain , jostain mitä en edes tiiä. Älä ainakaan mun vuoksi kärsi, älä koskaan. Oltas samalla viivalla. Pistä miekka pois ja ole hetki vaan se komea...ritari.
Enhän minä kuole minä elän prinsessan kanssa elän enemmän kuin koskaan...
Tottakai minäkin kärsin monista asioista, koska elämä on jättänyt minuun haavoja ja arpia, mutta en valita, koska tiedän, että valittaminen ei tee kenelläkään hyvää. Ei prinssille, prinsesalle eikä ritarille. Valittaminen ei sovi ritarille ominaiseen käytökseen. Toisaalta minua koskettaa se, että prinsessalla on vaikeeta, koska haluan auttaa prinsessaa.
Haluan olla samalla viivalla, siten, että me molemmat voitais olla enemmän ja voittajia. Haluan tehdä prinsessasta enemmän prinsessan. Muuten meistä ei tule koskaan kuningasta ja kuningatarta, eikä me saada ees omaa linnaa ja valtakuntaa. Jos voitaisiinkin olla hetken aikaa ritari ja prinsessa...
vielä muutama kuukausi sitten luulin, et se luodin kestävä sydän olis olemassa, et se olis mulla. Sitä rakensi niin huolellisesti, eikä millään muulla ollut väliä. Väsy taistelemaan.
Sitten kaikki muuttu, yritti pysyä perässä ;)
Jos joku olis tullu aiemmin kertomaan, että sun kaltanen ritari on olemassa, en olis ehkä uskonu.
Olisin sanonu, et sadut on tota varten =)
Haluat tehdä musta enemmän prinsessan...oot kuitenki tehny jo paljon, ja mun kyynisyys kaikkoaa vähitellen. Ja jäljelle jää jotain mikä on omistettu tälle sadulle.
vahvasti! Voisko nais- ja miesritari koskaan kohdata, molemmat kuolisivat ainakin maljansa täyttäneinä. Joistakin kohtauksista pitäisi unohtaa rinsessat ja lohikäärmeet ja sotiminen....
Jos sodassa kaikki keinot käy, käviskö mitenkään tässäkin?
kirjoitat noin prinsessani, vaikutat lämpimältä!
Voisinpa sulattaa sun sydämen ja ymmärtää mikä sua satuttaa. Pelkällä urheudella ja ritarillisuudella sen hienotunteisesti tekisin. Ne lohikäärmeet ja pahat mitkä sua satuttaa pois ajaisin. En antaisi minkään satuttaa sua vaan olisit turvassa. Jotta ollaan vaan enemmän ritari ja prinsessa. Ihan niin kuin sadussa, joissa Ritarit haluavat mennä aina pitkälle.
Voisinpa tehdä enemmän sun hyväksi… Ehkä minun pitää puhaltaa sun sydämeen uusi liekki, ettei se ihan sammu… Voitaisiin olla lisää tässä sadussa…
Haluan kirjoitella lisää en vähemmän.
ritarillisesta ja ehkä ihanimmasta ikinä. Arvostan sinnuu. Taisteletkin vielä siihen päälle niin hyvin. Mä koitan selvitä vaikka joskus se on rankkaa, mut suosta noustaan aina ja uudelleen. Siitä syvimmästäkin. Kyllä mä ootan sitä, et ois helpompaa. Ootan sadun onnellista loppua, joka ei kuitenkaan olis mikään loppu... Eikä ne lohikäärmeetkään voi estää, ei ne saa. Miten voin ikinä korvata sulle tätä, taistelet vaikka oot itsekin väsynyt.
koskettaa ihmisiä teoillani ja eniten haluan koskettaa sinua prinsessani. Haluan koskettaa ihan syvälle sieluun asti, niin että haavat ja ikävyydet unohtuisivat ja voisit keskittyä tärkeämpään. Haluan, että se pieni prinsessa sisälläsi, joka uskoi ja unelmoi rakkaudesta, hyvyydestä ja unelmien ritarista voisi herätä eloon.
Ikävää ettei me voida olla enemmän ritari ja prinsessa, mutta jos me voitais löytää jonkinlainen ratkaisu, niin mitä haluaisit sanoa siihen?
Miksei voida? kerro mulle miksei, kerro niin että ymmärrän? on paha olla ilman sua. Tiedän ratkaisun.
paljastuukin, että me ei osata olla sivistyneesti, vaan ritari ja prinsessa. Vaan sovitaankin enemmän intiaani prinsessan ja intiaanipäällikön willeihin rooleihin? UGH! Sitten pitää opetella sadetanssi myös.
Vielä pahempaa olisi, että alettais esittää ihastunutta ritaria ja prinsessaa ja meidän sielut yhdistyis yhdeksi siten kuin rakastuneille tapahtuu, sitten joutuisi esittämään varmasti surullista ritaria kanssa mitäs siitä sit tulis niin?? :)
ritarin tärkein taito onkin tuo keventäminen =D osaan jo sadetanssin et ei huolta. Kaikenkin uhalla kirjotan nyt tän, et en usko todellakaan et siitä tulis mitään sielujen yhdistystä. Sellasista pienistä satumaisista jutuista päätellen en usko näin. Älä murehdi liikaa ritar pien, kohta pilaat tähtisilmäs.
Mun on sit aika päättää tämä tarina ja jatkaa matkaani itsenäisenä ritariyksikkönä uuteen tarinaan ku ei susta ollu edes sielujen yhteyteen. :D
ai musta ei ollu? tiiäkkö ei sitä yksin jaksakkaan olla. Paljon voin tehdä mut en niin että mun pitäs rakentaa kaikki vastaukset. Siihen oon ihan liian kokematon. Odotan tukea ja jos en sitä edes vähän saa, niin väsyn. En olis tätä tarinaa lopettanu.
On hyvä sanoa kaikki miten on, kuunteleeko sinua joku läheinen tässä asiassa.
Toivoisin että sulla olisi kuuntelija.
enemmän ja vähemmän. en kuitenkaan oo sellanen ihminen, joka selvittää asioita toisten kans ennen ku on itsensä kans selvittäny. kuulostaa ehkä oudolta mut mulle oikealta.
on, varmistaa itselle, että asiat ovat toistenkin mielestä samoja kuin itse ajattelee. Se ei ole pelkkää kuuntelua, sitä sanotaan myös kuulemiseksi.
mutta en mä kyllä varmistele niitä ihan samoiksi mitä muut ajattelee, ei ei. en mä pyri ajattelemaan niinku kaikki muut ympärillä olevat. kunhan itselle selvitän ja samalla tietty selvenee muidenkin ajatukset
Itsekkin kannatan omaa ajattelua vaikka se poikkeaiskin yleisestä käsityksestä. Silloinhan peroonat tulevat esille ja syntyy uusia näkökulmia asioille.
Tarkoitin kuulemisella sellaista turvallista ympäristöä toteuttaaa itseään.
mulla on. ei oo aina ollu.
hyvää yötä, kauniita unia.
"ai musta ei ollu? tiiäkkö ei sitä yksin jaksakkaan olla. Paljon voin tehdä mut en niin että mun pitäs rakentaa kaikki vastaukset. Siihen oon ihan liian kokematon. Odotan tukea ja jos en sitä edes vähän saa, niin väsyn. En olis tätä tarinaa lopettanu."
Ainahan sitä voi yrittää saada prinsessan ja neidon suosion itselleen. Jos neito itse sen päättää antaa ritarille urhealle. Yksissä tuumin sitä voi olla enemmän ainakin toivon niin.
Sitä odotellessa voi ihailla vaikka taidetta, tässä neito antaa suosionsa taisteluun ratsastavalle ritarille (antaisikohan joku neito suosionsa minulle myös):
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d3/Leighton-God_Speed!.jpg
olipa jännä kuva. samalla kamalan onnellinen ja surullinen. Sulle muuta ku suosiota annettaskaan ;) Tälle neidolle on jokseenki uutta ja lämmittävää, että tuollanen ritari välittää. Ritareitakin on niin monenmoisia. Kun katselet sitten mun satumointia niin huomaat ehkä minkä vuoksi näen sussa oikean ritarin.
Mukavaa kun myös kuninkaallisilla on menneisyys, onneksi se on usein ikävä ja kauniskin, sellasen päälle on hyvä rakentaa vai mitä?
huipulla varmaan ollaan niin :D :D Hienotunteisesti kysyn, että haluaakos neito joskus kirjoittaa sähköpostia ritarille:
[email protected] on osoitteeni. Samalla tunnuksella käytän MSN eli Windows live messangeria... Nyt tämä ritari ratsastaa sänkyyn, näen toivottavasti unia uusista ratkaisuista ja rohkeista teoista, joissa kaikki voittavat. Varsinkin ritarillisuus tavalla jos toisella...