Yhteys kuolleisiin

LOL!

Vähän sama kun minulla oli ennen tapana vastata kysymykseen: oletko elänyt ennen tätä elämää. Sanoin, että olis tosi mukavaa saada joku elämä ENNEN kuolemaa. Tosin uskon myös jälleensyntymään, mutta eiköhän tärkeämpää ole keskittyä tähän elämään ja eläviin!

täällä... kirjoitti:

Vähän sama kun minulla oli ennen tapana vastata kysymykseen: oletko elänyt ennen tätä elämää. Sanoin, että olis tosi mukavaa saada joku elämä ENNEN kuolemaa. Tosin uskon myös jälleensyntymään, mutta eiköhän tärkeämpää ole keskittyä tähän elämään ja eläviin!

Lue lisää

Hei.
Monia yhteydenpito tapoja on, mutta kaikki eivät niihin pysty.
Meediot kykenevät luomaan yhteyden ja keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ehkä sinun pitäisi käydä sellaisen luona. Itse en ole käynyt kuin yleisessä meedioistunnossa, jossa oli monia kymmeniä ihmisiä, joten kaikki eivät saaneet vastauksiaan. Suosittelen istuntoa, jossa olisi suhteellisen vähän ihmisiä. Kait niitä yksityisistuntojakin saa.

..... kirjoitti:

Hei.
Monia yhteydenpito tapoja on, mutta kaikki eivät niihin pysty.
Meediot kykenevät luomaan yhteyden ja keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ehkä sinun pitäisi käydä sellaisen luona. Itse en ole käynyt kuin yleisessä meedioistunnossa, jossa oli monia kymmeniä ihmisiä, joten kaikki eivät saaneet vastauksiaan. Suosittelen istuntoa, jossa olisi suhteellisen vähän ihmisiä. Kait niitä yksityisistuntojakin saa.

Lue lisää

luokkaan huuhaa, osastoon, jota vosi verrata roskatynnyriin, laskiämpäriin, sontatunkioon, kaatopaikkaan, jätesäiliöön...

..... kirjoitti:

Hei.
Monia yhteydenpito tapoja on, mutta kaikki eivät niihin pysty.
Meediot kykenevät luomaan yhteyden ja keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ehkä sinun pitäisi käydä sellaisen luona. Itse en ole käynyt kuin yleisessä meedioistunnossa, jossa oli monia kymmeniä ihmisiä, joten kaikki eivät saaneet vastauksiaan. Suosittelen istuntoa, jossa olisi suhteellisen vähän ihmisiä. Kait niitä yksityisistuntojakin saa.

Lue lisää

Seuraavassa lyhennelmä ( pitkä sellainen) Myrna Grantin kirjasta VAELLUS,
joka kuvaa meediona toimineen nuoren naisen elämää.
Siitä tulee selvästi esille, kenen kanssa meediot ovat tekemisissä.
Eli ei suinkaan valkeuden!


Myrna Grant
VAELLUS
(otteita juutalaisen Rose Warmerin elämästä)
Karas-sana 1980

1.Lapsuus Piestanyssa Unkarissa

Tädin ja sedän taloudessa noudatettiin tiukasti ortodoksijuutalaisten säädöksiä, ja heidän kotinsa järjestyksessä ja rituaaleissa oli paljon sellaista, mistä pidin, osaamatta selittää, miksi. Rakastin etenkin sapattia, jolloin sain tulla pöytään parhaassa mekossani ja kynttilät ja viini siunattiin (s.16).
Mutta kasvaesssani muutuin kapinalliseksi. Kotona uskoin siihen säkenöivään nihilismiin, jota kirjoistamme luin. (s. 17)

2.Opiskelu, nuoruus Wienissä ja Budapestissä, spiritismi

Ja koko elämän yllä oli suloinen vapauden tunne; verboten,
´kielletty´, oli kokonaan unohdettu käsite. Lapsuuteni synkät, levottomat sotavuodet olivat iäksi ohi. Edessä väikkyi menestys, maine ja suuri onni. (s. 25)
Helen ja hänen miehensä kuuluivat gnostilaisiksi itseään kutsuvaan ryhmään, joka koostui valikoiduista ja minun mielestäni
hiukan eriskummallisista intellektuaaleista ja taiteilijoista. (s. 37)
Panin merkille, että modernissa unkarilaisessa gnostilaisuudessa oli yksi yhteinen piirre yli-ihmisajattelun kanssa. Meidän salainen tietomme tarjosi meille mahdollisuuden nousta toisia korkeammalle, etuoikeutetuiksi ihmisiksi, joilla oli suuremmat voimat kuin muilla (s. 38).
Sain usein istunnoissa viestejä hengiltä tai olin yhteydessä kuolleisiin. Nykyisin tiedän, ettteivät minulle suinkaan kuolleet puhuneet vaaan pahat henget, mutta siihen aikaan uskoin keskustelevani kuolleiden ihmisten henkien kanssa. Istuntoihin tuli korkeita valtion virkamiehiäkin kyselemään tulevaisuudesta (s. 60)
Eräänä päivänä ystäväni kutsui minut tapaamaan miestä, joka myös oli meedio... Meidät oli tuskin esitelty, kun tapahtui jotakin pelottavaa. Miehessä olevat demonit aloittivat raivokkaan riidan minussa olevien demonien kanssa. En kyennyt ymmärtämään enkä hallitsemaan tapahtumia, joiden keskelle olin joutunut. Miehen henget tiesivät minusta kaiken. Omat henkeni olivat usein käskeneet minua menemään taidekoululle, ottamaan kynän käteeni ja antaa henkien piirtää.. Nyt miehen henget alkoivat kirkota minun henkiäni, nimitellä niitä ja pilkata niitä siitä, etten totellut niitä taidekoulussa. Ne alkoivat pilkata minuakin väittäen, että sydämessäni kaipasin Jumalaa ja halusin kuulla hänestä...
Lopulta omat henkeni alkoivat huutaa, että niitä pitkästytti, ne halusivat ihmisolennoilta huvitusta ja minun pitäisi mennä iljettäviin paikkoihin järjestääkseni niille huvia. Minua inhotti niin että huusin:
”Nyt riittää! En halua enää olla meedio!”
Sitä seurasi hirveä rangaistus. Henget nostivat minut ilmaan matolta, jolla seisoin, ja paiskasivat minut lattiaan. Rimpuilin epätoivon vimmalla vapaaksi niiden kirouksista ja iskuista. (s.62)
…. olin päätänyt kertoa kaikille, että luonamme vierailevat henget eivät olleet hyviä henkiä, niin kuin olimme toivoneet, vaan pahoja, valehtelevia,saastaisia henkiä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, toisetkin alkoivat kertoa epätavallisista ja pelottavista kokemuksista:
ruokottomista viesteistä joita he olivat saaneet ”täältä siirtyneiden rakkaiden hengiltä, seiniltä putoilevista tauluista, kuristamisista, kirouksista.... Jumalan suuresta armosta silmiimme osui lopulta Jesajan 8. luvun kohta:
JA KUN HE SANOVAT TEILLE; KYSYKÄÄ VAINAJA- JA TIETÄJÄHENGILTÄ, JOTKA SUPISEVAT JA MUMISEVAT, NIIN EIKÖ KANSA KYSYISI JUMALALTANSA ? KUOLLEILTAKO ELÄVIEN PUOLESTA (S. 63)

..... kirjoitti:

Hei.
Monia yhteydenpito tapoja on, mutta kaikki eivät niihin pysty.
Meediot kykenevät luomaan yhteyden ja keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ehkä sinun pitäisi käydä sellaisen luona. Itse en ole käynyt kuin yleisessä meedioistunnossa, jossa oli monia kymmeniä ihmisiä, joten kaikki eivät saaneet vastauksiaan. Suosittelen istuntoa, jossa olisi suhteellisen vähän ihmisiä. Kait niitä yksityisistuntojakin saa.

Lue lisää

Seuraavassa jatko-osa tekstiin otteita Myrna Grantin elämäkerrasta:
3.Natsivallan aika, keskitysleirit

Saimme tiedon, että Eugene oli viety ghetosta erääseen Tsekkoslovakian keskitysleiriin. Hermine-täti, hänen miehensä ja muutama muu täti oli viety samaan leiriin.
Isän kuolema ajoi minut ajattelemaan Michelangelon Jumalaa, mutta ei älyllisellä gnostilaistavallani eikä spiritistinä. Veres, hellittämätön suru vihloi ja tykytti jokaisessa luussani. (s. 66)
Viikon ajan istuin huoneessani, surin isääni ja luin Raamatusta kirjan toisensa jälkeen onnettomana ja toivottomana...Luin, että taivaallisen kaupungin ulkopuolelle jäävät ne, jotka ovat harhailleet pois Jumalan yhteydestä, ja noituuden harjoittajat ja siveetömät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta. Poskiani poltti syyllisyys.... Ilmestyskirjan sanat ”Tule, tule,tule” jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. (s. 66)
Sinä iltana minussa alkoi lukiessani tapahtua jotakin merkillistä.
Jokin sisälläni muuttui tutkiessani Raamattua. En enää ollutkaan epäilijä, joka etsi todisteita kumotakseen pastori Millerin omituiset käsitykset. En enää ajatellut, että minä tiesin paremmin, Halusin vain saada asioista selvän. En tiennyt, että samaan aikaan monet rukoilivat Evankeliumisalissa nuoren, mustiin pukeutuneen juutalaisnaisen puolesta, joka oli keskustellut Raamatusta tuntikaupalla,
Oli kulunut vain kolme päivää siitä, kun olin ensimmäisen kerran kuullut Raamattuun pohjautuvaa julistusta ja minulle oli alettu selittää evankeliumin sisältöä. Mutta tiesin, mitä minun piti tehdä.
Annoin varauksettomasti sydämeni Messiaalle, Vapahtajalle, Herralle Jeesukselle Kristukselle. Samalla hetkellä annoin myös elämäni hänelle. Tiesin, miten vähän arvoa sillä itsellenikään oli.
Uudestisyntynyt! Uusi elämä! Ei enää Rose! Minun oli pakko nauraa. Se ei ehkä ollut kunnioittavaa, mutta nauroin ilosta ja helpotuksesta...Rauha! Se aivan tulvi minuun! Olin ihmeissäni!
(s. 74)
Meidät komennettiin pysähtymään kolmen upseerin eteen. Sain myöhemmin kuulla, että yksi heistä oli pahamaineinen tohtori Mengele, Auschwitzin lääkäri – sillä sille leirille olimme tulleeet...
Juostessamme radan vartta pitkin kapot olivat raastaneet pienimmät lapset äitinsä sylistä ja tyrkänneet ne vanhemmille naisille. He tiesivät, että vauvoja kantavat äidit joutuvat suoraa päätä polttouuniin. Vanhat naiset vietiin myös heti kaasukammioon, ja kapot yrittivät teollaan pelastaa muutamia nuorempia naisia.
Kun pysähdyimme hengästyneinä upseeerien eteen, kaikki yli nelikymmenvuotiaat naiset (olipa heillä lapsi sylissään tai ei), jotka eivät näyttäneet tarpeeksi vahvoilta, lähetettiin vasemmalle. Alle nelikymmenvuotiaat, terveet ja lapsettomat lähetettiin oikealle. (s.124)
Leirimme kaasukammioissa menetti henkensä kaiken kaikkiaan neljä miljoonaa vankia, suurin osa heistä Juutalaisia. (s. 127)
Eräänä aamuna kasarmiimme syöksyi joukko vartioijoita. Heräsimme kaikki sähköistävään kauhuun ”Ulos ja heti” Riveihin! Juoskaa! Huorat! Koirat! Siat! Saastat! (s. 129)
Ympärilläni elävät naiset näkivät, miten paljon rakastin Raamattua. He näkivät myös, että olin ollut valmis vaarantamaaan henkeni sen tähden. Aikaisemmin, pommisuojassa, he olivat kerta toisensa jälkeen pyytäneet minua kertomaan Jumalan lupauksista, ettei hän hävittäisi Israelia maan päältä, mutta pommitusten pääätyttyä he olivat taas pilkanneet minua. Nyt he alkoivat suhtautua Raamattuun hyvin vakavasti ja kysyivät minulta:
----Raamatussa on monia rohkaisevia kohtia, joita saatoin lukea heille. Viidennessä Mooseksen kirjassa ovat sanat
”Sinä (ISRAEL) etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä
kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. (s. 152)
Ensimmäiset musitot vapautumisestani olivat brittien kuorma-autot, jotka vyöryivät leiriin lastinaan valtavia vesitynnyreitä (s. 165)
Olin yhä parakissa ympärilläni useampia kuoleita kuin eläviä. (s. 166)
Pilkkukuumeeni paheni ja unohdin, kuka olin... Noina päivinä en kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin Jumalaa. En jaksanut muistaa, kuka tai missä olen tai mitä oli tapahtunut, mutta tiesin Jumalan olevan kanssani. Ajattelin häntä koko ajan, ja silloinkin, kun en pystynyt ymmärtämään mitään, voin keskustella Hänen kanssaan.
Lopulta minut siirrettiin sairaalaan. (s. 167)
Minusta tuntui, että aivan kohta olisin Yhdysvalloissa perheni luona. Mutta illalla sairaalan hiljaisuudessa kuulin Herran sanovan: ”Oletko kysynyt minulta, pitääkö sinun mennä Ruotsiin? Oletko kysynyt minuilta, onko sinun matkustettava Yhdysvaltoihin? Sinä itse haluat sitä, mutta oletko kysynyt minulta? (s. 168)

..... kirjoitti:

Hei.
Monia yhteydenpito tapoja on, mutta kaikki eivät niihin pysty.
Meediot kykenevät luomaan yhteyden ja keskustelemaan kuolleiden kanssa. Ehkä sinun pitäisi käydä sellaisen luona. Itse en ole käynyt kuin yleisessä meedioistunnossa, jossa oli monia kymmeniä ihmisiä, joten kaikki eivät saaneet vastauksiaan. Suosittelen istuntoa, jossa olisi suhteellisen vähän ihmisiä. Kait niitä yksityisistuntojakin saa.

Lue lisää

Osa 3 Myrna Grantin elämäkerran lyhennelmästä:
4.Takaisin kotiin, Luvattuun maahan

Miehen ääni oli tavattoman hellä: ”Felice on elossa, Rose! Felice voi hyvin. Ja pojat ja Alexander!” s. 176
Kiersimme käsivartemme toistemee ympärille... Silloin kun Felice ei hymyillyt, hänen kasvoistaan näki, että häntä vaivasivat menneiden tapahtumien muistot.
”Entä Eugene?” sain vaivoin kysytyksi. Felice sulki silmänsä.
”Joe?” kuiskasin nimen
Felicen silmät pysyivät kiinni. Hän istui aivan liikkumatta. ”Rose, sinä ja minä olemme jäljellä. Sinä... ja minä.”
Sukulaisia oli kuollut isän ja äidin puolelta yhteensä 180. (s. 181)
Elokuun 1. päivänä 1950 nousin New Yorkissa lentokoneeseen aloittaakkseni 36 tunnin lentomatkan Tel Aviviin. Se oli ensimmäinen klentomatkani. Mielessäni poltti tietoisuus siitä, että olin matkalla Herran maahan, Pyhään maahan, oman kansani maahan. Olin kuumeisen kärsimätön. Tämä ei voinut olla totta! Ei voinut olla mahdollista, että olin vihdoinkin matkalla isieni maahan, osana suurta paluuta, jonka profeetat ovat ennustaneet! (s.220)
Jalkani kosketti kiitorataa. Olin automaattisesti Israelin kansalainen Hitler ei ollut voittanut... Minä olin palannut, mutta parhaat meistä
eivät. Minä en pettäisi heidän muistoaan enkä Häntä, joka koki oman auschwitzinsä ristillä monta sataa vuotta sittten. (s. 223)