Elämää veritulpan jälkeen

Elämä muuttui kertaheitolla kesällä, kun kipeytyneestä jalastani löydettiin 2 syvälaskimotukosta. Epäusko ja järkytys oli valtava: miten muutoin terveeltä 24 vuotiaalta voi löytyä jotain tällaista?!

Oli vain opeteltava elämään marevanin kanssa. Enpä olisi koskaan uskonut, miten helppoa on pistää itseään lääkeruiskulla mahaan, mutta sekin oli tehtävä. Ruokavalio meni uusiksi, tupakanpoltto loppui, samoin saunakaljojen juominen (nämä eivät välttämättä olleet ollenkaan huonoja muutoksia :). Ehkäisykin oli mietittävä uusiksi, olin aikaisemmin käyttänyt Yasmin-yhdistelmäehkäisypillereitä. Nyt e-pillereille tuli ehdoton kielto loppuelämäksi.

Monta yötä meni valvoessa, kuulostellessa kehoa ja (tottakai) mielikuvituksen saadessa vallan keuhkoveritulppaa peläten. Tunsin olevani rikki, jotenkin epäkunnossa. Ainaista verikokeissa ramppaamista, lääkkeiden syömistä, niistä johtuvaa väsymystä, ruokavalion vahtimista...

Tiedän, että on olemassa todella, todella vaikeampia sairauksia ja surullisempia kohtaloita, mutta tämä oli minun koetinkiveni. Nyt olen sairastanut 5 kk ja lääkärit lupailevat pian hoidon lopettamista. En malta odottaa...

..Mutta toisaalta: kun marevan-hoito loppuu, olen periaatteessa taas altis tulpille. Tätä minä pelkään, sitä paniikkia ja vainoharhaisuutta. Pelkään pelkäämistä. Jalkani on edelleen 5 kk jälkeen turvonnut ja ajoittain kipeä. Lääkärin mukaan se voi olla sitä aina.

Haluaisin kuulla teiltä, saman kokeneilta ajatuksia asiasta, siitä miten teillä onnistui siirtyminen takaisin "normaaliin elämään"?

Voimia ja jaksamista kaikille syvälaskimotukosta sairastaville / sairastaneille. Itse olisin ehdottomasti kaivannut enemmän tietoa ja tukea läpi sairauden.
Ilmianna
Jaa

37 Vastausta



tukisukka? Sitä pitäisi käyttää koko ajan valveilla ollessa, ainakin 2 vuotta tulpan jälkeen. Silloin sitä pysyvää turvotustaipumusta tulee vähemmän. Niitä saa Instrusta, tavallinen lentosukka ei käy vaan pitää olla omien mittojen mukaan laitettu hoitosukka.
Ilmianna
Jaa
Ajatuksesi kuulostavat erittäin tutuilta. Minun tulppani löydettiin pohkeesta syyskuussa. Olihan se todella järkytys 25 -vuotiaalle nuorelle naiselle. Mitään selkeää syytä ei ole lukuisista tutkimuksista huolimatta löydetty. Ainoa mahdollinen riskitekijä minulla on hormonaalinen ehkäisy. Marevania syön vielä maaliskuuhun asti ja sen jälkeen ainakin yritän jatkaa elämääni pelkäämättä. Uusi tulppa tulee jos on tullakseen ja sille ei oikein itse voi mitään. Ainakin osaan mennä lääkäriin heti, jos samanlainen kipu tulee…

Paljon vakavampia sairauksia toki on, mutta kyllä tämä kuitenkin itselle on sellainen pysähdys, jolloin oikeasti tajuaa sen, kuinka tärkeää se terveys onkaan ja muistutus siitä, kuinka pienestä se elämä voi olla kiinni…

Olen samaa mieltä siitä, että tietoa ja tukea pitäisi saada enemmän. Minulla ei minkäänlaista hajua siitä, mitä sitten tapahtuu kun marevanin syönti loppuu. Onko jotain kontrollia tms. ja lopetetaanko se sitten kerralla? Ehkäpä joku kertoo sen sitten maaliskuussa. Minulle lääkäri suositteli hoidoksi lentosukkaa, mutta sehän ei todellakaan ole riittävä. Itse hommasin hoitosukan omilla mitoilla ja se kyllä on hyvä.

En siis osaa vielä kertoa, millaista elämä on marevanin jälkeen, mutta ainakin sen tiedät, että kohtalotovereita löytyy =)

Mukavaa Joulunodotusta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
..kun löytyi kohtalotoveri, vieläpä samanikäinen!

Sulla on vielä tuoreempi tämä vaiva, mulla alkaa lääkehoito vedellä viimeisiään.

Tuntuu, että tämä henkinen puoli otti paljon kovemmalle tämän sairauden kanssa kuin itse ne oireet. Mulla oli pidemmän aikaa sellainen tunne, että olen jotenkin epäkunnossa. Eihän tällaista voi tapahtua kuin vanhoille mummoille, näin minä heikkoina hetkinä ajattelin. Kovasti olisi tehnyt mieli puhua asiasta, mutta esim. avomiehen kanssa (joka kyllä mielellään kuuntelikin) en sitten enää puhunut, kun tuntui ettei mistään muusta enää puhutakaan.

Jos haluat vaihtaa lisää ajatuksia, niin laita vaikka sähköpostia hannalena.westman(at)gmail.com.

Ollaan vaikka sitten tukena toisillemme vaikka näin verkon välityksellä :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Heippa,vanha ketju mutta kiva jos jotkut teistä huomaisi vielä tämänkin viestin. Itse sairastin syvälaskimotukoksen 2 vuotta sitten 18-vuotiaana. Oireet tänäkin päivänä on pohkeen turvotus ja seisomatyössä kun olen niin huomaan jalassa väsymystä/paineen tunnetta,vaikka tukisukka on käytössä aamusta iltaan. Pohje on keskikohdasta 1cm paksumpi kun toisen jalan pohje,eipä sitä tietämättä oikein erota..itse kyllä tutkailen jatkuvasti. Onko teillä vielä oireita,minkälaisia? Tai kipuja? Lääkärille olen varaamassa aikaa,jos turvotukselle olisi jotain hoitoa. Itse olen käyttänyt kompressio 2 sukkaa alusta alkaen.
Ilmianna
Jaa
Minä kyllä ehdottaisin kiinnittämään huomion myös ruokavalioon. Tiedetään että liiat hiihydraatit aiheuttavat rskin kasvamista sairastus sydän- ja verisuonisairauksiin. Sitten tulevat nuo turhat kolesterolilääkkeet, perään vielä marevaanit ja keho oireilee.

Minä kyllä kokeilisin hiilihydraattien vähentämistä ja kunnon voita ruuanlaittoon hyvien luontotuotteiden lisäksi. En ole lääkäri, enkä puoskari, mutta pikku kokeilut eivät liene haitaksikaan terveydelle. Liian moni on joutunut tuohon lääkierteeseen, joka ei myöskään ole leikin asia..
Ilmianna
Jaa
Minä sairastin syvät laajat laskimotukokset oikeassa jalassa nilkasta nivuseen (2 kpl) sekä keuhkoveritulpat molemmissa lohkoissa laajalti. Tila eteni vaikeaan hengittämiseen, eikä jalassa silti ollut muita oireita kuin outo viileys.

Siitä on vasta 1,5 kk ja Marevanilla mennään a mittauksia yhä 1 x vkossa.. Välillä tulee niin kovia uupumisia, että kaupassakin vain seisoo ja tuijottaa hyllyjä eikä ajatus kulje yhtään.

Mitä vointiinne mahtaa tänään kuulua, onko tulpat uusineet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Syö kalaa ja kalaöljyä sekä liiku, niin ei tule tulppia.

Pohjoismaiset terveysviranomaiset suosittelevat aikuisille Omega-3 rasvahappoja 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta vähintään 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapolla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
MInulla oli vuosi sitten laskimotukos pohkeessa ja jalka on siitä asti ollut outo.. Välillä on parempia hetkiä ja sitten taas todella huonoja hetkiä..Nytkin viikon vaivannut ja kovin ja kävin lääkärissä fidd oli normaali..Kerran ultrattukin jo ja mitään ei löydy..Lääkäri totesi vaan että voi vaivata loppuiän..Tämäpä hienoa..Mitään syytä ei tulpalle löytynyt..Ei spr.n hyytymistutkimuksissakaan.. Näillä mennään..
Ilmianna
Jaa
Kokemusta löytyy täältäkin, Olen 20 vuotias nuori miehen alku ja viime keväänä sain revähdyksen omaisia kipuja oikeassa sisäreidessä, Kipu lieveni mutta sitten alkoi pohkeessa turvottamaan, Ajattelin sitä jälkioireiluksi revähdykselle. Suostuin kuitenkin kuukauden itse kidutuksen jälkeen sairaalaan ja lääkäri laski revähdykseksi, mutta halusi kokeilla tutkia ultralla. No oho, sieltähän löyty nilkasta napaan saakka tulppaa, sen jälkeen suoraan pyörätuoliin ja keskussairaalaan. Jalka hoidettiin kuntoon ja nyt vuoden jälkeen, lääkkeet jätetty pois. Lääkäreitä ihmetytti tulpan aiheuttaja. Joka nyt on selvinnyt.
Maksan tuottamaa Proteiini S on liian vähän veressä ja kusessa aivan liian paljon.
Nyt kädet ristissä odotellaan jatko toimenpiteitä.
Ilmianna
Jaa
minä pohdin sellaista, että sain lihaslaskimotukoksen joulukuun alkupuolella ja nyt vielä melkein 2 kuukauden jälkeen.. minulla on alkanut olemaan pohkeessa aaltomaista kipua. Välillä ei tunnu juuri mitään ja sitten taas.. mistä voi johtua? (minulla on marevan edelleen käytössä, INR ok tasolla.)
Ilmianna
Jaa
Hei. Itselläni todettiin viime sunnuntaina reidessä nivusen lähellä tukos, maanantai aamuna keuhkokuvissa löydettiin kaksi tukosta lisää. Minulla aloitettiin Xarelto lääkitys (melko uusi lääke) jota tulen syömään puoli vuotta eteenpäin. Mistä olette tukisukat hankkineet? Maksoiko paljon? Entä kuinka olette ehkäisyn kanssa tehneet tulpan jälkeen?
Ilmianna
Jaa
Minulle yhden parin tukisukkia maksoi sairaalan osasto, toisen parin kaupunki. Kumpaakin jouduin itse soittelemaan ja hakemaan, vaikka sairaalasta olisi kuulemma pitänyt tulla automaattisesti. Tukisukat mittasi ja valmisti Respecta. Niitä saa myös Terttu Liljalta ja Soleuksesta.

Nyt olen ostanut kaksi sukkaparia omilla rahoillani. Minulla on paineluokka 2 sukkia. Ovat kyllä hyviä, jalat eivät väsy samalla tavalla kuin joskus, kun olen ilman sukkia.
Ilmianna
Jaa
Sairastin syvän laskimotukoksen (nilkasta nivuseen) sekä laaja-alaisen keuhkoembolian lokakuussa 2013. Olin 47v. Löydettiin F8 hyytymistekijä korkea. Vuoden Marevan, sitten vaihdettiin Atrovaststiniin ja Primaspaniin. Jatkuva 2-luokan tukisukkahoito (lähes 2 v korkoa stay up, nyt myös polvisukka. )
En ole palautunut. Uuvun nopeasti, hengästyn välillä puhuessa, löydettiin astma. Luin, että astma voi puhjeta keuhkoembolian jälkeen. Ei kukaan sano riittävästi tietoa, onko jatkuva väsymys normaalia. Onko teillä muilla väsymystä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Oikein hoidettuna ei pitäisi olla uupumista tai hengästymistä. Millä astma on todettu. Onko keuhkot kuvattu tt-spiraalilla ettei vaan olisi jokun suoni keuhkoissa tukossa. Oma kokemukseni, minulla oli diagnosoitu astma vuosia ennen emboliaa, mutta hoidon jälkeen hävisi myös ns astma. Liekö koskaan ollutkaan astmaa,vai oliko jo tulppa keuhkoissa silloin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Onko sinulla mitattu Faktori 8 sen jälkeen, kun lopetit Marevanin? Jos Faktori 8 on pysyvästi korkea, ja on ollut tulppa, niin sinulta pitäisi ottaa keuhkoista CT. Ei ole normaalia, että et ole vielä palautunut. Tulppa on voinut uusia, sen takia menisin sinuna lääkäriin ja vaatisin tutkimuksia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei.
En tiedä lukeeko tätä enään kukaan.
Itse täällä kotona juuri toivun kahden viikon takaa alkaneesta sairaala reissusta joka kesti 1,5 viikkoa. Loukkasin polveni marraskuun alussa ja sain kepit sekä ortoosin jalkaani. Epäiltiin eturistisiteen olevan poikki mutta kuvaus ajan sain vasta kolmen viikon päähän.. Jäin käytännössä vuode lepoon sillä varmaa ei ollut mikä jalassani oli rikki niin en sitä sen koommin uskaltanut jumpata. Samana päivänä kun kuvaukset olivat aloin hengästyä pelkistä vessareissuista ja pohkeeni alkoi tästä jalas kipuilemaan. Magneettikuvaus oli siis torstaina. Lauantaina pohje oli niin kipeä että oli jalka missä asennossa tahansa niin oleminen oli mahdotonta.. Lisäksi hengästyminen oli jo puhuessa huomattavaa. En vaan millään halunnut uskoa että 25-vuotiaana voisi käydä jotain näinki kamalaa. Noh.. Lauantai-iltana olo paheni kun pumppasin pohjettani. Yhtäkkiä rintaan tuli järkyttävä kipu ja henki meinasi loppua kokonaan. Kun tilanne rauhottui niin oksensin pihalle kaikki mitä sisältä löytyi. Ajattelin että yritän kumminkin nukkua ja aamulla menen sitten lääkäriin. No noin tunnin jälkeen heräsin järjettömään rintakipuun ja pyysin poikaystäväni soittamaan ambulanssin. Kun lanssi vihdoin tuli, oli kaikki mahdolliset arvot niin korvissa ja pulssi järjettömän korkea. Edes rappusia alas en saanut kävellä. Ambulanssilla tiputuksessa ja lisähapessa sairaalaan ja keuhkokuviin jossa selvisi että molemmissa keuhkoissani on järjettömän isot veritulpat. Viikon sairaalassa olon jälkeen pärjäsin ilman lisähappea ja pääsin kotiin. Viikkoon kuului marevania, napapiikkejä, lukemattomia kipulääkkeitä, polven kuntouttamista koska veritulppani plokkasi leikkaus vaihtoehdon pois, uuden elämän miettimistä ja tajuamista että nyt käytiin todella lähellä ja tässä iässä. Nyt sitten olen kotona.. Pohje lakkasi kipuilemasta pari päivää sitten, keuhkot edelleen todella kipeät, marevania seuraavat puoli vuotta ja tukisukkaa ensi viikolla mittaamaan..
Kaikki tuntuu vieläkin jotenkin kun se olisi tapahtunut jollekin muulle. Vaikea käsittää.
Noita aiempia kirjotuksia lukiessani tuli mieleen että marevanin kanssahan ei saa käyttää minkäänlaisia luontaistuotteita ja hyvin pitkälle kaikki muukin vaikuttaa sen toimintaan ja arvojen säilymiseen...
Ilmianna
Jaa
Kyllähän tätä luetaan. Veritulppa on yleinen, ja monilla on ollut vaikea saada oikea diagnoosi. Minullakin oli isoja ongelmia, en millään meinannut saada diagnoosia.

Ikävä että noin nuorena sait tulpan. Muista ottaa spr koe eli Trombot ihan heti kun Marevan on loppunut. Jos on joku hyytymishäiriö, niin uusi tulppa voi tulla nopeasti.

Marevania kannattaa alussa mitata tiheästi. Lisäravinteita pitää välttää, sillä ne voivat aiheuttaa INR-arvon heittelemistä.
Ilmianna
Jaa
Täällä meinaa tuo arvo vaan laskea joka mittauksella :/ elämäkin kyllä aika kaukana sairaalan säännöllisyydestä nyt kun sairaslomalla on.. Onneksi kohta jatkuu koulu ja säännöllisyys astuu kehiin :)
Jalka meinaa ikävästi turvota hoitosukasta huolimatta :( nilkkaan tulee semmoinen neste rinkula aina päivän aikaan..
Kivut ovat onneksi pysyneet pois sekä pohkeesta että keuhkoista ja kärsii jo käydä kävelemässä pieniä lenkkejä koiran kanssa :)
Mulla vissiin otettiinki ne hyytymistekijä kokeet sairaalassa ja sanottiin silloin että ei ole perinnöllistä taipumusta saada tulppia.. Mutta sillon taisi olla jo marevan käytössä joten en tiedä kuinka se sitten vaikuttaa.. ?
Ilmianna
Jaa
Sinulla 25vuotiaana on koko tapahtuma vielä niin tuore. Kestää aikaa ennen kuin kuntoutuu noin isosta keuhkoveritulpasta.

Pidäthän tukisukkaa koko päivän, ihan aamusta asti? Minulla oli turvotusta vielä vuoden kuluttua tulpasta, mutta se hävisi vähitellen. Käytän yhä usein tukisukkia, sillä jalat jaksavat niillä paremmin, vaikka tulpasta on pian kolme vuotta.

Hyytymistekijät kannattaa ottaa uudestaan kuukausi sen jälkeen, kun olet lopettanut Marevanin. Oliko sinulla estrogeeniehkäisy kun sait tulpan?
Ilmianna
Jaa
Heippa taas :)

Joo kyllä pidän tukisukkaa koko päivän aina aamusta iltaan. Nyt INRkin noussut hoitotasolle taas :)
Polven kanssa ei juuri liikuntaa pääse harrastamaan muuta kun lyhyitä kävely lenkkejä mutta pakko yrittää vaan liikkua ettei uusia tukoksia synny. Kouluun palaaminen toi oman haasteellisuutensa tähän arkeen kun ei tuo kovalla penkillä koko päiväinen istuminen ole hyväksi ja helppoa.. joutuu yrittämään liikkumaan kesken tuntejen. Jalka turpoo hieman nilkasta mutta ei pahasti :) pohje vielä kireä mutta ei onneksi kipuile. Keuhkot ei meinaa kestää pakkasta vielä :/ millaisia sairaslomia olette saaneet kun on ollut laskimotukos tai veritulppa? Minulla tulossa työharjoittelu jo huhtikuussa ja lupailtiin sairaalassa sillon että kouluun saan mennä kunhan ei harjoittelua ole pitkään aikaan.. Mietin vaan että mikä on tämä pitkä aika ?
Miten olette pärjänneet tukisukan kanssa kesällä? Pelottaa jo ajatuskin
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minä sain veritulpan 19-vuotiaana alle 3kk minipillereiden käytön jälkeen. Tulppa oli vasemman jalan syvässä laskimossa nilkasta vatsan puoliväliin. Ehti pirulainen nousts, koska koululääkäri diagnosoi kipeän jalkani kivut revähdykseksi. Tukosta sulateltiin sairaalassa liki 2 viikkoa.
Spr:n hyytymistekijät normaalit, ja
vasen jalkani on ja pysyy paksumpana aina. Lentokoneeseen tai pitkille automatkoille puen tukisukan.
Ehkäisynä ei enää ikinä e-pillereitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
INR kannattaa pitää hoitotasolla. Tiedän että on vaikeaa joillekin, Marevan-herkkyydessä on geneettistä vaihtelua. Huhtikuuhun on vielä aikaa, ehkä jaksat jo silloin olla harjoittelussa. Minulla oli massiivinen keuhkoveritulppa ja kaksi keuhkoinfarktia. Yhteensä olin 3 kk sairaslomalla. Liikuntaa kyllä pystyin aloittamaan vasta yli puolen vuoden jälkeen, ja silloinkin hyvin kevyttä.

Tukisukka on helteellä hankala, mutta ei mahdoton. Itse otan sen uimarannalla pois, ja sitten sitä ei voi enää laittaa takaisin, kun rannalla makaaminen turvottaa jalat. Tukisukka pitää laittaa jalkaan heti aamulla, ennen kuin jalat ovat ehtineet turvota. Eli uimarantapäivinä pidän sukkaa vain uimarannalle asti. Jos on vähän pilvisempi päivä enkä ole rannalla, niin sukkia voi kyllä käyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Syvälaskimotukos kesällä 2011. Marevan 5 ja 3mg ollut käytössä koko ajan, nyt vaihdoin Xareltoon 20mg. Tukisukka koko jalan, oli käytössä 2v, tietysti lentomatkoilla aina. Jalka on edelleen 2-3cm paksumpi kuin toinen, reidestä mitattuna. Verenohennuslääkitys siksi että löytyi kroonistunut tulppa alavatsasta samana kesänä, jolle ei voida tehdä mitään. Lisäksi löytyi lievin muoto hyytymistekijöiden geenivirheestä. Näillä sitä sitten mennään. Xarelton joudun maksamaan kokonaan omasta pussista. Marevan ei pysynyt hoitotasolla, vaan pomppi koko ajan. Olen nyt 63v nainen. Tulpan ympärille on hyvin muodostunut virtaavia suonia. Voin lenkkeillä ja hölkätäkin.
Tekisi mieli lähteä yli8t lennolle mutta hieman pelottaa jos sairastuu perillä. Kun on olemassa oleva sairaus, vakuutus korvaa vain äkillisen n7vrk hoidon, ei muuta.
Täytyy käydä valmiiksi lainaneuvottelu jotta pääset sieltä ambulanssilennolla kotiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sinullako ei tulppa mennyt keuhkoihin asti? Näinhän se on, että vakuutus ei korvaa olemassa olevia sairauksia. Mutta jos sinulla on Xarelto, niin eikä sen pitäisi ehkäistä uusia tulppia? Tietysti yli 8 tunnin lento on pitkä. Pitää paljon liikkua lennon aikana, nousta ylös ja pumpata pohkeita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ryöppy kirjoitti:
Syvälaskimotukos kesällä 2011. Marevan 5 ja 3mg ollut käytössä koko ajan, nyt vaihdoin Xareltoon 20mg. Tukisukka koko jalan, oli käytössä 2v, tietysti lentomatkoilla aina. Jalka on edelleen 2-3cm paksumpi kuin toinen, reidestä mitattuna. Verenohennuslääkitys siksi että löytyi kroonistunut tulppa alavatsasta samana kesänä, jolle ei voida tehdä mitään. Lisäksi löytyi lievin muoto hyytymistekijöiden geenivirheestä. Näillä sitä sitten mennään. Xarelton joudun maksamaan kokonaan omasta pussista. Marevan ei pysynyt hoitotasolla, vaan pomppi koko ajan. Olen nyt 63v nainen. Tulpan ympärille on hyvin muodostunut virtaavia suonia. Voin lenkkeillä ja hölkätäkin.
Tekisi mieli lähteä yli8t lennolle mutta hieman pelottaa jos sairastuu perillä. Kun on olemassa oleva sairaus, vakuutus korvaa vain äkillisen n7vrk hoidon, ei muuta.
Täytyy käydä valmiiksi lainaneuvottelu jotta pääset sieltä ambulanssilennolla kotiin.
Itse en lähtisi pitkälle lennolle. Oletko ollut kotimaanlennolla, onko tullut mitään. Marevanin käyttäjä pystyy tarkkailemaan tilannetta inr arvoa seuraten. Minulla joka kotimaanlennollakin inr laskee rajusti. Ulkomaille en enään lähde. Jokainen tietysti valitsee itse ottaako riskin. 8h lentoa en ole koskaan tehnyt. kaksi tulppaa sairastanut ja jälkimmäisen sain 3,5h lennolla, vaikka estona oli klexane napapiikki. Se riitti minulle. Nykyään max kotimaan lentoja. Haluan jatkaa elämääni täällä. Onhan näitä kokemuksia, vasta suomalaisnainen jäi meksikoon veritulpan takia. Ikävä kokemus omaisille. Apua vaikea saada kotimaassa,ulkomailla mahdotonta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Saitko Exembolikko tosiaan tulpan, vaikka oli Klexane? Onko sinulla löydetty hyytymishäiriö?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tulppa-nainen kirjoitti:
Sinullako ei tulppa mennyt keuhkoihin asti? Näinhän se on, että vakuutus ei korvaa olemassa olevia sairauksia. Mutta jos sinulla on Xarelto, niin eikä sen pitäisi ehkäistä uusia tulppia? Tietysti yli 8 tunnin lento on pitkä. Pitää paljon liikkua lennon aikana, nousta ylös ja pumpata pohkeita.
Ei mennyt keuhkoihin vaikka koko jalka oli hyytymiä täynnä. Puoli pv ensiavussa odottelin, välillä kävin kysymässä onko minut unohdettu, kun pääsin kuvaan en saanut makuulla enää yhtään liikkua. Kova särky oli jalassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lohdullista lukea kohtalotovereiden kuulumisia. Itse sain pienen syvän laskimotukoksen pohkeeseeni pian vuosi sitten, 30-vuotiaana. Muuta syytä ei sille löydetty kuin ehkäisypillerit; istumatyö ja perussairaudet mahdollisesti lisärasitteena. Lääkitys loppui 5kk sitten, nyt hoitosukilla vain eteenpäin. Jalka ei turpoa mutta outoja kipuiluja on silloin tällöin ja nyt kesällä jalat raskaammat. Pelottaa vaivan uusiminen, koska en keksi enää juurikaan tapoja parantaa jalkojeni hyvinvointia. Painoni on jo laskenut reilusti vuoden takaisesta, kevyttä liikuntaa olen harrastanut aina (tällaisille ongelmajaloille suositeltavaa reipasta kävelyä) ja raskaampaakin. Perussairaudetkin melko hyvällä tolalla eikä lääkäreiden mukaan niillä yhteyttä tulppaani. Hoitosukkia aion pitää ainakin suositellut kaksi vuotta, jalkojen fiilisten mukaan pidempäänkin, mieluusti varmaan aina, kun mahdollista. Mutta mitä vielä voisin tehdä enemmän? Vinkkejä tukosten ehkäisyyn?
Ilmianna
Jaa
Minulla oli vähän vajaa 1,5 vuotta sitten ensimmäinen koko pohkeen mittainen tulppa, hoitona 4 kk xarelto ja 2 vuotta tukisukkia. Sairaslomaa taisin tuolloin saada 3 viikkoa kun jalka ei kestänyt seisomista töissä aiemmin.
Toissapäivänä todettiin että taas on samasta pohkeesta pikkusuonet tukossa :/ Ikää 29v. Määräsuvät alkuun ainakin 0,5 vuoden xarelto lääkityksen, onneksi on vakuutus. Huomenna labrakokeet, vatsan UÄ sekä keuhkoröntgen. En tiedä mitä sieltä etsivät mutta katsotaan löytyykö syytä.
SPR:n hyytymiskoe otettiin jo viime vuonna eikä ole altistavaa tekijää. En tupakoi, ylipainoa ei ole, suvussa ei ole ollut veritulppia ja harrastan liikuntaa säännöllisesti.

Tukisukkien käyttö ärsyttää, etenkin kun niistä huolimatta tuli tulppa uudelleen.
Ilmianna
Jaa
Humppis87. Selvisikö sinulla miksi tulppa uusiutui niin herkästi? Minulla käytössä Xarelto ja mietityttää tulpan uusituminen lääkityksen loppumisen jälkeen. 2 paineluokan tukisukat käytössä.
Ilmianna
Jaa
Moro.
Syyskuussa yhtenä aamuna herätessä huomasin jalkani kipeytyneen reidestä.ajattelin että joku revähdys reisilihaksessa kun käyn kuntosalilla.No 4 päivää lääpin voltarenia jalkaan eikä auttanut. Yhtenä iltana nousin sohvalta ja tunsin pohkeeni puutuvan.ajatelin että olen makoillut huonosti ja odotin että menee ohi. no ei mennyt ja huomasin pohkeen turpoavan.Sitten lähdinkin jo sairaalaan.Sielä mitattiin ja ympärysmitta oli 3cm enemmän kun toisessa.crp oli +200 ja kuumettta 38+ ja kyydillä acutaan Tamperelle. Aluksi epäiltiin tukosta tai ruusua.Aamulla pääsin ultraan ja reidestä löytyi tukos.Keuhkoissa ei röntgenissä näkynyt mitään.Onneksi lääkäreille puhuin että veljentyttärellä ollut keuhkoveritulppa ja ei näkynyt röntgenissä.En tiedä auttoiko tämä mutta samana iltana vietiin varjoainekuvauksiin. niistä paljastui molemmilla puolilla keuhkoja tukos. viikko meni sairaalassa ja nyt puoli vuotta xarelto 20mg päivässä.Geenitesteissä todettiin apc-resistenssi. Mitään altistavaa tekijää ei ole löytynyt. maha ja sisuskalut ultrattiin .eturauhanen tutkittiin samoin kivekset ja kilpirauhaset.Nyt on mennyt 1.5kk aika rauhallisesti mitä nyt kävelylenkkiä tehnyt mutta urheilun aion aloittaa lähiviikkoina. Samoin täytyis varmaan päästä joskus baarissakin käymään.En sitten tiedä minkälainen riski tuo alkoholi on kevyesti nautittuna.Tukisukkaa täytyy käyttää pari vuotta vähintään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Hienoa että sinulla jalpero73 tukos löytyi heti. Moni muu täällä on saanut juosta lääkärissä viikkokaupalla ennen kuin kukaan lääkäri mietti tukosmahdollisuutta. Niin minäkin.

Onko sinulle puhuttu mitään Xarelton jälkeisestä ajasta? Kun sinulla on tuo altistava geeni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tulppa-nainen kirjoitti:
Hienoa että sinulla jalpero73 tukos löytyi heti. Moni muu täällä on saanut juosta lääkärissä viikkokaupalla ennen kuin kukaan lääkäri mietti tukosmahdollisuutta. Niin minäkin.

Onko sinulle puhuttu mitään Xarelton jälkeisestä ajasta? Kun sinulla on tuo altistava geeni.
Viimeisin keskustelu oli viime perjantaina lääkärin kanssa.Hoitona 6kk xareltoa sitten loppuu. tietysti jos ei mitään hämminkiä tule tänä aikana.Muuten aion elää normaalia elämää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla todettiin altistava geeni ja nyt syön verenohennuslääkettä loppuelämäni (Xareltoa) Heinäkuussa viimeisin tulppa. Tukisukkaa käytän aina töissä(paljon kävelemistä) silti iltaisin pientä turvotusta,jalka on muutenkin paksumpi kuin toinen tulpan jälkeen. Parempaan suuntaan toki mennään. Onko muilla esiintynyt punaisia läikkiä nilkassa tai jossain muualla,mulle ilmestyi heti alkuvaiheessa nilkkaan aika iso punainen läikkä joka oli myös arka,nyt ei arista,mutta on edelleen olemassa,sisäreiteen ilmestyi myös yksi,sen jälkeen että mulla oli ollut pieni haava siinä!! Johtuukohan tukisukasta vai jostain muusta. Onko tuttua kenellekkään????
Ilmianna
Jaa
moi!
olen huomannut turvotusta illalla.käytän tukisukkaa mutta mitään isompaa punoitusta en ole havainnut.yleensä yön jälkeen aamulla on normaalin näköinen.Onko tukisukka mallia reisi vai vaan polven alapuolelle? itse käytän pidempää mallia ja vain toisessa jalassa. lentäessä laitan molenpiin polvipituiset.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Polven alapuolelle. Käytän myös vaan toisessa jalassa,lentäessä molemmisssa!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nyt n 3kk tulpan jälkeen jalassani ei ole turvotusta.vielä muutama viikko sitten normaalin sukan loppuessa säären alueella oli paksu raja mistä turvotus jatkui ylös pohkeeseen.muuten tässä tietysti miettii jatkuvasti uusiutuuko.pienetkin säryt jaloissa saavat huolestumaan.sellaset mihin ei ennen kiinnittänyt huomioo.ehkä tuo turvotuksen loppuminen on hyvä asia....
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Elämää veritulpan jälkeen

Elämä muuttui kertaheitolla kesällä, kun kipeytyneestä jalastani löydettiin 2 syvälaskimotukosta. Epäusko ja järkytys oli valtava: miten muutoin terveeltä 24 vuotiaalta voi löytyä jotain tällaista?!

Oli vain opeteltava elämään marevanin kanssa. Enpä olisi koskaan uskonut, miten helppoa on pistää itseään lääkeruiskulla mahaan, mutta sekin oli tehtävä. Ruokavalio meni uusiksi, tupakanpoltto loppui, samoin saunakaljojen juominen (nämä eivät välttämättä olleet ollenkaan huonoja muutoksia :). Ehkäisykin oli mietittävä uusiksi, olin aikaisemmin käyttänyt Yasmin-yhdistelmäehkäisypillereitä. Nyt e-pillereille tuli ehdoton kielto loppuelämäksi.

Monta yötä meni valvoessa, kuulostellessa kehoa ja (tottakai) mielikuvituksen saadessa vallan keuhkoveritulppaa peläten. Tunsin olevani rikki, jotenkin epäkunnossa. Ainaista verikokeissa ramppaamista, lääkkeiden syömistä, niistä johtuvaa väsymystä, ruokavalion vahtimista...

Tiedän, että on olemassa todella, todella vaikeampia sairauksia ja surullisempia kohtaloita, mutta tämä oli minun koetinkiveni. Nyt olen sairastanut 5 kk ja lääkärit lupailevat pian hoidon lopettamista. En malta odottaa...

..Mutta toisaalta: kun marevan-hoito loppuu, olen periaatteessa taas altis tulpille. Tätä minä pelkään, sitä paniikkia ja vainoharhaisuutta. Pelkään pelkäämistä. Jalkani on edelleen 5 kk jälkeen turvonnut ja ajoittain kipeä. Lääkärin mukaan se voi olla sitä aina.

Haluaisin kuulla teiltä, saman kokeneilta ajatuksia asiasta, siitä miten teillä onnistui siirtyminen takaisin "normaaliin elämään"?

Voimia ja jaksamista kaikille syvälaskimotukosta sairastaville / sairastaneille. Itse olisin ehdottomasti kaivannut enemmän tietoa ja tukea läpi sairauden.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta