Elämää veritulpan jälkeen

tukisukka? Sitä pitäisi käyttää koko ajan valveilla ollessa, ainakin 2 vuotta tulpan jälkeen. Silloin sitä pysyvää turvotustaipumusta tulee vähemmän. Niitä saa Instrusta, tavallinen lentosukka ei käy vaan pitää olla omien mittojen mukaan laitettu hoitosukka.

Ajatuksesi kuulostavat erittäin tutuilta. Minun tulppani löydettiin pohkeesta syyskuussa. Olihan se todella järkytys 25 -vuotiaalle nuorelle naiselle. Mitään selkeää syytä ei ole lukuisista tutkimuksista huolimatta löydetty. Ainoa mahdollinen riskitekijä minulla on hormonaalinen ehkäisy. Marevania syön vielä maaliskuuhun asti ja sen jälkeen ainakin yritän jatkaa elämääni pelkäämättä. Uusi tulppa tulee jos on tullakseen ja sille ei oikein itse voi mitään. Ainakin osaan mennä lääkäriin heti, jos samanlainen kipu tulee…

Paljon vakavampia sairauksia toki on, mutta kyllä tämä kuitenkin itselle on sellainen pysähdys, jolloin oikeasti tajuaa sen, kuinka tärkeää se terveys onkaan ja muistutus siitä, kuinka pienestä se elämä voi olla kiinni…

Olen samaa mieltä siitä, että tietoa ja tukea pitäisi saada enemmän. Minulla ei minkäänlaista hajua siitä, mitä sitten tapahtuu kun marevanin syönti loppuu. Onko jotain kontrollia tms. ja lopetetaanko se sitten kerralla? Ehkäpä joku kertoo sen sitten maaliskuussa. Minulle lääkäri suositteli hoidoksi lentosukkaa, mutta sehän ei todellakaan ole riittävä. Itse hommasin hoitosukan omilla mitoilla ja se kyllä on hyvä.

En siis osaa vielä kertoa, millaista elämä on marevanin jälkeen, mutta ainakin sen tiedät, että kohtalotovereita löytyy =)

Mukavaa Joulunodotusta!

Heippa,vanha ketju mutta kiva jos jotkut teistä huomaisi vielä tämänkin viestin. Itse sairastin syvälaskimotukoksen 2 vuotta sitten 18-vuotiaana. Oireet tänäkin päivänä on pohkeen turvotus ja seisomatyössä kun olen niin huomaan jalassa väsymystä/paineen tunnetta,vaikka tukisukka on käytössä aamusta iltaan. Pohje on keskikohdasta 1cm paksumpi kun toisen jalan pohje,eipä sitä tietämättä oikein erota..itse kyllä tutkailen jatkuvasti. Onko teillä vielä oireita,minkälaisia? Tai kipuja? Lääkärille olen varaamassa aikaa,jos turvotukselle olisi jotain hoitoa. Itse olen käyttänyt kompressio 2 sukkaa alusta alkaen.

Minä kyllä ehdottaisin kiinnittämään huomion myös ruokavalioon. Tiedetään että liiat hiihydraatit aiheuttavat rskin kasvamista sairastus sydän- ja verisuonisairauksiin. Sitten tulevat nuo turhat kolesterolilääkkeet, perään vielä marevaanit ja keho oireilee.

Minä kyllä kokeilisin hiilihydraattien vähentämistä ja kunnon voita ruuanlaittoon hyvien luontotuotteiden lisäksi. En ole lääkäri, enkä puoskari, mutta pikku kokeilut eivät liene haitaksikaan terveydelle. Liian moni on joutunut tuohon lääkierteeseen, joka ei myöskään ole leikin asia..

Minä sairastin syvät laajat laskimotukokset oikeassa jalassa nilkasta nivuseen (2 kpl) sekä keuhkoveritulpat molemmissa lohkoissa laajalti. Tila eteni vaikeaan hengittämiseen, eikä jalassa silti ollut muita oireita kuin outo viileys.

Siitä on vasta 1,5 kk ja Marevanilla mennään a mittauksia yhä 1 x vkossa.. Välillä tulee niin kovia uupumisia, että kaupassakin vain seisoo ja tuijottaa hyllyjä eikä ajatus kulje yhtään.

Mitä vointiinne mahtaa tänään kuulua, onko tulpat uusineet?

MInulla oli vuosi sitten laskimotukos pohkeessa ja jalka on siitä asti ollut outo.. Välillä on parempia hetkiä ja sitten taas todella huonoja hetkiä..Nytkin viikon vaivannut ja kovin ja kävin lääkärissä fidd oli normaali..Kerran ultrattukin jo ja mitään ei löydy..Lääkäri totesi vaan että voi vaivata loppuiän..Tämäpä hienoa..Mitään syytä ei tulpalle löytynyt..Ei spr.n hyytymistutkimuksissakaan.. Näillä mennään..

Kokemusta löytyy täältäkin, Olen 20 vuotias nuori miehen alku ja viime keväänä sain revähdyksen omaisia kipuja oikeassa sisäreidessä, Kipu lieveni mutta sitten alkoi pohkeessa turvottamaan, Ajattelin sitä jälkioireiluksi revähdykselle. Suostuin kuitenkin kuukauden itse kidutuksen jälkeen sairaalaan ja lääkäri laski revähdykseksi, mutta halusi kokeilla tutkia ultralla. No oho, sieltähän löyty nilkasta napaan saakka tulppaa, sen jälkeen suoraan pyörätuoliin ja keskussairaalaan. Jalka hoidettiin kuntoon ja nyt vuoden jälkeen, lääkkeet jätetty pois. Lääkäreitä ihmetytti tulpan aiheuttaja. Joka nyt on selvinnyt.
Maksan tuottamaa Proteiini S on liian vähän veressä ja kusessa aivan liian paljon.
Nyt kädet ristissä odotellaan jatko toimenpiteitä.

minä pohdin sellaista, että sain lihaslaskimotukoksen joulukuun alkupuolella ja nyt vielä melkein 2 kuukauden jälkeen.. minulla on alkanut olemaan pohkeessa aaltomaista kipua. Välillä ei tunnu juuri mitään ja sitten taas.. mistä voi johtua? (minulla on marevan edelleen käytössä, INR ok tasolla.)

Hei. Itselläni todettiin viime sunnuntaina reidessä nivusen lähellä tukos, maanantai aamuna keuhkokuvissa löydettiin kaksi tukosta lisää. Minulla aloitettiin Xarelto lääkitys (melko uusi lääke) jota tulen syömään puoli vuotta eteenpäin. Mistä olette tukisukat hankkineet? Maksoiko paljon? Entä kuinka olette ehkäisyn kanssa tehneet tulpan jälkeen?

Minulle yhden parin tukisukkia maksoi sairaalan osasto, toisen parin kaupunki. Kumpaakin jouduin itse soittelemaan ja hakemaan, vaikka sairaalasta olisi kuulemma pitänyt tulla automaattisesti. Tukisukat mittasi ja valmisti Respecta. Niitä saa myös Terttu Liljalta ja Soleuksesta.

Nyt olen ostanut kaksi sukkaparia omilla rahoillani. Minulla on paineluokka 2 sukkia. Ovat kyllä hyviä, jalat eivät väsy samalla tavalla kuin joskus, kun olen ilman sukkia.

Sairastin syvän laskimotukoksen (nilkasta nivuseen) sekä laaja-alaisen keuhkoembolian lokakuussa 2013. Olin 47v. Löydettiin F8 hyytymistekijä korkea. Vuoden Marevan, sitten vaihdettiin Atrovaststiniin ja Primaspaniin. Jatkuva 2-luokan tukisukkahoito (lähes 2 v korkoa stay up, nyt myös polvisukka. )
En ole palautunut. Uuvun nopeasti, hengästyn välillä puhuessa, löydettiin astma. Luin, että astma voi puhjeta keuhkoembolian jälkeen. Ei kukaan sano riittävästi tietoa, onko jatkuva väsymys normaalia. Onko teillä muilla väsymystä?

Hei.
En tiedä lukeeko tätä enään kukaan.
Itse täällä kotona juuri toivun kahden viikon takaa alkaneesta sairaala reissusta joka kesti 1,5 viikkoa. Loukkasin polveni marraskuun alussa ja sain kepit sekä ortoosin jalkaani. Epäiltiin eturistisiteen olevan poikki mutta kuvaus ajan sain vasta kolmen viikon päähän.. Jäin käytännössä vuode lepoon sillä varmaa ei ollut mikä jalassani oli rikki niin en sitä sen koommin uskaltanut jumpata. Samana päivänä kun kuvaukset olivat aloin hengästyä pelkistä vessareissuista ja pohkeeni alkoi tästä jalas kipuilemaan. Magneettikuvaus oli siis torstaina. Lauantaina pohje oli niin kipeä että oli jalka missä asennossa tahansa niin oleminen oli mahdotonta.. Lisäksi hengästyminen oli jo puhuessa huomattavaa. En vaan millään halunnut uskoa että 25-vuotiaana voisi käydä jotain näinki kamalaa. Noh.. Lauantai-iltana olo paheni kun pumppasin pohjettani. Yhtäkkiä rintaan tuli järkyttävä kipu ja henki meinasi loppua kokonaan. Kun tilanne rauhottui niin oksensin pihalle kaikki mitä sisältä löytyi. Ajattelin että yritän kumminkin nukkua ja aamulla menen sitten lääkäriin. No noin tunnin jälkeen heräsin järjettömään rintakipuun ja pyysin poikaystäväni soittamaan ambulanssin. Kun lanssi vihdoin tuli, oli kaikki mahdolliset arvot niin korvissa ja pulssi järjettömän korkea. Edes rappusia alas en saanut kävellä. Ambulanssilla tiputuksessa ja lisähapessa sairaalaan ja keuhkokuviin jossa selvisi että molemmissa keuhkoissani on järjettömän isot veritulpat. Viikon sairaalassa olon jälkeen pärjäsin ilman lisähappea ja pääsin kotiin. Viikkoon kuului marevania, napapiikkejä, lukemattomia kipulääkkeitä, polven kuntouttamista koska veritulppani plokkasi leikkaus vaihtoehdon pois, uuden elämän miettimistä ja tajuamista että nyt käytiin todella lähellä ja tässä iässä. Nyt sitten olen kotona.. Pohje lakkasi kipuilemasta pari päivää sitten, keuhkot edelleen todella kipeät, marevania seuraavat puoli vuotta ja tukisukkaa ensi viikolla mittaamaan..
Kaikki tuntuu vieläkin jotenkin kun se olisi tapahtunut jollekin muulle. Vaikea käsittää.
Noita aiempia kirjotuksia lukiessani tuli mieleen että marevanin kanssahan ei saa käyttää minkäänlaisia luontaistuotteita ja hyvin pitkälle kaikki muukin vaikuttaa sen toimintaan ja arvojen säilymiseen...

Kyllähän tätä luetaan. Veritulppa on yleinen, ja monilla on ollut vaikea saada oikea diagnoosi. Minullakin oli isoja ongelmia, en millään meinannut saada diagnoosia.

Ikävä että noin nuorena sait tulpan. Muista ottaa spr koe eli Trombot ihan heti kun Marevan on loppunut. Jos on joku hyytymishäiriö, niin uusi tulppa voi tulla nopeasti.

Marevania kannattaa alussa mitata tiheästi. Lisäravinteita pitää välttää, sillä ne voivat aiheuttaa INR-arvon heittelemistä.

Täällä meinaa tuo arvo vaan laskea joka mittauksella :/ elämäkin kyllä aika kaukana sairaalan säännöllisyydestä nyt kun sairaslomalla on.. Onneksi kohta jatkuu koulu ja säännöllisyys astuu kehiin :)
Jalka meinaa ikävästi turvota hoitosukasta huolimatta :( nilkkaan tulee semmoinen neste rinkula aina päivän aikaan..
Kivut ovat onneksi pysyneet pois sekä pohkeesta että keuhkoista ja kärsii jo käydä kävelemässä pieniä lenkkejä koiran kanssa :)
Mulla vissiin otettiinki ne hyytymistekijä kokeet sairaalassa ja sanottiin silloin että ei ole perinnöllistä taipumusta saada tulppia.. Mutta sillon taisi olla jo marevan käytössä joten en tiedä kuinka se sitten vaikuttaa.. ?

Sinulla 25vuotiaana on koko tapahtuma vielä niin tuore. Kestää aikaa ennen kuin kuntoutuu noin isosta keuhkoveritulpasta.

Pidäthän tukisukkaa koko päivän, ihan aamusta asti? Minulla oli turvotusta vielä vuoden kuluttua tulpasta, mutta se hävisi vähitellen. Käytän yhä usein tukisukkia, sillä jalat jaksavat niillä paremmin, vaikka tulpasta on pian kolme vuotta.

Hyytymistekijät kannattaa ottaa uudestaan kuukausi sen jälkeen, kun olet lopettanut Marevanin. Oliko sinulla estrogeeniehkäisy kun sait tulpan?

Heippa taas :)

Joo kyllä pidän tukisukkaa koko päivän aina aamusta iltaan. Nyt INRkin noussut hoitotasolle taas :)
Polven kanssa ei juuri liikuntaa pääse harrastamaan muuta kun lyhyitä kävely lenkkejä mutta pakko yrittää vaan liikkua ettei uusia tukoksia synny. Kouluun palaaminen toi oman haasteellisuutensa tähän arkeen kun ei tuo kovalla penkillä koko päiväinen istuminen ole hyväksi ja helppoa.. joutuu yrittämään liikkumaan kesken tuntejen. Jalka turpoo hieman nilkasta mutta ei pahasti :) pohje vielä kireä mutta ei onneksi kipuile. Keuhkot ei meinaa kestää pakkasta vielä :/ millaisia sairaslomia olette saaneet kun on ollut laskimotukos tai veritulppa? Minulla tulossa työharjoittelu jo huhtikuussa ja lupailtiin sairaalassa sillon että kouluun saan mennä kunhan ei harjoittelua ole pitkään aikaan.. Mietin vaan että mikä on tämä pitkä aika ?
Miten olette pärjänneet tukisukan kanssa kesällä? Pelottaa jo ajatuskin

INR kannattaa pitää hoitotasolla. Tiedän että on vaikeaa joillekin, Marevan-herkkyydessä on geneettistä vaihtelua. Huhtikuuhun on vielä aikaa, ehkä jaksat jo silloin olla harjoittelussa. Minulla oli massiivinen keuhkoveritulppa ja kaksi keuhkoinfarktia. Yhteensä olin 3 kk sairaslomalla. Liikuntaa kyllä pystyin aloittamaan vasta yli puolen vuoden jälkeen, ja silloinkin hyvin kevyttä.

Tukisukka on helteellä hankala, mutta ei mahdoton. Itse otan sen uimarannalla pois, ja sitten sitä ei voi enää laittaa takaisin, kun rannalla makaaminen turvottaa jalat. Tukisukka pitää laittaa jalkaan heti aamulla, ennen kuin jalat ovat ehtineet turvota. Eli uimarantapäivinä pidän sukkaa vain uimarannalle asti. Jos on vähän pilvisempi päivä enkä ole rannalla, niin sukkia voi kyllä käyttää.

Lohdullista lukea kohtalotovereiden kuulumisia. Itse sain pienen syvän laskimotukoksen pohkeeseeni pian vuosi sitten, 30-vuotiaana. Muuta syytä ei sille löydetty kuin ehkäisypillerit; istumatyö ja perussairaudet mahdollisesti lisärasitteena. Lääkitys loppui 5kk sitten, nyt hoitosukilla vain eteenpäin. Jalka ei turpoa mutta outoja kipuiluja on silloin tällöin ja nyt kesällä jalat raskaammat. Pelottaa vaivan uusiminen, koska en keksi enää juurikaan tapoja parantaa jalkojeni hyvinvointia. Painoni on jo laskenut reilusti vuoden takaisesta, kevyttä liikuntaa olen harrastanut aina (tällaisille ongelmajaloille suositeltavaa reipasta kävelyä) ja raskaampaakin. Perussairaudetkin melko hyvällä tolalla eikä lääkäreiden mukaan niillä yhteyttä tulppaani. Hoitosukkia aion pitää ainakin suositellut kaksi vuotta, jalkojen fiilisten mukaan pidempäänkin, mieluusti varmaan aina, kun mahdollista. Mutta mitä vielä voisin tehdä enemmän? Vinkkejä tukosten ehkäisyyn?

Minulla oli vähän vajaa 1,5 vuotta sitten ensimmäinen koko pohkeen mittainen tulppa, hoitona 4 kk xarelto ja 2 vuotta tukisukkia. Sairaslomaa taisin tuolloin saada 3 viikkoa kun jalka ei kestänyt seisomista töissä aiemmin.
Toissapäivänä todettiin että taas on samasta pohkeesta pikkusuonet tukossa :/ Ikää 29v. Määräsuvät alkuun ainakin 0,5 vuoden xarelto lääkityksen, onneksi on vakuutus. Huomenna labrakokeet, vatsan UÄ sekä keuhkoröntgen. En tiedä mitä sieltä etsivät mutta katsotaan löytyykö syytä.
SPR:n hyytymiskoe otettiin jo viime vuonna eikä ole altistavaa tekijää. En tupakoi, ylipainoa ei ole, suvussa ei ole ollut veritulppia ja harrastan liikuntaa säännöllisesti.

Tukisukkien käyttö ärsyttää, etenkin kun niistä huolimatta tuli tulppa uudelleen.

Humppis87. Selvisikö sinulla miksi tulppa uusiutui niin herkästi? Minulla käytössä Xarelto ja mietityttää tulpan uusituminen lääkityksen loppumisen jälkeen. 2 paineluokan tukisukat käytössä.

Moro.
Syyskuussa yhtenä aamuna herätessä huomasin jalkani kipeytyneen reidestä.ajattelin että joku revähdys reisilihaksessa kun käyn kuntosalilla.No 4 päivää lääpin voltarenia jalkaan eikä auttanut. Yhtenä iltana nousin sohvalta ja tunsin pohkeeni puutuvan.ajatelin että olen makoillut huonosti ja odotin että menee ohi. no ei mennyt ja huomasin pohkeen turpoavan.Sitten lähdinkin jo sairaalaan.Sielä mitattiin ja ympärysmitta oli 3cm enemmän kun toisessa.crp oli 200 ja kuumettta 38 ja kyydillä acutaan Tamperelle. Aluksi epäiltiin tukosta tai ruusua.Aamulla pääsin ultraan ja reidestä löytyi tukos.Keuhkoissa ei röntgenissä näkynyt mitään.Onneksi lääkäreille puhuin että veljentyttärellä ollut keuhkoveritulppa ja ei näkynyt röntgenissä.En tiedä auttoiko tämä mutta samana iltana vietiin varjoainekuvauksiin. niistä paljastui molemmilla puolilla keuhkoja tukos. viikko meni sairaalassa ja nyt puoli vuotta xarelto 20mg päivässä.Geenitesteissä todettiin apc-resistenssi. Mitään altistavaa tekijää ei ole löytynyt. maha ja sisuskalut ultrattiin .eturauhanen tutkittiin samoin kivekset ja kilpirauhaset.Nyt on mennyt 1.5kk aika rauhallisesti mitä nyt kävelylenkkiä tehnyt mutta urheilun aion aloittaa lähiviikkoina. Samoin täytyis varmaan päästä joskus baarissakin käymään.En sitten tiedä minkälainen riski tuo alkoholi on kevyesti nautittuna.Tukisukkaa täytyy käyttää pari vuotta vähintään.

Minulla todettiin altistava geeni ja nyt syön verenohennuslääkettä loppuelämäni (Xareltoa) Heinäkuussa viimeisin tulppa. Tukisukkaa käytän aina töissä(paljon kävelemistä) silti iltaisin pientä turvotusta,jalka on muutenkin paksumpi kuin toinen tulpan jälkeen. Parempaan suuntaan toki mennään. Onko muilla esiintynyt punaisia läikkiä nilkassa tai jossain muualla,mulle ilmestyi heti alkuvaiheessa nilkkaan aika iso punainen läikkä joka oli myös arka,nyt ei arista,mutta on edelleen olemassa,sisäreiteen ilmestyi myös yksi,sen jälkeen että mulla oli ollut pieni haava siinä!! Johtuukohan tukisukasta vai jostain muusta. Onko tuttua kenellekkään????

moi!
olen huomannut turvotusta illalla.käytän tukisukkaa mutta mitään isompaa punoitusta en ole havainnut.yleensä yön jälkeen aamulla on normaalin näköinen.Onko tukisukka mallia reisi vai vaan polven alapuolelle? itse käytän pidempää mallia ja vain toisessa jalassa. lentäessä laitan molenpiin polvipituiset.

Nyt n 3kk tulpan jälkeen jalassani ei ole turvotusta.vielä muutama viikko sitten normaalin sukan loppuessa säären alueella oli paksu raja mistä turvotus jatkui ylös pohkeeseen.muuten tässä tietysti miettii jatkuvasti uusiutuuko.pienetkin säryt jaloissa saavat huolestumaan.sellaset mihin ei ennen kiinnittänyt huomioo.ehkä tuo turvotuksen loppuminen on hyvä asia....

Viikko sitten kipsattiin jalka nilkan murtuman takia ja pari päivää sitten oli järjetön kipu pohkeessa ja eilen aamulla hakeuduin sitten päivystykseen. Pohkeessa todettiin syvä laskimotukos ja aloitettiin xarelto lääkitys. Eli näin 24-vuotiaana sain tulpan. Oli aika järkytys ja itkuhan siinä pääsi lääkärillä. Sanoivat kuitenkin ettei ole vaarallista kun huomattiin näin ajoissa ja lääkitys saatiin aloitettua. Jalka kipsattiin uudestaan ja lääkitys jatkuu aluksi sen 3kk. Järkytys on edelleen aika suuri eikä tätä edes vielä ymmärrä.

Minulla todettiin ultralla veritulppa olkavarressa viime keskiviikkona. Lääkityksenä ensin Xarelto 30mg 3 seuraavaa viikkoa, jonka jälkeen jatketaan 9vk xareltoa 20mg/vrk.

Pelottaa päivittäin, kun missä vaan (erityisesti jaloissa, pohkeissa, sormissa) tuntuu edes hetkellistä kipua tai tunnottomutta, jotka menevät kyllä aina ohi tunnissa-parissa.

Toissapäivänä alkoivat myös menkat, jotka ovat tällä lääkityksellä infernaaliset, kun oli samalla jätettävä myös e-pillerit pois.

Miten nopeasti olette voineet harrastaa liikuntaa? Entä käydä hierojalla?

Itsellä vuosia veritulppia ja Marevania.. Syy selvisi lopulta QRMA-mittauksessa -> magnesiumin puute.

Tästä tutkimustakin: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8621478

Käyppä katsomassa esim. HCA-mittauksessa (vastaava kuin QRMA) magnesium-tasot.
Verikokeissa tuo ei näy kun magnesiumista vain 1% on veressä.
Viimeisen tulpan sain rankan työmatkapyöräilyn jälkeen kun kuntoilu kulutti magnesium-varojani.

Tulpat yleinen vaiva urheilijoilla joilla magnesiumin kulutus on suurta:
https://www.news-medical.net/news/20160506/Reasons-for-life-threatening-blood-clots-in-elite-athletes.aspx

Moro taas. Nyt kävi niin että 2kk xarelton loppumisen jälkeen tuli tukos samaan kohtaan reidessä.4päivää ihmettelin kiristävää tunnetta pohkeessa.oireet ovat kyllä huomattavasti lievemmät kuin ensimmäisellä kerralla.viikko sairaslomaa ja lopunelämän syön lääkettä.

Diagnoosi: laaja pinnallinen verisuonitukos..

Viikko sitten pohkeeseen alkoi sattua kummasti, ihan kuin lihaskramppi mutta kesti illasta yön yli aivan ja menin sitten lääkäriin. Olin googlettanut veritulpan oireet koska käytössäni on Yaz-yhdistelmäehkäisypillerit ja aina apteekista niitä ostaessa sanottiin että pitkän istumisen aikana pitää muistaa liikutella jalkoja.

Viikko sitten fidd oli vain 0,6 mutta menin silti ultraan. Ei löytynyt mitään, siistit verisuonet kuulemma. Sanoivat että varmaan ns. Elohiiri kun semmoistahan voi olla. Kävin reissussa ja tulin takaisin edelleen kipeän jalan kanssa. Menin suoraa lääkäriin ja fidd oli sitten 0,8. Lääkärin kanssa mietittiin että ei siellä varmaan mitään ole kun ei ollut aiemminkaan ja antoi buranakuurin. Pari päivää siitä eteenpäin menin taas lääkäriin kun sovittiin että tulen tarkistamaan fiddin uudestaan. 1.4. ja äkkiä ultraan.

Sain sitten diagnoosin: laaja pinnallinen laskimotukos. Pohkeen pintaverisuoni oli tukossa koko pituudeltaan syvälle laskimolle asti. Lääkärit meinasivat että hyvä kun ei ole syvään asti mennyt. Kyseessä silti laaja pintaverisuonitukos niin anopivat Xarelto-verenohennuslääkkeen kuuden viikon ajalle. Sen jälkeen kuulemma kannattaa mennä siihen geenitutkimukseen, että oliko geeneissä riskitekijä.

Olen 26v. Mulla ainut mahdollinen syy e-pillerit ja vähän ylipainoa. Se mistä tukos nyt tuli, oli varmaan 8h junamatka ja varoin sitten yhden päivän kovin liikuttelemasta sitä kun luulin että olis lihas tulehtunut, mutta mistä arvo nousi aluksi, on mysteeri. Sitä ennen oli ainoastaan lyhyitä automatkoja ja uudet kengät.

Sain diagnoosin vasta eilen ja aloitin lääkkeen joten vielä ei ole kovin parannusta tilanteeseen ollut. Lääkäri neuvoi että älä istu turhaan mutta mitähän se mahtaa tarkoittaa? :D Lisäksi mietin että tarvinkohan minäkin tukisukat? Ei ollut siitä puhetta kun en tiennyt että semmoisia on. Luin netistä että jalka pitäisi olla pinnallista tukosta hoidettaessa mahdollisuuksien mukaan koholla mutta että pitäisi liikkua mahd paljon myös. Nuo ohjeet oli kotihoitoon alle 5cm pintatukoksen kohdalle. Pitääkö nukkuessa olla jalka koholla?

Liikunnasta olen vielä erittäin hämmentynyt. Kai saan välillä olla ihan sohvalla ja katsoa telkkaria vai pitääkö koko päiväksi keksiä jotain tekemistä? :D

Juu täs pari kuukautta sitten alkoi pohjekipu. Ja odottelin jalan paranemsta mutta ei merkkejä paranemiseen ja sitten sitten oli pakko lähteä lekurille ja nuori mieslääkäri tuumas että venähtymä ja määräs burana 800 ja foltaria. kolme viikkoa myöhemmin kipu pohkeessa vaan koveni ja oli pakko lähteä uudestään lääkärille ja oma lääkärini oli palannut kesälomalta ja onneksi näin. No lääkäri puristeli pohjetta ja rääkäisy pääsi niin kipeetä teki. No heti sitten ultraan ja syvä laskimo tukokset löytyi. Nyt Xarelto 15mg. kolmen viikon kuuri ja panadok lääkitys. Viikko kulunut ja alkaa jo paranemisen merkei olemaan pohkeessa. Hieman yskoksen mukana siiskirkasta limaa ja hiukan verivanaa. No seurata täytyy tätä veren tuloo liman mukana ja oisko lääkkeen syytä. Eli oisko pitäny heti ekalla lääkri käynnillä ottaa ultrat pohkeesta no en tiädä mutta nyt alkaa tulppa paraneen.

Täällä seuraanne liittyy 28-vuotias "täysin terve", tupakoimaton, normaalipainoinen, liikunnallinen nainen jolla viime kuussa todettiin kaksipuoleinen keuhkoveritulppa feat. pari keuhkoinfarktia. Trombotit tuli, ei ole mitään geneettistä taipumusta. Tämän selittää vain ja ainoastaan e-pillerit, joka on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköinen riskitekijä näin yksinään. (Mutta, välillä joutuu itse olemaan se yksi miljoonasta. Ehkä pitäisi ruveta lottoamaan.)

Itselläni tähän ei myöskään liittynyt veritulppaa jalassa. Oireina oli kova hengästyminen ja lievä kipu keuhkoissa. Tähän lääkäri sanoi että särkylääkettä vaan, perusflunssaa tämä on. Kaksi viikkoa myöhemmin palasin, kun olin ruvennut löytämään yskässäni pieniä pisaroita verta. Tämä vei minut testeihin ja sitä kautta TT-kuvauksessa löytyi tämä tulppa. Missään vaiheessa en ole kokenut kovaa kipua tai särkyä tai hengenahdistusta, ja aika tuuria (ja ällöttävää sellaista), että näin ysköksessä tämän veren.

Hämmentävää kaikin puolin. Nyt suurin ajatusten vuoristoratakierros on hiukan taantunut - edelleen tähän ei ole selitystä, mutta ei se murehtimalla auta. Ensimmäisen kuukauden rasituskiellon jälkeen palaan normaalielämään (=liikuntaan) vähitellen. Jää nähtäväksi miten tämä jatkuu, mutta liikaa sitä ajattelematta.

Kohtalotovereita olisi kiva kyllä löytää. Tosi mielenkiintoista lukea aiempia kokemuksia.

Mulla oli tekonivelleikkauksen jälkeen keuhkoveritulppa ja joitakin vuosia sitten ollut syvä laskimotukos pohkeessa. Just menossa terkkarissa tutkimukset verikokeilla, että onko mulla jotain altistavaa tekijää. Xareltoa söin 6 kk ja hormonikorvaushoito piti heti lopettaa.
Kyllä se mulle sellaisen pelon jätti takaraivoon, kun myöhemmin tajusin, kuinka vakavasta jutusta tossa keuhkoveritulpassa on kysymys.

Mulla todettiin 3vkoa sitten massiiviset tulpat molemmissa keuhkoissa, oli joka puolella keuhkoja. Oon 28 v nainen ja raskaana. Sairaalassa olin 11 pv ja nyt klexanea aamuin illoin siihen asti ku vauva 3 kk eli noin marraskuulle. Onko täällä muita jotka ois saanu raskaana keuhkoveritulpan? Tuntuu ettei mistään löydy ketään, ainostaan jalassa olleita on. Toipuminen on haastavaa vaikean raskauspahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi ja muutenkin raskaana on väsyneempi. Keuhkoveritulpan oireetkin laitoin raskauden piikkiin. Isoäiti on kuollut keuhkoveritulppaan 40v, mutta mulla ei geeneissä ollut altistusta.

Onko teillä muilla ollut pitkään yskää keuhkoveritulpan jälkeen? Ja kuinka pitkään keuhkoja on särkenyt?

Minulla v 2000 ensin pinnallinen tukos 2 tuntia synnytyksen jälkeen vasemmassa jalassa, kotia laitettiin vaikka jalka tuskainen.( Jälkeenpäin oireet tinnistaen oli jo silloin tukos syvässä laskimossa) Viikon päästä ensiapuun, pohkeesta kaksi ja jalkataipeesta yksi tukos löytyi. Puolen vuoden marevan lääkitys ja tukisukat sain jatkuvaan käyttöön . Taustalta löyty apc resistenssi, eli alttius tukoksille.
Seuraava tukos oikeassa jalassa 16 vuotta myöhemmin, tukisukkien käytöstä huolimatta. Itse tunnistin tuolloin kovan stressin jonka luulen edesauttavan tulpan syntymistä. Siitä lähtien lääkityksenä xalerto loppuelämän.
Tukisukat saan ilmaiseksi perusteluna alttius tulpille ja kun on jo ollut tulppa. (Eli tuo apc resistenssi) Kysykää lääkäriltä mahdollisuutta korvattavuuteen jos joudutte jatkuvasti käyttämään tukisukkia.

Moikka!
Itse ajattelin kanssa kommentoida omaa kokemustani näin 15 vuotiaana saanena pinnalista laskimotukosta. Lääkärissä todettiin tämän trombiksi kutsutun tukoksen olevan 26cm pitkä. Kaikki alkoi aluksi polvi taipeen kipeytymisestä, joka sitten levisi pohkeeseen. Jalassa näkyi pitkiä paksuja punaisia viivoja ja jalka oli arka ja kova. Lääkäriin terveysasemalle lähdettiin ja sieltä ultraan, jossa katsottiin koko oikean jalan syvät ja pinnalliset laskimot. Syyn tukokseen lääkäri totesi olleen e-pillerit, joka oli ihme koska melkein 2vuotta niitä olin syönyt. E-pillerit jäi pois ja tilalle sain minipillerit. 3 kk määrättiin Xarelto lääke kuuri 15 mg ja 20 mg. Kuurin jälkeen verikokeisiin tutkimaan onko geeneissä ja periytyvää. Nyt näin kuukausi toteamisen jälkeen jalka ei ole kipeä ollenkaa, punaiset viivat näkyvät edelleen mutta haaleammin. Kovat kohdat ovat kadonneet ja jalka toimii normaalisti. Näin nuorena oli yllätys kuulla, että minulla on jalassa tälläinen.

Hei! Löytyisikö täältä ketjusta vielä tukea? Olen 43-vuotias perusterve nainen ja viikko sitten löydettiin tukoksia molemmin puolin keuhkoja. Tukokset olivat lähteneet liikkeelle toisesta jalasta. Mitään syytä ei ole vielä löydetty, odotan vielä geenitestien tuloksia. Vaikka tiedän ettei vaaraa enää ole, päässä pyörii kysymyksiä, joihin hoitotaho ei tunnu osaavan vastata. Keuhkoissa tuntuu kipua, kuinka kauan sitä voi kestää. Varsinaista hengenahdistusta ei enää ole mutta jos aivastan tai yskäisen tuntuu tosi pahalta. Miten pelosta pääsee yli? Luulin jalkakipua ja hengästymistä ihan muista syistä johtuvaksi.

Sain 4/2021 oik.syvään reisilaskimoon 10cm korkean tukoksen.Jatkotutkimuksena vatsan uä ,sekä koko vartalo ct, jossa todettiin vas.mun.epämääräinen löydös , sekä virtsanjohtimessa 3 cm läpimitaltaan pahanlaatuinen tuumori.Vas.mun.ja virtsaputki poistettiin , sytostaatit sain kerran virtsarakkoon.Mun.arvoja seurattiin vuosia terv.kesk:ssa , niitä vaan seurattiin !Olisin ehkä säästynyt mun.poistolta jos asiaan olisi puututtu aikaisemmin ennen tukosta.Tein valituksen potilasvahingosta.En ole vielä vastausta saanut.Vaatikaa ajoissa lisätutkimuksia!

Onko tässä ketjussa vielä ketään jolle voisin avautua ja pyytää tukea. Viisi viikkoa sitten leikkaukseni jälkeen minulla massiivinen tukos keuhkoissa ja keuhkoveritulppa. heti aloitettiin liuotushoito ja tekohengitystäkin sain ku sydän rasittui. Verenohennuslääke aloitettu , 6 kk. Unirytmi sekaisin ja heräilen yllä monta kertaa. Kuinka tästä voi toipua.

Onko kellään tullut vatsan seudulle tukosta?oireet siinä.Tai onko tullut solislaskimoon,mitenkä on tutkittu mikä aiheuttaa sen.Minulla oli solislaskimossa,ei sen kummemmin tutkittu verinäytteitä,tt kuvaa ja xareltoa ja käsky painu kotia.

Kauanko kestää tukkeutuneen suonen aukeaminen?
Lääkäri sanoi, että siitä se sulaa.
Suoni tukossa ranteesta kainaloon.

Sain 2000-luvun alussa massiivisen keuhkoveritulpan ja lääkäri antoi teho-osastolla vain 12%:a eloonjäämismahdollisuuden ja silti olen edelleen elossa ja syön verenohennuslääkettä keuhkolaskimotukkeutuman estoon ja olen voinut tähän asti aika hyvin ja tukkeutuma ei ole uusiutunut. Sain alussa Marevanin tukkeutuman estoon ja nyt minulla on uudempi lääkitys. Marevanissa jouduin aina käymään hyvin useasti kokeissa, noin kerran kuukaudessa ja nyt käyn vain, kerran, kaksi vuodessa.