Typy on siis reilu 4kk vanha jo.. ne ekat kuukaudet oikeestaan itki ja nukku.. Ei saanut äiti paljoa istua, kun piti käveleskellä kämppää ympäri vauva sylissä.. Ja tämän lapsen huuto lähtee tosi kovalla volyymilla, että siinä ei sitten kyllä kuule yhtään mitään jos alkaa huutamaan.. Eli ei ole ikinä ollut mitään pientä natinaa tai kitinää, ihan kunnon huutoa ja kiljumista.. Niiden ensimmäisten kuukausien aikana ei olisi puhettakaan ollut, et olis pystynyt yksin laittamaan edes hetkeksi sitteriin tms..heti alko itku kun sylistä laski. No, tilanne on kyllä parantunut siitä! Viihtyy hetkiä kyllä lattialla, tai tarkemmin sanottuna päivällä ja aamulla! Illat on yleensä enmmän tai vähemmän itkemistä.. Aamusta saattaa jaksaa jopa tunninkin verran lattialla, kunhan pysyn näköpiirissä. Illalla taas pitää pidellä sylissä ja itkee siltikin ajoittain.
Ja ei, itkuun ei auta vaipanvaihdot/syöttelyt.. Rintamaidolla on ja sitä tulee kyllä tosi hyvin! Alkuun söi puolen tunnin-tunnin välein mutta siinä vajaa 3kk pidensi itse ruokailuvälejä pariin tuntiin. Mikä siis on vikana? Vai voiko olla ihan normaalia että lapsi itkee noin, ilman että mikään on vikana?? Nyt olen alkanut syöttämään luumusosetta ja sillä on vatsakin nyt toiminut pari kertaa päivässä. Tytöllä on usein kakkaamisen jälkeen peräaukon ympäriltä iho ihan punainen, muuten ei mitään iho-oireita ole.
Oon miettinyt, että onko mulla vain vaativa vauva, vai onko sit jotain allergiaa tms.. Kertokaahan vaativien vauvojen äidit kokemuksia?? Ja allergioista myös!! Neuvolalääkärin vastaanotolla sanoin tuosta itkusta muutama viikko sitten ja lääkäri ensin sanoi, ettei olisi huolissaan.. Tyttö kuitenkin alkoi huutaa ja lääkäri sanoi, että jos vielä jatkuu parin viikon päästä, niin varata aika terveyskeskuksesta niin katsoo sitten uudestaan. Lääkärillä oon ennenkin käynyt näyttämässä, mutta mitään vikaa ei ole löytynyt.
No, mutta enpä enempää lätise, kertokaahan kokemuksia muut!
Ja ei, itkuun ei auta vaipanvaihdot/syöttelyt.. Rintamaidolla on ja sitä tulee kyllä tosi hyvin! Alkuun söi puolen tunnin-tunnin välein mutta siinä vajaa 3kk pidensi itse ruokailuvälejä pariin tuntiin. Mikä siis on vikana? Vai voiko olla ihan normaalia että lapsi itkee noin, ilman että mikään on vikana?? Nyt olen alkanut syöttämään luumusosetta ja sillä on vatsakin nyt toiminut pari kertaa päivässä. Tytöllä on usein kakkaamisen jälkeen peräaukon ympäriltä iho ihan punainen, muuten ei mitään iho-oireita ole.
Oon miettinyt, että onko mulla vain vaativa vauva, vai onko sit jotain allergiaa tms.. Kertokaahan vaativien vauvojen äidit kokemuksia?? Ja allergioista myös!! Neuvolalääkärin vastaanotolla sanoin tuosta itkusta muutama viikko sitten ja lääkäri ensin sanoi, ettei olisi huolissaan.. Tyttö kuitenkin alkoi huutaa ja lääkäri sanoi, että jos vielä jatkuu parin viikon päästä, niin varata aika terveyskeskuksesta niin katsoo sitten uudestaan. Lääkärillä oon ennenkin käynyt näyttämässä, mutta mitään vikaa ei ole löytynyt.
No, mutta enpä enempää lätise, kertokaahan kokemuksia muut!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinkin lähetän sinulle paljon voimia ja huumorimieltä ja positiivista asennetta!!!
Tietenkin olet huolestunut onko jokin vikana, ei siinä paljon huumoria löydy, kun rassukka vain huutaa.
Itse olen huomannut, että vauvat vaistoavat äidin huolen ja huolestuvat sitten itsekin. Tarkkailevat äidin kasvoja ja tuntevat jännittyneisyyden, ja samaistuvat vallitsevaan tilanteeseen. Olen katsellut miten jotkut äidit niin kuin itkevät lapsensa mukana. Eli kun vauva itkee niin äidillä menee suu väärinpäin ja voivottelevat huolestunein ilmein mukana. Minä taasen otan vauvan itkiessä iloisen ilmeen ja rauhallisesti, mutta iloisesti hyräilen tai laulan lauluja ja sanon iloisin kasvoin ettei ole mitään hätää ja tietenkin heijailen häntä sylissäni. Tällä olen onnistunut aina rauhoittamaan hysteerisestikin itkevän, nyt 5kk vanhan tyttöni, ellei kyseessä tietenkin ole ollut nälkäitkua joka vaimenee tissillä ja maidolla.
Vauvat siis seuraavat laumansa reaktioita ja matkivat niitä perässä. Äidillä huoli=lapsella huoli..
Peräaukon ympärille Bebanthenia (punaista tai sinistä), niin johan rauhoittuu punaisuus.
Tämän vielä sanon, että ekan lapsen kanssa olin sen verran epävarma, että otin helposti ympäristön vaatimuksista itselleni paineita. Aina ihmiset jaksoivat lapsen syntymästä asti kysyä, että "nukkuuko ja syökö hyvin". Kun lapseni olikin kova alusta asti valvomaan öisin ja myös syömään tiheään, niin ajattelin epäonnistuneeni lapseni kanssa. Stressasin mielettömästi yövalvomisista ja yritin vaikka väkisin heijata lapsen uneen tunti tolkulla. Toisen lapsen kanssa asenteeni on toisenlainen nukkumisista ja syömisistä. Jos lapsi on todella ihan virkeä vaikka kolmelta yöllä niin eipä siinä muuta kuin valvotaan sitten se tunti pari minkä on hereillä. Ei unta voi pakottaa tulemaan jos ei kerran väsytä. Nukkuuhan hän kuitenkin valvomisen jälkeen ja sitten voi itsekin jatkaa unia.
Tuosta yksinviihtymisestä..Neljän kuukauden iässä vauva alkaa imeä itseensä tietoa ympäriltä kaikesta minkä käsiinsä ja suuhunsa saa. Tiedonjano on loputon, joten kun vauva ei vielä itse pääse tietoa hankkimaan, avuksi kutsutaan äiti, joka kuljettaa paikkoihin ja näyttää asioita. Paikoillaan makoiluhan on luonnollisesti aika tylsää touhua tiedonjanoiselle ihmisalulle. Sinun vauvasi vain on niin halukas oppimaan uusia asioita ja on siksi ns. "vaativa" vauva. Mielestäni se on vain vauvasi vahvuus vaikka äidille välillä rankkaa onkin. Toivottavasti teillä isäkin on vauvan kanssa, niin saat vähän hengähtää. Minä saan itselleni aikaa vain vauvan nukkuessa, mutta paljonhan sitä voi tehdä asioita yhdessä vauvankin kanssa tai hyvällä omalla tunnolla jättää asioita tekemättä..
Kuulostaa mielestäni kovasti allergialta. Kannattaa ihan ensin jättää omasta ruokavaliosta pois ainakin maito, kananmuna, palkokasvit, sitrushedelmät ja suklaa. Nämä ovat yleisimpiä allergian aiheuttajia. Meillä allergian oireena oli itkuisuuden lisäksi myös tuo punoitus peräaukon ympärillä, ja mahan kouristukset, sekä runsas pulauttelu.
Kannattaisi varata aika lastenlääkärille, valitettavasti neuvola/neuvolan lääkärit eivät ota allergia-asioita tosissaan. Meidänkin poikamme joutui kärsimään pitkään, ennenkuin vaimme hänet lastenlääkärille, joka teki allergiadiagnoosin saman tien!
Ja ei TODELLA ole normaalia että laspi itkee lähes aina hereillä ollessaan, vaikka näin neuvolassa väitetään! En ymmärrä, miksi neuvolassa ei voida antaa asiallista tietoa allergioista, kuten esim. kertoa, että myös rintamaidolla ruokittu lapsi voi oireilla äidin ruokavaliosta johtuen! Imetyksen lopetus voi tuntua radikaalilta ratkaisulta, mutta erityiskorvike (neocate on parhaiten siedetty) voi usein olla helpompi ja ainakin äidille terveellisempi vaihtoehto, kuin omna ruokavalion karsiminen minimiin siksi ettei lapsi saisi allergiaoireita.
Koita jaksaa, tiedän täysin mitä käyt läpi, kyllä se vielä helpottaa!
Hei, voimia sinulle ensinnäkin!
Olen vähän eri linjoilla edellisen kanssa - ikävä kyllä on niin että jotkut lapset vain itkevät ilman ymmärrettävää syytä. Meillä on täällä yksi semmoinen lapsi ja sinulla ehkä toinen. Tietysti itkevät lapset pitää tutkia mahdollisimman tarkkaan, ettei "turhaan" itketä. Omaamme on kuitenkin tutkittu jo vuoden verran ja testejä tehty enemmän kuin pienelle kylälle yhteensä, mutta ei sieltä mitään selitystä ole löytynyt. Hoitotapoja, ruokailuja ja nukkumisia on analysoitu riekaleiksi asti perhetyöntekijän kanssa, mutta hoito- ja vuorovaikutussuhteemmekin näyttäisi olevan kunnossa...
Meidän lastamme itkettää edelleen päivittäin, mutta ei itkua onneksi voi enää kiljumiseksi luonnehtia, vaan semmoiseksi tihrustamiseksi. Tästä huolimatta vieraat sanovat aina hymypojaksi ja vieraissa paikoissa harvoin itkee, joten olenkin ehkä tästä omastamme sitä mieltä, että mikä ikinä se itkun syy sitten onkin (voi olla vatsaperäinenkin) niin se epämukavuus on niin pieni että sen unohtaa kun on jotain uusia virikkeitä (leikkivä ja laulava äiti ei riitä). Tarkoitan sanoa, että lapsemme lienee niin herkkä, että kaikki mahdolliset syyt voivat itkettää.
Siitä lattialla viihtymisestä tuli mieleen, että 1 h noin pienelle on valtavan hyvä suoritus, eikä meillä tämä 1-vuotiaskaan selviä tosiaankaan niin pitkään ilman syliä ja kanniskelua. Meille muuten neuvolalääkäri sanoi, kun itkua valittelin, että 3 kk koliikki voi kyllä jatkua esim. 7 kk. Joka tapauksessa on niin, että jos lääkärit eivät syytä löydä, niin kannattaa alkaa asennoitua siten, että itkun kanssa on elettävä vielä kuukausia. Sehän loppuu ihan varmasti joskus. Käytä korvatulppia, yritä jaksaa hymyillä vauvalle vaikka tämä itkeekin. Hanki uusia soivia, pörröisiä tai muuten vaan mielenkiintoisia leluja. Käytä paljon ulkona, jos vain on kiljumatta vaunuissa. Entä muut vauvat? Viihtyisikö avoimessa päiväkodissa muiden kanssa mönkien?
Tsemppiä, yksin et ainakaan ole
Juu, tässä pohdin että menisinkö viemään lasta vielä lääkärille ennen kuin "annan periksi". Toisaalta aina silloin tällöin on hyviä päiviä, eli silloin vauva ei itke kuin syystä (nälkä, väsy tms..) ja tällöin aina tulee sellanen tunne, et tällästähän tämän pitäis olla. Just näinä hyvinä päivinä tulee tunne, et tosiaan ymmärrän tätä lasta ja osaan vastata tarpeisiin ja et kaikki sujuu. Vauvan isä opiskelee toisella puolella Suomea, vain viikonloput kotona ja rankkaa on kyllä ollut! Onneksi opiskelut ovat pian ohi ja pääsee kotiin.
Tiedän kyllä, että tunti lattialla on hyvä tämän ikäiselle ja kuten sanoin, aamut ja päivät ovatkin mukavia kun vauva on hyvällä tuulella, mutta illat sitten ei olekaan ihan niin kivoja.. Vauva ei osaa vielä kääntyä ja vatsallaan ei edes viihty pariakymmentä sekunttia kauempaa, olenkin miettinyt milloin mahtaa oppiakkaan.. Varmaan on totta, että uudet lelut tekis terää, meillä kun niitä samoja vanhoja pyöritellään niin alkaa varmaan jo olemaan liiankin "tuttuja".
Tykkään kamalasti imetyksestä, joten siksi toivonkin, että voisin jatkaa imetystä, eikä kyse olisi siis allergiasta. Pitäis varmaan tutkia nämäkin mahdollisuudet. Ja kuitenkin nyt yli 4 kk imettänyt että onhan ainakin kriittisimmän ajan saanut äidinmaitoa. Korviketta on saanut sen verran, kun on hoidossa ollut, eikä siitä ole tullut mitään oireita, eli sen maitoallergian varmaan voi sulkea pois.
No, kuitenkin.. kiitän kovasti vastaajia ja toivottelen hauskaa joulua kaikille! Vaikka rankkaa on ollut, niin oman lapsen hymy vie kaiken pois :) puhumattakaan nyt tullutta ääneen nauramista, se tuntuu sydämessä asti :)