En enää keksi muuta kuin kirjottaa tänne. Vaivaa eräs asia suunnattomasti, olen parikymppinen syvällinen, nauravainen, viehättävä nuori nainen. Minulla on ongelma, josta en osaa/saa tilaisuutta puhua. En ole koskaan seurustellut. Kukaan ei koskaan kestä minua. Kuvailisin itseäni sanalla intensiivinen. Muutamat kerrat kun ihastukseni (mielessäni käytän rakastumiseni) ovat olleet kiinnostuneet minusta, mutta jo parin tapaamisen jälkeen välit ovat olleet katastrofaaliset. En tiedä onko kyseessä jokin psykologinen kaava, jota toistan, sillä lapsuuteni oli paikkapaikoin erittäinkin traumaattinen, mutta jostain syystä nämä ihastumiset ovat kaikki jollain tavalla samanlaisia.
Viehättäviä, kiinnostavia, kulturelleja, hauskoja ja erittäin petollisia. Jostain kumman syystä vuodatan kaiken itsestäni jo ensitapaamisella. Jollain tavalla haluan kertoa itsestäni kaiken, ilman että vastapuoli kertoo juuri mitään itsestään. Vaikka miten yrittäisin. Yleensä tilanteet päätyvät arveluttaviksi ja nämä ihmiset yleensä päätyvätkin painostamaan minua seksuaalisesti. Lopulta päädyn kertomaan arkaluontoisia asioita itsestäni ja kerjäämään luottamusta ja hyväksyntää. Nämä ihmiset eivät enää vastaa viesteihini. Jälkeenpäin saan tietää, että he ovat tapailleet useita muitakin samaan aikaan. Ja ainakin kuvitelmieni mukaan levitelleen yksityisasioita ympäri ämpäri. Niita kipeitä asioita. Romahdan täysin. Ystäväni eivät enää kestä minua, valituksiani ja loputtomia mustasukkaisia spekulointeja. Tunnen valtavaa syyllisyyttä, vaikka toisaalta tiedän myös olevani oikeassa kuunnellessani itseäni.
Näiden katastrofaalisten episodien jälkeen oloni on murskattu ja hyväksikäytetty. En ole katunut lainkaan, sitä etten suostunut seksiin. Silloin luottamukseni vasta petetty olisikin. Elän vainoharhaisten ajatusten keskellä. En ole kyennyt koskaan alottamaan seksielämääni, sillä minun en erittäin vaikeata luottaa ihmisiin. Jotain kännihuuruisia teinihairahduksia toki löytyy. Alkoholi on myös pilannut monia yrityksiä.
Saan valtavia raivokohtauksia ihmisille, joista välitän. Yleensä humalassa. Jotkut, jotka tietävät minun olevan myös erittäin mustasukkainen, ovat lisänneet pökkyä pesään ja "kiusanneet" minua toisilla ja sitten heti perään syytelleet hulluksi.
Tunnen olevani uhri, mutta koska tämä kuvio toistuu jatkuvasti elämässäni uskoisin, että vika on myös jossain syvemmällä. Miksi tälläiset ihmiset hakeutuvat seuraani? Miksi ihastun heihin niin umpimähkään? Terapioissa olen ravannut. Siellä ei oteta tosissaan. Olen toivoton ja surullinen. Haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen.
Viehättäviä, kiinnostavia, kulturelleja, hauskoja ja erittäin petollisia. Jostain kumman syystä vuodatan kaiken itsestäni jo ensitapaamisella. Jollain tavalla haluan kertoa itsestäni kaiken, ilman että vastapuoli kertoo juuri mitään itsestään. Vaikka miten yrittäisin. Yleensä tilanteet päätyvät arveluttaviksi ja nämä ihmiset yleensä päätyvätkin painostamaan minua seksuaalisesti. Lopulta päädyn kertomaan arkaluontoisia asioita itsestäni ja kerjäämään luottamusta ja hyväksyntää. Nämä ihmiset eivät enää vastaa viesteihini. Jälkeenpäin saan tietää, että he ovat tapailleet useita muitakin samaan aikaan. Ja ainakin kuvitelmieni mukaan levitelleen yksityisasioita ympäri ämpäri. Niita kipeitä asioita. Romahdan täysin. Ystäväni eivät enää kestä minua, valituksiani ja loputtomia mustasukkaisia spekulointeja. Tunnen valtavaa syyllisyyttä, vaikka toisaalta tiedän myös olevani oikeassa kuunnellessani itseäni.
Näiden katastrofaalisten episodien jälkeen oloni on murskattu ja hyväksikäytetty. En ole katunut lainkaan, sitä etten suostunut seksiin. Silloin luottamukseni vasta petetty olisikin. Elän vainoharhaisten ajatusten keskellä. En ole kyennyt koskaan alottamaan seksielämääni, sillä minun en erittäin vaikeata luottaa ihmisiin. Jotain kännihuuruisia teinihairahduksia toki löytyy. Alkoholi on myös pilannut monia yrityksiä.
Saan valtavia raivokohtauksia ihmisille, joista välitän. Yleensä humalassa. Jotkut, jotka tietävät minun olevan myös erittäin mustasukkainen, ovat lisänneet pökkyä pesään ja "kiusanneet" minua toisilla ja sitten heti perään syytelleet hulluksi.
Tunnen olevani uhri, mutta koska tämä kuvio toistuu jatkuvasti elämässäni uskoisin, että vika on myös jossain syvemmällä. Miksi tälläiset ihmiset hakeutuvat seuraani? Miksi ihastun heihin niin umpimähkään? Terapioissa olen ravannut. Siellä ei oteta tosissaan. Olen toivoton ja surullinen. Haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missä sä näihin ihmisiin yleensä tutustut ja millä kriteereillä? Baarit on ainakin huonoja vaihtoehtoja, eikä aina kannata tuijottaa vaan sitä, kuinka komea toinen on.
Myöskään ne ihmiset jotka alkaa painostamaan sua tuolla tavalla, eivät todellakaan ole arvoisiasi. Ainakin akanat karsiutuu nopeasti pois. Ei me kaikki miehet olla noin kusipäisiä, kuten nämä kuvailemasi tuttavuudet. Kyllä meitä oikeasti luotettavia ja ymmärtäväisiäkin riittää. Mutta ehkäpä sä vaan kiinnostut ja ihastut johonkin tiettyyn miestyyppiin, joka on ainakin tähän asti aina osoittautunut petolliseksi.
Samaa mieltä olen kyllä edellisen viestin kirjoittajan kanssa, että baarit ovat luultavasti se huonoin paikka etsiä kumppania. Lisäksi ei todellakaan kannata kiinnitää ulkonäköön paljon huomiota kuten luultavasti 90% ihmisistä tekee vaikka muuta sanovat. Loppupeleissä yhteiset harrastukset, toisen huomioon ottaminen ja keskustelutaito ovat niitä asioita mihin kannattaa painottaa.