Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kadonnut elämä

    Minulla on ollut 19-vuotiaasta psykiatrinen diagnoosi. Tämänhetkinen tilanne on tähän asti pahin masennuskausi. Lääkkeet, yksilöterapia ja sairaalahoito eivät toimi tähän.

    Olen hirvittävän väsynyt, nukun yli 12 tuntia vuorokaudessa. Minulle on kertynyt kovasti ylipainoa. Olen aivan apaattinen ja aloitekyvytön. Fyysisiä sairauksia ei ole löytynyt (esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilty).

    Aion jättää yliopisto-opinnot toistaiseksi. Osa-aikatyön lopetin viime keväänä. En jaksa harrastaa mitään enkä ole enää mistään kiinnostunut. Sosiaaliset kontaktini ovat siis kadonneet. Puolisoni on 5 päivää viikosta helvetin kuusessa töissä. Luultavasti olisin muutenkin aika ikävää seuraa, koska itken usein enkä muista, milloin olisin viimeksi nauranut.

    Elämälläni ei ole suuntaa eikä tarkoitusta. Eniten minua harmittaa se, että olen ollut kaunis, älykäs ja luova, mutta menettänyt kaikki nämä ominaisuudet. Väsymys tukahduttaa...
    2532
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Mäkin olen miettinyt sitä milloin olen viimeksi NAURANUT "sydämeni kyllyydestä":D No en muista.

    Sellaista tekopirteää hymyä/naurua nykyään koulussa/töissä, mikä vie paljon energiaa.. Vois vaan nukkua aamusta iltaan..

    Mulla ei ole edes puolisoa, nainen 24 v., ikinä ollutkaan kunnollista..

    Äänestä

    Mikä saisi sut innostumaan elämästä taas enemmän ja miksi olet päästänyt itsesi tuohon jamaan?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Michiko25 kirjoitti:

    Minulla on ollut 19-vuotiaasta psykiatrinen diagnoosi. Tämänhetkinen tilanne on tähän asti pahin masennuskausi. Lääkkeet, yksilöterapia ja sairaalahoito eivät toimi tähän.

    Olen hirvittävän väsynyt, nukun yli 12 tuntia vuorokaudessa. Minulle on kertynyt kovasti ylipainoa. Olen aivan apaattinen ja aloitekyvytön. Fyysisiä sairauksia ei ole löytynyt (esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilty).

    Aion jättää yliopisto-opinnot toistaiseksi. Osa-aikatyön lopetin viime keväänä. En jaksa harrastaa mitään enkä ole enää mistään kiinnostunut. Sosiaaliset kontaktini ovat siis kadonneet. Puolisoni on 5 päivää viikosta helvetin kuusessa töissä. Luultavasti olisin muutenkin aika ikävää seuraa, koska itken usein enkä muista, milloin olisin viimeksi nauranut.

    Elämälläni ei ole suuntaa eikä tarkoitusta. Eniten minua harmittaa se, että olen ollut kaunis, älykäs ja luova, mutta menettänyt kaikki nämä ominaisuudet. Väsymys tukahduttaa...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu