Nyt en ole yhtä synkällä tuulella, kuin kirjoittaessani tuon "laihtua vai kuolla". Mietin, voisinko onnistua jommassakummassa:
1)hyväksyä itseni lihavana
tai
2)laihtua.
Tuossa ensimmäisessä on vaikeaa se, että olin 23 vuotta normaalipainoinen. En tiedä, pystynkö tottumaan nykyiseen kokooni. Lisäksi voin fyysisesti pahoin. Laihduttamisessa on puolestaan se ongelma, etten pidä liikunnasta. Kokeilin laihduttamista kerran mutta grammaakaan ei lähtenyt. Epäonnistuminen teki melkoisen loven jo ennestään huonoon itsetuntoon, en tiedä kestäisinkö samanlaista iskua uudestaan.
Luulen, että kumpaankin vaihtoehtoon (itsensä hyväksyminen nykyisellään tai muuttuminen) on edellytyksenä parantuminen masennuksesta. Se onkin vaikein asia, mitä minun on tähän mennessä täytynyt tehdä, enkä edes tiedä, onko se mahdollista.
Yleislääkäri kieltäytyi kirjoittamasta minulle laihdutuslääkettä (Reductil), psykiatri sen sijaan lätkäisi uuden masennuslääkkeen (Moclobemid). Parin viikon käyttö-->mieliala on yhtä pohjalla kuin ennenkin.
Olenkohan perusluonteeltani toivoton pessimisti vai vain laiska? Hyväitsetuntoiset ihmiset, mikä on salaisuutenne? Pitäisikö kokeilla jotain aivopesua ;) jos vaikka löytäisi sisäisen masokistinsa ja alkaisi urheilla...
1)hyväksyä itseni lihavana
tai
2)laihtua.
Tuossa ensimmäisessä on vaikeaa se, että olin 23 vuotta normaalipainoinen. En tiedä, pystynkö tottumaan nykyiseen kokooni. Lisäksi voin fyysisesti pahoin. Laihduttamisessa on puolestaan se ongelma, etten pidä liikunnasta. Kokeilin laihduttamista kerran mutta grammaakaan ei lähtenyt. Epäonnistuminen teki melkoisen loven jo ennestään huonoon itsetuntoon, en tiedä kestäisinkö samanlaista iskua uudestaan.
Luulen, että kumpaankin vaihtoehtoon (itsensä hyväksyminen nykyisellään tai muuttuminen) on edellytyksenä parantuminen masennuksesta. Se onkin vaikein asia, mitä minun on tähän mennessä täytynyt tehdä, enkä edes tiedä, onko se mahdollista.
Yleislääkäri kieltäytyi kirjoittamasta minulle laihdutuslääkettä (Reductil), psykiatri sen sijaan lätkäisi uuden masennuslääkkeen (Moclobemid). Parin viikon käyttö-->mieliala on yhtä pohjalla kuin ennenkin.
Olenkohan perusluonteeltani toivoton pessimisti vai vain laiska? Hyväitsetuntoiset ihmiset, mikä on salaisuutenne? Pitäisikö kokeilla jotain aivopesua ;) jos vaikka löytäisi sisäisen masokistinsa ja alkaisi urheilla...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meinasin vastata jo ennen kun olin lukenut loppuun, ja huomasin, että olit kirjoittanut, ettet pidä liikunnasta. Olen sitä mieltä, että laihduttamisesta ei yksinkertaisesti tule mitään, jollei syömisen tilalle tule mitään. Itsellä sain syömisen kuriin kun aloin harrastamaan potkunyrkkeilyä ja kestävyysjuoksua. Jäin koukkuun kumpaankin, koska kokoajan haluaa parantaa taitojaan. Ehkä joku kehittävä harrastus voisi olla sinullekin hyvä. Jos ei liikunta niin joku muu. Joku sellainen, mitä ei vaan halua enää lopettaa kun siitä alkaa tykkäämään.
kokeiltu on . Syömisen määrä ja laatu ratkaisee . Käyppä täällä : http://www.kutri.net/ .
Liikuntana voisit kokeilla kävelyä , vähän kerralla , niin minä tein , nyt tuntuu aika hyvältä . Liikunta vaikuttaa myös mielialaan , positiivisesti .
Kävely on jo tuhansia vuosia sitten ollut laiskojen ihmisten vähiten rasittava tapa päästä paikasta toiseen. Vähemmän laiskat kulkivat juosten. Tulevaisuudessa ehkä lasketaan liikunnaksi se jos viitsii painaa itse TV:n kaukosäätimen nappia? Liikunta on liikuntaa, kävely on kävelyä.
Pistäppä tankaten isoin rinkka minkä löydät tankaten 5 kilon painoilla ja lähde 10 kilometrin lenkille, kyllä se ihan liikunnalta tuntuu.
Vai vittuiletko vain ?
vaan kylähullut! Ei normaali ihminen kulje välttämättömiä matkoja juosten. Johan sille nauraa naurismaan aidatkin :) Mikä näitä nykynuoria oikein riivaa? Mikään normaali ei enää kelpaa, aina pitää lyödä reippaasti yli joka hommassa.
olen ihan samaa mieltä että se masennuksesta parantuminen olisi ensimmäisenä tehtävä. ja se on ihan mahdollista, jos vain haluat sitä todella! siinä samalla voi ratketa nuo toisetkin ongelmat. kun voi henkisesti hyvin, jaksaa myös liikkua ja huolehtia muutenkin itsestään paljon paremmin. saatat sitten terveenä laihtua jopa ihan itsestään.
laihduttaminen on aika vaikeaa, jos vaihtoehtosi ovat "laihtua tai kuolla" (tuolla aikaisemmissa aiheissa). siitä tulee uskomattomat paineet onnistumisesta, ja laihduttaminen henkensä edestä ei ole kovinkaan terveellistä eikä helppoa. ei siis ihme, jos epäonnistut. on huomattavasti helpompaa laihduttaa ihan vain oman terveytensä vuoksi eikä siksi että saisi "luvan" elää.
eihän parissa viikossa vielä näe (yleensä) masennuslääkkeen vaikutusta, voi mennä yli kuukausikin. usein pahin olo on juuri aloituksen aikana. koita kestää, kyllä se oikea lääke vielä löytyy :) toivottavasti pääset säännöllisesti purkamaan masennustasi psykiatrille/psykologille, se on ainakin minulle ollut tärkeämpää kuin mikään lääke.
en nyt tiedä, kannattaako lihavuuteen totutella. mutta olisihan se hyvä, jos voisit hyväksyä itsesi niin lihavana kuin laihanakin. ei ole ihme, jos masentuneena lihoo, älä soimaa siitä itseäsi kohtuuttomasti. onhan lihavuutensa ja väärät elintapansa myönnettävä, mutta älä jää märehtimään lihomistasi, vaikka masennukseen kuuluukin usein itsensä syyttely ja yliampuva ankaruus itseä kohtaan... ei ole helppoa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen itselleen.
Jos laihduttamista on takana vasta yksi kerta, on vähän aikaista luovuttaa. ehkä et löytänyt oikeaa tapaa tai sitten olit liian kärsimätön tulosten suhteen. laihtuminen vaatii aikaa, ja 0,5-1 kg viikossa on jo hyvä tahti. Hae tietoa, ja voit vaikka liittyä johonkin laihdutusryhmään. suomi24n laihdutuspalstalla oli käyttäjien kokemuksia netin laihdutuspalveluista, niihin kannattaa perehtyä. on todella ihmeellistä, jos kaloreita vähentämällä ei laihdu. liikuntahan ei ole mikään välttämätön edellytys laihduttamiselle, mutta terveyden kannalta se on tärkeää. jos et todella mistään pidä, niin eihän siinä auta kuin hampaita kiristellen tehdä jotakin. kyllähän liikuntaan tottuu, vaikka siitä ei pitäisikään. lenkkeilykaveri voisi olla hyvä motivoija, lenkki menee kuin huomaamatta kun juttelee kaverin kanssa ja sovitusta tapaamisesta on vaikeaa luistaa. tämmöinen sosiaalinen kontakti tietty voisi helpottaa masennustakin hetkeksi. mutta laihduta vasta, kun jaksat panostaa siihen!
masentuneena ajattelin, että perusluonteeni täytyy olla jotenkin epäkelpo. pidin (tai pidän) itseäni laiskana ja tyhmänä. nyt kun alkaa pikkuhiljaa mennä parempaan suuntaan, alan tajuta miten paljon masennus vaikutti. välillä tuntuu normaalin ihmisen touhukas elämä ihan maanisen kiireiseltä, ja normaali iloisuus jotenkin ihan euforialta. eli masentuneena ei voi odottaa itseltään ihan samaa kuin terveeltä ihmiseltä, etköhän sinäkin ole terveenä ihan reipas!
sen huomasin parantuessani masennuksesta, että itseään ei voi aivopestä optimistiksi. se ei vain toimi pitkällä tähtäimellä. kannattaa vain opetella muuttamaan niitä masennusta aiheuttavia ajatusmalleja pikkuhiljaa ja opetella jotenkin arvostamaan itseään. jos se tuntuu aivopesulta, et ole oikealla tiellä. se itsensä arvostaminen pitää tuntua totuudenmukaiselta, jotta siitä on hyötyä.
olisin itse halunnut tietää masennuksesta parantumista aloittaessani, että parantuminen voi olla rankempaa kuin itse masennus. on kestettävä toistuvia takapakkeja. mutta onnistuminen on palkitsevaa, sitä ei saa unohtaa :)
Kuulostaapa erittäin tutulle tuo tilanteesi.
Olen pienestä pitäen pitänyt itseäni lihavana (vaikka ylipainon puolelle meni vasta 21- vuotiaana) ja aina pitänyt lihavuuttani syynä ongelmiini. Olen ajatellut jopa, että muuttuisin yhtäkkiä fiksummaksi, jos laihtuisin. :D Olen yrittänyt itku kurkussa laihduttaa kymmeniä, ellei satoja kertoja. Useinmiten vain lihoin laihdutukseni aikana. Parin - kolmen vuoden masennus vielä lisäsi painoa n. 15kg.
Sitten kun vihdoin hyväksyin itseni sellaisena kuin olin, aloin pikkuhiljaa laihtua. Omalla kohdallani ongelma oli varmaankin siinä, että aiemmin rankaisin itseäni kitudieetillä, nyt palkitsen ja hellin itseäni terveellisellä ruoalla. 12kg lähti puolessa vuodessa. Vielä on ylipainoa, mutta eiköhän nekin lähde kun jaksan huolehtia itsestäni. :)