Me tulemme keskimäärin varsin hyvin, puolisoni kaksi murrosikäistä lasta (tyttö 15, poika 13) ja minä. Äidin kanssa menee erityisen hyvin. Olen asunut heidän kanssaan nyt kaksi vuotta. Lapset ovat puolet ajasta isällään.
Toisinaan olen kurkkua myöten täynnä noita kakaroita, lähinnä siksi, että he ovat äärimmäisen laiskoja ja saamattomia, jonka lisäksi myös täydellisen kiittämättömiä.
Kaikki hyvä on itsestäänselvyys, vähäisetkin kotityöt suunnattoman vaikeita tehdä ja kaikki maailman esineet joita tietenkin pitäisi koko ajan saada halpoja, eikä ole alkeellisintakaan käsitystä rahasta.
Olemme tästä äidin kanssa puhuneet ja hän on yrittänyt ja jonkin verran onnistunutkin kasvatustapojensa muuttamisessa. Silti minun mielestäni kaikki tippuu edelleen ilmaiseksi, eikä se ole hyvä nuoren kasvun kannalta.
Lapsellisen vaatimisen ja kiittämättömyyden sekä laiskuuden lisäksi suoraan sanoen vituttaa jatkuva sotkeminen jonka jälkien siivoaminen on todella vaikeaa, ja se #%/&(#" vammainen metelöinti.
En jaksa puuttua pikkuasioihin, koska se olisi loputon suo, siksi puutun vain vaikeimpiin tilanteisiin ja räikeimpiin tekoihin.
Nyt kun kuvioihin on tullut tytöllä vielä hipsiä perjantaisin kotiin pienessä kännissä ja siitä seuraavat riidat, niin välillä tuntuu, että mitta on täysi.
Tekisi mieli joskus lyödä kakaroiden päät vastakkain niin, että kolahtaa.
Toisinaan olen kurkkua myöten täynnä noita kakaroita, lähinnä siksi, että he ovat äärimmäisen laiskoja ja saamattomia, jonka lisäksi myös täydellisen kiittämättömiä.
Kaikki hyvä on itsestäänselvyys, vähäisetkin kotityöt suunnattoman vaikeita tehdä ja kaikki maailman esineet joita tietenkin pitäisi koko ajan saada halpoja, eikä ole alkeellisintakaan käsitystä rahasta.
Olemme tästä äidin kanssa puhuneet ja hän on yrittänyt ja jonkin verran onnistunutkin kasvatustapojensa muuttamisessa. Silti minun mielestäni kaikki tippuu edelleen ilmaiseksi, eikä se ole hyvä nuoren kasvun kannalta.
Lapsellisen vaatimisen ja kiittämättömyyden sekä laiskuuden lisäksi suoraan sanoen vituttaa jatkuva sotkeminen jonka jälkien siivoaminen on todella vaikeaa, ja se #%/&(#" vammainen metelöinti.
En jaksa puuttua pikkuasioihin, koska se olisi loputon suo, siksi puutun vain vaikeimpiin tilanteisiin ja räikeimpiin tekoihin.
Nyt kun kuvioihin on tullut tytöllä vielä hipsiä perjantaisin kotiin pienessä kännissä ja siitä seuraavat riidat, niin välillä tuntuu, että mitta on täysi.
Tekisi mieli joskus lyödä kakaroiden päät vastakkain niin, että kolahtaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuohan oli kuin suoraan mun elämästä miehen tytärten kanssa. Ainoa, että kännissä ei ole vanhempikaan tullut kotiin... kai!
Mä olen niin kurkkua myöten täynnä teiniprinsessamaista niskojen nakkelua, kun jotakin pitäisi tehdä.
Sitten tälläkin palstalla pyörii vainoharhaisia bio-äitejä, jotka pelkäävät miehen uuden OMIVAN lapset... Ei tulisi pieneen mieleenkään. En huolisi omikseni, vaikka mulle maksettaisiin.
Lasken vain vuosia, että milloin tämä teinihelvetti loppuu ja muuttavat omilleen
Oletko sinäkin saanut joskus kuulla "komentelevasi", kun pyydät korjaamaan jälkensä? Entä onko se ollut "vittuilua", jos esität mielipiteesi asiallisesti asiattomasta käytöksestä? Entä onko tullut tätä: "Et sä ole mun isi/äiti, sä et saa mua määrätä!"
Helvetin kiitollinen asema muuten. Apu ja kaikenlainen tuki kyllä kelpaa, samoin arjen pyörittäminen rahallisesti ja kotitöillä, mutta sitten kun omat oikeudet astuvat kuvaan (onhan se missä asut sentään sinunkin kotisi, missä olet aikuinen), saat kaiken ravan naamallesi ja päälle teiniviisaan muistutuksen asemastasi.
En kadu, tosin likan suhteen lasken toisinaan itsekin päiviä. Pahimpina on tullut mietittyä suhteen jatkamista erillään, sillä panos-kiitos-suhde on joskus sietämätön.
odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin vaimoni kersa joutuu ensimmäistä kertaa elämässään töihin. Se tulee olemaan kauhea paikka. Pelkkä kesätyö 6 t / pv tulee taatusti vääntämään turvan mutrulle, vaikkei olisikaan mitään rakennusapulaisen duunia.
Minäkin odotan,että vaimon kersa muuttaisi jo omilleen.Tosin menee siihen vielä vuosia..Ärsyttävä,laiska,aina ruinaamassa rahaa.Ei tee mitään oma-aloitteisesti.Ei pidä sovittuja asioita.Kuluttaa kylläkin.
Sama täällä. Minulla ei ole mitään yhteiseloamme vastaan, mutta kyllä se niin on, että jokainen osallistuu kotitöihin, ja se joka saa, myös antaa itse jotain muille. Siis muutakin kuin meteliä, sotkua ja vittuilua.
On varsin merkillistä muuten, että täällä ei koulunkyäynti kiinnosta juurikaan, kouluaika menee pelleillessä. Läksyjä ei lueta ja kokeista tulee huonoja numeroita. Silti on sellainen käsitys, että jotenkin sitä rahaa tulee sitten isona. Sellainen hyvä työ kuulemma löytyy, mistä tulee rahaa.
Asiasta on puhuttu, mutta ei mene kalloon. Se tulee olemaan kova pala, kun tienaa hanttihommassa muutaman vuoden päästä (nykyisellä tasolla tulot ja menot) noin 1 600 euroa bruttona eli noin 1200 euroa nettona, josta vuokraan menee 500, muihin laskuihin (etenkin se puhelin :) 150, ruokaan 250 - eikä jääkään enää kuin 300 euroa,
Sillä 300 eurolla pitäisi sitten ostaa taloustarvikkeet, mahdolliset lääkkeet ja vaatteet. Niin ja tietenkin shoppailla ja ostella niitä kivoja viihde-elektroniikan vempeleitä, jotka maksavat "vain" 500-1000 euroa.
Voi sitä ilon päivää, kun näen turvan vääntyvät mutruun!
Vahingonilohan se paras ilo on....... =(
on halvat ilot.
Voi tulla joskus sellainen päivä, jota odotat. Voi tulla myös sellainen päivä, että samaiset lapset joutuvat syöttämään sinulle velliä, kääntelemään sinua ja vaihtamaan vaippojasi.
Silloin sinun turpasi vääntyy mutruun ihan hallitsemattomasti.
Jos sellainen päivä tulee, jolloin he syöttävät minulle velliä, osaan olla siitä kiitollinen. He eivät ole mistään. Tämä on se tärkeä ero.
Koko ketjun läpi, ja mieleeni tuli oma elämäni noin kymmenen vuoden takaa jolloin perheeseeni kuului myös murrosikäinen tytärpuoli...Aargh!!!!
Lohduttaa voin, että ei se murrosikä onneksi (!) kestä kuin muutamia vuosia ja lapset kyllä aikuistuu aikanaan vaikka se ei aina siltä tunnu!
Itse olen tällä hetkellä tytärpuoleni kanssa todella hyvissä väleissä, ja jos hän neuvoja johonkin tarvii niin soittaa ensimmäiseksi minulle. Kaikenlisäksi saan olla kahden ihanan tenavan "melkein"mummo!
Ap:lle ja teille muillekkin: Yrittäkää jaksaa!
Ehkä nuo onnettomat lapsiraukatkin haluaisivat tehdä samoin sinulle?
Lyödä päänne yhteen että kolahtaa?
Olet järkyttänyt heidän perusturvallisuuttaan, pilannut/ sotkenut/ heidän elämäänsä peruuttamattomasti - ei sitä vahinkoa korjaa edes kalliit lelut tai kaljapöhnä!
Mutta eivät pysty!
Buuuuhhhaahhaaaah!
Tämä oli vitsi, mutta sinun mielesi on järkkynyt, kun sekä oma isäsi että entiset kolme miestäsi pahoinpitelivät sinua.
Ja näistä entisistä hakkaajista yksi on nykyinen miehesi :-)
menee mielenkiintoiseksi! Olen nimittäin itse mies, ja hetero.
Tietääkö lasten äiti, mitä mielessäsi liikkuu? Tuskinpa, koska sanot teillä menevän hyvin. Luultavsti hän hakisi lähestymiskieltoa, jos tietäisi väkivaltaisista fantasioistasi.
On hirveää, että lapset ovat joutuneet kaltaisesi ihmisen vaikutuspiiriin.
Neuvoni on: lähde pois pilaamasta nuorten ihmisten elämää. Muuta paikkaan, jossa saat rauhassa ja aiheuttamatta muille ihmisille vaaraa elellä vihamielisten ja suvaitsemattomien ajatustesi kanssa. Se on kaikille osapuolille suuri helpotus.
Totta kai äiti tietää! Hän itsekin on ilmaissut samankaltaista. Mutta hei, fantasiat fantasioina, eikös? Sen sijaan olen huolissani sinun henkisestä terveydentilastasi ja kasvatusmetodeistasi.
Suvaitset laiskottelun, aloitekyvyttömyyden, kiittämättömyyden ja vittuilun lapsilta. Otan osaa.
Se kuitenkin on myös tulevaisuudessa muiden ongelma: tehtailet nimittäin yhteiskuntaan toisten riesaksi sosiaalipummeja ja häiriökäyttäytyjiä.
Terve mies!
Vaimoni laittoi postiini keskustelun avauksesi jonka luin.
Ymmärrän huolesi ja ärtymyksesi varsin hyvin!
En lähde ruotiaan ja olemaan terapeuttina ongelmassasi.
Laitan ohessa oman keskustelun avauksen johon hain vastakaikua myöskin.
Jotenkin kuulostaa kuitenkin tutulta. Kovakin painiskelua arkipäivän tasolla. Mielellään vaihtaisin ajatuksia.
Elän uudessa liitossa unelmien vaimon kanssa.
Perheeseemme kuulu meidän lisäksi vaimoni lapset,tytär 16v. Sekä adhd poika jo lähes 13v.
Liitomme on ollut suhteellisen lyhyt. Varsinkin kun verrataan aikaisempiin suhteisiimme jotka kestivät kummallakin noin kaksikymmentä vuotta.
Olemme vaimon kanssa hyvin elämän positiivisesti suhtautuvia ihmisiä. Nautimme yhdessä tekemisestä.
Yhdessä tekemisen ja kokemisen iloista.
Kaiken kaikkiaan,parisuhde on pääpiirteiltään kohdallaan.
Nyt tullaan siihen miksi kirjoitin tänne.
Eronneena miehenä minulla on upeat kaksi lasta. Tytär 15 ja poika 18 vuotta jotka ovat minulle lihaa ja verta. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Mielestäni,ja myös objektiivisesti ajateltuna,perus fiksuja nuoria. Hyväksyn myös heidän puutteensa.
Vaimollani on siis poika jolla on adhd.
Isänsä oli,ja on alkoholisti. Pojan käyttäytymismalli ihannoi jostain kumman syystä isäänsä. Minä järjestyksen ihmisenä,ohjaan työkseni ihmisiä. Olen lähes neuvoton pojan suhteen! Kuinka se idioottimaisen käyttäytymismallin antava isä voi olla pojalle niin hieno?
Varsinkin kun otetaan huomioon se että poikakin tajuaa että isänsä juo sekä on kykenemätön hoitamaan asioitaan lapsiensa suuntaan.
Olen siis "poliisi" joka ohjaa väärän käyttäytymismallin saanutta poikaa oikeille raiteille. Sekä yritän siinä paineessa luoda hyvää parisuhdetta rakkaan vaimoni kanssa.
En varmasti valita tyhjästä. Uskon siihen olevani elämää tarpeeksi nähnyt.
Mutta tässä kulkee se raja jossa haluaa kuulla kommentteja vastaavissa tilanteissa olevilta ihmisiltä. Virkansa puolesta lasten asioista huolehtivilla henkilöillä tuntuu olevan se sama ongelma kuin meillä muillakin töissä kävijöilä.
On niin paljon töitä ettei jouda tekemään töitä.
Pliirun plaarumia tarjotaan pääasiassa.
Koettakaa nyt jotenkin selviytyä.
Tms.
Aikuisena kyllä tiedän että elämästä selviydytään.
Paremmin tai huonommin.
Mutta mutta kun tukiverkko adhd lasten osalta,ainakin Kuopiossa näin heikko.
Niin minua ainakin hirvittää heidän kohtalo.
Ja myös meidän jotka rakentavat puitteet näiden nuorten elämälle.
Mielellään kuulisin kommentteja muilta asian kanssa paineskelevilta. Ja ERITOTEN MIEHILTÄ.
Meiltä järkäleiltä!