No, ei mitään uutta tietenkään. Tuntuu vain siltä että onko tänne mitään mieltä enää kohta kirjoittaa. Jos muutama vuorokausikin palstalla alkaa pitkästyttää, niin kuinka jotkut nimimerkit voivat jatkaa tätä samaa vuodesta toiseen. Ja kaiken lisäksi vielä samalla tyylillään.
Siksipä mä nyt yritänkin jotain muuta kuin kiukutella.
Kävin aamulla tua keskustassa ja todella hämmästelin noiden muutamien suurien kauppojen ikkunoita. Ainahan mä niitä oon ihaillut, jo pikkupojasta lähtien, mutta on ne joulunäytelmät ikkunoilla hienosti rakennettuja, Kaiken kattavaa tonttujen hyppelyä ja pukkien reelläajoa. Niitä ei enää edes erota aidoista ihmisistä.
Kurjaa on ainoastaan se, että musta ja märkä asfaltti jalkojen alla ei joulunalusaikaan kuulu. Se jotenkin rikkoo muuten hienon kuvitelman ja hahmojen liikkeet.
Siksipä mä nyt yritänkin jotain muuta kuin kiukutella.
Kävin aamulla tua keskustassa ja todella hämmästelin noiden muutamien suurien kauppojen ikkunoita. Ainahan mä niitä oon ihaillut, jo pikkupojasta lähtien, mutta on ne joulunäytelmät ikkunoilla hienosti rakennettuja, Kaiken kattavaa tonttujen hyppelyä ja pukkien reelläajoa. Niitä ei enää edes erota aidoista ihmisistä.
Kurjaa on ainoastaan se, että musta ja märkä asfaltti jalkojen alla ei joulunalusaikaan kuulu. Se jotenkin rikkoo muuten hienon kuvitelman ja hahmojen liikkeet.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän tänne ole pitkään aikaan ollut mitään mieltä kirjoittaa ja seriffin tultua meno näkyy vain pahenneen.
jos aloituksessa on liki 3000 lukijaa ja toistasataa kirjoitusta, mutta ei yhtään asiaankuulumatonta sellaista, miks nää ketjut poistetaan. Samalla tavalla kävi erään rekkaamattoman aloitukselle, jonka kävijämäärät oli vieläkin suuremmat. Ja kaikki asiaa, jota joku vakivalittaja ei näytä ymmärtävän.
Huh, huh!!!!!!
Ei sinänsä, onhan näitä lukemisen arvosia muitakin ketjuja, mut hyvin lyhyitä ja muutenkin laihoja.
Jo lapsena isäni vei minut katselemaan Wiklundin joulu-ikkunoita. Siihen aikaan oli ihmeellistä ne liikkuvat lelut lapsen silmissä. Taianomainen ihana tunnelma syntyi kun turvallisesti käsi isän kädessä seisoin silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä, katselemassa joulun taikaa lasin takaa.
Saman perinteen tein omille pojilleni ja kävimme katselemassa yhdessä saman Wiklundin joulu-ikkunoita.
Joulu on edelleen minulle "taianomainen satu", josta lämmin yhdessä olo kaikkein rakkaimpien läheisten ja ystävien kanssa nautitaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wiklund
mutta se taianomaisuus on ju kadonnut. Jäljellä on enää ns. pakkotilanne, josta ei voi livetä eikä siitä pääse eroon, kun muut perheenjäsenet sitä kuitenkin vaativat.
Jouluaatto on erikseen. Silloin tutuu joululta, oli keli tai olo mikä tahansa.
Mutta ihmettelen tosiaankin niitä ikkunoita aina vaan. Kuka niitä keksii ja tekee? Luovuutta ainakin riittää.
joulu messari aloittaa minulle ns. joulun ajan. Tänäänkin vapaa päivänä tai loma päivänä miten vaan, olen pikkuhiljaa katsellut joulu koristeita, ja pyyhkinyt niistä pölyjä ja katsellut mitkä pitäisi uusia.
Koirien joulu on valmiina ja Tintti aloitti eilen sen lahja jahdin. Huomasi taas "tontun" tuoneen lahjapussin Hesaan, joka sitten on sillä määrätyllä hyllyllä aattoon saakka.
ei tiä joulusta mitään, ennen kuin kuusi koristellaan ja lahjat laitetaan sinne alle.
Sen jälkeen se istuu tai makaa niiden vieressä jakotilanteeseen saakka. Hyvä kun ulos malttaa lähtee.
kaupoissa juoksut sille ikkunaostos- asteelle. Ahdistaa ruuhka, kiukkuiset ihmiset ja kuumat kaupat.Ilmastointi ei yksinkertaisesti riitä näihin joulunalusaikoihin kaikissa liikkeissä. Aloitankin joululahjaostokset jo ajoissa ennen talvea;)
Pienisssä eläintarvikeliikkeissä en ole huomannut ruuhkaa tai sitten olen ollut sopivaan aikaan liikkeellä.
Tekisi mieleni ostaa autoon uusi kuljetushäkki koiruudelle. Hinta-laatusuhde vain mietityttää. Kestääkö kangas/metallihäkki saksanpaimenkoiralla vai onko se kertakäyttötavara (kallis sellaiseksi)?
aikuisille samaa ole kuin silloin kun omat olivat pieniä. Nyt on samaa aitoa riemua koirilla niiden saamista lahjoista(leluista), vaikka kuinka vaatimattomista. Se valtava touhukkuus aatto-iltana uusien lelujen kera, on ihanaa katseltavaa.
Meille mieheni kanssa merkitsee eniten se yhdessä olo. Koti koristeltu meidän tavallamme jouluksi, hyvä ruoka, ja ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ympärillä. Voiko enempää toivoa.
Kaupat saavat puolestani pitää kiiruunsa ja ruuhkansa. Lahjoja kun emme varsinaisesti osta aikuisille, vain jotakin ihan pientä, marmeladia, suklaata, muita nameja, hanskat, hyvä kirja ....
ja mimmonen auto sulla on???????
Mulla on farkussa pelkkä nailonverkko, eikä koira oo koskaan yrittänytkään läpi tulla.
en ihan tiedä millaista kuljetushäkkiä tarkoitit, sellaista mitä käytät vain autossa?
Mulla on edelleenkin autossa pelkästään ns. tavaraverkko matkustamon ja tavaratilan välissä, se kyllä kertoo koiralle missä sen paikka on autossa ja eihän koira siitä läpi lähde noin vain itsekseen, mutta tosipaikan tullen eli onnettomuuden sattuessa se ei ole tarpeeksi vahva missään nimessä, ei saksanpaimenkoiraa pienemmällekään koiralle. Vahvempienkin häkkien kanssa pitää miettiä vielä sitä, onko etupäässä tarkoitus suojata autossa matkustavia, eli estää koiran "lentäminen niskaan", vai haluatko sen lisäksi myös suojata itse koiraa esim. peräänajotilanteessa? Semmoisia häkkejä ei ilmeisesti kovin monelta valmistajalta edes tule, jotka olisi testattu ja hyväksytty peräänajolta suojaamaan. Hintaa niillä totta kai on sitten enemmän, mutta häkki todennäköisesti kestää niin kauan kuin haluat koiraa pitää - ongelmaksi voi tulla sitten se jos haluat vaihtaa automerkkiä..... Saman merkin ja sinänsä saman mallinkin sisällä on eroja, nimimerkillä en-taaskaan-muistanut-kertoa-että-auto-on-neliveto. ;o) Kyllä on tuskailtu kaukalomattojen sun muun kanssa...
Tiedän että Suomessa ainakin yksi vakuutusyhtiö myy kaikin puolin turvalliseksi testattua koirahäkkiä autoon, asiakkaat saavat siitä jonkinlaisen alennuksen, ja ehkä sen hankkimisella on vaikutusta myös vakuutusmaksuihin, en ole varma. Sekin asia kannattaa ehkä omasta vakuutusyhtiöstä kysyä, ei sitä koskaan tiedä.
sitä mieltä että mitään häkkejä ei autossa koiralla tarvita.
Se tavaraverkko, mistä puhuit on mullakin ja lisäksi tavaratilassa on kuorman kiinnityskoukut, johon oon sijottanut koiran autovaljaat kiinni. Ne on vähän kuin turvavyöt.
Sen parempaa turvaa ei koiralle eikä autossa matkustaville löydy.
5kg kiloinen koira ja 50km vauhdissa jos lentää takaalta tuulilasia päin on sen paino 50kg.
Siinä voi jokainen miettiä auttaako verkot koiria onneettomuudessa tai äkkijarrutuksessa jos paino koiralla on vaikkapa 50kg.
tavaraverkko eikä ison koiran kanssa tavallisesta maantievauhdista paukauttaessa tavalliset halvat koirakalteritkaan kestä. Eri asia tietysti jos koira on oikein kiinnitetyissä vöissä ja valjaissa takana, semmoiset oli meilläkin kun kotona oli ylisuuri sakemanni.
ettei siinä tosiaakaan verkot ja muut halppistuotteet tosipaikan tullen auta. Saatetaan ostaa kaltereita ja verkkoja mitkä on tarkoitettu pienille koirille ja itsellä on suuri rotu. Meilläkin ollut muuten ylisuuri sakemanni painoi vain 50kg eikä ollut edes lihava, vaan vanhaa sakemanni linjausta raskasluustoinen.
kuorman sijoittamiseen ja kiinnittämiseen autossa paljon uhrata huomiota, moitin itseäni jatkuvasti kun lyhyempiä matkoja ajaessa en ainakaan juuri ajattele, heittelen vaan tavaroita sisään. On sisäistämättä edelleen se, millä voimalla se irralleen taakse jätetty pienempikin esine tulee niskaan äkkipysäyksessä, ja sitten jos mennään vielä katon kautta ympäri... Silloin kun kyydissä alaikäisiä, olen melkein "hysteerinen" ja käytän liinoja ja sidontakoukkuja tavaratilassa, samaten jos isompia esineitä siirrän pitkiä matkoja, mutta muuten on kyllä parantamisen varaa. Koirille aloin sitä häkkiä tilata, mutta sekin jäi sen nelivetoasian takia kesken, ei ollut ihan varmaa löytyykö juuri sitä häkkiä minun auton malliin sopivana sittenkään.
on sitteen vain koiran kanssa ulkoilessa. Ei ole tarvinnut ikinä koiria viedä tassun haavojen takia lääkäriin, kun pullo tai joku muu terävä on aiheuttannut. Tossa yksi ilta hyvä esimerkki, kun olin fifin kanssa ulkona se meinasi mennä pusikon luokse tekemään tarpeita pyysin sen luokseni ja onneksi en päästännyt, kun pusikon edusta oli täynnä tummia lasinpalasia jossa se olisi saatannut tassunsa rikkoa.