Oliskohan kaikki väsymyksen merkit alkaneet kun opiskelin itselleni uuden ammatin,hoitoalalle.
Silloin,seitsemän vuotta takaperin,opiskelu oli raskasta.
Yhteensovittaminen perhe-elämän kanssa kuormitti,mutta silti pidin opiskelusta ja koin sen itselleni oikeaksi.Väsymys alkoi ilmetä katkonaisina yöunina ja lopulta olin vain äkäinen akka,jota lapset vieroksuivat.
Lääkärin mielestä ei minulla ollut hätää,kirjoitti pienen sairasloman.Itse otin yhteyttä mielenterv.toimistoon ja siellä todettiin masennus.
Lääkkeitä olen syönyt siitä lähtien.
Ja keskustelemassa käyn säännöllisesti.
Kun opiskelut loppuivat,pidin hiukan paussia,sillä en uskonut jaksavani heti töihin mennä.
No aikoinaan työtkin aloitin ja väsymys vaan seuraa minua.
Nyt väittäisin,ettei masennus niinkään ole päällä,en koe itseäni huonoksi tai saamattomaksi.
Mutta se väsymys.
Hirveästi en ihmisiä halua häiritä iänikuisella väsymys-valituksella,mutta paha on olla.
Nyt lähes vuosi on mennyt siten,etten töistä tultuani kertakaiiaan meinaa jaksaa mitään,eikä vuorötyö todellakaan edesauta asiaa.
Menin viimeinkin lääkäriin,sairaslomaa kirjoitti kaksi viikkoa.En ollut valmis todellakaan töihin,kirjoitti toiset kaksi viikkoa,ja ensi maanantaina loppuu.Verikokeet on otettu,ei mitään poikkeavuuksia.
Enkä millään kehtaisi hakea lisää sairaslomaa,mutta työkykyinenkään en ole.
kyllähän minä kaikista muista huolehdin,itseni unohtaen.
Tämmöinen purkaus,en vaan tiedä mitä tekisin.Ja ottaako minua edes kukaan vakavissaan.
Silloin,seitsemän vuotta takaperin,opiskelu oli raskasta.
Yhteensovittaminen perhe-elämän kanssa kuormitti,mutta silti pidin opiskelusta ja koin sen itselleni oikeaksi.Väsymys alkoi ilmetä katkonaisina yöunina ja lopulta olin vain äkäinen akka,jota lapset vieroksuivat.
Lääkärin mielestä ei minulla ollut hätää,kirjoitti pienen sairasloman.Itse otin yhteyttä mielenterv.toimistoon ja siellä todettiin masennus.
Lääkkeitä olen syönyt siitä lähtien.
Ja keskustelemassa käyn säännöllisesti.
Kun opiskelut loppuivat,pidin hiukan paussia,sillä en uskonut jaksavani heti töihin mennä.
No aikoinaan työtkin aloitin ja väsymys vaan seuraa minua.
Nyt väittäisin,ettei masennus niinkään ole päällä,en koe itseäni huonoksi tai saamattomaksi.
Mutta se väsymys.
Hirveästi en ihmisiä halua häiritä iänikuisella väsymys-valituksella,mutta paha on olla.
Nyt lähes vuosi on mennyt siten,etten töistä tultuani kertakaiiaan meinaa jaksaa mitään,eikä vuorötyö todellakaan edesauta asiaa.
Menin viimeinkin lääkäriin,sairaslomaa kirjoitti kaksi viikkoa.En ollut valmis todellakaan töihin,kirjoitti toiset kaksi viikkoa,ja ensi maanantaina loppuu.Verikokeet on otettu,ei mitään poikkeavuuksia.
Enkä millään kehtaisi hakea lisää sairaslomaa,mutta työkykyinenkään en ole.
kyllähän minä kaikista muista huolehdin,itseni unohtaen.
Tämmöinen purkaus,en vaan tiedä mitä tekisin.Ja ottaako minua edes kukaan vakavissaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lopulta en enää saanut nukuttua,lääkäri kirjoitti
lomaa 2 viikkoa,sitten 2 kuukautta,puoli vuotta,ja 8v,kuluttua eläkkeelle.Kannattaa hakea apua,ja ottaa toissaan väsymys.Tsemppiä sinulle.
On tutkittu, että vertaisryhmissä mukana olo tukee toipumista masennuksesta. Suomen mielenterveysseuran kouluttajien kouluttamia alan ohjaajia on ympäri suomen. Ei tarvitse olla sairastunut tai diagnoosin kanssa liikkellä, vaan avuntarpeen oiresiin; väsymykseen, uupumukseen, ohjaukseen, hyvinvointiin, vastuuseen itsestä. googleta ATT-palvelut tai Depressioryhmät.
Ensin 2 vk, sitten 1kk, 2 kk, enkä usko yhtään että jää tähän...