Olen nyt 7 viikolla raskaana!Enkä tiennyt asiasta vasta kuin nyt!Olen viettänyt normaalia nuoren elämää eli ottanut olutta 2 kertaa viikossa humalahakuisesti.Nyt suuri pelko että sikiö ei ole kunnossa,joten harkitsen aborttia!
PIAN APUA
pelokas82
481682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
nuoren elämä vetää kännit 2 kertaa viikossa. Itsellä 13 ja 16 vuotiaat pojat eikä kertaakaan kännejä.
Kännit ja abortti: monen nuoren tavallinen elämää.
Sääliksi kyllä käypi heitä.
Nuoruus kestää 23. ikävuoteen asti...
huom, nuoren elämää. Juoppo kansa joka oppii isiensä lailla vetämään lärvit liki tuttipullosta vieroituttuaan.
ja tehän varmaan ootte just niiden nuorten äitejä jotka ei "ikinä" tee mitään vaan aina jonkun muun lapset......
Jos et ole ihan varmaa sitä että haluatko abortin tai pidää lapsen niin menee ihmeessä ja kysy jolta viisammalta asiaa. Joku neuvolan tai terkkarin työntekijä osaa kyllä sanoaa että onko lapsellasi jo ongelmia tai ei.
Toivottavasti lapsesi on terve ja et pelon takia tarvitse abortoita.
Ja kuules, nuoren normali elämä ei ole ollenkaan se oluen/viinan juonti. Milloinkas te tytöt tajuatte ettei yksikään normaali mies huoli sellaista naista /tyttöä pitemmän päälle?
Toi ei oo nyt tarkoitettu loukkaamiseksi vaan se on ihan tosiasia.
"Ja kuules, nuoren normali elämä ei ole ollenkaan se oluen/viinan juonti. Milloinkas te tytöt tajuatte ettei yksikään normaali mies huoli sellaista naista /tyttöä pitemmän päälle?
Toi ei oo nyt tarkoitettu loukkaamiseksi vaan se on ihan tosiasia."
Tuo on ihan täyttä paskaa. On niitäkin äijiä, jotka eivät hyväksy naisen juomista, mutta suurin osa heistä ei itsekään juo. Minulle ei ole kukaan tullut (miespuolinen kaveri/tuttu) sanomaan, että nainen ei saisi juoda alkoholia. Itsellä juuri 4 päivän ryyppyputki takana ja tänään sain tietää olevani 6.viikolla raskaana. Abortti on ihan selviö muutenkin, ei vain alkoholin takia.
Ja siis normaalisti juon ehkä kerran viikossa tai harvemmin, tämä oli hyvin poikkeuksellista. Ja ensimmäistä kertaa kävi myös tämä vahinko (raskaus siis).
Kelpaat ihan varmaasti bailamaan ja ryyppy- porukkaan ja siellä sitten pikapanoksi, varmaan kelpaat, mutta kelpaatko myöhemmin vaimokseen?
Sitä ei tartte jätkiltä kysyä, sen saat itse kokea jossain vaiheessa kun samalla tavalla jatkaat.
Mutta toki löytyy aina niitä miehiä jotka mielellään otta sellaisenkin, kimpassa on kivempi otta, saa sitten tappelukaverin .
Mutta täysijärkiset hyvät ja kivat miehet ei sellaisia huoli, usko pois.
Ilmennät mainiosti nykynuorten moraalin rappiotilaa..
"Itsellä juuri 4 päivän ryyppyputki takana ja tänään sain tietää olevani 6.viikolla raskaana. Abortti on ihan selviö muutenkin, ei vain alkoholin takia."
Hyi s_tana.
En tiedä ketkä noihin nykynuoriin mahtaa kuulua, mutta omassa nuoruudessa täysi ikäisyyden iskiessä noin viisitoista vuotta sitten meno oli kyllä hyvin pitkälti samanlaista kun nykyään. Pari kertaa viikossa kännit, satunnaista seksiä silloin tällöin tuttujen tai vähemmän tuttujen kanssa. Ja hauskaa oli.
Pikkuhiljaa sitten päädytään työelämään ja vakisuhteisiin ja homma muuttuu keskiluokkaisempaan suuntaan.
Ehkä jossain takahikiällä vielä jaksetaan normikännäämistä kauhistella ja pitää jokaista neitsyytensä ennen avioliittoa menettänyttä huorana.
No, itse olen vakisuhteessa mutta koska raskaus ei ollut suunniteltu eikä lapsen isäkään sitä halua, en voi sitä pitää. Eikä sovi elämäntilanteeseen.
Käyn töissä, hoidan asiani yleensäottaen hyvin ja alkoholinkäyttöni on myös yleensä kohtuullista. Joten jos tarkoituksesi oli yrittää esittää minut siinä valossa, että olen täysin hunningolle joutunut huono nainen, ammuit "pikkuisen" ohi.
Jos itse ajattelet, että jokainen nainen joka nauttii silloin tällöin alkoholia on vaimoksi kelpaamaton, voi sinulla olla melko vaikeaa löytää sitä kunnollista naista. Ellet sitten lähde etsimäään jostain vanhoillislestadiolaisten piiristä... x)
Jos sinulla on vain fantasiasi aiheesta, älä vaivaudu. Mikä vaivaa, onko vanhapiika katkera vai lähtikö mies toisen matkaan?
Kilttejä, kivoja ja kunnollisia (itselläni ihana, upea, korvaamaton) miehiä on vielä, ja useimmille heistä ei ole mitään väliä sillä kuinka monta paukkua alas upposi kun se oikea löytyy. En tiedä miksi itsekään sinulle vaivaudun, nuo vanhanpiiansaarnat on kuultu jo monta kertaa ja yhtä usein ne ovat paikkansa pitäneet :D sen saarnaajan kohdalla.
Akoholinkäyttö ja tappelu eivät muuten kuulu yhteen, omasta elämästäsikö tuon rinnastuksen otit?
***
Kaikkien tavoitteena ei ole elää elämäänsä miehiä varten!
Anteeksi. Laukaisin väärälle immeiselle.
Siis olihan se tarkotettu just sulle! Jumankauta ku tarviis hommata lasit
sitä olutta ole liikaa juonnnnnuttttthhh..
kaukana normaalista, eipä sitä kuule moni ajattele että käympä tapattamassa lapseni ku just nyt ei satu huvittaan...
Eipä se kyllä noinkaan ollut... olisin halunnut pitää lapsen, periaatteessa (rakastan sitä jo vaikka se on vain pieni alkio jossain mun sisälläni), mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista... etenkin, kun lapsen isä patistaa mua aborttiin ja oma elämäntilanne ei ole ollenkaan sellainen, että tähän jotain lasta voisi alkaa synnyttämään. Täysi mahdottomuus. Ikinä en olisi tähän tilanteeseen halunnut joutua, mutta ehkäisy petti. Eilinen päivä meni itkiessä, ja kyllä siinä menee jonkin aikaa ennenkuin toivun tästä...
Katopas, innoissani laitoin otsikon ja nikin vääriin kohtiin... tekevälle sattuu :P
Et kai nyt herrantähden aborttia jonkun mulkvistin ukon mieliks tee!!!!!!
>>> Takuuvarma KATUMUS!!
Typerälle äijälle kengänkuva persauksiin ja lapselle ELÄMÄ, niin minäkin tein, eikä oo katua tarttenu.
Että haluaisit itse lapsen mutta meinaat MIEHEN MIELIKSI raskauden keskseyttää?? Elämäntilanne?? En ole vielä koskaan törmännyt elämäntilanteeseen joka oikeasti olisie stänyt lapsen tekemisen, todellisuudessa. Mikä se sellainen on? Sen vain sanon että jos teet abortin koska mies käskee vaikket tise haluaisi, katkeroidut takuuvarmasti ja sitä kestää hyvin harva suhde. Alat halveksu ajan myötä miestä joka painosti sinut luopumaan lapsesta jonka halusit. Sitäkö toivot?
***
En todellakaan ole tekemässä aborttia VAIN koska mieskin sitä haluaa. Jos olisin taloudellisesti vakaammassa tilanteessa, minulla olisi ammatti ja vakituinen työpaikka, luultavasti pitäisin lapsen. Mutta eipä vain ole mitään noista ja vaikeaksi menee.
Lisäksi lapsen kasvattaminen yksin ei todellakaan houkuttele, isättömiä lapsiakin on jo ihan tarpeeksi.
Työpaikalla eit ee äitiyslomalla mitään ja yhteiskunta varmistaa sen ettei sinulla ole taloudellisesti hätää lapsen kanssakaan. Toivottavasti tiedät tämän. Vasten tahtoasi sinun ei ole pakko tehdä mitään.
Eihän lapsi isätön ole! Isä vain on vastahakoinen nyt, mutta toisaalta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Koko asia on sinun, ja vain sinun, päätettävissäsi. Tässä asiassa sinun ei pidä ajatella ketään muuta kuin itseäsi, sillä sinä tulet elämään tämän päätöksen kanssa loppuelämäsi. Lapsen isällä on laillinen velvollisuus lapsen elatukseen osallistumsieen, eikä se olisi ensimmäinen mies joka vinkuu keskeytyksen perään kun saa raskaudesta tietää, mutta äidin päätettyä toisin on myös onnellinen lapsesta myöhemmin. Eikä olisi myöskään ensimmäinen joka katuisi painostustaan myöhemmin, ja alkaisi syyttää jopa sinua abortista jonak tekemistä hän itse vaati. On noita nähty aivan tarpeeksi... ukoilla tuntuu menevän pupu pöksyyn ja kuvittelevan että abortilla pyyhitään pois koko raskaus kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja sitten ne yllättyvät suunnattomasti kun näin ei käykään.
***
Enpä oikein usko, että tuo lapsen isä mieltään muuttaa... itseasiassa me ei edes seurustella keskenämme. Eikä siis ole yhteistä tulevaisuutta...
Yhteiskuntahan toki tukee aina, mutta melko köyhää elämää se tulee silti olemaan. Ja tiedän, että kun en nytkään jaksa aina tehdä kaikkea mitä pitäisi jaksaa, niin miten jaksan lapsen kanssa? En mitenkään... mun voimani loppuisivat alkutekijöihinsä.
On vain pakko ajatella järjellä eikä tunteella nyt. Lapsen aika on joskus myöhemmin, vakituisessa parisuhteessa ja vakaassa elämäntilanteessa. Minulla ei ole sille lapselle mitään tarjottavaa.
Muistathan että olalkseen lapsen täysipainoisia vanhempia miehen ja naisen ei tarvitse asua yhdessä tai olla suhteessa. Lapsi ei velvoita yhteiseen elämään.
Jaksaminen sen sijaan On ongelma, tiedän sen kokemuksesta. Jos motivaatio on kunnossa, jos se lapsi on rakas, se muuttaa jaksamisen. Olen ollut koko elämäni laiska ja mukavuudenhaluinen, työhön olen jaskanut panostaa mutta muuten kaikki jäi tekemättä. Ei vain jaksanut. (alkuraskauden väsymys voi nyt tehdä myös sinulle tepposia) Omituista tässä on se että ensimmäisen lapsen saatuani se muuttui. Yhtäkkiä oli motivaatio jaksaa, ja lapsen hymy oli iso kiitos jaksamisesta :D vituttihan se herätä öisin ja olla poikki koko ajan, mutta hyvät hetket taas tekivät kaikesta vaivan arvoista.
Tosiasia on että et voi ennustaa omia voimavarojasi aivan tarkasti vielä nyt. Onnetonta siinä on se ettei voi kukaan muukaan, sinun oma veikkauksesi on takuulla se tarkin.
"Lapsen aika on joskus myöhemmin, vakituisessa parisuhteessa ja vakaassa elämäntilanteessa."
Jos niin haluat, toki. Muista myös että ei ole mitenkään varmaa että oikea aika koskaan tulee. Aina on syitä olla tekemättä lasta, synnytysikäisen anisen työllistyminen vakituisena on muutenkin epävarmaa, ja työpaikan menettämisen pelko saa helpostikin luopumaan raskaudesta jota muuten haluaisi. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi :D sanalla sanoen, jos HALUAT lapsen, voit lakata keksimästä syitä. Jos ET HALUA lasta, voit myös lakata keksimästä syitä. Se riittää. Tämä on, tottakai, vain minun mielipiteeni mutta sellaisenaan se on se että vain se ratkaisee, haluatko sinä lapsen vai et. Haluatko sinä äidiksi?
***
olin itse aikoinaan tilanteessa, ei ammattikoulutusta, töistä puhumatakaan. Raha ei ole minkäänlainen syy abortille, ei varsinkaan Suomen kaltasessa sosiaaliturvan maassa!!
Koulutukset hankin myöhemmin ja hyvin on aina pärjätty.
Yksinhuoltajuuskaan ei ole mikään ikuisesti jatkuva olotila.
myöhemmin saat jonkun kanssa lapsia ja sitten tuleekin ero.. surmaatko lapset sen myötä kun et jaksa niitä yksinkään?
Entä mites käy jollet enää myöhemmin saakaan yhtään lasta sillon kun haluisit, mistä tiedät vaikka tämä lapsi ois se ainoa minkä voit koskaan saada..?
Eikö monesti ole naiset /tytöt täällä palstalla ajemminkin sanonnut, että miehensa takia luopuivat lapsesta ja kohta ukko lähti kuitenkin tai välit menii nii huonoksi ettei liitto kestanut kuitenkin sitä abortti ?
En ole asiatuntia mutta minulle on jäänyt käsitys että usein miesten ensireaktio on justisa : äkkiä aborttiin!!! Jestas sentään, poikamies elämä on vaarassa!
Jos nainen /tyttö pidää lapsen niin miehellä on ollut aikaa sopeutua asiaan ja siitä on voinut tulla vaikka kuinka hyvää isä loppujen lopuksi.
Mutta on se oikeesti typerä kun toinen on valmiina ottamaan vastuun yhteisestä mokasta ja toinen ei. Loppujen lopuksi nainen on kuitenkin se joka ottaa sen päävastuun ja joka sitten on muitten haukuttavana joko siksi että teki abortin tai siksi että säästi lapsen ja teki väkisin miehestä elätys maksaajan. Oudo juttu mutta tekeekö niin tai näin niin aina on joku joka ei välttämättä asiasta iloitse.
Harmi.
Ai niin. Etkös Sä Tristar sanonnut jossain ketjussa että pidit lapsen vaikka se oli vahinko?
Minusta vahinkolapsia on jatkuvasti tulossa, ketä sitten päätettään kuitenkin synnyttää ja ketä rakastettaan sen jälkeen yli kaiken.
Monesti lasta oppii rakastamaan silloin kuin aikaa kuluu ja tottu ajatuklseen että minusta tulee tai tuli äiti/isä.
Kyllä, turhan monta kertaa on luettu ja kuultu kuinka miehen toiveesta abortti tehtiin ja se katkeroitti suhteen myöhemmin niin ettei siitä mitään enää tullut. Tottakai on niitä jotka ydhessä päättävät ja ovat tyytyväisiä päätökseen, mutta aina kun nainen itse haluaisi lapsen ja mies pyytää aborttia, on sotku valmis.
"Loppujen lopuksi nainen on kuitenkin se joka ottaa sen päävastuun ja joka sitten on muitten haukuttavana joko siksi että teki abortin tai siksi että säästi lapsen ja teki väkisin miehestä elätys maksaajan. "
Täsmälleen, kun oelt tahtomattasi raskaana, hyvää vaihtoehtoa ei ole. AIna joku sanoo että meni väärin...
"Ai niin. Etkös Sä Tristar sanonnut jossain ketjussa että pidit lapsen vaikka se oli vahinko?
Minusta vahinkolapsia on jatkuvasti tulossa, ketä sitten päätettään kuitenkin synnyttää ja ketä rakastettaan sen jälkeen yli kaiken. "
Kyl. Nuorimmainen oli vahinko, alkoi heit yhden raskauden perään niin ettei menkkoja vielä tullutkaan. Hitto soikoon :D ei-toivottu se ei missään vaiheessa oikeastaan ollut (ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen jotka paruin silmiä päsätäni), vain vahinko. Tarkoitus oli joka tapauksessa yrittää toista vähän myöhemmin, aiaktaulu vain meni uusiksi siinä kaikki.
Nyt ovat kolmen vuoden molemmin puolin , yksi vähän alle ja toinen vähän yli, ja nooh... rehellisyyden nimissä sanon että ensimmäisen vuoden kahden kanssa olin niin hajalla etten muista mitään. Mutta nyt helpottaa. Koko ajan mitä isommiksi ne kasvavat, sen hauskempaa meillä on :D sen ensimmäisen pettymyksen jälkeen pidän yhä välillä ihmeenä sitä että kaksi miltei tervettä lasta on. Neurologisia ongelmia ei lasketa :D kunhan hengittävät.
***
Pari viestiä sitten väiti, että olet parisuhteessa!!!???? Nyt et enää seurustelekaan? Kyllä tilanteet muuttuu nopeasti!
No en tietenkään ala surmaamaan jo syntyneitä lapsia , vaikka ero tulisikin. Sitä eroa ei vaan voi aina ennustaa, tietenkään.
Sitäpä olen itsekin miettinyt, että entäpä jos en saakaan myöhemmin lapsia... ja se tekee asiasta vielä vaikeamman :S Silti en pysty tähän äitiyteen vielä, ei minusta ole nyt siihen.
En muistaakseni ole sanonut olevani parisuhteessa lapsen isän kanssa, vaikka itseasiassa suhteessa olenkin. Hieman erikoislaatuinen suhde, hankala selitellä tässä... emme kuitenkaan ole missään vaiheessa seurustelleet emmekä siihen ala. Vuoden verran olemme "pitäneet yhtä" ja sinä aikana on tullut selväksi, ettei tästä pidemmän päälle mitään tule.
No, väsymyksestä mä olen kärsinyt aina ja varsinkin nyt tuntuu siltä, ettei jaksaisi yhtään mitään... alkuraskauden oirehan sekin on.
Kuten todettu, ei minusta taida äidiksi vielä olla, toisaalta sitä haluaisi kuitenkin mutta järki sanoo vastaan. Sen kaiken haluaa mieluiten siirtää jonnekin tulevaisuuteen - mistäpä sen tietää saanko toista mahdollisuutta, sekin tässä hiertää. Olen päätökseni kuitenkin tehnyt.
Sitä mä olen epätoivosesti justisa yrittänyt tässä monesti selitellä eri palstoilla, että vaikka lapsi voisi olla ei suuniteltu, että sen synnyttäminen voi tuota kuitenkin hurjasti iloa sille naiselle ja monelle muule.
Ja moni nainen synnytyksen jälkeen ei vaihtaisi muksua enää koskaan mihinkään...
Ei rahaan, ei vapaudeen ei mihinkään...
Noh, ihana kuulla että olet onnellinen äiti. Jospa niitä onnellisia tulisi vielä lisää....
Ajattelin vaan, että olisi yksi mahdollisuus sekin, että os et todella mitenkään pärjää lapsen kanssa niin onhan niitä tukiperheitä jotka hoitaisi lastasi sopimuksen mukaisesti joitakin kertoja (viikonloppuja ) kuukaudesta tai vaikka enemmän jos on tarveta.
Tai sijaisperhe joka voisi otta lapsesi pitemmäksi ajaksi kunnes saat itse asiat kuntoon.
Noh, se on kyllä lapsen kannalta kamala jos kasvaa tietyyn ajan sijaisperheessä ja sitten muutta takas oman äitin luokseen, mutta onhan sekin parempi kun ei mitään.
Noh ja kolmas vaihtoehto, vaikka nyt sinusta tuntuu ettet ole millä valmiina olemaan äitiksi, niin saatat olla aivan eri mieltä asiasta kun nyytti on sylissäsi. Saatat ihmitellä itsekin miten tärkeä hänestä on yhtäkki tullut ja miten olet valmiina yrittämään vaikka mitä olisi.
En ole katsonut kaikkea mitä olet kirjoitanut, mutta kait vanhempasi ja joku haluaisi autta?
Ja monesti vaikka isä olisi karkaamassa suhteesta niin toi mummo voisi olla hyvinkin mielissä lapsen syntymästä ja saisi vaikka millaista apua.
Asiat pitäisi miettiä tarkkaan ennen kun menet aborttia tekemään. aborttia et saa tekemättömäksi, mutta kun synnyttät lapsesi, niin sinulla kuitenkin on mahiksia selviytyä tai jos silloin tuntuu että et haluaa, niin onhan niitä vaihtoehtoja.
Ja puhun niistä tuki-, ja sijaisjutuista koska itse kävin sen koulutuksen ja tietän, että sekin toimi.
Ja jios kyuse on rahasta niin eihän lapsi tarvitse kaikkea uutta ja vaan parasta, monet täälläkin palstalla olisivat varmaan valmiina auttamaan lahjoitamala jotain omien lasten tavaraa tai mitä vaan. Kyllä sä pärjäät kun vaan itse halua.
Voimia sinulle1
"olisin halunnut pitää lapsen, periaatteessa (rakastan sitä jo vaikka se on vain pieni alkio jossain mun sisälläni)"
Meni kylmät väreet selkää pitkin kun luin tuon pätkän. Tuntuu tosi pahalta puolestasi, jos ajattelet noin, mutta et näe muuta vaihtoehtoa kuin abortin.
Elämäsi on varmasti nyt mullin mallin ja kaiken väsymyksen keskellä tuntuu varmaan siltä, että haluaisit palata mahdollisimman pian "normaaliin". Toivon kuitenkin, että laittaisit sen verran jäitä hattuun, että et pikaistuksissasi päätyisi tekemään ratkaisua, jota myöhemmin joutuisit katumaan.
Onko sinulla ketään sukulaista tai ystävää, jonka kanssa voisit pohtia avoimesti eri vaihtoehtoja? Onko mahdollista käydä juttelemassa psykologin kanssa? Joskus vaikeilta tuntuviin ongelmiin voi löytyä helppoja ratkaisuja, kun niitä katselee "matkan päästä".
Sinua on varmaan peloiteltu mahdollisella tulevalla lapsettomuudella, jos teet nyt abortin. Abortti sinänsä ei yleensä aiheuta lapsettomuutta, mutta elämässä ei ikinä ole mitään takuita. Voi olla, että et tämän jälkeen enää koskaan tule raskaaksi. Tai voi olla, että saat kymmenen lasta. Mutta yksi asia on varma: tätä samaa raskautta, samaa mahdollista lasta, et voi saada toista kertaa. Sinun on siis tehtävä päätös siitä, haluatko JUURI TÄMÄN lapsen.
Sanon tämän siksi, että ymmärsin sinun jo luoneen jonkinlaisen tunnesiteen odottamaasi lapseen. Jos päädyt aborttiin, niin ymmärräthän, että sitä ei voi peruuttaa? Voit todennäköisesti myöhemmin halutessasi saada lapsen, mutta tätä samaa lasta et voi enää saada.
Oman elämäntilanteen pohtiminen on luonnollista ja merkki siitä, että haluat turvata lapsellesi (sitten joskus?) hyvän kasvualustan. Ensimmäistä lasta odottava nainen tosin usein luulee, että lapsi tarvitsee kovin paljon kaikkea... Tosiasiassa pieni vauva pärjää hyvin vähällä. Hän tarvitsee ruokaa, lämpöä, aikaa ja rakkautta, mutta eipä juuri muuta. Sinuna en nyt vaivaisi päätäni liikaa taloudellisilla asiolla, sillä niiden pohtimiseen on aikaa myöhemminkin. Nyt kannattaa kuunnella sydäntä.
Elämä menee eteenpäin, päädytpä mihin tulokseen tahansa. Sinun kannattaisi hetki miettiä sitä, millaiseksi elämäsi muuttuu pidemmän ajan kuluessa riippuen siitä ratkaisusta, jonka nyt teet. Jos päädyt aborttiin, voit jatkaa elämääsi sellaisena kuin olet suunnitellut. Jos pidät lapsen, sinulla on tulevaisuudessa rinnallasi kaveri, joka kasvaa vuosien myötä isommaksi.
Jos mietit elämääsi viisi vuotta tästä eteenpäin, tuntuuko siltä, että et silloinkaan haluaisi olla äiti? Vai voisitko kuvitella, että sinulla olisi silloin 4-vuotias lapsi? Entäpä 10 vuoden kuluttua? Jos ajattelet, että haluat lapsen joskus, mutta et juuri nyt, niin koska se "joskus" voisi olla? Ehkä hyvinkin pian?
Lapsi ei estä sinua tekemästä asioita, joita haluat, mutta se saattaa kyllä hidastaa niitä. Toisaalta lapsi tuo mukanaan sellaista iloa ja sisältöä elämään, että sitä ei lapsettomana osaa edes kuvitella.
Toivon Sinulle viisautta ja rohkeutta tehdä oikea ratkaisu. Kun mietit asian kunnolla ja perustelet sen itsellesi, voit myöhemminkin olla varma, että et tehnyt virhettä.
Niin fikksua viestiä en ole tässä palstalla vielä nähnyt.
Ottaisimepä me muutkin siitä mallia niin palstalla käyminen olisi ihan eri juttu kun mitä se nyt on.
En voisi antaa lastani muiden hoidettavaksi, lähtökohtaisesti kun synnytän lapsen sitä varten että voin sen itse hoitaa. Minulle tyypillinen ajattelutapa, haluan aina selvitä itse ilman muiden apua...
Vanhemmilleni en ole kertonut enkä aio kertoa koko asiasta, he eivät voisi ymmärtää eivätkä hyväksyä koko aborttia saatika sitäkään että mä ylipäätään olen raskaana. He ovat niin vanhanaikaisia (ja uskovaisia) eivätkä tiedä mun elämästäni oikeastaan mitään ylipäätään.
Eikä kyse nyt ole vain siis rahasta, vaan siitä että minä en ole valmis äidiksi.
Ihan ensiksi, tuli kyyneleet silmiin kun luin tätä.
Kaipa se suurin syy jonka takia haluan abortin tehdä on se, että pelkään muutosta jonka lapsen saaminen mun elämääni toisi. Pelkään lisäksi kohdata kaikki ne ihmiset, jotka olisivat järkyttyneitä, kauhistuneita ja hämmästyneitä kun kuulisivat mun olevan raskaana. Lisäksi pelkään yksinjäämistä ja sitä, että mun elämästäni tulee köyhän yksinhuoltajan rankkaa arkea. Ja sitä väsymystä...
Abortti on siis loppujen lopuksi aika pelkurimainen teko, sen mä myönnän. Jos vaan rohkeus riittäisi, mä pitäisin tämän lapsen. Vaatii myös rohkeutta asettua lapsen isää vastaan tässä asiassa JOS päättäisinkin että en teekään aborttia... se ei tule nimittäin olemaan helppoa. Viimeksi tänä aamuna se veti herneet nenään siitä, kun sanoin etten mä voi heti sinne lääkäriin kävellä tästä ja "hoitaa asian pois alta". Syy on itseasiassa se, etten mä halua muuttaa tämän viikon suunnitelmiani tämän asian takia. Itseasiassa tuon riidan takia mä jo mietin että tuollaisen kusipään lasta mä en halua pitää, se mies ei nimittäin kyllä ole mikään sopiva isäehdokas eikä hänestä tule hyvää isää.
Mutta sun kirjoitus laittoi mut kuitenkin miettimään asioita uudestaan... aikaa on vielä onneksi miettiä, tosin ei paljon.
Ei kai siihen siis mitään mahda.
Mutta hyvää että ihmiset edes yrittävät sua autta, tottakai se päätös on sinun tehtävä .
pärjähän!
Kiitos sinulle kauniista sanoista... tuntuu hyvältä, että on niitäkin jotka yrittävät auttaa ja välittävät, vaikka ovatkin vain tuntemattomia ihmisiä keskustelupalstalla :) Kaipa minä osaan tehdä sellaisen ratkaisun, jota en tule katumaan...
Vaihtoehto on että annat raskauden edetä.
Jos vielä loppuraskaudestakin tuntuu että et halua lasta, voit hakeutua adoptioneuvontaan ja antaan lapsen adoptioon.
Ja ehkä kuitenkin päädyt pitämään lapsen itsellä?
Saat silloin ainakin lisää miettimisaikaa, etkä tee hätiköityä ratkaisua.
Toivottavasti löydät itselle sopivimman ratkaisun jonka takana olet nyt ja tulevaisuudessa!
Kiva kuulla, että viestistäni oli jotain apua :)
Lapsen saaminen on niin iso elämänmuutos, että olisi outoa, jos se ei mietityttäisi ja pelottaisikin. Vaikka lapsi olisi kuinka suunniteltu, toivottu ja kauan odotettu, ei kukaan varmasti osaa täysin varautua siihen muutokseen, jonka uusi perheenjäsen tuo tullessaan. Lapsi laittaa aina tullessaan elämän uuteen kuosiin.
Mietteesi ja huolesi kuulostavat kovin tutuilta! Omaa esikoistani odottaessani en muista, oliko maailmassa olemassa yhtäkään ongelmaa tai huolta, jonka vaikutusta minuun ja odottamaani lapseen en olisi pohtinut. Uskoakseni se on luonnon keino valmistaa naista äitiyteen. Sitä tavallaan rokottaa itseään tulevaa elämänmuutosta varten; jos on (muka) päässään miettinyt valmiiksi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, ei mikään voi ainakaan yllättävästi mennä pieleen (muka).
Tiedän kyllä, että "älä välitä" -neuvot ovat varmaan sinun tilanteessasi turhia, mutta sanon silti: älä välitä. Älä välitä sukulaisten ja ystävien mietteistä. Saattavat ne aluksi säikähtää, mutta toipuvat ennen pitkää. Et sinä ole ensimmäinen etkä viimeinen nainen maailmassa, joka tulee vahingossa raskaaksi. Lisäksi vauvoilla on taipumus hurmata läheisensä, joten viimeistään aika kesyttää sitkeimmätkin kauhistelijat.
Miesystäväsi suhtautuminen on kurjaa luettavaa. Valitettavasti se menee putkiaivoisuuden piikkiin: mies ymmärtää vain sen, että on tapahtunut vahinko ja on olemassa keino, jolla vahingon voi korjata. Hän ei varmaan ihan rehellisesti voi ymmärtää, miksi et vain yksinkertaisesti käy teettämässä aborttia. Miehellehän mitään lasta ei vielä ole olemassa, on vain kummalliseksi muuttunut naisystävä, joka jostain syystä ei suostu mahtikäskyllä palaamaan normaaliksi.
Jotkut miehet voivat suorasukaisuudessaan olla hyvin julmiakin tuuppiessaan naistaan haluamaansa suuntaan. Varmaan hänen mielestään tuntuu epäreilultakin mahdollisuus siitä, että joutuisi tahtomattaan tulemaan isäksi. No, elämä joskus yllättää miehenkin.
En osaa enkä aio antaa parisuhdeneuvoja. Sen tiedän, että raskaushormoonit voivat saada pään niin pyörälle, että vankkakin parisuhde tuntuu naisen mielestä henkiseltä kidutuskammiolta, mutta suhde voi toki oikeastikin olla heikoissa kantimissa. En tiedä, kummasta sinun tapauksessasi on kyse - ehkä jostain siltä väliltä? Mutta siinä olet oikeassa, että tarvitset rohkeutta ja voimaa tehdä ITSE oman päätöksesi, jos mies liputtaa hyvin voimakkaasti abortin puolesta.
Tilanteesi on hyvin vaikea. Voin vain yrittää rohkaista sinua tekemään sen, mikä OMASTA MIELESTÄSI tuntuu parhaalta. Sinä ja vain sinä olet se, joka tekee päätöksen raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä.
En tunne sinua, mutta olet ajatuksissani. Voimia!
joka pitää sut nyrkin ja hellan välissä. En kestä tota että naiset ei saa juoda, naiset ei saa sitä ja tätä. Miehiä vaan kukaan koskaan kiellä mitään tekemästä.
olette oikeasti sitä mieltä että se on jotain elämää varsinkin lapsen kanssa. Että saa laskea koko ajan senttejä, mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa. Itse köyhästä perheestä tulleena, en halua lasteni syntyvän perheeseen jossa ei ole rahaa. Sitä tässä maailmassa tarvii sanotte mitä tahansa...
onnellisuus on rahasta ja rikkauksista kiinni?
Nii-i. ehkä lapsellekin ois tärkeempää kodin ilmapiiri kun hienot ja kalliit lelut ym.
Kyllä, elämää sekin on, ja jos lapsen vuoksi haluaa uhrata elintasoaan hiukan, miksipä ei? Tilanne on kuitenkin väliaikainen. Henkilökohtaisesti olen onnellinen siitä ettei pennejä tarvitse enää laskea niinkuin joskus opiskeluaikoina, mutta seuraan läheltä sosiaaliturvalla elävän yksinhuoltajan arkea enkä kuule valituksia, vain onnea. Avain on siinä mitä pitää tärkeimpänä!
***
Okei. Jos raskaus on 7. viikolla, on sikiö silloin viiden viikon ikäinen. Se on ehtinyt noin kolme-neljä viikkoa olla kiinnittyneenä, eli sen ajan saanut alkoholiannoksesi kuten sinäkin.
Tosiasiahan on että et ole yksin. Ja valtaosa niistä vauvoista jotka ovat viettäneet alkuraskautensa saaden satunnaisia alkoholialtistuksia, syntyvät terveinä. Joillekin siitä koituu ongelmia mutta niistä ei osaa kukaan sanoa etukäteen. Todennäköistä on että sikiö on aivan terve ja jos nyt jatkat ilman alkoholia, saat terveen vauvan. Käsittääkseni alkoholialtistuksen seurauksia voivat olla esimerkiksi hidas kasvu, oppimisvaikeudet tms. mutta tottakai väärä kemikaali väärään aikaan VOI olla tuhoisakin. Todennäköisyys on sinun puolellasi.
Toisaalta, jos jokin vaurio on olemassa, on hyvin mahdollista että se johtuu myös jostain muusta kuin alkoholista, kukaan ei voi sitä varmasti sanoa. Noilla määrillä aivan alkoholioireyhtymälasta et tule saamaan :D
Varminta tietoa saat neuvolasta ja lääkäreiltä, mutta noin pieni altistus on kohtuullisen yleistä (juuri sen vuoksi ettei raskautta huomata ajoissa ja normaalielämää vietetään) eikä pelkän pelon vuoksi toivottua raskautta tarvitse keskeyttää. Mielestäni siis.
Puhu asiasta asiantuntijalle.
***