Oletteko koskaan kuulleet termiä "controlled flight into terrain"? Tämähän on Suomeksi tilanne, jossa lentäjät lentävät täysin toimintakelpoisen lentokoneen tonttiin, yleensä tuhoisin seurauksin. Tapauksille löytyy toisinaan selitys, toisinaan taas ei minkäänlaista järkevää syytä.
Mieleeni juolahti tämä: joihinkin ufokertomuksiin liittyy yksityiskohtana lähikontakti matkustajakoneen ja ufon välillä. Joskus ufon lähiohitus vie lentokoneen jyrkkään syöksyyn ilman näkyvää syytä. Eli voisiko olla mahdollista, että sähkömagneettinen kenttä vaikuttaisi suoraan lentokoneeseen siten, että näennäisesti onnettomuusraportissa näyttäisikin siltä, että lentäjät lensivät koneen tonttiin, mutta todellisuudessa ufoa ympäröivä sähkökenttä pudotti koneen?
Mieleeni juolahti tämä: joihinkin ufokertomuksiin liittyy yksityiskohtana lähikontakti matkustajakoneen ja ufon välillä. Joskus ufon lähiohitus vie lentokoneen jyrkkään syöksyyn ilman näkyvää syytä. Eli voisiko olla mahdollista, että sähkömagneettinen kenttä vaikuttaisi suoraan lentokoneeseen siten, että näennäisesti onnettomuusraportissa näyttäisikin siltä, että lentäjät lensivät koneen tonttiin, mutta todellisuudessa ufoa ympäröivä sähkökenttä pudotti koneen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
mahdollisuus olisi, että ufot pystyvät manipuloimaan gravitaatiokenttää.
Aika todennäköistä. Ufot ovat immuuneja normaalille painovoimalle - tunnettujahan ovat lukuisat silminnäkijälausunnot kuinka ufot äänettä vain leijuvat . Ne luo oman painovoimakenttänsä. Ei turhaan antigravitaatiosta vouhoteta, kukapa tietää mihin kaikkeen jenkit jo kykenevät.
It's about antigravitation, stupid!
lentokone putoaa, jos siitä katkeaa kaikki sähköt, kuten autoissa tapahtuu lähikontaktissa.
Matkustajalentokoneiden sähkönjakelu ja ohjainpintojen hallinta on perinteisesti erotettu toisistaan, mutta näin vain Boeingin puolella.
Ohjainpinnat toimivat hydrauliikalla, joka taas saa paineensa joko moottoreista tai hätäturbiinista, joka putoaa ulos heti kun moottorit sammuvat täysin.
Airbusilla ohjainpintojen hallinta on vaikeampi ongelma, koska Airbus on kytkenyt koko koneen hallinnan tietokoneelle, joka taas kykenee ylikirjoittamaan lentäjän käskyt. Fly by wire oli Airbusilta huono veto alkujaankin.
Kaikkein nerokkain systeemi on Venäläisillä. Kaikissa TU-134 koneissa ohjainpinnat toimivat vanhalla kunnon vaijerivedolla. Tu-154-sarjassa onkin sitten jo hydrauliikka. Vaijeriveto on idioottivarma, koska sen toimivuutta ei rajoita minkäänlainen sähkökatkos koneessa.
mutta se gravitaatiokentän manipulointi selittäisi luontevasti sen, miksi ufot pystyvät nopeisiin kiihdytyksiin ja hidastuvuuksiin. Jos ne pystyvät muuttamaan ympäröivää g-kenttää, äärimmäisen suuret kiihtyvyydet / hidastuvuudet olisivat mahdollisia. Gravitaatiokenttä kun vaikuttaisi kaikkeen materiaan (yksittäiset solut ja atomit, ei pelkästään sähköisesti tai magneettisesti varautuneet partikkelit) . Suuretkin kiihtyvyydet ja hidastuvuudet olisi kuin "lillumista" painottomassa tilassa, istuimen persus- tai selkäpuoli ei aiheuttaisi paineita , niin kuin "maallisten" liikennevälineiden kiihdytyksissä tapahtuu. ( Kohta Kähmis ottaa esille inertian, mutta käydäänpä siitä sitten perusteellinen väittely hänen kanssaan erikseen )
”Stealth fig..” ja ”Superhetero” kerkesivät lataamaan omat vastineensa väliin, ennen kuin minä kerkisin postittamaan vastauksen ylhäältä lukien 3:en rivin kommenttiin. Selvennettäköön nyt se, että kumpikin herroista käsittelee nykyisen tekniikan sovelluksien käyttökelpoisuutta, minä puolestani käsittelin utooppista gravitaatiokentän täydellistä manipulointia. Kyllä esim. Superhetero tähän pienessä määrin pystyy: jos haluaa muuttaa kirjoituspöydällään olevaan lyijykynään vaikuttavaa gravitaatiokenttää, niin kyllä se onnistuu: tuo vain vedellä täytetyn juomalasin kynän viereen, kyllä kenttä muuttuu, Eri asia sitten on , lähteekö kynä liikkeelle!
tuolla linjalla jo kauan sitten, ja monet muut perässä:
1955 ( Plantierin lautasmalli ) :
Vuonna 1955 lentokapteeni Jean Plantier julkaisee kirjansa "La propulsion des soucoupes volantes,par action directe sur l´atome"(Mame,1955),jossa hän esittää
hypoteesinsa siitä että "tietyssä tilassa voidaan saada tietty voima vaikuttamaan atomeihin(tai atomien ytimeen),ja että tämä voima on suhteellinen niiden massaan,ja että se voidaan suunnata ja sitä voidaan kontrolloida tahdon mukaan"...
Enerigialähde tuottaa voiman joka vaikuttaa lautasen ja sen miehistön jokaiseen atomiin...Miehistö kestää kaikki kiihdytykset ja jyrkät kaarteet koska he ovat yhtä
lautasen ja sen lennon kanssa,kokonaan mainitun voiman vallassa...Voimakenttä myös vetää itseensä ympäröivän ilman molekyylit niin että ne imetään mukaan lautasen menossa.Ei synny mitään yliäänipamahdusta.Voima vaikuttaa ilmakerroksiin degressiivisesti,se vähenee etäisyyden neliön mukaan.Tämä johtaa siihen että ilmakerros joka on kauimpana lautasesta ei liiku miltei ollenkaan ja vaimentaa kaikki äänet.Tämä olisi näin ollen selitys lautasen äänettömyyteen.Samalla tavalla lautasen ja ilman välinen kitka eliminoituu ja tällä tavalla koneen ylikuumeneminen...Voimakenttä joka vaikuttaa ympäristöön antaa
usein harhan (lautasen) muodosta...Nämä harhat voivat olla erilaisia riippuen lautasen asemasta ilmassa ja tarkkailijan sijainnista...Tunnettu lepattaminen tai
oskilloituminen nopeissa käännöksissä tapahtuu kun lautanen kallistuu uuteen suuntaan.Voimakomponentin suunta muuttuu,jolloin se toimii jarruna ennen suunnanmuutoksen toteuttamista...Tällöin syntyy lepattava liike.Täysin loogisesti
tämän kanssa tapahtuu lasku maahan "putoavan lehden" tavoin.Lautasta keinutellaan sivulle,tasapaino sen voimakentän vertikaalikomponentissa joka toimii nostovoimana,häiriintyy,jolloin maapallon vetovoima pääsee vaikuttamaan lautaseen ja se laskeutuu...Varsinkin yöllä lautaset loistavat voimakkaasti.Ilma ionisoituu säteilystä ja muuttu loistavaksi...Kun lautanen leijuu paikallaan maanpinnan yläpuolella niin lähinnä oleva ilma virtaa ylöspäin...Ilmavirta on voimakas ja muuttuu rajuksi kun lautanen joskus nousee suoraan ylös...lautanen on näissä tapauksissa imenyt mukaansa maata ja kiviä ja jättänyt jälkeensä kuoppia maassa.91)Sivu 157-160,23)Sivu 69-71, 634) Sivu 138, 644) Sivu 108- 109, 683) Sivu 65- 66, 695) Sivu 25, 702) Sivu 156, 795) ( Monella sivulla) , 825) Sivu 112, 829) Sivu 90, 1126) Sivu 55, 97.
Lähde 23) mukaan Plantier oli insinööri ja Ranskan ilmavoimien luutnantti ja hän
tarkoitti voimakentällään elektromagneettista voimakenttää.23)Sivu 69-71.
Lähde 102) taas puolestaan kertoo että Plantier,sen sijaan että käyttäisi elektro-
magneettista voimaa,ehdottaa kosmista energiaa(tai säteilyä).102)Sivu 89,382)Sivu 210-226,
394)Sivu 283-285.
(Vertaile myös Paul R.Hill,1995-Tekijän huom.)
tutuilta nämä Plantierin ajatukset tuntuvat. Omituista asiassa on se, että
kuulen miehen nimen ensi kertaa. Perustana maailmankuvalleni on aiemmin vain olleet Newtonin klassisen mekaniikan peruslait, aluksi ulkoa opittuina hokemina. Ehkäpä sitten myöhemmin, pedagokisten termien mukaan "sisäistettyinä", johtaneet samankaltaiseen, Plantierin omaksumaan ajatuskulkuun. Siis ilman mitään ulkopuolista johdattelua tai oppimateriaalia.
F= m x a.
Mihin voimaakenttä, joka kumoaa F:n vaikutuksen vaikuttaa kaatamatta peruskaavaa?
Kappale jatkaa tasaista liikettä, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa.
Yksittäisen atomin kiihtyminen vaatii ulkoisen voiman. Jos voima kumotaan, ei myöskään tapahdu kiihtyvyyttä. Sano Iisakki.
Ei onnistu senparemmin Iisakin kuin Albertinkaan mukaan. Selitys on hienolta kuulostava, mutta se ontuu.
että puupöydälle asetetaan rautanaula ja sen yläpuolelle tuodaan voimakas magneetti. Kun magneetti on riittävän lähellä, sinkoutuu naula ylöspäin tarttuen magneettiin. Kyllä maa sekä naulan lepotilassa, että ylöspäin suuntautuneen liikkeen aikana koko ajan kohdisti siihen voiman F= m * a jossa m = naulan massa ja
ja a = maan vetovoiman kiihtyvyys (n. 9.81 m/s^2) . Ei kaava mihinkään kumoutunut, magneettivoima vain oli suurempi. Jos pöydän alueelle pystyttäisiin muodostamaan vastaavasti painovoimalle vastakkaissuuntainen gravitaatiokenttä olisi tulos sama, sillä erotuksella että nyt pöytäkin lähtisi lentoon, gravitaatio kun ei noteeraa vaikutuspiirissään olevan materiaalin laatua. Miten tuollainen kenttä saadaan aikaiseksi, se onkin jo toinen juttu. Ehkä ne äijät oikeissa ufoissa siihen pystyvät, arvelee ufoäijä.
Kynään kohdistuisi siti voima F. Ainoa keino suurissa kiihtyvyyksissä F:n pienentämiseksi olisi m:n pienentäminen. Kiihtyvyys ja gravitaatio ovat ekvivalentteja voimia.
Taas kerran "törmätään" mahdollisesti näihin kähmymäisiin ajatuksiin - kaikkea tälläistä hypoteettista ajatusta pitää vastustaa - varsinkin tieteellisin argumentein...
Entäpä antigravitaatio-laiteella saadaan "massa" neutralisoida "lähes kokonaan...ja silloin g-voimat voidaan "unohtaa" lähes kokonaan...
"En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät uusia ideoita.
Minä pelkään vanhoja."
- John Cage -
kansan viisaus oli : ”Eihän se puttoominen mittään, vaan se äkkipyssäys”. Siis katolta putoava ihminen on kiihtyvässä liikkeessä, jolloin tuntemus on täysin sama kuin hän lilluisi paikoillaan painottomassa tilassa. Oli hän painava tai kevyt, ei mitään merkitystä, mihinkään kehon osaan ei kohdistu puristuksia tai paineita. Jos maan vetovoimakenttä olisi vaikka 1000-kertainen nykyiseen verrattuna, kiihtyvä liike olisi valtava, kuitenkin tunne sama kuin painottomuudessa leijuminen. Tämä johtuu siitä, että gravitaatio kohdistaa kehon jokaiseen atomin osaan täsmälleen yhtä suuren voiman, pienimmätkin osaset ”marssivat keskenään” samaa tahtia, selkä ei työnnä vatsaa eikä persukset hartioita. Jos ympäröivä ilmakin voisi vapaasti pudota, ilmavirtaustakaan ei syntyisi.
Tarkkaan ottaen on edellytettävä, että kentän voimakkuus on vakiosuuruinen, jollainen se maanpinnan läheisyydessä käytännössä onkin, kauas loitonnuttaessa se heikkenee. (suhteessa etäisyyden neliöön maan keskipisteestä)
Olen jostakin lukenut, että jos ihminen syöksyisi pää edellä mustaan aukkoon (sen keskuksessa painovoima äärettömän suuri), niin lähellä aukon keskustaa kenttä voimistuisi jo esim. metrin matkalla niin, että keho repeytyisi pituussuunnassa kappaleiksi , niin paljon suurempi olisi vetävä voima pääpuolessa jalkopäähän nähden.
Mainintasi siitä, että gravitaatio- ja kiihtyvyysvoima ovat ekvivalentteja, on täysin oikein. Tästähän on kuuluisa esimerkki: Jos havaitsija on suljetussa kammiossa joka a) on paikoillaan maan pinnalla, b) kiihtyvässä liikkeessä (a=9.81 m/s^2) kaukana avaruudessa painottomassa tilassa, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päätellä kummasta tapauksesta on kyse.
Tässä tietysti edellytetään, että kammiota kiihdytetään esim. raketilla, ja voima sitten siirtyy istuimen välityksellä matkustajaan. Mutta nyt etsitäänkin keinoa, jolla voima kohdistuisi jokaiseen kammion ja sen sisältämien esineiden pienimpiinkin osasiin, niin, että kaikki saisivat saman kiihtyvyyden. Ufojen liikkeistä tehdyt havainnot kun sulkevat rakettivoiman pois.
kun edes tyydyttävästi katson hallitsevani vain klassisen mekaniikan liikeopin, pyrin tietysti vain tältä pohjalta selittelemään ufojen liikemekanismia. Jotenkin on sellainen tunne, että vasta kun tuo pimeän energian ja pimeän aineen olemus alkaa valjeta, löytyy selitys ufojen liikkumiseen. Jos ei olisi yhtä omakohtaista ufohavaintoa, tuskin näitä asioita edes miettisin.
Jos voima kohdistuu kaikkiin kehon soluihin samanaikaisesti, ei ikäviä muodonmuutosilmiöitä tapahdu. Homma taitaa toimia, jos sen noin ajattelee.
Jos keksin vasta-argumentin, niin kerron.
gravitaatiosta. Vaikka sen olemus on arvoitus, sitä (kuten sähkö- ja magneettikenttiäkin) voidaan geometrisesti havainnollistaa ns. voimaviivoilla. Ne ovat kuviteltuja viivoja, joita pitkin kentässä oleva kappale liikkuu. Maan (ja yleensä taivaankappaleiden) kentästä puhuttaessa ne ovat kohtisuorassa pintaa vastaa, laajemmin ottaen suuntautuvat planeetan keskipisteeseen. Kenttä on sitä voimakkaampi, mitä useampi voimaviiva pinta-alayksikön läpi kulkee. Jos tietyssä kohdassa esim. neliömetrin läpi kulkee 10 voimaviivaa ja jossakin toisessa kohdassa 5, on edellinen kenttä 2 kertaa jälkimmäistä voimakkaampi. Maan kenttäviivat voidaan havainnollistaa niin, että sen keskipisteessä on pistemäinen valolähde, josta valonsäteet (= kenttäviivat) leviävät tasaisesti joka suuntaan. Oletetaan, että keskiöstä lähtee 10 miljardia voimaviivaa (1 ja kymmenen nollaa) . Kun maan säde on n. 6400
km sen pinta-ala on n. 80400 neliö km. ( pallon ala= 4*pii*säde toiseen).
Tällöin neliökilometrin osalle tulee noin 19.44 kpl voimaviivoja. Tarkastellaan sitten viivatiheyttä etäännyttäessä säteen verran maan pinnan yläpuolelle, siis 12800 km:n etäisyyteen maan keskipisteestä. Ajatellaan nyt piirretyksi pallopinta keskipisteenä maan kp. ja säteenä tuo 12800 km. Alkuperäinen voimaviivamäärä kulkee tämänkin pinnan läpi, mutta koska pallopinta on nyt paljon suurempi tulee neliö km:n osalle vain 4.86 kpl voimaviivoja. Kentän voimakkuus maan pinnalla suhtautuu tällöin voimakkuuteen 6400 km:n korkeudessa vallitsevaan kenttään kuten luku 19.44 suhtautuu lukuun 4.86. Koska kentän voimakkuudeksi maan pinnalla on mitattu
9.81 m/s^2 ( vapaasti putoavan kpl:een nopeus lisääntyy sekunnissa arvolla 9.81 m/s)
on kenttävoimakkuus ylempänä 9.81 m/s^2 * 4.86 / 9.81 = 4.86 m/s^2
Näin voidaan kenttävoimakkuus laskea millä korkeudella tahansa. Kenttävoimakkuus 10 km:n korkeudella maanpinnasta on 9.78 m/s^2 joten käytännön olosuhteissa sitä voidaan pitää miltei vakiona. Vasta suuremmissa korkeuksissa heikkeneminen tulee tuntuvaksi. Tuo voimaviivojen lukumäärä voidaan valita mielivaltaisesti, sillä ei ole vaikutusta lopputuloksiin. Tässä lukumäärä ( 10 miljardia kpl) valittiin melko suureksi siksi, että tuosta viivatiheydestä pinta-alaa kohden saadaan havainnollinen luku, esim. 0.000012 voimaviivaa neliö km:a kohden ei olisi havainnollinen.
Teoriassa kentän vaikutus ulottuu äärettömän pitkälle, mutta suurilla etäisyyksillä sen vaikutus on merkityksetön. Jossakin vaiheessa sitten jonkun lähempänä olevan taivaankappaleen gravitaatio tulee merkitseväksi.
pätee.
Keinotekoista kenttää pitäisi kai jotenki voida rajata. 10 g on Uhmolle mitätön kiihtyvyys. Jos vaikka matalalla lentävän Uhmo-aluksen ympärillä olisi 100 G:n vapaasti etenevä kenttä, olisi sen vaikutus maan pinnalla tuhoisa.
nimenomaan näin. Kentän täytyy suunnaltaan, voimakkuudeltaan ja vaikutusalueeltaan olla tarkasti säädeltävissä. Varsinkaan maanpinna läheisyydessä ajettaessa ei kenttä saa ulottua kauas aluksesta, ettei maa-aines lähtisi lentoon.
Neliölakikaan ei tekstissä toteutunut, koska suunnittelijalla oli numeroiden käsittely hieman hakusessa:
oli: ”…on kenttävoimakkuus ylempänä 9.81 m/s^2 * 4.86 / 9.81 = 4.86 m/s^2 ”
lue: ” …on kenttävoimakkuus ylempänä 9.81 m/s^2 * 4.86 / 19.44 = 2.45 m/s^2 ”
[ kun etäisyys maan keskipisteestä kasvoi 2-kertaiseksi ( 6400 km > 12800 km ) tulee g:n pienentyä neljäsosaan 9.81 m/s^2 > 2.45 m/s^2 )