nimittäin:
Elämäni on suhteellisen onnellista järjellä ajateltuna. On toimiva avosuhde, rakastan avomiestäni yli kaiken ja valmistumispaperit ovat jo pian taskussa. Ystäviä on ja vanhempienkin kanssa välit hyvät ja saan heiltä tukea. Raha-asiatkin ovat ok opiskelijalle.
Silti: Ei mene päivääkään, etten huolehtisi jostain asiasta. Jos jokin koulutehtävä on huolestuttanut ja se menee sitten läpi, siirryn saman tien pelkäämään ja huolehtimaan esimerkiksi suhteeni laatua ja mahdollista tulevaa eroa tai mitä jos avomieheni pettää. Vaikka suhde on hyvällä mallilla. "Mitä jos" -ajatukset ovat tosi ärsyttäviä eikä niille edes voi mitään.
Sitten taas kun olen vaikka puhunut asiat läpi ja suhteessa onni edelleen kukoistaa ja kaikki on hyvin, alan vaikkapa pelkäämään olevani sairastunut syöpään tai että jokin kamala onnettomuus tapahtuu läheisimmilleni. Sitten kun kaikki on taas hyvin ja minulla on todella hyvä fiilis, saatan alkaa yhtäkkiä ajatella vaikkapa olevani läski/ruma (vaikka ihan normaalipainoinen ja-naamainen olen) ja sitten se taas vituttaa.
Saatan välillä märehtiä pitkin yötä kaikkia vanhoja huonoja tapahtuneita asioita ja kaikkia tekemiäni typeriä mokia.
Tätä on jatkunut noin viitisen vuotta ainakin ja nyt tuntuu, että se pahenee. Jotenkin tuntuu että vai noin kerran viikossa vedetty känni auttaa siihen hetkellisesti, mutta krapulassa vasta ahdistunkin.
Mikä helvetti siinä on taustalla ettei anna itsensä olla onnellinen ja olla murehtimatta kaikkea sellaista, mille ei edes voi mitään.
Onko muilla tällaista typerää touhua?
Elämäni on suhteellisen onnellista järjellä ajateltuna. On toimiva avosuhde, rakastan avomiestäni yli kaiken ja valmistumispaperit ovat jo pian taskussa. Ystäviä on ja vanhempienkin kanssa välit hyvät ja saan heiltä tukea. Raha-asiatkin ovat ok opiskelijalle.
Silti: Ei mene päivääkään, etten huolehtisi jostain asiasta. Jos jokin koulutehtävä on huolestuttanut ja se menee sitten läpi, siirryn saman tien pelkäämään ja huolehtimaan esimerkiksi suhteeni laatua ja mahdollista tulevaa eroa tai mitä jos avomieheni pettää. Vaikka suhde on hyvällä mallilla. "Mitä jos" -ajatukset ovat tosi ärsyttäviä eikä niille edes voi mitään.
Sitten taas kun olen vaikka puhunut asiat läpi ja suhteessa onni edelleen kukoistaa ja kaikki on hyvin, alan vaikkapa pelkäämään olevani sairastunut syöpään tai että jokin kamala onnettomuus tapahtuu läheisimmilleni. Sitten kun kaikki on taas hyvin ja minulla on todella hyvä fiilis, saatan alkaa yhtäkkiä ajatella vaikkapa olevani läski/ruma (vaikka ihan normaalipainoinen ja-naamainen olen) ja sitten se taas vituttaa.
Saatan välillä märehtiä pitkin yötä kaikkia vanhoja huonoja tapahtuneita asioita ja kaikkia tekemiäni typeriä mokia.
Tätä on jatkunut noin viitisen vuotta ainakin ja nyt tuntuu, että se pahenee. Jotenkin tuntuu että vai noin kerran viikossa vedetty känni auttaa siihen hetkellisesti, mutta krapulassa vasta ahdistunkin.
Mikä helvetti siinä on taustalla ettei anna itsensä olla onnellinen ja olla murehtimatta kaikkea sellaista, mille ei edes voi mitään.
Onko muilla tällaista typerää touhua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla on asiat,enkä niille edes mitään voi tehdä.
Vakava sairaus joka johtaa kuolemaan,rahaasiat sekaisin,mutta yritän nauttia pienistä asioista,
rankat asiat elämässä aikaisempaa jätän unholaan.
Nauti kaikesta hyvästä mitä sinulla on,ajattele vaihtaisitko osia niin se antaa sinulle suhteellisuutta asioihin.
Tuntuu että et vain oikein hallitse mielen liikkeitä. Oletko saanu riittävästi kehuja ja hellyyttä mieheltäsi?
Ehkä sun kannattaisi kokeilla meditaatiota tai jotain rentouttavia kasetteja ja mielikuva harjoituksia. Ihmisen sielu kuulemma tarvitsee jatkuvasti jotakin mitä tavoitella että se pysyy liikkeessä, sillä se ei koskaan voi pysähtyä muuten se pakahtuu, sulla ilmeisesti on nyt se tilanne kun olet saavuttanut kaiken tarpeellisen tässä yhteiskunnassa. Voithan kokeilla myös jotakin uutta harrastusta vaikka säveltäminen.
Se että märehdit menneitä tapahtumia ja mokia ei ole hyvä, jos miettisit mitä ilkeyksiä muut on sulle tehny vois olla vielä pahempi. Mutta jos mietit omia mokia niin ehkä vain olet luonteeltasi sellainen täydellisyyteen pyrkijä, oletko miettinyt mistä se johtuu, olivatko esim vanhempasi tai toinen heistä vaativa. Ja sit vielä se mikä mulle auttoi yks päivä, mietin tuota syöpä ajatusta, soitin suoraan ennustajalle ja kysyin kauanko mulla vielä on elin aikaa ja sain vastauksen. Nyt ainakin tiedän että ellei tapahdu mitään onnettomuutta niin en ainakaan kuole tupakkaankaan kovin nuorena. Vaan mulla on silti vielä elämää pitkästi jäljellä.