Luin tällä palstalla aikaisemmin ilmestyneen pitkän ketjun unihalvauksesta, enkä näköjään ole yksin vaivani kanssa. En voi sanoa, että onneksi, sillä kokemus on niin inhottava ja pelottava, etten sitä kyllä kenellekään toivoisi.
Itse olen lapsesta saakka kärsinyt kyseisestä vaivasta. Teini-iässä en uskaltanut nukkua kuin valot päällä, jos silloinkaan. Kamalinta oli, kun ei ollut mitään tietoa asiasta, paitsi ne perinteiset kummitus yms jutut, jotka ei suinkaan helpottaneet pelkoa nukahtaa.
Haluaisin myös kysyä toisesta asiasta, joka ei ole niinkään pelottava vaan aika outo ja hassu tunne. Eli nukkumaan mennessäni, juuri kun alan rentoutua alkaa kehonkuvani vääristyä. Eli se kuva ja tunne mikä minulla omasta kehostani on, muuttuu radikaalisti. Tunne alkaa suusta, kielestä, jopa hampaista ja leviää pikku hiljaa koko vartaloon. Koko keho tuntuu valtavalta, sormet paksuilta ja kieli aivan mahdottoman isolta suuhun.. toisaalta päänikin on jo liian iso ja jopa hiukset, siis yksittäinen hiuskin tuntuu olevan noin sentin paksuinen! Sormet on kuin nippu kurkkuja.. Heti kun liikautan esim. sormea tunne katoaa hetkeksi, mutta palaa hyvin nopeasti. Joskus tuntuu ahdistavalta kun tulee tunne ettei mahdu olemaan missään.. että tukahtuu omaan kokoonsa, mutta etupäässä tunne on täysin harmiton eikä aiheuta muita ongelmia..
Olen kertonut tästä muutamalle ihmiselle ja saanut aikaan sekä makeat naurut, että kyselyitä mun mielenterveydestä..
Onko muilla tällaisia kokemuksia, etenkin tuo kehonkuvan muuttuminen?
Itse olen lapsesta saakka kärsinyt kyseisestä vaivasta. Teini-iässä en uskaltanut nukkua kuin valot päällä, jos silloinkaan. Kamalinta oli, kun ei ollut mitään tietoa asiasta, paitsi ne perinteiset kummitus yms jutut, jotka ei suinkaan helpottaneet pelkoa nukahtaa.
Haluaisin myös kysyä toisesta asiasta, joka ei ole niinkään pelottava vaan aika outo ja hassu tunne. Eli nukkumaan mennessäni, juuri kun alan rentoutua alkaa kehonkuvani vääristyä. Eli se kuva ja tunne mikä minulla omasta kehostani on, muuttuu radikaalisti. Tunne alkaa suusta, kielestä, jopa hampaista ja leviää pikku hiljaa koko vartaloon. Koko keho tuntuu valtavalta, sormet paksuilta ja kieli aivan mahdottoman isolta suuhun.. toisaalta päänikin on jo liian iso ja jopa hiukset, siis yksittäinen hiuskin tuntuu olevan noin sentin paksuinen! Sormet on kuin nippu kurkkuja.. Heti kun liikautan esim. sormea tunne katoaa hetkeksi, mutta palaa hyvin nopeasti. Joskus tuntuu ahdistavalta kun tulee tunne ettei mahdu olemaan missään.. että tukahtuu omaan kokoonsa, mutta etupäässä tunne on täysin harmiton eikä aiheuta muita ongelmia..
Olen kertonut tästä muutamalle ihmiselle ja saanut aikaan sekä makeat naurut, että kyselyitä mun mielenterveydestä..
Onko muilla tällaisia kokemuksia, etenkin tuo kehonkuvan muuttuminen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä vain on.
En ole varma mistä johtuu. Itselläni ainakin jos on uniongelmia ollut pitempään, niin tuota tulee.
Nyt viimeaikoinan on ollut keinuttavaa tunnetta 24h vuorokaudessa, tämä myös aiheuttaa näitä, kun se lepoasennossa alkaa vääristämään kehon kuvaa juuri niin kuin kuvailit. Itselläni on lisäksi sätkyjä/värähtelyjä kropassa nukkumaan mennessä. Sitten myös tätä outoa oiretta jota kuvailit
En tiedä loogista selitystä, mutta epäilen että hartiat ovat niin jumissa että kun veri ei kierä kropassa hyvin niin näitä tulee. Myös uniongelmista niitä tulee. Jossain vaiheessa oli myös sellaista oiretta että kun aamulla herää niin et pysty liikkumaan, vaikka näet ja kuulet kaikein. Tämä se vasta epämielyttävää on.
Jos joku tietää mistä tämä johtuu, niin se kiinostaa minuakin.
Paniikkihäiriö palaamassa viimeöisen takia...
En tiedä mitä se oli, itse kutsun tätä unihalvaukseksi, tajuan mitä tapahtuu, yritän liikuttaa kroppaani, avata suutani huutaakseni, avata silmäni nähdäkseni...
Mutta en onnistunut siinä mitenkään.
Olin vankina liikkumattomassa kehossani, ajattelin koko ajan, en voinut liikkua, en kunnolla hengittää lopulta, taisin saada paniikkikohtauksen ruumiini vankina.
Kerkesin ajatella tämän kohtauksen aikana paljon, ensin yritin saada kroppaani liikettä, että olisin pystynyt edes käden laittamaan miestäni kohden, ja pyytänyt apua.
Mikään kropassa ei toiminut, jokin veti minut väkisin siihen tilaan, en voinut panna vastaan.
Ennätin miettiä kuolemani, entä jos en tästä herää enää, tältäkö tuntuu kuolla, mitä jos läheiseni löytävät minut aamulla sinisenä sängystä...
Kerkesin miettiä todella paljon, ennen kuin sain lopulta itseni irti, siitä oman ruumiini otteesta.
Kerroin yöllä miehelleni kun lopulta pääsin irti, en meinannut enää uskaltaa laittaa silmiäni kiinni, pyristelin täysillä vastaan, sillä näitä kohtauksia tuli useita, aina kun suljin silmäni.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, tätä on käynyt ennenkin, enkä tiedä mitä se on, jotain aivan hirveän pelottavaa...
Aivan kuin olisin kuollut, mutta mieli toimii, keho yrittää pyristellä vastaan, mutta ei mahda mitään...
Pelkään valtavasti ummistaa silmiäni ensiyönä...
Minulle käy myös joskus niin että herätessä ei pysty liikkumaan lainkaan. Keho nukkuu vaikka mieli on jo herännyt. Jotenkin silloin tiedostan mistä on kyse enkä ole kovin ahdistavana kokenut. Olen pian nukahatnut "kokonaan" uudestaan ja myöhemmin herännyt normaalisti. Tätä oli viime kesänä jatkuvasti muutaman viikon ajan ja nyt tosi harvoin. Olisiko valon määrällä jotain tekemistä?
Nuorempana oli myös tuota ruumiinkuvan huomattavaa muuttumista jos ei heti saanut nukuttua. En kovin häiritsevänä pitänyt vaan mielenkiintoisena. Nykyään paljon vähemmän kun nuorempana. Olen siis 34v.
Tuo oire, jota kuvailitte: "Keho nukkuu vaikka mieli on jo herännyt" liittyy unihalvaukseen. Unihalvauksesta löytyy netistä paljonkin kuvauksia esim. http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005 osoitteesta. Ja myös täältä suomi24:ssä oli pitkä keskustelu aiheesta. Nyt luettuani näitä artikkeleita ja keskusteluja, moni lapsuuden selittämätön asia sai selityksen.. Muistan, kuinka kerroin äidille herättyäni nähneeni kummituksia, kuinka 'kävelin' ilmassa, koin jonkin tuntemattoman läsnäolon.. jne.
Kehonkuvan muttumisesta en ole löytänyt netistä mitään. Luultavasti syynä se, kun en keksi oikeaa hakusanaa. Uskon että kokemuksia asiasta on useammallakin ihmisellä kuin vain meillä kolmella :) kun vaan osais etsiä oikeasta paikasta. Joka tapauksessa, helpotuksesta huokaisen kun kuulen että muillakin on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni on ollut!